tiistai 29. joulukuuta 2015

Maanantain lepäilypaikka

Kun rapimispuun riippumatto oli niin mukava makoilupaikka 2,5 metrin korkeudessa...

..niin miksipä se ei olisi sitä myös maan tasalla?
"Kivastihan tähän pieni Ilmo asettuu"
"Jännästi tulee kyllä matto vastaan, kun yritän roikottaa jalkojani rennosti ilmassa"
"Toimii!"

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Henkilökunnaton joulu

Henkilökunta sai tällä viikolla vähän joululomaa kissojen hoidosta, vaikkei ne kyllä sellaista olisikaan kaivanneet. Oli tosi lähellä, että Roope ja Ilmokin olisi pakattu mukaan ensimmäiselle junamatkalle, mutta sitten kävikin niin, että ihan naapurustosta löytyi sopiva henkilökunnan sijainen. Kissat saivat siten viettää joulupyhät stressittömästi kotioloissa.

Roope-kissan makoiluhetki
Henkilökunnan sijainen kävi vain 1-2 kertaa päivässä katsomassa kissoja, joten raksubaari ja märkäruuat päätettiin ottaa jälleen käyttöön. Ensimmäinen satsi raksuja naposteltiin ihan hetkessä ja jotta raksubaarissa olisi ollut jotain ideaa, piti sinne kaataa vielä toinen annos ennen lähtöä. Sen jälkeen sijainen avusti pitämään kissat raksuissa ja märkäruuassa joulupyhien ajan. Tapaninpäivänä henkilökunta palasi ja päätti palauttaa kissojen normaalin ruokailurytmin ottamalla illalla raksubaarin pois. No, kuinkas sitten kävikään. Aamulla tarjottu raaka liha ei enää kelvannutkaan kolmen päivän vapaan herkuttelun jälkeen.

"Mitä onkaan tuo kuolleen näköinen lautasellani? Haluaisin pienen kasan kuivamuonaa, kiitos"


Joulupukki oli muistanut kissoja siitä huolimatta, ettei aattoa vietetty samassa paikassa. Yksi lahjoista oli Ferplast Atlas 30-kokoa oleva kantokoppa, joka tulee mahdollisesti toimimaan myös Ilmon ruokailupaikkana.

Uutta kantokoppaa tutkimassa




Toinen kiva lahja oli pieni muovinen lelu, jollaista meillä ei ole aiemmin ollut.


Ilmo tykkäsi hurjasti tästä lelusta ja jahtasi sitä monta tuntia. Lelu liukuu kivasti pienellä tönäisyllä lattialla ja siitä saa myös hampailla ja tassuilla hyvän otteen. Pari kertaa lelu ehtikin jo hävitä ja nytkin se kaiveltiin kuvauksia varten sohvan alta. Jos innostus säilyy yhtään pidempään, pitänee etsiä lelulle samanlainen kaveri.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Maagiset pesukoneet

Ilmo on joutunut muuton jälkeen keksimään itselleen taas uusia harrastuksia, koska uudet puitteet ja kylmä vuodenaika eivät tarjoa erityisen hyvää näköalaa lintujen kiehtovan elämän seuraamiseen. Vihersisustustakaan ei ole voinut erityisemmin harrastaa, koska henkilökunta on ikävästi asettanut kaikki huonekasvinsa keittiön pöytätasolle, johon kissalla ei ole lupaa kiivetä.

Ilmo onkin päättänyt vaihtelun vuoksi syventää tietämystään tekniikan ihmeellisestä maailmasta. Tosin hyvin valikoidusti, koska kaikki hurisevat laitteet eivät ole Ilmon mieleen. Erityisesti imuriin ja hiustenkuivaajaan Ilmo pitää mielellään mahdollisimman pitkän etäisyyden.

Minkälaiset tekniset innovaatiot kissaa sitten kiinnostavat? Ilmon yksi suosikeista on astianpesukone, jonka syövereistä henkilökunta ihmeellisesti kaivaa joka aamu puhtaita ruokakuppeja.

