Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.

Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"

Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää

Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.

Valjastelua pihamaalla

Pienessä lomareissussamme oli se kiva puoli, että Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan valjaissa.

Henkilökunta haluaisi aktivoida kissoja enemmänkin viemällä niitä ulos. Kun kissat olivat pieniä ja asuimme rauhallisella alueella Lauttasaaressa, kävimme useamman kerran ulkoilemassa kissojen kanssa. Roope sopeutui todella nopeasti valjaisiin ja käveli kuin vanha konkari ympäriinsä jo puolen vuoden ikäisenä. Ilmolla kesti pidempään, koska kissa ei meinannut millään sopeutua kunnolla vänttisiin, heittäytyi helposti maahan makaamaan ja kieltäytyi liikkumasta. Onneksi voitimme tuolloin blogiarvonnasta sturdi-valjaat, joita Ilmo käyttää vieläkin, ja jotka ovat keveytensä ja mallinsa puolesta olleet kissalle oikein hyvät.

Lauttasaaren jälkeen muutimme vilkkaammalle alueelle, jonka vuoksi säännöllinen valjastelu jäi muutamaa kertaa lukuunottamatta.

Vuosi edellisestä muutosta läksimmekin sitten Australiaan. Täällä olisi sään puolesta oikein hyvät olosuhteet ulkoilulle, mutta asumme melko lähellä keskustaa ja kotikatu on vilkasliikenteinen nelikaistainen tie, niin uloslähtemisen kynnys on ollut sen vuoksi korkea. Lisäksi henkilökunnalla oli muinoin melkoinen neuvottelu saada vuokranantaja ja talonyhtiö hyväksymään kissa-asukit kerrostaloasuntoon (josta voisi joskus kirjoittaa oman postauksensa), joten ei olla ihan hirveästi kehdattu esitellä kissoja naapureille, vaikka ihan laillisesti täällä asutaankin ja kissat on hyväksytty vuokrasopimuksessa.

 Oli hirmu kiva nähdä, että vaikka yli vuoteen ei ollakaan kunnolla valjasteltu parvekkeella oloa lukuunottamatta, molemmat kissat kulkivat valjaissa ihan reippaasti. Roopelle touhu on edelleen luontaisempaa ja kissa jopa välillä tottelee käskyjä, kulkee kiltisti vierellä tai tulee luokse pyydettäessä. Ilmo harhailee kissamaisemmin ympäriinsä ja heittäytyy vieläkin välillä maahan makaamaan.

Kierimistauko

Hauskasti ulkoillessa myös huomasi, että niin kauan kun oltiin ympäristöltään saman tyylisellä alueella, jossa kissat opettelivat olemaan valjaissa pienenä, sujui kävely ympäriinsä tosi hyvin. Kun Roopea yritettiin houkutella vähän isommalle asfalttitielle kävelemään, jähmettyi kissa paikoilleen ja takajalat alkoivat tutista. Tarkemmin asiaa pohtiessa talon piha oli jokseenkin samantyylinen kuin lauttasaarelaisen kerrostalon takapiha muutama vuosi sitten - puskia, pieniä polkuja ja nurmikkoa. Isomman asfalttitien reunaa taas kissat eivät ole koskaan kävelleet, joten valtava tummanharmaa ruohikon leikkaava väylä näytti luonnollisesti melko uhkaavalta.

Talviaurinkoisella parvekkeella

Neljä päivää sitten Australiassa alkoi virallisesti talvi. Muutama viikko olikin jo pilvisempää ja sateisempaa, vaikka syksy onkin ollut täällä ennätysmäisen kuiva. Talven ikävin puoli on se, että täällä lämpötilan laskiessa ulkona myös sisätilat viilenevät samaan tahtiin. Muutamana aamuna sohvalta onkin löytynyt toisiaan tiiviisti lämmittävät kissaveljekset ja syliinkin on tultu useammin kuin ennen.

Kissamytty sohvalla

Onneksi aurinko on ilahduttanut meitä taas muutaman päivän ajan ja tänään käytiin pitkästä aikaa parvekkeella kissojen kanssa. Tosin kissat eivät kovin pitkään viihtyneet raikastuneessa ulkoilmassa.

"Jos oikein pitkän loikan tekisin, niin päätyisinköhän tuonne harmaalle katolle?"

"Kylmä ja liikaa ääniä.. tahtoo takaisin sisälle."

"Pysyttelen tiiviisti tässä tuolilla, niin mitään pahaa ei tapahdu"

"No niin, ulkoiltu on! Pääseekö nyt sisälle? Ruoka-aika?"

Ensimmäistä kertaa mökkeilemässä

Kaupunkikissat olivat viime viikolla ihmeissään, kun

1) pitkästä aikaa jouduttiin autoon! 

2) hiiviskeltiin hankalassa maastossa, jossa risut ja männynkävyt tarttuivat turkkiin. 

3) mentiin jonnekin ihan outoon paikkaan keskelle ei-mitään! Siellä oli vaan yksi huone ja tosi iso ikkuna, josta näkyi välillä koira ja muita pelottavia juttuja.

"Miten tässä ryteikössä on tarkoitus päästä etenemään?"

Automatka meni tällä kertaa tosi hyvin. Kissoja on nyt koitettu aktiivisemmin totuttaa kantokoppaan ruokailuilla ja satunnaisilla herkutteluhetkillä kopassa. Ennen matkaa leikittiin ja temppuiltiin tosi paljon ja kokeiltiin myös suihkauttaa Feliwayta koppaan. Lopputuloksena oli pientä piipitystä ja miukumista koko matkan, mutta ei sellaista "MOUUUUUUUÄÄÄÄYYYYY!!" huutoa, mitä on kuultu Ilmon suusta joskus aikaisemmilla matkoilla. Jes!

"Psst, Ilmo hei.. jos juostaan nopeasti kohti tuota mökkiä, niin päästäis jo takaisin sisään?"

Ilmo: "Roope oota, näin just jonku ison pörriäisen tuolla!" Roope: "Höh."

Mökillä oli kissojen kannalta parasta se, että ulkoilutus oli tosi helppoa verrattuna valjasteluun kerrostalolähiössä. Kissat laitettiin vaan valjaisiin, sitten ulos kiertelemään ja hiljaista luontoa riitti vaikka millä mitalla ilman autoja, pyöriä, rekkoja, asfalttia ja muita ihmisiä. Tosin viereisessä mökissä majailevaa koiraa ja taaperoa piti vähän varoa, mutta useampana päivänä pääsimme ulkoilemaan. Oispa hienoa, jos ulkona oleilu olisi aina näin vaivatonta. 

Pieni metsäkissa: Ilmo

Illalla kissat olivatkin sopivan väsähtäneitä, eivätkä juurikaan herätelleet henkilökuntaa aamulla, vaikka nukuimme kaikki samassa sängyssä. Paitsi ihan viimeisenä iltana, kun aktivointi jäi edellispäivänä vähiin, kuului korvan vierestä jo klo 5:00 iso "purrrrrr".

Väsähtäneet kissaveljekset

Mökillä oli tosi mukavaa ja toivottavasti pääsemme vielä joskus koko porukalla uudelleen!

Sturdi-valjaiden käyttökokemuksia

Roope ja Ilmo voittivat toukokuussa Kuin kissa kermakupilla -blogin arvonnasta hienot Sturdi-merkkiset valjaat! Henkilökunta ei muista koskaan voittaneensa mistään arvonnasta mitään, joten tästä lähtien pojat saavatkin osallistua kaikkiin arvontoihin henkilökunnan puolesta.

Henkilökunta kävi hakemassa valjaat Itäkeskuksen Megaeläin-liikkeestä. Kahdesta eri koosta oli helppo valita pienempi, koska valjaat tulivat rimpula-Ilmolle, joka taitaa painaa hädin tuskin kolmea kiloa (no, henkilökunta ei ole punninnut aikoihin, mutta ainakin selvästi vähemmän kuin Roope). Kuosin valinta olikin sitten paljon vaikeampaa. Muutama yksivärinen tarjolla ollut kuosi oli painavampaa materiaalia, joten henkilökunta päätyi lopulta kevyeen ja kesäisen valkoiseen väriin kukkaiskuvioinnilla.

"Tosi miehekäs olo hei näissä kukkaisvaljaissa.."

Ilmolla on tosiaan aiemmin ollut Vänttiset käytössä, mutta kissa ei oikein koskaan suostunut kävelemään valjaissa sisällä tai ulkona, vaikka totuttelu aloitettiin hitaasti. Siksi olikin kiva päästä kokeilemaan, jos erimalliset valjaat auttaisivat. Sturdit ovat tosi kevyttä materiaalia ja paino jakautuu vähän laajemmalle alueelle. Kun valjaat laitettiin ensimmäistä kertaa Ilmon päälle, kissa käveli heti melko normaalisti ja uskalsi heti hypätä tuolillekin lelun perässä.

Valjastelu on kivaa, kun saa herkkuja!

Viime viikolla kokeiltiin valjaita ensimmäistä kertaa ulkona. Ilmo käveli nyt ihan tavallisesti nautiskellen kauniista ulkoilmasta, eikä kellahdellut enää maahan kierimään, kuten aiempien valjaiden kanssa kävi. Valjaat ovat myös helppo pukea päälle ja niitä voi säätää kätevästi neppareista, joten kasvunvaraakin löytyy.

Vaikuttaa siltä, että Sturdit ratkaisivat meidän valjashaasteet ja sopivat herkemmälle Ilmolle paremmin, kuin nahkavaljaat. Ainut pieni huoli on valjaiden kestävyys. Päällä oleva muovirengas vaikuttaa tosi kestävältä, mutta enemmänkin valjaat saattaisivat antaa periksi neppareiden kohdalla, jos ainoastaan ulommainen neppari on kiinni? Toisaalta valjaat ovat kuitenkin kahdesta eri kohtaa kiinni ja Ilmo harvoin panikoi mistään niin, että lähtee ryntäämään pakoon, joten meidän kevyessä käytössä kiinnitys vaikuttaisi olevan ihan riittävää tekoa.

Roope käyttää edelleen Vänttisiä ja painavemmalle ja vähemmän tuntoherkälle Roopelle Vänttiset ovatkin sopineet tosi hyvin. Mukavaa, että Ilmollekin löytyi nyt viimein sopiva vaihtoehto, niin ei tarvitse jättää kissaa sisälle yksinään, kun Roope pääsee ulkoilemaan.

Ilmo on tosi tyytyväinen uusiin valjaisiinsa ja kiittää kauniisti Bertan, Lilja, Cocon ja Ruusun emäntää arvonnan järjestämisestä!

Monta koiraa ompi eessä

Nyt ilmojen (ja Ilmojenkin) vähän lämmettyä molemmat kissoista ovat päässeet viime viikkoina useamman kerran katsastamaan, millaista elämää kerrostalon takapihalta löytyy.

Roope on viimein yhdistänyt, että niillä kummallisilla sisäharjoituksilla, joissa pitää kävellä henkilökunnan jalkojen vieressä ja saa paljon herkkuja, jos koskettaa kepin päässä olevaa palloa, on jotain yhteyttä pihallaolon sääntöihin. Roope tassuttelee välillä ihan kiltisti vierellä sopivassa tahdissa ja tulee enimmäkseen kutsusta luokse ulkonakin. Henkilökunta olikin tosi riemastunut, kun Roope ensimmäistä kertaa totteli loistavasti pihalla. Ensin käytiin pieni lenkki kallion päällä, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä kotiin, mutta Roope päättikin valita toisen polun ja sitten kierrettiin vielä koko kerrostalon ympäri hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Ainut ongelma Roopen kanssa ulkoillessa on koirat. Roope reagoi kotioloissa sekä koiriin että koiranhajuisiin ihmisin ryntäämällä sohvan alle piiloon. Samoin ovikellon ääni aiheuttaa vieläkin Roopessa varovaisen perääntymisen sohvan taakse ja henkilökunnan pitää aina käydä erikseen sanomassa Roopelle, että on turvallista tulla esiin, koska taloon ei ole saapunut yhtään koiraa. Siispä henkilökuntaa onkin vähän pelottanut Roopen ensikohtaaminen lenkkipolulla koiran kanssa. 

