Suomivieraita ja kissahotellissa

Meillä oli juuri käymässä vieraita Suomesta. Lisäihmisten saapuessa matkalaukkuineen Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa yöllä nukkumaan samassa tilassa henkilökunnan kanssa. Vieraat nukkuivat makuuhuoneessa, johon kissoja ei olla päästetty, jotta allergisetkin pystyisivät nukkumaan täällä ilman oireita.

Uusi järjestely aiheutti jännitystä puolin ja toisin.

Ensimmäisenä yönä kissoja huoletti hirveästi, ettei henkilökunta herää aamulla ajoissa, joten oli ihan välttämätöntä herättää ne varmuuden vuoksi maukumalla jo puoli kuudelta aamulla. Toisena yönä henkilökunta sai nukuttua vähän pidempään - mitä nyt Ilmo sai kehräyskohtauksen kolmen maissa yöllä ja tassutteli ympäriinsä nukkuvan henkilökunnan vieressä ja päällä. Lopulta Ilmo nostettiin ystävällisesti alas, jolloin kissa jatkoi kehräämistään lattialla. Siihen nukahdimme ja nukuimme kaikki sentään vähän pidempään kuin ensimmäisenä yönä.

Jännittävä asia oli myös se, että vieraat tulivat usein henkilökuntaa varomattomammin ulos makuuhuoneestaan. Ilmo piti tarkkaavaisesti ovea silmällä ja pääsikin monta kertaa onnistuneesti livahtamaan kielletylle alueelle.

"Huomio Roope! Kohde liikkumassa tuntematonta aluetta kohti! Hetki vielä ja sitten merkistä siirtyminen oven eteen."

Juuri kun olimme sopeutuneet uuteen nukkumisjärjestelyyn, päättivät ihmiset lähteä kiertelemään lähiseutuja muutamaksi päiväksi. Matkan alkajaisiksi Roope ja Ilmo vietiin samaan kissahotelliin, johon ehdimme jo joulun aikoihin tutustua.

Kissahotellissa tapasimme paljon muita kissoja, tosin turvallisen välimatkan päästä. Tylsää oli se, että Roopen ja Ilmon tämänkertaisen oleskelutilan ulko-osuus oli sisäpihaa kohden, joten maisemat eivät olleet ihan yhtä lintuisaa pusikkoa kuin viimeksi.

"Ai että siis tänne meinaat jättää? Missä esitteessä näkynyt metsämaisema?"

Tilaa kissoilla oli kuitenkin tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Yllä olevassa kuvassa on ulkotila ja alla näkyy samankokoinen sisätila, jonne kissat pääsivät yläkuvassa näkyvän korituolin takana olevasta pienestä luukusta.

Roope tähyilemässä sisähuoneesta

Kotiinpaluu oli kyllä silti luksusta sekä kissojen että omistajien mielestä. On se vaan niin, että oma raapimispuu mansikka ja koti ei tunnu kodilta ilman kissoja.

Ilmon metsästysaamu

Ilmo kertoo:

Tänään aamulla salainen unelmani kävi melkein toteen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!

Henkilökunta oli juuri herännyt ja valitteli, että jokin ihmeellinen vihellys piti hereillä jo pari tuntia ennen kellonsoittoa. Olin tavanomaiseen tapaan tarkkailemassa sivusilmällä ulkoelämää, kun yhtäkkiä bongasin vihellyksen lähteen. Näin elävän linnunpoikasen aivan edessäni, ihan parin metrin päässä! Tuoretta aamupalaa! Yritin hypätä suoraan sen luo, kun en innostuksissani muistanut, että välissä oli se läpinäkyvä, kova, tyhmä asia, joka estää ulospääsyn.

Siellä se lintu vipelsi aamulla

Sen jälkeen juoksentelin hirmuista kyytiä edestakaisin, yrittäen kiihkeästi löytää salareittiä ulos pienen linnun luo. Poikanen ei näyttänyt edes osaavan lentää kunnolla. Kunhan oli vaan siinä ja tapitti minuun päin. Niin täydellinen suupala! Olisin napannut sen yhdellä pitkällä hypyllä.

Mau'uin ihmisiä paikalle, että nyt on heti pakko päästä ulos nappaamaan tuo lintunen pois kuleksimasta. Henkilökunta oli taas jälleen kerran liian kyvytön ja aikaansaamaton, ja katseli siinä ihan typeränä, kun pieni lentokyvytön linnunpoikanen kipitti hitaaaasti kohti parvekkeen reunaa ja sen jälkeen hyppäsi alas, todennäköisesti alakerran naapurin parvekkeelle.

Mikä järisyttävä pettymys!

Säntäilin vauhkona ympäriinsä ja harmitti niin kovasti, kun meni mainio tilaisuus ohi tassujen. Silmissä näkyi se pieni, avuton paisti, jota kantaisin nyt varovaisesti suussani, jos asiat olisivat menneet hyvin.

Sitten kipitin makuuhuoneeseen ja näin kärpäsen. Iso, PULLEA KÄRPÄNEN! 

Piti maukaista, että Roope Roopeee, nyt paikalle metsästämään, niin saadaan se kiinni! Roope löntysteli siihen ja oli ihan tylsänä vieressä, että Ilmo, ei se ole mikään kärpänen. En uskonut veljeäni hetkeäkään, vaan säksätin ötökälle vimmatusti.

Henkilökuntakin tuli lopulta paikalle, kun olin jonkin aikaa vaaninut siinä. Maukaisin henkilökunnalle, että voisivat vähän tarjota apuaan, kun kärpänen on niin korkealla.

Henkilökunta sitten nappasi mut syliin, jolloin pääsin lähemmäksi kärpästä ja vihdoin täppäsin sen* kiinni voitokkaasti tassullani. Eivät tämän kissan metsästystaidot nyt ihan ruosteessa ole, kun jotain sain sentään napattua!

*Henkilökunnan jälkihuomautus. Se kärpänen oli tosin kiinnitystulppa.

Tee se itse: kissanherkut

Viime postauksessa henkilökunta valitteli sitä, ettei täältä meren ja aavikon välistä ole oikein tahtonut löytyä kissoille soveltuvia herkkuja koulutustarpeisiin.

Penan ja Punkun ihminen laittoi sitten meille kivan vinkin Piivin postauksen itsetehdyistä herkuista, jossa ideana on itse kuivattaa pieneksi paloiteltua lihaa tai kalaa uunissa. Ajoitus oli loistava, koska meiltä juuri loppui tämänhetkiset kissanherkut. Kaupasta ei löytynyt kuivatukseen halpaa lohta tai muutakaan paneroimatonta pakastekalaa, mutta sen sijaan broilerin sydämiä ja kivipiiraa löytyi, joten päätettiin rohkeasti kokeilla kuivattaa niitä. Kotona juolahti mieleen pakkaseen unohtunut köntti kananrintaa, joka päätyi myös palasiksi pellille.

Näillä alkuun

Pilkoin ensin aineksia pieniksi paloiksi pellille ja sen jälkeen laitoin uuniin, jossa olivat 200 asteessa n. 30 min. Sen jälkeen kääntelin ja pidin vielä n. 10 min, koska eivät tuossa vaiheessa näyttäneet täysin kuivuneilta. Tein ainoastaan yhden testipellillisen ja loput lihat paloittelin raakana syötäviksi annoksiksi pakkaseen. Kananrinta oli toisella pellillä ja sen kuivattamisessa kesti vähemmän aikaa, n. 25 min kääntelyineen.

Valmiina uuniin

Uunin jälkeen sisäelinsatsi näytti tältä:

Ja broileripalat tältä:

Valmistusprosessi aiheutti odottavia maukaisuja ja lopputulostakin syötiin hyvällä ruokahalulla. Sydän ei toiminut henkilökunnan näkökulmasta niin hyvin, koska rasvaisempaa sisäelintä olisi ehkä pitänyt joko pitää pidempään uunissa tai esipaistaa / keittää, jotta paloista olisi saanut ihan todella kuivia. Lisäksi kissat joutuivat rouskuttelemaan sisäelinpalasia vähän pidempään, mikä voi olla hampaiden kannalta hyvä, mutta aiheuttaa koulutushetkiin ylimääräistä keskittymisen herpaantumista. Jatkossa voisikin kokeilla pelkkää kivipiiraa vähän pienempinä palasina.

Lähes rasvaton broilerin rinta taas toimi tosi hyvin. Paloista tuli kevyitä, kuivia, helposti pureskeltavia ja kissojen mielestä herkullisia.

"Mmm. Ytimekäs lihan tuoksu, mukavan rapea suutuntuma. Täys kymppi."

Roope tykkäsi myös herkuista. Ilmo koittaa ujuttautua vieressä apajille

Lihojen säilyvyyden suhteen epäilen, että ainakaan tuo sydänsatsi ei säilyisi kovin montaa päivää. Siispä nykertelin suurimman osan herkuista annospusseihin pakkaseen. Nopean testin perusteella pakastettu herkku näyttäisi maistuvan kissoille samoin kuin juuri pelliltä otettu versio.

Kissainhemmottelupussit