Valjastelua pihamaalla

Pienessä lomareissussamme oli se kiva puoli, että Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan valjaissa.

Henkilökunta haluaisi aktivoida kissoja enemmänkin viemällä niitä ulos. Kun kissat olivat pieniä ja asuimme rauhallisella alueella Lauttasaaressa, kävimme useamman kerran ulkoilemassa kissojen kanssa. Roope sopeutui todella nopeasti valjaisiin ja käveli kuin vanha konkari ympäriinsä jo puolen vuoden ikäisenä. Ilmolla kesti pidempään, koska kissa ei meinannut millään sopeutua kunnolla vänttisiin, heittäytyi helposti maahan makaamaan ja kieltäytyi liikkumasta. Onneksi voitimme tuolloin blogiarvonnasta sturdi-valjaat, joita Ilmo käyttää vieläkin, ja jotka ovat keveytensä ja mallinsa puolesta olleet kissalle oikein hyvät.

Lauttasaaren jälkeen muutimme vilkkaammalle alueelle, jonka vuoksi säännöllinen valjastelu jäi muutamaa kertaa lukuunottamatta.

Vuosi edellisestä muutosta läksimmekin sitten Australiaan. Täällä olisi sään puolesta oikein hyvät olosuhteet ulkoilulle, mutta asumme melko lähellä keskustaa ja kotikatu on vilkasliikenteinen nelikaistainen tie, niin uloslähtemisen kynnys on ollut sen vuoksi korkea. Lisäksi henkilökunnalla oli muinoin melkoinen neuvottelu saada vuokranantaja ja talonyhtiö hyväksymään kissa-asukit kerrostaloasuntoon (josta voisi joskus kirjoittaa oman postauksensa), joten ei olla ihan hirveästi kehdattu esitellä kissoja naapureille, vaikka ihan laillisesti täällä asutaankin ja kissat on hyväksytty vuokrasopimuksessa.

 Oli hirmu kiva nähdä, että vaikka yli vuoteen ei ollakaan kunnolla valjasteltu parvekkeella oloa lukuunottamatta, molemmat kissat kulkivat valjaissa ihan reippaasti. Roopelle touhu on edelleen luontaisempaa ja kissa jopa välillä tottelee käskyjä, kulkee kiltisti vierellä tai tulee luokse pyydettäessä. Ilmo harhailee kissamaisemmin ympäriinsä ja heittäytyy vieläkin välillä maahan makaamaan.

Kierimistauko

Hauskasti ulkoillessa myös huomasi, että niin kauan kun oltiin ympäristöltään saman tyylisellä alueella, jossa kissat opettelivat olemaan valjaissa pienenä, sujui kävely ympäriinsä tosi hyvin. Kun Roopea yritettiin houkutella vähän isommalle asfalttitielle kävelemään, jähmettyi kissa paikoilleen ja takajalat alkoivat tutista. Tarkemmin asiaa pohtiessa talon piha oli jokseenkin samantyylinen kuin lauttasaarelaisen kerrostalon takapiha muutama vuosi sitten - puskia, pieniä polkuja ja nurmikkoa. Isomman asfalttitien reunaa taas kissat eivät ole koskaan kävelleet, joten valtava tummanharmaa ruohikon leikkaava väylä näytti luonnollisesti melko uhkaavalta.

Minne matka?

Viime sunnuntaina tapahtui jotain järisyttävää. Henkilökunta nosti meidän ison kopan makuuhuoneesta ulos!

"Oho! Mistäs nyt tuulee?"

Meidät vietiin hissillä alakertaan ja pakattiin sen hurisevan jutun kyytiin.

Ajateltiin, että päästään taas vierailulle kissahotelliin, mutta matka vain jatkui ja jatkui ja jatkui.

Lopulta, noin 3 tunnin ajomatkan jälkeen, hurina loppui ja meidät nostettiin ulkoilmaan. Koppa vietiin vieraan rakennuksen sisälle ja kopan ovi avattiin.

