Mini-ihmisen ja kissojen ensimmäiset yhteisleikit

Henkilökuntamme nuorin jäsen on nyt kunniakkaasti ohittanut vauvaiän ja alkanut omaksua hyvää tahtia kissojen hoitoon vaadittavia asioita. Toki myönnettäköön, että jonkin matkaa on vielä siihen, että Roopen ja Ilmon voi täysin huoletta jättää juniorin hoiviin. Kissojen ruokintaa ei voi vielä sisällyttää taaperon päiväohjelmaan, koska hän todennäköisesti haluaisi maistaa itsekin, miltä Ziwipeakin kana maistuu. Juomakuppikin on pitänyt piilottaa turvalliseen paikkaan, koska lapsi on varsinainen vesipeto ja koittaa sukeltaa pienimpäänkin kippoon nestettä. Silitys sujuu jo ihan kelvollisesti, kunhan vain vahtii, ettei hännästä oteta kiinni. Leikitys - no - sanotaanko näin, että into ja halukkuus olisi kova, mutta minityyppi päästelee leikkiessään niin kummia ääniä, että sekä Ilmon että Roopen mielestä on parempi tarkkailla hurmioissaan käkättävää vauvaa muutaman metrin etäisyydeltä.

Muutamia kelvollisia leikittämisyrityksiä on jo nähty. Tässä pari esimerkkiä videoituna. 

Lapsemme on onneksi eläinrakas ja tykkää hirmuisesti sekä kissoista ja koirista. Yksi hänen ensimmäisistä sanoistaan olikin luonnollisesti "kissa" (tosin lausuminen on vielä enemmän luokkaa kijjjjja). Hän on harjoitellut sanaa niin pontevasti, että kerran yöllisen heräämisen jälkeen pinnasängystä kuului kuiskaus "kissa.. kissa..." ennen nukahtamista. Vertailun vuoksi koiraa taapero ei osaa vielä sanoa, vaan koira on "ö, ö, ö, ö, ö", joka on mini-ihmisen mielestä se ääni, joka kadulla haukkuvista koirista kuuluu. 

Välillä myös hevoset ja koirat ovat "kissa", mistä Ilmo ja Roope ovat hieman loukkaantuneita. Esimerkiksi alla olevan kirjan eläin on vauvan mielestä ilmiselvä kissa. Taitaa olla pieni ihmismieli vielä yhtä erehtyväinen kuin Googlen tekoäly. 

"Kijjja"

Menneisyyden mini-ihminen 3-5 kk

Kissabloggaus ja muut kirjoittelut ovat jääneet viime viikkoina vähille. Samoin myös videoiden teko! Vauvan täytettyä neljä kuukautta öistä tuli rikkonaisempia, joten päivisin ei tullut juurikaan kuvailtua. Nyt lienee suunta taas kohti paremmin nukuttuja öitä.

Joitain otoksia kamerasta löytyi kissoista ja vauvasta noin 3-5 kuukauden iässä. Olisi tehnyt mieli kuvata lisääkin, mutta lähes 7 kk ikäinen vauva on niin kehittynyt verrattuna näihin klippeihin, että täytyy yrittää kuvata tämän hetken mini-ihmisestä toinen video. Nyt hän jo sentään kääntyilee selältä mahalleen ja toisinpäin, ryömii vauhdilla ympäriinsä, lähes konttaa ja osaa jo istuakin ilman tukea. Syö soseiden sijaan itse sormillaan ja tiputtelee kissoille syöttötuolistaan kanaa syötäväksi (ja bataattia ja porkkanaa ja avokadoa ja perunaa ja kaikkea muuta syömäkelvotonta, jolloin henkilökunta koittaa sukeltaa väliin). 

Mutta tämä video siis ajalta, kun molemmat kissat olivat sopeutuneet uuteen tulokkaaseen hyvin ja mini-ihminen makoili ennalta-arvattavasti lattialla siinä paikassa, mihin hänet oli aikaisemmin laskettu.

Kuinka totuttaa kissa kantokoppaan? + video

Roopen ja Ilmon kanssa on käytetty paljon aikaa, että kissat tottuisivat kantovälineihinsä. Ensin jo ihan pentuna, etteivät eläinlääkärireissut olisi niin kurjia. Tuolloin meillä ei ollut omaa autoa, joten totuttaminen oli lähinnä sitä, että kuljetuslaatikot olivat esillä ja kissat kävivät niitä aina välillä tutkimassa. Lisäksi opetimme kissoille käskyn "koppaan" ja palkitsimme koppaan menosta ja siellä olosta.

Viitisen vuotta sitten aloitimme kissojen ruokinnan kantokopassa ja vielä tänäkin päivänä Roope ja Ilmo syövät ruokansa omassa kopassaan. Kissat tietävät, kumpi on kumman (tosin lähinnä niiden sijainnista) ja juoksevat niihin automaattisesti, kun henkilökunta lähestyy ruokakupin kanssa. Kantokopparuokinta ratkaisi meidän tuolloisen ongelman, mikä oli se, että Roope kävi ryöväämässä ruokaa oman ruokailunsa päätteeksi Ilmon kupista. Sen lisäksi kuljetuslaatikosta on tullut jatkuvan ruokinnan myötä turvapaikka, jonne kissat kantavat lelujaan tai ihmisiltä saalistamansa kananpalan "piiloon".

Ilmo makoilemassa pesässään

Meidän koppaantotuttamistavat joutuivat koetukselle Australiaan muuton aikaan, kun kissat joutuivat viettämään muutaman vuorokauden lentokopassaan. Puolen vuoden ajan ennen lähtöä käytettiin erityisen paljon aikaa siihen, että kissat tottuisivat uuteen paikkaan. Kissat ruokittiin kuljetuslaatikossa, ja lisäapuna käytin Feliway-suihketta, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi. Samoin koppaa kanniskeltiin ympäriinsä sisällä ja ulkona siten, että kissat olivat sisällä, ja harjoiteltiin autossa oloa eläinlääkärireissuilla. Luulen tästä kaikesta ollen paljon hyötyä, koska matkan ja 10 päivän karanteenin jälkeenkään kissat eivät saaneet traumoja koppaan menosta, vaan suostuivat sinne edelleen mielellään menemään. 

Näistä kokemuksista kumpusi innostus tehdä oheinen video siitä, miten kissan saa tykästymään kantokoppaansa. Muitakin vinkkejä olisi kiintoisaa kuulla, jos videolta jäi jotain puuttumaan. 

Vauva ja kissat videolla

Mini-ihminen on jo 8 viikkoa vanha, joten aika päivitellä meidän kuulumisia. Öisin on nukuttu sen verran hyvin, että henkilökunta on ehtinyt istahtaa iltaisin alas ja yhdistellä siellä sun täällä kuvatut pätkät videoksi. 

Ilmo viihtyy siellä, missä sattuu ja tapahtuu ja tuleekin aina aamuisin vauvan huoneeseen tarkistamaan, että onko tyyppi vielä olemassa ja miten paljon se on yön aikana kasvanut. Mini-ihminen alkaa myös hoksata Ilmon olemassaolon ja seurailee kissaa kiinnostuneena katseellaan. 

Roopenkin kanssa meni viikot 4-6 paremmin, ja kissa alkoi selvästi tottua vauvan ääniin ja tuli jopa välillä Ilmon seurassa makuuhuoneeseen sosialisoimaan. Valitettavasti nyt 7-8 viikoilla mini-ihminen on alkanut ahkerasti harjoitella äänensä ylärekisteriä ja saanut jostain nupista käännettyä itkuvolyyminsa kaakkoon, joten Roope on taas ottanut etäisyyttä. Onneksi meillä on talossa kaksi kerrosta, niin kissa löytää aina jostain omaa rauhaa, eikä tarvitse väkisin kärvistellä toisen karmeassa huudossa. Roopelle on myös varattu oma Roope-time klo 20-24. Kun pikkutyyppi on nukkumassa, voi Roope vihdoin istua henkilökunnan sylissä rapsuteltavana, kuten Wanhoina Hyvinä Aikoina saattoi tehdä koska vaan! Ja on kissa kerran myös harjattu aamu viideltä, kun satuimme molemmat olemaan sopivasti samoihin aikoihin hereillä.

