tiistai 29. joulukuuta 2015

Maanantain lepäilypaikka

Kun rapimispuun riippumatto oli niin mukava makoilupaikka 2,5 metrin korkeudessa...

..niin miksipä se ei olisi sitä myös maan tasalla?
"Kivastihan tähän pieni Ilmo asettuu"
"Jännästi tulee kyllä matto vastaan, kun yritän roikottaa jalkojani rennosti ilmassa"
"Toimii!"

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Henkilökunnaton joulu

Henkilökunta sai tällä viikolla vähän joululomaa kissojen hoidosta, vaikkei ne kyllä sellaista olisikaan kaivanneet. Oli tosi lähellä, että Roope ja Ilmokin olisi pakattu mukaan ensimmäiselle junamatkalle, mutta sitten kävikin niin, että ihan naapurustosta löytyi sopiva henkilökunnan sijainen. Kissat saivat siten viettää joulupyhät stressittömästi kotioloissa.

Roope-kissan makoiluhetki
Henkilökunnan sijainen kävi vain 1-2 kertaa päivässä katsomassa kissoja, joten raksubaari ja märkäruuat päätettiin ottaa jälleen käyttöön. Ensimmäinen satsi raksuja naposteltiin ihan hetkessä ja jotta raksubaarissa olisi ollut jotain ideaa, piti sinne kaataa vielä toinen annos ennen lähtöä. Sen jälkeen sijainen avusti pitämään kissat raksuissa ja märkäruuassa joulupyhien ajan. Tapaninpäivänä henkilökunta palasi ja päätti palauttaa kissojen normaalin ruokailurytmin ottamalla illalla raksubaarin pois. No, kuinkas sitten kävikään. Aamulla tarjottu raaka liha ei enää kelvannutkaan kolmen päivän vapaan herkuttelun jälkeen.

"Mitä onkaan tuo kuolleen näköinen lautasellani? Haluaisin pienen kasan kuivamuonaa, kiitos"


Joulupukki oli muistanut kissoja siitä huolimatta, ettei aattoa vietetty samassa paikassa. Yksi lahjoista oli Ferplast Atlas 30-kokoa oleva kantokoppa, joka tulee mahdollisesti toimimaan myös Ilmon ruokailupaikkana.

Uutta kantokoppaa tutkimassa




Toinen kiva lahja oli pieni muovinen lelu, jollaista meillä ei ole aiemmin ollut.


Ilmo tykkäsi hurjasti tästä lelusta ja jahtasi sitä monta tuntia. Lelu liukuu kivasti pienellä tönäisyllä lattialla ja siitä saa myös hampailla ja tassuilla hyvän otteen. Pari kertaa lelu ehtikin jo hävitä ja nytkin se kaiveltiin kuvauksia varten sohvan alta. Jos innostus säilyy yhtään pidempään, pitänee etsiä lelulle samanlainen kaveri.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Maagiset pesukoneet

Ilmo on joutunut muuton jälkeen keksimään itselleen taas uusia harrastuksia, koska uudet puitteet ja kylmä vuodenaika eivät tarjoa erityisen hyvää näköalaa lintujen kiehtovan elämän seuraamiseen. Vihersisustustakaan ei ole voinut erityisemmin harrastaa, koska henkilökunta on ikävästi asettanut kaikki huonekasvinsa keittiön pöytätasolle, johon kissalla ei ole lupaa kiivetä.

Ilmo onkin päättänyt vaihtelun vuoksi syventää tietämystään tekniikan ihmeellisestä maailmasta. Tosin hyvin valikoidusti, koska kaikki hurisevat laitteet eivät ole Ilmon mieleen. Erityisesti imuriin ja hiustenkuivaajaan Ilmo pitää mielellään mahdollisimman pitkän etäisyyden.

Minkälaiset tekniset innovaatiot kissaa sitten kiinnostavat? Ilmon yksi suosikeista on astianpesukone, jonka syövereistä henkilökunta ihmeellisesti kaivaa joka aamu puhtaita ruokakuppeja.

Astianpesukonetta ei ollut ihan helppo päästä tutkimaan tarkemmin, koska yleensä yli-innokas kissa nostetaan pois viimeistään siinä vaiheessa, kun tassut koskettavat koneen kantta. Eräs aamu henkilökunta jätti kuitenkin kannen huolimattomasti vahtimatta, jolloin Ilmo oli salamana sisällä tekemässä lähempää tuttavuutta.

