Kissojen ruokinta
Ruokinta oli ehdottomasti kaikista haastavin osuus. Ajatuksena oli ensin ottaa kauppaan mukaan oma astia ja pyytää siihen sopivia aineksia lihatiskiltä. Ongelmaksi muodostui se, ettei sisäelimiä löytynyt ainakaan isoimmista marketeista ollenkaan. Ottaen myös huomioon Ilmon aikaisemmat mahaongelmat, päätimme lopulta pysyä tutuissa ja turvallisissa aineksissa. En halunnut jättää sisäelimiä kokeilun vuoksi pois ruokavaliosta, joten päädyimme ostamaan niitä muovitettuina, koska parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.
"Entäs jos me käytäis tuolla ulkona metsästämässä?" |
Broilerin koipea, reittä ja rintaa tuli kuitenkin ostettua omaan kippoon. Aluksi lihatiskillä meinasi iskeä en mää kehtaa olla vaivaksi ujous ja ensimmäisestä kaupasta luikinkin häntä koipien välissä karkuun, koska lihatiskin edessä oli paljon ihmisiä ja en uskaltanut siinä väenpaljoudessa kaivella omaa purkkiani esiin. Seuraavassa kaupassa onnistui onneksi paremmin.
Lihan pyytäminen omaan astiaan toimi ihan hyvänä rohkeusharjoituksena, mutta vakiintunutta käytäntöä siitä ei tainnut muodostua. Oli vaikea arvioida, kuinka paljon kannelliseen muovitörppööni mahtui lihaa (ja toisaalta en halunnut mennä tiskille valtaisan purkkikokoelman kanssa), joten usein tuli pyydettyä melko pieniä annoksia, jotka loppuivat nopeasti.
Huomasin myös, että usein lihat otettiin tiskistä muovipussilla, joten eipä siinä paljoa maailma pelastunut, jos se muovipussi päätyi roskiin sen jälkeen, kun kissojen lihat oli siirretty purkkiin.
Koska kerralla tuli ostettua melko pieniä määriä, kävi myös muutaman kerran niin, kissojen liha oli lopussa ja kaupassa tuli käytyä niin myöhään illalla, että lihatiski oli jo mennyt kiinni.
Ruuan säilöminen
Onneksi muut osa-alueet sentään sujuivat paremmin. Lihojen säilöminen purkittamalla oli niin vaivatonta, että jää meillä ehdottomasti tavaksi kokeilukuukauden jälkeenkin.
Aiemmin lihaoperaatio on alkanut sillä, että joutuu aukomaan kymmenittäin pakastepusseja. Nyt tästä vaiheesta pääsi kokonaan eroon, kunhan vaan nosti kaapin perukoille kerätyt entiset pastakastikepurkit pöytään. Purkit kestivät myös hyvin pakastamisen ja tiskikonepesun. Otin purkin sulamaan pakasteesta edellisiltana ja seuraavana aamuna liha oli juuri sopivan sulanutta, jotta kissoille sai kaiveltua syötävää.
Koska maksaa jää usein yli, kuivatin ja pakastin maksapalat erikseen, jotta niistä riittäisi useammaksi viikoksi ilman, että tarvitsee ostaa uutta maksapakkausta.
Videomateriaalia lihojen purkittamisesta:
Hiekkalaatikko
Hiekka
Suurin osa kauppojen hiekkavalikoimasta on täällä pakattu muoviin. Kävin tutkimassa kahden eläinkaupan valikoimat. Toisessa ainoa pahviin pakattu merkki oli Ökö Plus (täkäläisittäin nimi on Cat's Best). Toisesta taas löytyi paikallinen merkki:
Ostimme paketit molempia. Kissat tottuivat ihan ongelmitta molempiin, koska viime aikoina on muutenkin tullut ostettua betoniittia enemmän noita biohajoavia merkkejä. Cat's Best on tuotteena parempi ja pitää hajut yllättävän hyvin poissa, mutta toisaalta The All Natural on paikallinen, joten sitä ei lennätetä tänne Euroopasta saakka. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolensa ja riippuen siitä missä kaupassa käymme tekemässä ostoksia, todennäköisesti molempia tulee jatkossakin käytettyä.
Hiekan hävittäminen
Oma komposti olisi tähän tarkoitukseen ihan loistava. Koska meillä ei ole (vielä) kompostia, niin ostin kaupasta paperisia pusseja (nimellä eväspussi), joihin kippasin jätökset ja paakut ja kiikutin kerrostalon käytävällä olevaan roskakuiluun. Suomessa jätökset voisi tällä menetelmällä viedä biojätteeseen. Tällä tavoin hävittäminen oli helppoa, joten eiköhän sama käytäntö jatku kokeilun jälkeenkin.