Laatuaikaa viettämässä Roopen kanssa

Kissojen Titanic ja muita kuulumisia

Kurrnau kaikille ja eloisaa elokuuta! 

Meillä jäi viime kuukauden postaukset tekemättä, mutta saatiin sentään yksi pieni elokuvanpätkä kuvattua. Tällä kertaa Ilmo ja Roope pääsivät ihan tosissaan näyttelemään, kun tehtiin oma kissaversio meidän yhdestä kaikkien aikojen lempielokuvastamme Titanic. 

Muutoin meillä on ollut rauhallinen talvi täällä menossa. Henkilökunnan naisihminen ei mene enää töihinjuttuun, vaan on seuraavan 11 kuukauden ajan kotona hoitamassa meitä. Ja ehkä vähän myös uutta perheenjäsentämme, jonka oletetaan saapuvan seuraavien viikkojen aikana. Toistaiseksi tuo mini-ihminen on ollut varsin harmiton tapaus mahan sisällä, joten eihän se paljoa voi meidän elämää mullistaa, eihän?

 Ilmo seuraa aamu-uutisista Victorian osavaltion koronaviruspäivitystä

Onneksi Länsi-Australiassa ei ole ollut moneen viikkoon sisäisiä tartuntoja, niin voidaan elellä täällä rauhallisin mielin. Toivottavasti Suomessakin säilyy tartuntatilanne maltillisena. 

Painajainen mysteeripahvilaatikossa

Näkevätköhän eläimet unia? Ainakin kissoja tarkkaillessa näyttäisi siltä, että Roopella ja Ilmolla on ihan oma unimaailmansa. Kissat liikuttelevat usein jalkojaan nukkuessaan ja joskus myös säksättävät samaan tapaan kuin ulkona pensaissa hyppiville linnuille. Kerran eläinlääkärireissun jälkeisenä yönä Ilmo maukaisi kovaäänisesti Mauuuuu, johon henkilökunta heräsi kykenemättä nukahtamaan enää uudestaan, Ilmon tuhistessa tyytyväisenä vieressä sikeässä unessa.

Tämänkertainen kissavideo kuvattiin jo joskus viime lokakuussa, mutta vaati sen verran editointia, ettei meinannut millään nähdä päivänvaloa - ennen kuin nyt. Minielokuvassa seikkaillaan Ilmon unimaailmassa, jossa kissa löytää olohuoneesta mysteeripahvilaatikon ja sujahtaa sisään... ja kuinkas sitten käykään.

Mysteeripahvilaatikko

Pikku-Ilmosta tuli vielä minimpi!

Elokuvan ohjaajana toimi luonnollisesti Roope. Tässä kissa vahtii, että editoinnin lopputulos täyttää ohjaajan vision ja laatuvaatimukset

Lopuksi sitten itse videoon:

Piilosilla kissojen kanssa

Toukokuu tulla tupsahti ja henkilökunta on ollut jo kohta kaksi kuukautta lähes pelkästään kotioloissa. Muita ihmisiä ei olla tänä aikana tavattu, mutta tylsyys ei ole siitä huolimatta päässyt iskemään. Jos on ollut liian monta rauhallista päivää perätysten, ovat Ilmo ja Roope järjestäneet ihmisille taukojumppaa availemalla kaapinovia ja käymällä syömässä pöydälle jäätymään jätettyä ruokaa.

Yhteiselon sujuvuuden takaamiseksi kissojen kanssa on tullut leikittyä tavallista enemmän. Samalla on pitänyt keksi uusia tapoja aktivoida, kun alkaa kyllästyttää ne samat vanhat jutut - temppujen tekeminen, herkkujen piilottaminen ja lelujen heittäminen.

Roopen ja Ilmon "antaisitko pliis jo herkkuja" - ilmeet

Nyt viimeisimpänä kokeiltiin leikkiä piilosta ja hippaa. Piilosilla olo sujui ja siitä syntyikin mainio video. Oli hauska katsella jälkikäteen, mitä kameralle tallentui, kun peiton alla lymyillessä ei oikein nähnyt, mitä huoneessa tapahtui.

