Aamupalavarkaissa (video)

Roopella on pienestä pitäen ollut melko pohjaton mahalaukku ja hyvä ruokahalu. Jo blogihistoriamme kuudes postaus oli nimeltään Rohmu-Roope ja sama meno on jatkunut näihin päiviin saakka.

Vanhemmiten Roope on laajentanut kulinaristisia kokemuksiaan myös ihmisruokiin - esimerkkinä paistetut kanamunat ja spagetti bolognese maistuvat kissalle hyvin. Henkilökunnan laittaessa ruokaa Roope tulee usein puskemaan jalkoihin ja kerta toisensa jälkeen ihmettelee, miksei kissalle tälläkään kertaa annosteltu omaa pientä annosta. Sen jälkeen Roope koittaa tulla syliin istumaan ja kehräämään, jotta saisi samalla vaivihkaa nuolaista hieman lautaselta.

Suurin vääryys koko asiassa on se, että joskus henkilökunta jättää syönnin jälkeen lautaselleen vaikka kuinka paljon herkullista kastiketta tai keltuaista, ja sitäkään ei saisi kissa nuolla pois! Onneksi ihmiset ovat melko hajamielisiä ja vahingossa jättävät lautasiaan pöydälle tai tiskialtaaseen Roopen pestäväksi.

Aina ei tarvitse kuitenkaan tyytyä syömään pelkkiä tähteitä. Vuosien harjoittelun jälkeen Roopesta on kehittynyt keinoja kaihtamaton metsästäjä. Tämänkin vuoden ajalta muistuu mieleen useampi kerta, kun on hetkeksi selkänsä kääntänyt ruoka-annokselleen ja "nukkumassa" ollut Roope on napannut sopivaksi katsomansa osaset mukaansa.

Seuraavassa aihetta havainnollistava filmatisointi:

Blogikissoja katsomassa

Nyt menee kyllä maailmat ihan ristiin, kun toisten blogien kissoja on eksynyt meidän blogiin!

Ihmisen konferenssimatkan toinen huipentuma tapahtui viimeisenä päivänä ennen lentoa takaisin Australiaan. Tuona lauantaiaamuna hyppäsin Triolan Tarun kyytiin ja hurautettiin meidän ensimmäiseen vierailukohteeseen, Hupsuttamoon. Jujulla oli ollut edellispäivänä syntymäpäivät, joten ymmärrettävästi kissa oli aluksi pienessä kohmelossa. On dagen efter ja sitten ovikello soi kukonlaulun aikaan ja vieraat ihmiset tulevat mokeltamaan ja silittämään siihen viereen, mitä se semmoinen käytös on??

"Menkää pois"

Onneksi Jujun ihminen tiesi, miten aamuäreän ragdollin saa piristymään. Juju pääsi ensin pakettimatkailemaan ja sen jälkeen olikin jo ihan eri kissa. Nähtiin monen monta temppua, jotka Juju osasi hienosti tehdä kaikki peräkkäin. Pääsin myös leikittämään molempia kisuja.

Malli on täydellinen ja kamera hyvä, mutta kuvaaja tarvitsisi vielä treeniä...

Toivottavasti Juju tuumailee tässä, että aikainen herätys kannatti sittenkin.

Sillä välin Nuppu makoili haaveilemassa sängyllään hyvin kuvauksellisena, mietiskellen kissojen syviä mietteitä. Vierailun edetessä sähköjäniksen akku täyttyi ja lopulta Nuppukin juoksenteli asunnossa iloisesti ympäriinsä.

Nupulla oli juuri niin pumpulisen pehmeä karva, miltä kuvassa näyttää

Sain myöskin kunnian kokeilla pitää sekä Nuppua että Jujua sylissä ja molemmat asettuivat käsivarsilleni rennommin räsynukkemaisesti, verrattuna meidän alati kiireisiin ja höseltäviin somppuveljeksiin.

Sen jälkeen hurautettiin triolaan ja siellä koko nelikko olikin jo odottamassa. Ensimmäisenä Börje.

Börje yllättyi, kun kahdella kameralla kuvasivat eri suunnista. Mihin sitä ehtii poseerata moisessa salamavalojen ristitulessa?

Börje oli hellyyttävä puskijakisu, kuten myöskin alakuvassa oleileva Elli. Börjessä oli myöskin villimpi puolensa. Kissa esitteli meille blogistaankin tutun kuusivieterilelunsa ja innostui kokeilemaan, josko mahtuisi vielä kahden ikkunanlasin väliin.