Perillä!

Alussa vieras paikka ja hajut pelottivat ja ryntäsimme varmuuden vuoksi turvapaikkaan tähyilemään ympäristöä. Sängyn alta oli kuitenkin huono näkyvyys, joten melko pian uteliaisuus voitti ja lähdimme hiipimään ympäri asuntoa. Se oli valtavan suuri, joten kartoitettavaa riitti! Ikinä emme ole nähneet niin paljon tyhjää tilaa vapaana ollessamme.

"Onpa siinä käytävällä pituutta"

"Mennäkö suoraan, vasemmalle vai oikealle?"

Henkilökunta kertoo:

Suomesta tuli meille vieras ja saimme viikon vapaaksi töistä. Paras tapa viettää lomaa täällä(kin) on lähteä luonnonhelmaan mökkeilemään. Niinpä vuokrasimme talon Airbnb:stä läheltä Margaret Riveriä, joka on suosittu lomakohde täällä Länsi-Australiassa.

Margaret River on saanut nimensä kuvassa näkyvästä joesta

Aluksi kissoja ei ollut tarkoitus ottaa mukaan, mutta Airbnb:n tarjontaa katsellessa tuli hieman yllättäenkin vastaan useita taloja, joihin lemmikkieläinten tuonti oli sallittu. Tosin monissa kohteissa oli lisäehtoja, esimerkiksi "vain koirat", tai "lemmikkieläimet pidettävä pihalla ja ei saa tuoda taloon sisälle". Lopulta kuitenkin löysimme meille sopivan talon vähän syrjempää, johon kissat sai ottaa mukaan, jossa ei ollut kurjia lisäehtoja, ja joka oli halvempi vaihtoehto kuin Margaret Riverin keskustassa olevat hotellit. Sääkin oli ihan sopiva reissaamiseen eläinten kanssa - lämpötila ulkona perillä oli vain noin 20 astetta, joten ei ollut tukahduttavan kuuma.

Ilmo rentoutuu

Matkustaminen kissojen kanssa oli kohtuullisen vaivatonta. Molemmat ovat onneksi rohkaistuneet viime kertojen matkustuskokemuksista, kun toisikin olisi voinut käydä sen perusteella, että viimeisin pitkä reissu oli useita vuorokausia lentomatkalla ja karanteenissa.... Ehkä sekin oli ihan hyvä juttu, etteivät kissat ole juurikaan reissanneet kissahotellia lukuunottamatta viimeiseen 12 kuukauteen. Kotioloihin oli ehtinyt sopeutua tuossa ajassa niin perusteellisesti, että pieni muutos teki ihan hyvää.

Vuokraamamme asunto oli selvästi eläinystävällisen ihmisen omistama. Keittiöstä löytyi ruokakuppeja ja siivouskomerosta lemmikkieläintalouksiin tehty kunnollinen imuri, jolla karvat sai helposti siivottua kokolattiamatosta. Pari herkän ja uuden oloista nahkasohvaa tosin asunnossa oli, jotka peitimme varmuuden vuoksi parilla mukaan otetulla pussilakanalla, jottei kissojen kynsistä jäisi jälkiä.

Ilmo tähyilee ulos

Parasta loma-asunnossa oli tietysti oma piha ja huomattavasti suurempi pinta-ala, mitä kotona kerrostalossa. Erityisesti Roope tuntui nauttivan isommasta neliömäärästä. Alkujännityksen mentyä ohi kissa rallitteli tyytyväisenä ympäriinsä ja innostui hetkeksi jopa leikkimään hiirilelulla, jolla ainoastaan Ilmo normaalisti leikkii.

Paikallisia maita ja mantuja. Ison puun edessä olevat mustat pläntit ovat kenguruja

Täältäkö se hiekkalaatikoissa oleva aines on peräisin?