Hippaleikin idea oli vähän haastavampi selittää kissoille, mutta Ilmo jaksoi siitä huolimatta kävellä yllättävän sinnikkäästi keittiösaarekkeen ympäri kävelevän henkilökunnan perässä.

Nyt täälläkin tuli viikonlopun aikana tiedote, että rajoituksia höllätään ja elämä alkaa palata takaisin kohti normaalimpaa. Toivotaan, että virus saataisi pysymään kurissa eikä leviäminen enää kiihtyisi.

Näkymätön seinä -haaste

Somessa on viime viikkoina ja kuukausina kiertänyt hauskoja estehaasteita, nyt viimeisempänä Pikkupetojenkin toteuttama vessapaperihaaste. Koska meillä on vessapaperi vähissä eikä olla nähty sitä kaupassakaan moneen viikkoon, päätettiin toteuttaa sen sijaan näkymätön seinä -haaste.

Ideana haasteessa on vetää muovikelmua oviaukkoon ja antaa kissojen pähkäillä, kuinka moisesta viritelmästä selviytyy toiselle puolelle. Kameran takaa oli kiinnostavaa tarkkailla, kuinka Roope ja Ilmo reagoivat makuuhuoneen oviaukkoon yllättäen ilmestyneeseen seinään.

Ensimmäisen kerran kokeilimme estettä maaliskuun lopulla. Koska video jäi tuolloin julkaisematta, testasimme pari viikkoa myöhemmin, muistavatko kissat toisella kerralla, kuinka muovikelmuesteestä pääsikään lävitse. Hienosti pojat muistivat!

Ilmo etätöissä

Ilmo kertoo: 

Tämä viikko on ollut tosi jännittävä. Henkilökunta ei olekaan lähtenyt aamuisin eteisen oviaukosta, vaan viettänyt täällä sisällä aikaa. Kuulemma se töihinjuttu on siirtynyt tänne kotioloihin, joten me kissat pääsimme viimein havainnoimaan, että mitäs tärkeää ihminen töissään tekee.

Seuraavassa havaintoja.

Klo 8:00 - Meidän aamupalan aika, jee.

Klo 8:30 - Nyt ihminen istahtaa alas pöydän ääreen. Siinä se jumittaakin useita tunteja samassa asennossa. Meditoi, ehkä? Välillä kirjoittaa jotain sillä samalla naputusjutulla, jolla nämä blogitekstit julkaistaan. Kissana ei kyllä millään jaksaisi koko päivää tuollaista mekaanista samassa paikassa istumista. Istun vieressä tarkkailemassa ja kehrään, koska on niin kivaa, että henkilökunta on kotona.

Ilmon tuoli ja henkilökunnan pallotuoli. Olen muuten itse koristellut tuolini, eikös olekin hieno?

Klo 9:30 - Henkilökunta alkaa puhua itsekseen. Huolestuneena menen juttelemaan henkilökunnalle, että mikäs sillä nyt on. Muutaman miaun jälkeen henkilökunta siirtyy yläkerran huoneeseen suljetun oven taakse! Ei kuulemma pysty muuten keskittymään ja maukuminen kuuluu töihinjuttuun. Mitä ihmettä? Eli johonkin on ilmestynyt salaperäinen aukko, josta kuuluu töihinjuttuun asti?

Klo 10:30 - Hengailen Roopen kanssa puussa. Henkilökunta on ihan tylsää seuraa ja Roope on paras <3

Klo 12:00 - Ihminen syö lounasta, muttei anna meille mitään :( Löydän hitusen jauhelihaa lattialta ja syön sen.

Klo 12:30 - Käyn nuolemassa ruuantähteet pöydältä henkilökunnan silmän välttäessä.

Klo 13:00 - Ovi yläkerran huoneeseen on avautunut, joten hiippailen sisään ja koitan paikallistaa sitä aukkoa, josta pääsisin kurkistamaan sisälle töihinjuttuun.

Aukkoa ei löytynyt, mutta sain taas oman työtuolini ihmisen tuolin vierestä

Klo 13:30 - Nyt ihminen alkaa taas puhua tuijottaen kohti seinää. Liityn mukaan keskusteluun ja sanon oikein pitkään ja kovalla äänellä MIIIIIIII-AAAAAUUUUUUUU, että varmasti kuulevat siitä näkymättömästä aukosta sisään Ilmonkin mielipiteen asioihin! Ja mitä ihmettä, henkilökunta heittää minut ulos huoneesta!! Törkeyksien huipentuma!!