"Löytyyköhän täältä valtavankokoinen ja karhea kieli, jolla kupit nuollaan puhtaiksi?"






"Ai mitä, ai MIKS pitää tulla pois??"


Ilmon tutkimusretki ei kuitenkaan kestänyt pitkään tylsän henkilökunnan keskeyttäessä toiminnan.

Onneksi kylpyhuoneesta löytyy toinen kiehtova kone, jonka toimintaperiaatetta Ilmo on voinut rauhassa tutkia jo useita tunteja.

Ensin tämäkin kone oli imurin ja hiustenkuivaajan tapaan hiukan pelottava, mutta päivä päivältä Ilmo uskaltautui hiipimään lähemmäs, kunnes lopulta rohkeasti kosketti outoa lasiympyrää tassullaan ja asettui tarkkailemaan tekonsa seurauksia.


Koska kone ei näyttänyt olevan moksiskaan, uskaltautui Ilmo tutkimaan lähemmin koneen toimintalogiikkaa ja merkitystä ihmiskunnalle.

"Miksi sukat ovat tuolla jumissa ja pyörivät ympäriinsä?"

Sen jälkeen Ilmo on säännöllisesti käynyt laskemassa koneen kierroksia ja ihmettelemässä sisälle päätyneitä vaatteita.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Blogin pitkä syntytarina

Mimmi ja Alfred haastoivat meidät kertomaan blogimme tarinan jonkin aikaa sitten. Teksti meinasi jo hautautua luonnoksiin, kun en millään ehtinyt viimeistelemään tätä, mutta tässä tämä viimein tulee:

Blogin synty liittyy melko kiinteästi siihen, miksi meillä on kissoja, koska kissat innoittivat aloittamaan blogin. Henkilökunnan molemmille osapuolille Roope ja Ilmo olivat ensimmäiset lemmikkieläimet, koska molemmilla muun perheen allergiat ovat estäneet aiemmat lemmikkieläinhankinnat.

Blogia varsinaisesti kirjoittavana henkilökunnan naisosapuolena olen ollut lapsesta asti eläinrakas ja viettänyt kaikki kesäni maalla. En ole koskaan kokenut olevani erityisesti kissa- tai koiraihminen, vaan pienenä mikä tahansa lemmikkieläin olisi kelvannut. Kinusin itselleni kissaa, koiraa, ratsastustunteja, hamsteria, kania, gerbiiliä, rottaa, marsua, punakorvakilpikonnaa, sukkanauhakäärmettä, liskoa, akvaariokaloja ja jopa hämähäkkiä. Vanhemmat eivät kuitenkaan antaneet ottaa edes sauvasirkkaa, joten odotin aina kovasti, että pääsen maaseudulle lenkittämään naapurin häkissä eleleviä ulkokoiria tai silittämään sukulaisten kissoja.

Parhaat kissakaverukseni olivat mummoni omistamat maatiaisveljeskissat. Tiku oli oranssi kissa, jolla oli töpöhäntä, kun Takulla taas oli kuusi varvasta. Tiku ja Taku olivat jostain lähiseudun navetasta kotoisin ja tuotiin mummolle, koska toinen vaihtoehto olisi ollut perinteisempi hukuttaminen. Veljekset olivat tosi kilttejä kissoja, joita kanniskelin ympäriinsä ja harjasin joskus salaa omalla kammallani, kun varsinkin Tikun turkki oli välillä takkuinen.
Tikusta ja Takusta löytyi kaksi vanhaa kuvaa. Tässä on Tiku-kisu ihan pienenä, mutta jo mummolassa. Tikulla oli tapana imeä jalkaansa ja kehrätä, ja nyt jälkikäteen epäilen tavan johtuneen siitä, että tämän kokoinen pentu ei voi mitenkään olla vielä luovutusikäinen. 


Toinen vanha kuva kissoista vähän vanhempana, jossa Taku on piiloutunut sandaaliin :) Ilmeisen ujo kissa poseeraamaan kameralle.























Näistä ajoista kesti viitisentoista vuotta, ennen kun olin viimein vuoden takaisessa tilanteessa, jossa lemmikkieläimen hankinta tuntui ensimmäistä kertaa sopivalta ja mahdolliselta. Koirakin olisi voinut olla vaihtoehto, mutta ajatus jokapäiväisestä ulkoiluttamisesta työn ohella tuntui sen verran raskaalta, että päädyimme kissaan.