Viime torstaina se sitten viimein tapahtui. 

Olimme rauhassa kipitelleet noin 50 metriä takapihan ovelta polkua pitkin, kun vastaan tuli musta mopsilta näyttävä otus. Roopen ensireaktio oli aito järkytys. Roope jähmettyi paikoilleen eikä oikein osannut reagoida mitenkään. Tuijotti vaan, että "Mikä IHME tuo on?". Mopsi yritti vetää koko koiravoimallaan kohti kissaa, mutta Roope ei perääntynyt senttiäkään, jatkoi vain ällistyneenä tuijottamista. Lopulta koiranomistaja sai kiskottua mopsin toiseen suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa Roopen kanssa. Huh, helpotus. 

No, tässä vaiheessa olisi ollut ehkä viisainta lähteä kotiin sulattelemaan tapaamista. Ajattelin kuitenkin, että ehkä teemme vielä pienen kierroksen, niin mopsi ei jää päällimmäisenä mieleen. 

Virhe!

Menimme noin 10 metriä eteenpäin, ja eikös sitten tullut vastaan toinen koira, tällä kertaa samanlainen yli-innokas lyhytkarvainen skotlanninpaimenkoira, josta Roopen koiratraumat ovat alunperin peräisin. Tällä kertaa ei ollut epäilystäkään, etteikö Roope olisi tunnistanut koiraa koiraksi. Tämäkin koira rynni kaikilla voimillaan kissaa kohti. Roope ei onneksi lähtenyt painelemaan paniikissa karkuun, vaan pörhisti karvansa ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta. Henkilökuntaa kuitenkin jännitti sen verran, että Roope menee ihan tolaltaan koiranohitustilanteessa, että nappasi kissan syliin. 

Koiran mentyä ohi Roope-parka tärisi pelosta. Henkilökunta päätti vielä vähän jatkaa ulkoilua, jotta koiran kohtaaminen ei taaskaan jäisi ihan päällimmäisenä kissan mieleen. Onneksi koiria ei tullut enää vastaan. Roope käveli melko epävarmasti eteenpäin ja jäi jatkuvasti vilkuilemaan taakseen varmistaakseen, ettei vihollisia ole enää näkyvissä. Hetken päästä käännyttiin takaisin ja tultiin uudestaan kohtaamispaikalle, koska se oli suorin reitti kotiin. Roope kyyristyi matalaksi ja suostui hiipimään askel kerrallaan lähemmäs kohti koirapaikkaa kovan maanittelun lopputuloksena. Lopulta tuli raja vastaan, ja Roope ei enää suostunut hievahtamaan senttiäkään eteenpäin. Henkilökunta kyyditsi pelokkaan kissan takaisin kodin lämpöön ja Ilmon putsattavaksi. Jännittävää nähdä, miten seuraava lenkki sujuu näiden kokemuksien perusteella.. Pitänee kai mennä keskellä yötä lenkille, jos koirat pysyttelisivät silloin sisätiloissa.

Ilmokin lähtee oikein mielellään ulos, muttei suostu vieläkään kävelemään valjaissa, vaan saa joka kolmannen askeleen kohdalla valjashalvauksen ja kellahtaa punkkien sekaan pusikkoon. Henkilökunta odottelee innolla, että pääsee kokeilemaan Ilmolle arvonnasta voitettuja sturdeja, koska nykyiset valjaat saattavat olla jo liian pienetkin. Ilmo on kyllä jo hoksannut lyhyidenkin lenkkien hyvät puolet ja nauttisi erityisesti siitä, että voisi useammin lirkutella linnuille ilman ikkunanlasia välissä. 

Ensimmäisiä kertoja ulkona

Viime aikoina säät eivät ole suosineet ihan niin paljoa, että olisi huvittanut lähteä ulos. Kameraan oli kuitenkin jäänyt vielä muutama kuva pääsiäislomalta. Pääsiäisenä Ilmokin pääsi viimein ensimmäistä kertaa valjastelemaan. Olosuhteet eivät tuolloinkaan olleet aivan ihanteelliset - tuuli ja välillä ripotteli vettä - mutta rivitalon takapihalla oli kiva piipahtaa pihalla nopeasti.

