Lomaltapaluumaha

Tiedättekös sen tunteen, kun lomalla tulee syötyä kaikkea höttöä ja sitten ensimmäisenä arkiaamuna mahassa kiertää ja velloo?

Länsi-Australiassa oli viime maanantaina Queen's day, joka on täällä yleinen vapaapäivä. Sen kunniaksi henkilökunta päätti viedä kissat pidennetyn viikonlopun ajaksi lomailemaan kissahotelliin ja käydä muutaman päivän ajelulla etelässä. Maanantai-iltana kissat haettiin takaisin kotiin ja ilta sujui vielä ihan rattoisissa tunnelmissa.

Tiistaiaamuna tunnelma olikin sitten ihan toinen. Arkikurjuus ja lomamaha ei koittanut pelkästään henkilökunnalle, vaan Roope oli yöllä oksentanut kaksi kertaa lattialle ja ei aamulla suostunut syömään murustakaan. Henkilökunta tietysti huolestui, kun Roope vieläpä kävi kerran hiekkalaatikolla yrittämässä ilman, että mitään tuli ulos. Kissojen lääkekaapista löytyi parafiiniöljyä ja koska henkilökunta pelkäsi, että kissa on syönyt jonkun vierasesineen, sai Roope-parka sitten väkipakolla annoksen öljyä aamupalaksi normaalin liha-aterian sijaan.

Kissa ei kuitenkaan vaikuttanut apaattisuuden lisäksi muutoin kipeältä, joten henkilökunta meni pariksi tunniksi töihin ja tuli sitten takaisin kotiin tarkistamaan Roopen tilanteen. Kissa olikin selvästi paremmalla tolalla ja suostui syömään. Henkilökunta jo melkein huokaisi helpotuksesta, mutta kuinka ollakaan, Ilmo aloitti vuorostaan oksentamisen. Molemmilla kissoilla meni myöskin maha löysälle.

Pahimmat oireet menivät onneksi päivässä ohi. Henkilökunta epäilee vatsavaivojen johtuvan äkillisestä ruokavalionmuutoksesta. Aiemmin meiltä on nimittäin viety hoitopaikkaan sekä omat raksut ja märkäruuat. Pari kuukautta sitten kuitenkin käytännössä lopetimme kuivaruuan oston, koska muutamat kokeilut viljattomien raksujenkaan kanssa eivät ole olleet erityisen onnistuneita, joten kissojen tämän hetkinen ruokavalio koostuu pelkästään raakaruuasta ja Ziwipeakin/Applawsin märkäruuasta. Nyt kissoja vietäessä hoitoon henkilökunnalla oli mukanaan pelkkää märkäruokaa, eikä kissoja jättäessa tajunnut kommunikoida, että kuivaruokaa ei sitten muuten kannata kissoille syöttää. No, kissathan olivat ilolla popsineet annettuja viljaraksuja ja siitä sitten mahdollisesti nuo mahaongelmatkin johtuivat. Täytyy olla ensi kerralla selväsanaisempi noiden ruokinta-asioiden suhteen.

Karvanvaihtoviikot

Täällä puolen maapalloa on keväistä. Parvekkeella on taas miellyttävää kuunnella paikallisen korpin määkimistä ja aurinko paistaa mukavasti turkkiin. Enää ei tarvitse kyyhöttää tietokoneen keskusyksikön päällä, kun lämmin on jo muutenkin. Oikeastaan alkoi jo olla sen verran tukala olo, että jonnekin ne talven aikana kasvatetut ylimääräiset villat piti pudottaa:

"Oho?"

"Ainakin puolet mun villahousuista!"

Jos vaikka ensi talveksi kutoisi irronneesta karvasta yhdet ylimääräiset pöksyt?

3-vuotissynttärit

Arvatkaas mitä? Me ollaan jo isoja ja ihan aikuisia kissoja. Täytimme viime lauantaina kokonaiset kolme vuotta!

Ihmisten iässä oltaisi jo 28-vuotiaita, mikäli tämän jutun viittaamiin nimettömiin "asiantuntijoihin" on yhtään uskominen. Ihan paras ikä! Ollaan vielä melkoisen touhukkaita ja uteliaita, eikä mistään aikuistumisen väsymyksestä ole tietoakaan.

Synttäriherkkuja luvassa. "Laske jo se kuppi!", maukuu Roope oikealla puolella. 

Ikääntyminen on myös tuonut kivasti lisää itsevarmuutta. Nykyisin imuri ei enää juurikaan hetkauta, vaan pysyttelemme samassa huoneessa, kun tuo huriseva vihollinen nostetaan esiin. Ihmisten sylissäkin viihdytään entistä useammin. Eikös sekin ole merkki itsevarmuudesta, kun kissana osataan kertoa, että nyt kaivataan vähän silityksiä?

Synttäriherkuttelua

Muutaman uuden asian olemme oppineet ihan viime kuukausien aikana. Ilmon uusin bravuuri on hypätä välillä ihmisen olkapäälle ja tähyillä siinä niin kuin merirosvon papukaija konsanaan. Henkilökunta ei voi muuta kuin syyttää itseään, kun sen alunperin kissalle vuosi sitten opetti ja vieläpä pohdiskeli, että oppiikohan Ilmo nyt kerjäämään tempulla huomiota. Hahaa. Vastaus on: kyllä oppii!

Saimme synttärilahjaksi hiirulaisen

Roope taas on harjoitellut kovasti äänen käyttöä tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja oppinut maukumaan paljon monipuolisemmin kuin aiemmin. Nykyisin Roopelta tulee paljon pieniä "kurr" -tyyppisiä äännähdyksiä, kun kissa on innoissaan, sekä myöskin äänekkään vaativaa "MIAU MIAU MIAU":ta aamulla, mikäli ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti kupissa.   

Kyllä asia on niin, että kissan oppiminen ei lakkaa missään vaiheessa elämää, vaan jatkuvasti kehitetään uusia taitoja ja tehokkaampia tapoja olla vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa.