Muistan sen päivän kuin eilisen, kun tapasin sinut kunnolla ensimmäistä kertaa. 7-viikkoisen pikkuruiset kynnet tarrasivat paitaani, kun lähdit päättäväisesti kiipeämään kohti olkapäätäni. Näin oli kissa valinnut omistajansa ja painanut tassunkuvan ikuisesti sydämeeni.
Emokissasi vietiin steriloitavaksi, kun olit luovutusiässä. Sinä taisit olla ainut pennuista, joka koitti palata maitobaariin ollessasi 14-viikkoinen. Sellainen mammanpoika olit. Tykkäsit seurata tekemisiäni ja makoilla sylissäni. Parasta oli se, jos samalla rapsutin leuan alta. Siitä sinä nautit oikein kovasti.
Olit paras päiväunikaveri. Joskus yölläkin lohdutitte Ilmon kanssa vuorotellen, kun migreenin tai stressin vuoksi en saanut nukuttua. Sinä et elämää turhaan stressannut, vaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti menit uusiin tilanteisiin. Hötkyily ei myöskään ollut luonteenpiirteesi. Löysit aina aikaa ja mukavan paikan itsellesi ottaa pienet torkut.
Muutit kanssamme uusiin paikkoihin, ensin Lauttasaaresta Matinkylään ja lopulta tänne Australiaan. Tunnuit viihtyvän täällä. Sinusta kehkeytyi todellinen suuri metsästäjä, niin taitavasti pidit kotimme puhtaina erilaisista tunkeutujista, liskoista, kärpäsistä, perhosista. Tykkäsit myös napata ruokapöydältä ylimääräistä syötävää, kun silmäni väitti. Joskus haukkasit palasen paahtoleipää ja juoksit saalis suussa täysillä karkuun kissapuun alaosaan, jonne säilöit löytämiäsi aarteita.
Yhteiset tekemisemme sisälsivät temppuilua ja leikkimistä. Spesiaalitemppusi oli seisominen kahdella jalalla ja kehräsit aina hurjan kovasti, kun sait siitä palkinnoksi herkkuja.
Lelujen osalta sinulla oli yksi suosikki ylitse muiden - värikäs fleecenauha, jota jaksoit noutaa päivästä ja vuodesta toiseen. Kaipaan näitä hetkiä kanssasi.
Fleece-innostus alkoi jo 1-vuotiaana tästä kankaan kappaleesta |
Myöhempi fleece-lelu |
Australiassa sinua kohtasi uusi mullistus, kun perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi. Alkuhämmennyksen jälkeen totuit kaikenikäisiin lapsiin, mutta erityisesti tykkäsit vauvoista. Toisen lapsen synnyttyä et enää arastellut uutta perheenjäsentä yhtään, vaan tulit usein syliini nauttimaan lämmöstä ja maidon tuoksusta, kun imetin vauvaa. Joskus myös tulit vauvan viereen makoilemaan hänen äännellessään, ikäänkuin sanoen, että ei hätää, olen tässä.
Veljesi Ilmo-kissa oli sinulle äärimmäisen tärkeä, jaoittehan koko elämänne yhdessä. Pesitte toisenne kissapuussa ja nukuitte päivittäin vierekkäin.
Lähdettyäsi pois Ilmo haisteli ihmeissään monta kertaa kantokoppaa, jossa et tullutkaan takaisin ja tassutteli ympäriinsä etsien sinua. Koitamme pitää täällä Ilmosta erityisen hyvää huolta, jotta hän sopeutuu elämään yhden kissan perheessä.
Roope-kissa, minulla on sinua hirmuinen ikävä. Kaipaan sitä, kuinka puskit jalkojani aamulla, kehräysääntäsi, kimeää mih -nau'untaa, kuinka tulit makoilemaan syliini. Kotimme tuntuu paljon tyhjemmältä ilman sinua. Lähdit luotamme nopeasti ja olisin toivonut, että edessä olisi ollut vielä monta vuotta kanssasi. Onneksi meillä on yhteisistä seikkailuistamme jäljellä monta ihanaa muistoa.
Kiitos näistä yhdeksästä vuodesta, jotka sain viettää kanssasi.
Taitava, urhea, komea ja ihana Roope ❤️
VastaaPoista♥ Roope ♥
VastaaPoistaNiin kaunis muistokirjoitus elämäsi kissasta ❤️ Roope ❤️
VastaaPoistaKaunis ja koskettava kirjotus. Roopelle hyvää matkaa <3
VastaaPoistaOsanotto ja halauksia, vaikka aikaa on kulunut jo näin kauan - vasta nyt luin tämän kyynel silmässä. Roope säilyy ikuisesti sydämessä! <3
VastaaPoista