Astianpesukonetta ei ollut ihan helppo päästä tutkimaan tarkemmin, koska yleensä yli-innokas kissa nostetaan pois viimeistään siinä vaiheessa, kun tassut koskettavat koneen kantta. Eräs aamu henkilökunta jätti kuitenkin kannen huolimattomasti vahtimatta, jolloin Ilmo oli salamana sisällä tekemässä lähempää tuttavuutta.

"Löytyyköhän täältä valtavankokoinen ja karhea kieli, jolla kupit nuollaan puhtaiksi?"






"Ai mitä, ai MIKS pitää tulla pois??"


Ilmon tutkimusretki ei kuitenkaan kestänyt pitkään tylsän henkilökunnan keskeyttäessä toiminnan.

Onneksi kylpyhuoneesta löytyy toinen kiehtova kone, jonka toimintaperiaatetta Ilmo on voinut rauhassa tutkia jo useita tunteja.

Ensin tämäkin kone oli imurin ja hiustenkuivaajan tapaan hiukan pelottava, mutta päivä päivältä Ilmo uskaltautui hiipimään lähemmäs, kunnes lopulta rohkeasti kosketti outoa lasiympyrää tassullaan ja asettui tarkkailemaan tekonsa seurauksia.


Koska kone ei näyttänyt olevan moksiskaan, uskaltautui Ilmo tutkimaan lähemmin koneen toimintalogiikkaa ja merkitystä ihmiskunnalle.

"Miksi sukat ovat tuolla jumissa ja pyörivät ympäriinsä?"

Sen jälkeen Ilmo on säännöllisesti käynyt laskemassa koneen kierroksia ja ihmettelemässä sisälle päätyneitä vaatteita.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Blogin pitkä syntytarina

Mimmi ja Alfred haastoivat meidät kertomaan blogimme tarinan jonkin aikaa sitten. Teksti meinasi jo hautautua luonnoksiin, kun en millään ehtinyt viimeistelemään tätä, mutta tässä tämä viimein tulee:

Blogin synty liittyy melko kiinteästi siihen, miksi meillä on kissoja, koska kissat innoittivat aloittamaan blogin. Henkilökunnan molemmille osapuolille Roope ja Ilmo olivat ensimmäiset lemmikkieläimet, koska molemmilla muun perheen allergiat ovat estäneet aiemmat lemmikkieläinhankinnat.

Blogia varsinaisesti kirjoittavana henkilökunnan naisosapuolena olen ollut lapsesta asti eläinrakas ja viettänyt kaikki kesäni maalla. En ole koskaan kokenut olevani erityisesti kissa- tai koiraihminen, vaan pienenä mikä tahansa lemmikkieläin olisi kelvannut. Kinusin itselleni kissaa, koiraa, ratsastustunteja, hamsteria, kania, gerbiiliä, rottaa, marsua, punakorvakilpikonnaa, sukkanauhakäärmettä, liskoa, akvaariokaloja ja jopa hämähäkkiä. Vanhemmat eivät kuitenkaan antaneet ottaa edes sauvasirkkaa, joten odotin aina kovasti, että pääsen maaseudulle lenkittämään naapurin häkissä eleleviä ulkokoiria tai silittämään sukulaisten kissoja.

Parhaat kissakaverukseni olivat mummoni omistamat maatiaisveljeskissat. Tiku oli oranssi kissa, jolla oli töpöhäntä, kun Takulla taas oli kuusi varvasta. Tiku ja Taku olivat jostain lähiseudun navetasta kotoisin ja tuotiin mummolle, koska toinen vaihtoehto olisi ollut perinteisempi hukuttaminen. Veljekset olivat tosi kilttejä kissoja, joita kanniskelin ympäriinsä ja harjasin joskus salaa omalla kammallani, kun varsinkin Tikun turkki oli välillä takkuinen.
Tikusta ja Takusta löytyi kaksi vanhaa kuvaa. Tässä on Tiku-kisu ihan pienenä, mutta jo mummolassa. Tikulla oli tapana imeä jalkaansa ja kehrätä, ja nyt jälkikäteen epäilen tavan johtuneen siitä, että tämän kokoinen pentu ei voi mitenkään olla vielä luovutusikäinen. 


Toinen vanha kuva kissoista vähän vanhempana, jossa Taku on piiloutunut sandaaliin :) Ilmeisen ujo kissa poseeraamaan kameralle.