Rauhallinen Elli viihtyi kaikista parhaiten siliteltävänä

Börje tasapainoilee ikkunalla 

Myöskin Mimmi katsoi vierailun olleen sen verran merkittävä, että madame teki kierroksen olohuoneeseen ja tervehti uusia alamaisiaan. Ottipa vastaan muutaman silityksenkin.

Madame Mimmi

Ohjelman viihdepuolesta vastasi tietysti herra Nilsson suuremmoisella persoonallisuudellaan. Olen joskus miettinyt, että meidän kissat ovat aktiivisia, mutta voipi olla, että jäisivät kumminkin Nilssonille kakkoseksi. Näin viimein kissajuoksupyörän ihan todellisessa käyttötilanteessa ja temppujakin Nilsson osasi. Ja onhan tuo vähän reppana ulkomuotokin niin valloittava.

Tällaisia vieraita meidän blogissa tänään. Kiitoksia kyläilymahdollisuudesta, oli huippua päästä vierailemaan!

Hämeenlinnan kissaihmistapaaminen 2019

Heinäkuussa Roope ja Ilmo olivat kissahotellissa lomailemassa sillä välin, kun henkilökunnalla oli konferenssimatka maapallon toiselle puolelle. 

Seuraavassa raportti matkan tapahtumista:

Tämä oli ensimmäinen kissablogitapaaminen, johon osallistuin. Alussa jännitti, koska muihinkaan internetyhteisöjen tapaamisiin en ole aikaisemmin osallistunut, jollei lasketa joskus vuonna nakki tapahtunutta Vuotis-foorumin tapahtumaa (:D). Puksuttelin junalla paikalle Helsingistä ja matkalla koitin arvuutella mielessäni, että kenen osallistujan nimi yhdistyy mihinkin blogiin.

Perillä Hämeenlinnassa löytyi ensimmäisenä Mannilainen ja Pepsin ja Maxin emäntä, joka oli avuliaasti tullut juna-asemalle vastaan ja myöskin järjestänyt koko tapahtuman Kiskattien henkilökunnan kanssa. Kiitokset siitä! Mahtavaa, että jaksoitte järjestää kivan päivän.

Tapahtuman ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnan kissanäyttely. Ihminen koitti skannailla, että olisiko osallistujien joukossa yhtään Roopen ja Ilmon sukulaista, mutta somppuvoittoisempi päivä taisi olla sunnuntaina. Pari somalia henkilökunta kuitenkin onnistui bongaamaan, sekä blogikissoista myöskin Naukulan Hertan. Somakissin pisteeltä ostin muutaman kissalelun kotiin vietäväksi.

Jospa Ilmo oppisi näyttelystä ostetun hämähäkkituliaisen myötä käsittelemään oikeitakin hämähäkkejä?

Seuraavaksi vierailimme Kissakoti Kattilassa. Hylättyjä kissoja kävi kyllä surku, vaikka hyvään paikkaan ovatkin päätyneet. Vuodesta 1995 lähtien Kattilan kautta on noin 3 500 kissaa saanut uuden kodin.

"Adoptoi minut, pliis?"

Jos etsit kissakaveria, niin Kattilasta löytyy 80 loppuelämän kotia etsivää ystävää. Myöskin vapaaehtoistyöntekijöille olisi tarvetta, sekä tarvikkeille, ruuille ja rahalahjoituksille. Kattilassa voi myös käydä vierailemassa. Lisätietoja Kattilan sivuilta.

Kissakoti oli hurjan miellyttävästi sisustettu kissatarpeita ajatellen ja vertikaalinen tila oli saatu hyvin käyttöön. Kaikin puolin vaikutti siltä, että täällä hoidetaan hommat hyvin ja kissakodista on iso apu paikallisille kissoille.

Kattilan kisuja ja sisustusta

Hyvänä lopetuksena päivälle kävimme vielä lopuksi syömässä. Intoilin nyhtökaurahampurilaisesta, koska moista herkkua ei täältä saa ollenkaan. Kokonaisuudessaan tosi onnistunut päivä ja ensi vuonnakin täytyy päästä mukaan, mikäli vaan reissupäivät Suomeen osuvat samalle ajanjaksolle!

***

Vaikka konferenssiraportti oli tässä, niin lomakissajutut eivät jääneet tähän. Myöhemmin samalla reissulla tapasin nimittäin muitakin blogeista tuttuja kissoja. Tunnistatko seuraavat ystävät?

Mysteerikissa 1

Salaperäinen kissa 2

Heistä lisää seuraavassa postauksessa.