Sopivaa kissarotua miettiessä tuli lueskeltua jo paljon kissablogeja, esimerkiksi herra Mäykysen valloittavaa ja uraauurtava päiväkirjaa. Bengalin hankinta oli itselläkin aluksi mielessä, mutta Youtube-videot kovaäänisistä tapetteja repivistä ja tavaroita pudottelevista bengaleista saivat harkitsemaan jotain helpompaa rotua. Satuin eräänä päivänä junassa lukemaan Incat-foorumin keskustelua ja inspiroiduin sen pohjalta ensimmäistä kertaa somaleista. Somali vaikutti kuvauksien perusteella astetta helpommalta, ja silti aktiiviselta ja oppivaiselta kissalta. Kissan puheliaisuus mietitytti aluksi, mutta ainakin Youtube-videoissa ääni kuulosti ihan kivalta. (Ja nyt kokemuksen myötä voin sanoa, että huomattavasti kissoista puheliaampi Ilmo osaa maukua sekä oikein sievästi että erittäin rasittavasti - tosin jälkimmäistä ääntä kuulee ainoastaan automatkoilla ja Ilmo ei onneksi ole oppinut hyödyntämään äänekkyyttään esim. keskellä yötä)

Hopeasomppu ei ollut mikään vaatimus, vaan esimerkiksi punainenkin olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta Walimain-kissalassa sattui samoihin aikoihin olemaan tuloillaan olevia pentuja. Kasvattaja asui myöskin sen verran lähellä, että saatoimme käydä tutustumassa muihin hopeasomaleihin ennen kuin pennut olivat edes syntyneet. Ajatus kirjoittaa omaa blogia vahvistui samoihin aikoihin, kun kissojen luovutusikä lähestyi. Melko harva kaverini oikeastaan omistaa lemmikkejä, joten blogi tuntui siinä mielessä hyvältä kanavalta, että samoista asioista kiinnostuneet löytäisivät jutut tätä kautta, mutta sisältöä ei kumminkaan tuputeta kenellekään. Ja samalla tietysti kaikki kuvat ja tekstit jäisivät itselleni muistoiksi.

Noin pari viikkoa kissojen kotiutumisen jälkeen löysin tarpeeksi aikaa sille, että perustin blogin. Samalla uskallauduin ensimmäisiä kertoja kommentoimaan niitä blogeja, joita olin aiemmin lukenut jo anonyymisti. Olen kirjoittanut kaikki blogin tekstit alusta saakka, mutta mies on toiminut taustatukena ja ottanut pienen osan kuvista. Kevättalvella myös matkustelin paljon töiden vuoksi, jolloin osa kissoille tapahtuneista asioista oli miehen kokemia ja kertomia.

Blogin kehityksessä ei vuodessa ole mielestäni tapahtunut kovin suuria muutoksia. Juttuja pulpahtelee mieleen arkisista tapahtumista ja jonossa on enemmän tekstejä kuin ehdin julkaista. Iloinen yllätys minulle on ollut se, miten mukava yhteisö kissabloggaajat ovat ja miten kivoja kommentteja olen blogiini saanut. Olisikin hauska osallistua tulevaisuudessa johonkin blogitapahtumaan. Olen myös vähän innostunut kissanäyttelyistä blogien myötä, ja miettinyt jo muutaman kuukauden, että kokeilisin näyttelyä ainakin kerran, jotta koen, millaista se on omien kissojen kanssa. Katsotaan, miten käy.

Koska haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeissa ja tosi moni on jo tämän tehnyt, en haasta ketään, mutta jätän ohjeet tähän siltä varalta, että kiinnostuneita osallistujia vielä löytyy:
  
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Rokotuksilla ja muita kuulumisia

Henkilökunnalla oli menneellä viikolla auto lainassa, joten oli sopiva hetki napata kissat kyytiin ja ajella eläinlääkäriin tehosterokotuksille. Henkilökunta ei ollut käynyt koskaan aiemmin eläinlääkärissä, joten oli jännittävää nähdä, kuinka kissat käyttäytyvät vieraan ihmisen käsittelyssä. 






Ilmo teki sekä autossa että odotushuoneessa kaikille ympärillä oleville kuulijoille selväksi, kuinka väärin on ahtaa aktiivinen somalikissa pieneen kantokoppaan. Roope suhtautui asiaan rauhallisemmin, joten pääsi myös ensimmäisenä tutkimuspöydälle. Ympärillä leijuva koiranhaju ja vieras ympäristö alkoivat kuitenkin hitusen jännittää, joten Roope meinasi muutaman kerran livistää pöydältä ja karvaa levisi ympäriinsä, kun henkilökunta piteli hieman hermostutta kissaa paikoillaan. Syliin Roope kuitenkin rauhoittui, joten sai sitten lopulta rokotuksenkin siinä. 