Mau'un pitkään huoneen oven takana närkästyneenä.

Klo 13:45 - Kyllästyn ja lähden Roopen seuraksi alakertaan. Roope on koko tämän ajan hengaillut tyytyväisenä puussaan. Miten joku voikin ottaa noin lungisti näin jännittävän tilanteen?

Klo 16:30 - Herään nokosilta ja käyn kehräämällä muistuttamassa henkilökuntaa, että kohta olisi ruoka-aika. Saankin pian ruokaa ja ihmisetkin alkavat taas käyttäytyä normaalisti. Työpäivä lienee ohi ja reikä töihinjuttuun suljettu.

****

Näinä päivinä on ollut kiva katsella vanhoja kissavideoita. Niinpä me koostettiin niistä video Youtubeen, jossa koitettiin kuvailla sitä, millaisia kissoja me Roopen kanssa oikein ollaan ja mistä jutuista me tykätään. Muutama uusikin pätkä tuota varten kuvattiin, esimerkiksi Roope tuossa alkuvideossa vuorostaan juttelee henkilökunnalle, että on hirvittävä nälkä ja nyt on ihan pakko päästä pöydälle tutkimaan, mitä herkkuja sieltä löytyy.

Ilmo lentää

Kirppuepisodista on pian kuukausi ja nyt voidaan sanoa, että noista kiusallisista ötököistä ollaan ehkä selvitty. Tuon viimeisimmän postauksen jälkeen havaintoja tuli vielä satunnaisesti - esimerkiksi henkilökunnan sukan päältä löytyi yksi selviytyjä ja kissojen turkista muutama kuollut yrittäjä. Sitten taas imuroitiin ja jynssättiin, mutta nyt ei ole ainakaan viimeisimmän viikon aikana ole ollut yhtään kirppuhavaintoa. Onneksi!

Mitäs muuta me ollaan touhuttu? No uusia videoita, tietty. Nämä henkilökunnan videoprojektit menevät välillä vähän överiksi ja varsinkin tällä kertaa, kun netistä löytyi halpa vihreä kangas. Sen jälkeen piti opettaa kissat pysymään kankaan edessä samaan aikaan, kun henkilökunta lymyili itse kameran takana.

Ilmo green screeniä vasten. Tällainen viriteltiin meidän makuuhuoneeseen, vasemmalla etukulmassa näkyy palanen sänkyä. Kangas on viritelty työpöydän päälle ja eteen.

Elokuvatähden taukopaikka

Jos joku mietiskelee, että mistä ihmeestä idea tähän videoon syntyi, niin henkilökunta katsoi Harry Stylesin Sign of the Times -musiikkivideon ja siitä inspiroituneena oli pakko kokeilla, että miten kissoilla saisi toteutettua jotain saman tapaista :D Näin meillä.

Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.

Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"

Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää

Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.

Aamupalavarkaissa (video)

Roopella on pienestä pitäen ollut melko pohjaton mahalaukku ja hyvä ruokahalu. Jo blogihistoriamme kuudes postaus oli nimeltään Rohmu-Roope ja sama meno on jatkunut näihin päiviin saakka.

Vanhemmiten Roope on laajentanut kulinaristisia kokemuksiaan myös ihmisruokiin - esimerkkinä paistetut kanamunat ja spagetti bolognese maistuvat kissalle hyvin. Henkilökunnan laittaessa ruokaa Roope tulee usein puskemaan jalkoihin ja kerta toisensa jälkeen ihmettelee, miksei kissalle tälläkään kertaa annosteltu omaa pientä annosta. Sen jälkeen Roope koittaa tulla syliin istumaan ja kehräämään, jotta saisi samalla vaivihkaa nuolaista hieman lautaselta.

Suurin vääryys koko asiassa on se, että joskus henkilökunta jättää syönnin jälkeen lautaselleen vaikka kuinka paljon herkullista kastiketta tai keltuaista, ja sitäkään ei saisi kissa nuolla pois! Onneksi ihmiset ovat melko hajamielisiä ja vahingossa jättävät lautasiaan pöydälle tai tiskialtaaseen Roopen pestäväksi.