"Yh.. tassut kastuu.."

"Mitäs syötäviä tuolta kasvaa?"

Ilmokin käveli jo valjaissa melko vaivattomasti. Tosin märkä maa ei myöskään houkutellut makoilemaan pakoillaan, kuten sisällä. Kahden kissan yhtäaikainen taluttaminen oli pieni haaste, kun kissat enimmäkseen kävelivät päättäväisesti vastakkaisiin suuntiin. Molempien kissojen ulkoilutus työllistikin henkilökunnan kokonaisuudessaan.

Nätisti vierekkäin.. Ainakin puolen minuutin ajan

Roopea kiinnosti ulkona kovasti kaikki viime vuotiset maasta törröttävät kasvit.

"Hmm, mikäköhän laji tämä on.. hajusta päätellen jokin perenna"

Kun taas Ilmo tähyili maisemia enimmäkseen paikoillaan, eikä liikkunut kovin pitkälle ulko-ovelta.

"Mitäs mun täällä kuuluisi tehdä? Lunta ja märkää kaikkialla!"

"Joko mentäis sisälle?"

Pienin askelin eteenpäin

Kissojen valjastotuttelu on jatkunut hiljalleen. Roope pääsi jo ensimmäistä kertaa uloskin, kun viikko sitten lauantaina oli hetken kaunis, aurinkoinen sää. Roope maiskutteli vähän kuollutta heinää, hiippaili ympäriinsä ja piiloutui pusikkoon vastaan tulevaa lenkkeilijää. Pihalla viihdyttiin ehkä viitisen minuuttia, jonka jälkeen Roope tärisi sen verran joko kylmästä tai pelosta, että kissa pääsi sylikyydissä takaisin kodin lämpöön. Paluumatkalla tuli vastaan tietysti naapurin Susikoira Roi, mutta siitäkin selvittiin, kun Roope piilotti pään henkilökunnan kainaloon ja koiraan pidettiin mahdollisimman iso hajurako.

Ilmo sen sijaan ei oikein vieläkään täysin ymmärrä, miksi pitäisi kulkea kahlittuna valjaissa kuin mikäkin koira. Pientä edistystä on toki tapahtunut, mutta kovin pitkiä matkoja Ilmoa ei saa vielä kävelemään talutettavana. Yleensä kissa ottaa pienen pyrähdyksen, ja päättää sen jälkeen, että parempi olikin vaan makoilla tai istua paikoillaan. Viime päivien koiranilmojen takia kissat eivät ole päässeet toistamiseen ulos, mutta viikon päästä on viimeistään tarkoitus mennä ihmettelemään ulkoilmaa Ilmonkin kanssa vähän rauhallisemmalla pihamaalla. 

Kissoja on totutettu taluttamiseen kosketuskepin avulla. Roope kävelee jo kivasti vierellä niin kauan kun pysytellään sisätiloissa ja ottaa myös aktiivisesti katsekontaktia kädessä oleviin herkkuihin. Ilmo käyttää vähän enemmän harkintaa, mutta suostuu myös liikkumaan pieniä matkoja talutettavana.

Alla olevasta videosta näkyy vähän, missä mennään: 

Valjasharjoittelua

Roope ja Ilmo ovat jo pariin otteeseen päässeet kokeilemaan uusia valjaitaan. Roope rauhalliseen tapaansa otti uuden haasteen vastaan hötkyilemättä. Valjaiden paino ei tuntunut raavaalle Roopelle miltään - enemmän kiinnostivat kaulalenkin lävitse tarjoillut herkut.

Roope omaksui nopeasti uuden, ylvään valjastyylin 

Roope pääsi parin valjaskokeilun aikana niinkin pitkälle, että valjaisiin kiinnitettiin myös talutushihna. Välillä soljesta kuuluva kilinä vähän hämmensi ja piti pysähtyä kuikuilemaan, että mikä selän päällä kolisee. Muuten Roope tassutteli sisätiloissa oikein hienosti henkilökunnan vierellä, eikä hötkyillyt ollenkaan ympärinsä.