Roopella oli ihan hitunen hammaskiveä, joten pitää seurailla suuta tarkemmin ja aktivoitua jälleen hampaidenpesussa. Syys- ja lokakuussa leuassa riehunut kissan akne oli onneksi viimein kadonnut. Purua harjailtiinkin pois melkein kuukauden päivät - leuka oli aina välillä parempi, mutta sitten akne levisi leukaan uudelleen, kun harjaaminen jätettiin muutamaksi päiväksi. Lopulta puhdistusaineen vaihto Betadineen auttoi ja sen jälkeen akne hävisi kokonaan vajaassa viikossa. 







Ilmo taas käyttäytyi kuin vanha konkari, kun viimein pääsi ahdistavasta kopastaan ulos, ja antoi reippaasti eläinlääkärin tunnustella ja tutkia. Painoa Ilmolla oli eläinlääkärin puntarin mukaan 3,85 kg, kun taas velipoika on melkein kilon painavampi (4,8 kg). Ilmolla ei myöskään ollut hammaskiveä. Paluumatka sujui jälleen raivokkaan maukumisen säestyksellä, joten rokotukset eivät näyttäneet aiheuttavan juurikaan väsymystä. 





Muita kuulumisia tältä viikolta: rakas raapimispuu ei näköjään kestänyt purkamista ja kokoamista, koska toinen riippumatto tuli räminällä alas ja Ilmo sen mukana. Onneksi putoamisesta ei seurannut kissalle mitään vahinkoa. Sen jälkeen molemmat kissat ovat ahtautuneet jäljellä olevaan riippumattoon päivittäin nukkumaan ja henkilökunta on käynyt huolestuneena tutkimassa suositun lepopaikan kantokykyä, joka näyttäisi toistaiseksi ihan kestävältä, mutta eipä noista täysin tiedä. Aika lienee säästää uutta puuta varten ja toivoa, että tuo entinen halpismalli kestäisi edes täyden vuoden verran.

Lepopaikka numero 1 on säilyttänyt suosionsa kuukaudesta toiseen






sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Villahousuhaaste

Varmaan muistatte vielä elokuussa blogissa kiertäneen tassuhaasteen. Mekin osallistuttiin haasteeseen, jolloin yllätykseksemme tassuja enemmän kommentteja keräsi Ilmiksen pörheät villapöksyt. Sandra ehdottikin kommenttiboksissa, että seuraavaksi voisi tulla villahousuhaaste.

Siispä nyt marraskuussa, kun osa Suomesta nauttii jo pikkupakkasista ja valkeasta lumipeitteestä, on sopiva aika kuvata villiksien tämän hetkinen tilanne ja haastaa teidät muutkin esittelemään kissojen villahousut.



Ensimmäisenä villahousunsa esittelee Roope. Kissa suosii kohtuullisuutta ja käytännöllisyyttä, joten Roope on kasvattanut itselleen keskimittaiset villapökät. Näillä pärjäilee hetken parvekkeella miinusmerkkisistä lämpötiloista huolimatta.











Roopen villahousut ulottuvat sesongin mukaan trendikkäästi saappaisiin asti. Keskimittaiset karvat eivät laahaa maata, vaan jättävät käytännöllisesti pöksyt kuiviksi etelän olemattomissa lumimäärissä tarpoessa.

Ilmo taas suosii hieman koreampaa ja näyttävämpää villahousutyyliä. Siksi talven lähestyessä kissa on päätynyt muun karvan kasvattamisen sijaan pidentämään pelkästään villahousukarvojaan. Lumenvalkea väri tuo sopivasti kontrastia muuhun turkin väriin, jolloin pöksyt hohtavat pimeässäkin kilometrien päähän.








Ilmon villikset ovat pörheydestään huolimatta suhteellisen lyhyet pituudeltaan. Tyylin täydentää tumman teräksenharmaat saappaat, joiden kastumista Ilmo varoo viimeiseen saakka.



Millaisia villapöksyjä teiltä löytyy?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vieras vaanija eteisessä

Uudessa rakennuksessa, olkoonkin sitten koti, ei voi koskaan tietää, mitä vaaroja vaanii missäkin, joten tila on kartoitettava ensin varoivaisesti hiipimällä ympäriinsä. Sängyn alla voi olla mörköjä, vaatekomeroista saattaa löytyä luuranko... ja mitä tällä kertaa ihan oikeasti tapahtui, oli se, että eteisestä löytyi vieras kissa!