Aina ei tarvitse kuitenkaan tyytyä syömään pelkkiä tähteitä. Vuosien harjoittelun jälkeen Roopesta on kehittynyt keinoja kaihtamaton metsästäjä. Tämänkin vuoden ajalta muistuu mieleen useampi kerta, kun on hetkeksi selkänsä kääntänyt ruoka-annokselleen ja "nukkumassa" ollut Roope on napannut sopivaksi katsomansa osaset mukaansa.

Seuraavassa aihetta havainnollistava filmatisointi:

15 kissatemppua ja paluu kissahotelliin

Tätä postausta kirjoittaa henkilökunta ihan ypöyksin. Huomenna on lähtö Suomeen ja kissat piti viedä sitä ennen omalle lomalleen kissahotelliin. Naishenkilökunta oli tällä kertaa yksin liikenteessä kuskina ja yritti viivytellä lähtöä mahdollisimman myöhään, jottei juuttuisi kello neljän ruuhkaan, mutta ehtisi silti kuudelta kiinni menevään hotelliin ajoissa. 

No toki sitten sattui niin, että Manchester United oli täällä jossain Areenalla tekemässä jotain, mitä ne tekeekään (potkii palloa?), niin koko liikenne oli ihan sekaisin, moottoritiellä madeltiin etanavauhtia ja oltiin välillä kokonaan pysähdyksissä. Roope ja Ilmo juttelivat ärtyneenä peräkontista, että juoksemallakin pääsisi nopeammin perille ja puhelin pärisi laukussa, kun hotellissa ihmeteltiin, että onko karvakaksikko tulossa ollenkaan. Jotenkin hässäkästä selvittiin perille. Onneksi hotellin henkilökunta tajusi pitää putiikkiaan auki 10 ylimääräistä minuuttia, että kissat saatiin kirjattua sisään ongelmitta. HUH. 

Alkuviikosta ehdittiin kuvata pieni video, johon koitettiin saada mahdutettua kaikki temput, jotka osataan tällä hetkellä sujuvasti. Kaikista uusin temppu on kieri, jota Ilmo tekeekin pariin kertaan videolla hassusti liikuttamalla pelkkää yläkehoaan. Muita uusia ei olla taidettu tämän vuoden puolella opetella, mutta on noita vanhojakin tuossa jo jonkun verran.

Testattavana Curly Fur -metodi

Pari viikkoa sitten luimme Nupun trendikatsauksesta, että kiharat turkissa ovat jo ihan out ja turkin ploppauksen sijaan pitäisi kietoutua verhoihin. Koska täällä down underissa ollaan kuitenkin muuta maailmaa vähintään 6 kuukautta jäljessä, ovat muhkeat kiharapilvet vallanneet sosiaalisen median vasta näinä päivinä.

"Kohti kiharaisempaa turkkia"

Tätä turkinhoidon mullistavaa menetelmää piti sitten kokeilla meilläkin. Samalla huomasimme, että Curly Furin eri vaiheet ovat melkoisen monitulkintaisia ja vaikeaselkoisia. Parhaamme yritimme, mutta valitettavasti lopputulos oli kauniin korkkiruuvikiharan sijaan vain hieman kuohkeentunut somalikissan silkkiturkki:

Kissat talovahtina

Muutettuamme kerrostalosta maan tasalle on elämään tullut yksi huoli murehdittavaksi lisää: Miten kävisi, jos meille murtauduttaisi? Ja erityisesti, miten kissoille kävisi?

En ole vertaillut Suomen ja Australian rikostilastoja, mutta tuntuu, että täällä on enemmän omaisuuteen kohdistuvaa rikollisuutta. Kerrostalossa asuessamme alakerran parkkihallista vietiin kerran auto. Toisena yönä joku tunkeutui ala-ovesta sisään, tiirikoi auki ala-aulassa olleet postilaatikot ja tuhosi kaiken löytämänsä postin. Valitettavan moni tuttu on myös joutunut asuntomurron kohteeksi.