Lattialle jätetty herkkuboksi vei kokonaisvaltaisesti Roopen huomion päällä olevista valjaista

Ilmo sen sijaan oli toista kissaa. Ilmo tuntisi taatusti herneen kymmenen patjan alta ja nyt kyseessä oli sentään isot ja painavat valjaat, jotka noin vain heitettiin Ilmo-raukan niskaan.

"Eih.. taas ne otti ne pahuksen riimut esille!"

Ilmo luhistui ensin makuuasentoon valjaiden suunnattoman painon alle, eikä suostunut nousemaan, vaikka kuinka kepeästi kutsuttiin nimeltä. Hetken makoilun jälkeen Ilmo suostui ihan vähän liikkumaan, mutta pysähtyi heti muutaman askeleen jälkeen.

"En varmasti tuu sinne, kun näitä rumia roikkuvia hihnoja joka paikassa!"

Herkuista Ilmo kiinnostui vähän, mutta hoiperteli samalla epävarmasti ympäriinsä kuin neliviikkoinen kissanpentu, eikä vaikuttanut kovinkaan innostuneelta uudesta leikistä.

"Okei...  tulin nyt tähän, mut en kato kameraan nää nolot valjaat päällä!"

Kun herkut eivät auttaneet, oli aika ottaa lelulaatikosta esiin eräs Ilmon lelukepeistä, ja kas kummaa. Mieliala muuttui hetkessä, vauhti kiihtyi nollasta sataan ja päällä olevat ikävät valjaat unohtuivat. Vanha kunnon Ilmo tuli takaisin, vaikka sitten valjaatkin päällä, ja teki taas varsin ketteriä hypähdyksiä nahkatanssittajan perässä.

Kirkkaassa päivänvalossa

"Jopas häikäisee!"

On viimein kevät! Lisääntyvä valonmäärä on ilahduttanut sekä kissoja että ihmisiä. Henkilökunta on tyytyväinen, koska saa parempia kuvia ilman, että jaksaa vieläkään opetella kameran valkotasapainoasetusten säätöä tai kuvanmuokkausta. Kissat ovat tyytyväisiä, koska asunnosta löytyy uusia, ihanan lämpimiä aurinkoläikkiä. Roope vaihtoikin aamulla suosikkiloikoilupaikkansa patterin vierustan keittiönpöytään, johon sattui osumaan se paras ja isoin auringon paahtama kohta. Valitettavasti aamupalalle tullut henkilökunta ei halunnut syödä kypsentämätöntä kissaa ja Roope saikin sitten etsiä talon toiseksi lämpimimmän paikan.

Roope tähyilee parvekkeella

Kuten monella muullakin kissanomistajalla tuntuu olevan, löytyy myös Roopen ja Ilmon kotoa parveke. Parvekkeella ei kuitenkaan toistaiseksi ole juuri muuta sisustusta kuin vanha tv-taso ja kuihtunut kanerva. Kissat ovat satunnaisesti käyneet parvekkeella, mutta koska lasit alkavat vasta suunnilleen henkilökunnan vyötärön korkeudelta, ei parvekkeella ole kovinkaan paljon nähtävää pienille kissoille. Siispä henkilökunta keksi väliaikaissisustaa parveketta pienellä raapimispuulla.

Koska puita oli vain yksi, leikkivät Ilmo ja Roope raapimispuunvalloitusta - kumpi pääsee ensin tähystämään

Lopulta Ilmokin pääsi kurkkimaan naapuruston koiranulkoiluttajia

Saapuva kevät sai myös henkilökunnan pohtimaan valjasasioita ja laittamaan sähköpostia Vänttiselle. Pian luukusta kolahtikin kahdet valjaat. Tosin Ilmon valjaat joudutaan vielä vaihtamaan, kun kaulalenkki oli aavistuksen verran liian pieni. Ensin on tarkoitus harjoitella valjaiden käyttöä sisällä. Jos hyvin käy, pääsevät kissat kokeilemaan valjaita ulkonakin viimeistään pääsiäisen aikoihin rauhallisemmassa ympäristössä.

Roopen valjaat ja talutushihna