Roopen eteiseen ei tule yksikään kissa Roopen tietämättä



Löydettyään kissan ensimmäistä kertaa Roope murisi ensin hurjasti ja perääntyi sen jälkeen asemiin sohvan alle. Jokunen tunti piti miettiä sopivaa kissanhäätöstrategiaa. Sen jälkeen Roope hiipi taas hitaasti, karvoja pörhistellen eteiseen. Vastassa oli taas valtavan suuren ja pelottavan näköinen kissa, joka myöskin venyttäytyi täyteen pituuteensa, joten Roope katsoi parhaaksi perääntyä uudelleen turvapaikkaansa.

Tuijotuskilpailu eteisen kissan kanssa


Muutama päivä sujui siten, että Roope ei juuri ollenkaan käynyt eteisessä, mutta pohti silti kovasti, mitä tuolle vieraalle kissalle tekisi. Kerran tai pari kertaa päivän aikana Roope uskaltautui pörhistellen vilkaisemaan, onko pelottava kissa vielä tallella, ja olihan se.

"Vie tuo kissa pliis pois. En tykkää."


Vieras kissa ei ole kuitenkaan näistä lähestymisyrityksistä huolimatta osoittanut kovin aggressiivisia merkkejä, joten Roope lopulta totesi, että eteisen asukas saattaisi sittenkin olla ihan harmiton ja jopa tutustumisen arvoinen tapaus. Hiljallen Roopen eteisessäoloaika piteni. Viikonlopun aikana pörhistelyä ei enää lopulta tarvittu, vaan uuden kaverin lähettyville saattoi turvallisesti mennä ottamaan pienet torkut.

"Kohde todistettu vaarattomaksi. Tehtävä suoritettu."



keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Muutto

Huh, viime viikot ovat olleet aikamoista kaaosta, ja sen vuoksi kuulumistenkin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kaikki alkoi siitä, kun pari viikkoa sitten henkilökunta päätyi toteuttamaan ihmiskunnalle tyypillisiä kummallisuuksia ja pakkasi koko reviirin pieniin laatikoihin.

Yhdeksännessä muovilaatikossa piilossa




Kutistuneiden, mutta silti niin rakkaiden kiipeilypuiden kaataminen oli erityisen tiukka paikka. Roope ja Ilmo roikkuivat puussa viimeiseen asti, kunnes oli pakko todeta, että puu on maan tasalla ja on pakko etsiä uusi turvapaikka. Puun osia pussittavalle henkilökunnalle tuli tapahtuneesta elävästi mieleen takavuosien klassikkosarja Kaukametsän pakolaiset.

Ilmo ja Roope tähystävät reittiä kohti Valkopeuran puistoa
Kun huoneissa oli lopulta pelkkää lattiaa ja seinää jäljellä, suljettiin kissat makuuhuoneeseen hiekkalaatikon, vesikupin ja parin onnettoman virikelelun kanssa. Sinä aikana viimeiset reviirinrippeet vietiin eteisestä piiloon ja lopulta koko alue oli vain laakeaa silmän kantamattomiin.

Roope asettautui omatoimisesti laatikkoon, jotta pääsisi takaisin raapimispuun luokse


Lopulta myös Roope ja Ilmo pakattiin mukaan. Ympäriltä kuulunut hurina ei peittänyt alleen vihaisten kissojen närkästyneitä maukaisuja. Vielä uuden paikan hississäkin Ilmo oli niin ärtynyt, että naapurin pikkupoika katsoi silmät pyöreänä kantokoppaa ja lopulta uskaltautui kysymään että onko tuolla kissa?

Sen jälkeen kopat laskettiin viimein maahan, ja kissat päästettiin vapaaksi. Reviirinpalaset löytyivät, mutta hirveän sekavasti ympäriinsä ripoteltuna. Ilmo seikkaili ympäriinsä kaaoksessa etsimässä rakkaita huonekalujaan.