Toivottavasti tässä talossa varashälytin ja suhteellisen rauhallinen sijanti pitää murtovarkaat poissa. Suurikokoinen koiravahti voisi olla kätevä lisä varkaiden pelotteluun. Ja täytyy muistaa, että Roopekin on osoittanut soveltuvuutta vahtikissaksi, ainakin vuosia sitten Suomessa kesämökillä ollessamme.

Oli miten oli, aihetta piti tietysti käsitellä soveltuvalla tavalla, eli tekemällä tilanteesta dramatisoitu video:

Oranssipäivitys ja kissat ihmisinä -video

Ensinnäkin, isot kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille. Vertaistuki helpottaa hirmuisesti!

Oranssi ei ole onneksi enää vieraillut niin säännöllisesti kuin miltä alussa vaikutti. Kissa paralla on kovaäänisesti kilisevä kulkunen kaulassaan, niin pari kertaa onnistuimme sen ansioista häätämään kissan pois ennen kuin Ilmo huomasi tunkeilijaa.

Sen jälkeen takapihan aitaan ilmestyi muutama kiukkuinen graffiti:

"I wuz here"

Lorotus lähikuvassa ja kissan käpäläjäljet vasemmalla

Mutta sitten, kun jäljet hinkattiin irti kloriittilla, ei kissaa ole kumma kyllä näkynyt pihalla. Pari kertaa olemme kuulleet kaukaista kilinää ja toisella kerralla Oranssi tähyili kauempana toisen talon katolla, mutta ei lähestynyt enää meidän pihaa.

"Hoh, aina henkilökunta luulee, että kaikki on niiden ansioita. Eipä ne kuule edes tiiä mitä tapahtui sillä välin, kun olivat lomailemassa kissanhoidosta siellä töihin-jutussa..."

Huh, helpotus? Toivotaan! Ja jos tulee vielä, niin seuraavaksi hankintalistalla on automaattinen vedenruiskauttaja.

***

Asiasta iloisempaan. Viime viikolla innostuimme taas kuvaamaan videota. Tämänkertainen pätkä vaati vähän enemmän näyttelijäntaitoja ja roolisuorituksia hiottiinkin viitenä eri päivänä, ennen kuin ohjaaja hyväksyi lopputuotoksen. Toki kissojen kanssa kuvaussessiot ovat lyhyitä samaan tapaan kuin koulutushetket, jotta kiinnostus säilyy yllä.

Ilmo: "Tällainen ilme sitten seuraavassa kohtauksessa!" Roope: "Zzzzzzz"

Pääroolin nappasi tällä kertaa Ilmo, koska hyöri ja pyöri siihen malliin, että tarvittavat liikkeet tallentuivat nauhalle, kun vaan tarpeeksi monta kertaa yritti. Joka päivä toistuva pukeutumisjuttu ei kuitenkaan ollut Ilmon mieleen. Tulevaisuuden pätkiä varten onkin työsuojeluvaltuutetun kanssa sovittu, että jos valjaat pitää laittaa päälle sisätiloissa, niin Roope saa hoitaa sen homman.

Roopen tassukuulumiset

Roope:

Henkilökunta unohti eilen tyystin kertoa ne tärkeimmät uutiset höpistessään ihan jostain muista jutuista. Siispä vaadin, että tänään pitää kirjoittaa uusi postaus. 

Tassuni on nimittäin nyt sen verran terve, että kauluri on otettu pois! KURRRRNAU!

Nyt voimme poseerata taas ylväästi kaulurittomina

Parasta eläinlääkärireissulla oli se, että meidän molempien hampaat tarkistettiin. Arvatkaas mitä? Minä sain 6 kuukautta lisäaikaa ilman eläinlääkärikäyntejä, koska hampaani olivatkin niin hyvässä kunnossa. Sen sijaan Ilmo joutuu takaisin eläinlääkäriin parin viikon päästä ihan yksin. Muahhahahhahahahah!

Roope: "Ja sillä välin kun kärsit siellä lääkärissä, minä taas rentoudun kotona". Ilmo; "Nyt ei kyllä mee kissanherkut tässä perheessä ollenkaan tasan!"

Ilmo: "En halua hammaslääkäriin! Mulla on kaikki hampaat vielä suussa tallella!"