Näistä ajoista kesti viitisentoista vuotta, ennen kun olin viimein vuoden takaisessa tilanteessa, jossa lemmikkieläimen hankinta tuntui ensimmäistä kertaa sopivalta ja mahdolliselta. Koirakin olisi voinut olla vaihtoehto, mutta ajatus jokapäiväisestä ulkoiluttamisesta työn ohella tuntui sen verran raskaalta, että päädyimme kissaan.

Sopivaa kissarotua miettiessä tuli lueskeltua jo paljon kissablogeja, esimerkiksi herra Mäykysen valloittavaa ja uraauurtava päiväkirjaa. Bengalin hankinta oli itselläkin aluksi mielessä, mutta Youtube-videot kovaäänisistä tapetteja repivistä ja tavaroita pudottelevista bengaleista saivat harkitsemaan jotain helpompaa rotua. Satuin eräänä päivänä junassa lukemaan Incat-foorumin keskustelua ja inspiroiduin sen pohjalta ensimmäistä kertaa somaleista. Somali vaikutti kuvauksien perusteella astetta helpommalta, ja silti aktiiviselta ja oppivaiselta kissalta. Kissan puheliaisuus mietitytti aluksi, mutta ainakin Youtube-videoissa ääni kuulosti ihan kivalta. (Ja nyt kokemuksen myötä voin sanoa, että huomattavasti kissoista puheliaampi Ilmo osaa maukua sekä oikein sievästi että erittäin rasittavasti - tosin jälkimmäistä ääntä kuulee ainoastaan automatkoilla ja Ilmo ei onneksi ole oppinut hyödyntämään äänekkyyttään esim. keskellä yötä)

Hopeasomppu ei ollut mikään vaatimus, vaan esimerkiksi punainenkin olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta Walimain-kissalassa sattui samoihin aikoihin olemaan tuloillaan olevia pentuja. Kasvattaja asui myöskin sen verran lähellä, että saatoimme käydä tutustumassa muihin hopeasomaleihin ennen kuin pennut olivat edes syntyneet. Ajatus kirjoittaa omaa blogia vahvistui samoihin aikoihin, kun kissojen luovutusikä lähestyi. Melko harva kaverini oikeastaan omistaa lemmikkejä, joten blogi tuntui siinä mielessä hyvältä kanavalta, että samoista asioista kiinnostuneet löytäisivät jutut tätä kautta, mutta sisältöä ei kumminkaan tuputeta kenellekään. Ja samalla tietysti kaikki kuvat ja tekstit jäisivät itselleni muistoiksi.

Noin pari viikkoa kissojen kotiutumisen jälkeen löysin tarpeeksi aikaa sille, että perustin blogin. Samalla uskallauduin ensimmäisiä kertoja kommentoimaan niitä blogeja, joita olin aiemmin lukenut jo anonyymisti. Olen kirjoittanut kaikki blogin tekstit alusta saakka, mutta mies on toiminut taustatukena ja ottanut pienen osan kuvista. Kevättalvella myös matkustelin paljon töiden vuoksi, jolloin osa kissoille tapahtuneista asioista oli miehen kokemia ja kertomia.

Blogin kehityksessä ei vuodessa ole mielestäni tapahtunut kovin suuria muutoksia. Juttuja pulpahtelee mieleen arkisista tapahtumista ja jonossa on enemmän tekstejä kuin ehdin julkaista. Iloinen yllätys minulle on ollut se, miten mukava yhteisö kissabloggaajat ovat ja miten kivoja kommentteja olen blogiini saanut. Olisikin hauska osallistua tulevaisuudessa johonkin blogitapahtumaan. Olen myös vähän innostunut kissanäyttelyistä blogien myötä, ja miettinyt jo muutaman kuukauden, että kokeilisin näyttelyä ainakin kerran, jotta koen, millaista se on omien kissojen kanssa. Katsotaan, miten käy.

Koska haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeissa ja tosi moni on jo tämän tehnyt, en haasta ketään, mutta jätän ohjeet tähän siltä varalta, että kiinnostuneita osallistujia vielä löytyy:
  
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.