Roope taas asettautui tiiviisti vahtiin sen oven eteen, jonka takana oletti sen oikean kodin olevan. Kun ovea seuraavan kerran raotettiin, Roope livahti salamannopeasti ulos ja aloitti päättäväisesti matkansa takaisin kotia kohti. Henkilökunta kumminkin huomasi karkuyrityksen ja kutsui luokseen rappukäytävässä tassuttelevaa kissaa. Roope ei olisi ihan heti halunnut palata, mutta seisahtui paikoilleen pohtimaan, vaaraantuuko iltaruuan saanti, jos ovi henkilökunnan ja kissan välistä sulkeutuu. Roopen mietiskellessä tätä asiaa henkilökunta hiippaili kissan viereen ja nappasi Roopen takaisin uuteen kotiinsa.

"Kukkuu!"
Ilmo otti lopulta muutoksen Roopea vähän rennommin eikä edes harkinnut karkaavansa ulko-ovesta, vaikka harmittelikin hieman tirppa-tv:n ja punkkipuskan vaihtumista kaupunkimaisempaan maisemaan.

Ilmo meditoimassa vanhan kämpän tikapuilla










Täydellinen mielenrauha saapui kuitenkin vasta, kun vanha puu oli puoliksi koottuna ja kissoilla oli jälleen oma turvallinen paikka olla ja nukkua.

Väsyneet muuttoapulaiset

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kutistuvat korit raapimispuissa

Ihmeellisen huonoa laatua nämä saksalaiset raapimispuut. Maaliskuussa me molemmat mahduttiin ihan sujuvasti tuon isomman puun riippumattoon.



Nyt yritetään molemmat nukkua edelleen siinä samassa riippumatossa, mutta reunat tulee vähän vastaan ja kangas venyy niin, että kohta ratkeaa. Eikä tassut mahdu sisään! Miten se on päässytkin noin kutistumaan, vaikka kertaakaan ei olla edes pesty mokomaa?

Tilanteesta harmistuneen oloinen Ilmo kuvassa oikealla

Samoin tämä meidän korillinen, pienempi puu. Tammikuussa mahduttiin ihan hirmu hyvin ja väljästi tähystämään samasta korista.

Roope vas, Ilmo oik. 




Kesäkuussa kori oli jo melko paljon pienentynyt. Mahduttiin vielä suhteellisen sopuisasti samaan koriin, mutta tassua piti jo vähän asetella ulkopuolelle.

Roope hymyilee kuvassa rentoutuneen oloisena vasemmalla. Ilmo asettelee käpäläänsä tyytymättömän näköisenä


Ja nyt tuo kori on jo ihan pieni! Vierekkäin ei mahdu olemaan millään, niin pitää olla päällekkäin.

Ilmo: "Roope pliis tee vähän tilaa!" Roope: "Zzzzzz"


Terveisiä kaikille raapimispuusuunnittelijoille: Voitteko varmistaa, että korinne eivät kutistuisi, niin mahduttaisi molemmat nukkumaan sopuisasti vierekkäin?

"Kun tarpeeksi hakee oikeaa asentoa, niin kyllä tähänkin vois nukahtaa"






maanantai 12. lokakuuta 2015

Raakaruokailun riskeistä

Kissojen raakaruokailusta ei ole tullut hetkeen kirjoitettua. Elokuussa pohdiskeltiin siirtymistä raakaruokapitoisempaan ruokavalioon, sen jälkeen Roopella oli hetken vatsaongelmia, mutta viimeiset 1,5 kuukautta on mennyt tosi hyvin eilistä aamua lukuunottamatta. 

Raakaruokinta on hoidettu niin, että henkilökunta on ostanut ruokakaupasta possun sydäntä, maksaa ja broileria. Eläinkaupan pakkasesta on tarttunut mukaan kivipiiraa, broilerin sydämiä ja kanankauloja. Näistä on laskeskeltu päivän tarve ja jaettu se kolmeen annospussiin, joihin jokaiseen tulee esimerkiksi 2x ihan pikkuruinen pala maksaa, pari broilerin sydäntä/vähän kivipiiraa, n. 30g lihaa ja n. 10g jotain luisempaa. Tällainen pussi siis jaetaan kahdelle kissalle ja syötetään kisuille kolmesti päivässä. Näiden lisäksi syötetään vähän päivästä riippuen keltuaista, lohiöljyä/Mölleriä, sinkkiä, merilevää ja Multicatia. Kalsiumiakin meillä on, mutta se pyritään yleensä tarjoilemaan luiden muodossa.

Pussitus alkamassa. Määrät ovat näkyvillä koneella ja laadunvalvoja on valmiina tarkastamaan pussituksen lopputuloksen


No, kaikki meni tosiaan monta viikkoa hyvin, kunnes eläinkaupasta loppui kanankaulat. Mitäs niiden tilalle luiseksi lihaksi? Jauhettuja kanansiipiä ollaan kokeiltu joskus aiemmin, mutta Roope ja Ilmo eivät ole kovin suuria mössöruuan ystäviä, ja hampaatkin puhdistuu paremmin luita narskutellessa. Kaupasta löytyi sitten kokonaisia kanansiipiä, eli niitäpä sitten. 

Kotona huomattiin, että kanansiipipussi oli aikamoinen jääkimpale, johon ei mikään veitsi oikein pystynyt. Piti siis sulatella (jääkylmässä vedessä) ja odotella. Sen jälkeen ilta oli pitkä kanansiipiä pilkkoessa. Henkilökunta kirjoitti itselleen mentaalisen muistiinpanon, ettei enää koskaan ostaisi toista pussia. Viimeisiä siipiä pilkkoessa siivet olivat jo sulaneita, mikä vähän myös mietitytti, kun joskus on taottu päähän, että sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen. 

Viikonloppuna sitten tuli hölmösti otettua itse tehty sekoitus sisältäen samaista kanansiipeä yöllä sulamaan huoneenlämpöön. Ei tullut jotenkin uusavuttomalle henkilökunnalle tässä vaiheessa mieleen, että kana saattaisi vaikka aamulla olla pilaantunutta moisen kylmäketjun jäljiltä. Kissat söivät aamupalaansa ihan hyvällä ruokahalulla, mutta sitten melko lyhyen ajan päästä syömisestä oksensi ensin Ilmo, Ilmo toisen kerran, sitten oksensi Roope, Ilmo kolmannen kerran, Roope toisen kerran. 

Pikku-Ilmolla oli huono olo :(


Sunnuntaiaamu meni siinä rattoisasti kissan oksennuksia siivotessa. Kissat vietiin jossain vaiheessa kylpyhuoneeseen, ettei kaikissa matoissa olisi ihan niin monta ruskea läikkää siivottavana. Kylppärissä tietenkään kumpikaan ei oksentanut, mutta heti sieltä poispääsyn jälkeen Ilmo yökkäsi vielä kerran olohuoneen matolle. 

Onneksi ruokamyrkytys ei ollut lopulta kovin vakava. Roope söi jo hyvällä ruokahalulla tunnin päästä tapahtuneesta. Ilmo ei suostunut ihan heti ottamaan mitään, mutta joi vettä ja söi taas noin viiden tunnin jälkeen. Tapahtuneesta viisastuneena henkilökunta suosittelee kovasti sulattamaan broileria ainoastaan jääkaapissa yön yli ja välttämään tuotteita, joissa välisulatus ennen pussitusta on pakollista.

Toinen asia, minkä voisi mainita tässä yhteydessä, on se, että myös pakastamattoman lihan syöttämistä kissalle kannattaa välttää. Tekisi aina mieli syöttää kissoille pieniä makupaloja lihaa leikellessä, mutta ainakin toksoplasmatartunnan riski kasvaa. Eli lihat pakkaseen vähintään kolmeksi päiväksi, jotta ikävät alkueläimet kuolevat ja liha on mahdollisimman vaaratonta. 

Uninen Roope illalla


Raakaruokailussa on paljon hyviä puolia, mm. tähän astisten kokeilujen perusteella kissat ovat olleet aktiivisempia ja ruuan kustannukset pienentyneet reippaasti. Kunhan vaan käsittelee raakaa lihaa viisaasti. 


lauantai 10. lokakuuta 2015

Blogihaaste ja meidän vastaukset

Saimme Tassulinnasta haasteen vastata 11 kysymykseen; kiitoksia haasteesta! Tässä tulevat meidän vastaukset, valokuvilla höystettynä. 

Ensin haasteen säännöt: 



1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 liebster award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 kysymystä haastetuille.

Ja ne vastaukset:

1. Mitä sinun kissasi tekevät juuri nyt

Juuri nyt on käynnissä poikien iltapäiväurheilut: juoksukilpailu ympäri asuntoa, korkeushyppy ikkunanlaudoille ja painiottelu eteisessä. 

Eteisestä löytyi kissamylläkkä




2. Jos kissasi joutuisi kanssasi autiolle saarelle, mitä se mahtaisi haluta mukaansa?

Roope haluaisi mukaansa turvariepunsa, jonka kanssa on hyvä nukkua ja leikkiä vieraassakin paikassa. Lisäksi saarelle olisi hyvä ottaa mukaan pussillinen raksuja. 

Roope ja Riepu


Jos saari olisi myös eläimistä autio, ottaisi Ilmo mukaansa varmuuden vuoksi pienen leikkihiiren, jottei aika käy pitkäksi. Tosin Ilmo epäilee, että saarelta löytyisi ainakin koppakuoriaisia ja ehkä muutama veden äärellä viihtyvä lintu, ja niidenkin parissa aika kuluisi ihan mukavasti. 

Ilmo ja hiirulainen


3. Katseleeko kissasi televisiota kanssasi?

Viime kuukausina kissat eivät ole enää olleet niin innostuneita televisiosta. Vähän nuorempana Roope kävi pyydystämässä kaikki elokuvien pahikset tassujensa alle. Ilmoa tv ei ole niin kiinnostanut, mutta välillä on ollut pakko kyseenalaistaa henkilökunnan ohjelmavalintoja.

"Whaat.. katsooko henkilökunta KOIRAohjelmia? Kuinka ruma otus tuolla ruudun takana!"


4. Mikä on kissojen paras herkku?

Molempien suosikkiherkku on ollut Cosman namit, erityisesti kanan makuisena.  



5. Jos kissasi saisi valita, olisiko se: kinkku, huiska, paperitöllö vai tirppatv?

Ilmo: Ehdottomasti tirppatv!
Roope: Kinkku. 

6. Mikä sinusta on syksyssä parasta?

Sykyssä parasta on into aloittaa kaikkea uutta puuhastelua lomailun jälkeen. Juuri parhaillaan katselemme asuntoja ja kissoillekin on mietitty joitain pienimuotoisia uusia juttuja, joista enemmän sitten blogissa, jos joku näistä muutoksista päätyy toteutukseen asti :) 

7. Montako tassua/jalkaa kodistasi löytyy?

Meillä on nelijalkainen ja kahdeksantassuinen perhe. 

8. Pitävätkö kissasi kengännauhoista?

Kengännauhat eivät herätä niin paljon mielenkiintoa, mutta Ilmo on sen sijaan erikoistunut kengänpohjallisten poistamiseen. 

"Repsottaa jo lupaavasti"


9. Löytyykö hyllystäsi kissakirjoja?

Kyllä, meiltä löytyy ainakin kaksi kirjaa: Kissanhoidon käsikirja, joka on ihan hyvä yleisteos kaikkeen kissanhoitoon liittyvään. 
Ilmokin suosittelee Kissanhoidon käsikirjaa

Lisäksi ostettiin kissoja hankkiessa Cat vs. cat -niminen kirja, jossa on perusohjeita useamman kissan pitämiseen liittyen. 

Cat vs. Cat ja Roope-kissa








Mietinnässä on vielä jossain vaiheessa hankkia kirja kissan kouluttamisesta. 

10. Saatko seuraa kun kokkaat itsellesi?

Kyllä! Kissat seuraavat ruuanlaittoa niin tarkasti, että pizzataikinan teko ja lohen paisto sujuisivat varmasti molemmilta ihan tuosta vaan. 

11. Mikä oli parasta tänään?

Tähän mennessä on ollut parasta aamukahvi kehräävän Roopen seurassa. Koko päivän paras juttu tulee varmaankin olemaan kylään saapuva serkku kaukaa pohjoisesta, joka näkee kissat ensimmäistä kertaa ja pääsee myös ensimmäisenä vieraana nukkumaan kissojen seurassa olohuoneessa. Saapa nähdä, mitä siitä tulee :)

Haluaisimme haastaa seuraavat blogit mukaan: 


Ja tässä meidän kysymykset: 

1. Mitä temppuja kissasi osaa?
2. Onko kissasi käynyt koskaan näyttelyssä?
3. Mikä on kissastasi mieluisin oleskelupaikka?
4. Montako ja mitä eläimiä olet omistanut elämäsi aikana?
5. Mikä on kissastasi paras ihmisten ruoka?
6. Herättävätkö kissasi aamulla? Monelta? 
7. Lemppari lelu juuri nyt
8. Mikä näistä on paras: Pahvilaatikko, paperipussi, ihmisten laukut
9. Tykkäätkö vieraista vai oletko ns. yhden ihmisen kissa?
10. Jos saisit nyt valita jonkun uuden rotukissan (sellaisesta rodusta, jota et vielä omista) itsellesi, niin minkä rotuisen ottaisit?
11. Mikä on ihanin asia kissan omistamisessa?