Roope: "Psst Ilmo, muistatko sen yhden kerran, kun eläinlääkärireissu jäi kesken, kun minua ei pystytty nukuttamaan. Rimpuilet vaan mahdollisimman paljon kun lähestyvät sen piikin kanssa, niin pääset pälkähästä"

Ilmo: "Hyvä idea!"

Henkilökunta kuvasi lyhyen videon meidän eläinlääkärireissulta ja loppuviikon kauluritunnelmista.

Videolla kuulette myös minun ja Ilmon mielipiteen eläinlääkärikäynnistä (se on se kohtaus, jossa juttelemme keskenämme auton peräkontissa):

Kissojen 4-vuotissynttärit (sis. synttärivideon)

Niin ne vuodet vaan rullailee eteenpäin. Tänään täytimme kokonaiset 4 vuotta.

Meillä ei ole aiempina vuosina järjestetty kissojen synttäreitä kovin pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa henkilökunta inspiroitui kuitenkin Jun's Kitchenin mainioista kokkailuvideoista YouTubessa (esimerkiksi tämä Sushi for Cats -video, aaaaww!) ja päätti, että tekaisee oman kissanherkkutekovideon. No, parodiahan siitä meinasi tulla (henkilökunnan veitsenkäyttötaidoissa on vielä hiomista), mutta editoinnilla saatiin kelpo tuotos kasaan.

Yhteistyö näyttelijöiden kanssa sujui tälläkin kertaa erinomaisesti. Ainut pieni välikohtaus sattui kuvauksissa, kun Roope ei tykännyt alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja päättikin improvisoida sulkemalla Ilmon vessan kaappiin niin, että häntä jäi oven väliin. Onneksi ovi oli sen verran löysä, että sekä kissa että häntä ovat edelleen toimintakykyiset. Ensi kuvauskerralle Ilmo on kuitenkin esittänyt toiveensa stunttikissasta tai vähintäänkin vaarallisen työn lisästä.

Päätimme myös viimein perustaa oman YouTube-kanavan, koska edelliset videot on julkaistu listaamatta niitä, eli ilman kanavaa. Koska Kollinkoukkuja on kryptinen englanninkieliselle yleisölle, valikoitui meidän kanavan nimeksi Purrsome Brothers, koska eikös me olla melko Purr, Handsome ja myös Brothers. Kanavaa pääsee seuraamaan tästä linkistä ja koitan jossain välissä latailla sinne vanhojakin juttuja.

Pidemmittä löpinöittä sitten itse videoon:

Se hiljaisempi ja vaatimattomampi kissoista

Meillä ollaan vuosien varrella usein ihmetelty (ja huokaistu helpotuksesta), kuinka kaksi veljeskissaa samasta pentueesta voivat olla luonteeltaan niin erilaiset.

Roopellakin on välillä villit hetkensä, mutta enimmäkseen kissa loikoilee aurinkolänteissä tai sohvalla ja antaa Ilmon hoitaa verhojen pureskelut, sohvien raapimiset ja lelujen piilottamiset. Roopella on kuitenkin löhöilyn ja syömisen lisäksi omat kiinnostuksen kohteensa, näihin kuuluu mm.

• Ihmisten ruokien metsästys ja syöminen
• Pitkät narut, erityisesti fleecestä tehdyt
• Ihmisen sylissä loikoilu

Koska viime aikojen videot ovat lähinnä kertoneet Ilmon touhuiluista, ansaitsi rauhallisempi Roope ihan oman videonsa:

Ilmo, suuri metsästäjä

Henkilökunta on jo pitkään miettinyt (olemattoman) kuvauskalustonsa päivittämistä. Tällä viikolla tapahtui viimein se hetki, kun vanha pikkukamera vaihtui ihan oikeaan järjestelmäkameraan. Kuvaustoiminnoissa on vielä paljon, paljon opettelemista, mutta jo nyt pienen harjoittelun jälkeen voi sanoa, että laatu parani ihan huimasti!

Varsinkin videon lopun klippejä tuijoteltiin täällä ihan ällistyneenä - miten voikin kissan koko olemus karvoineen kaikkineen tallentua noin tarkasti ja hienosti?