Ilmo viihtyy siellä, missä sattuu ja tapahtuu ja tuleekin aina aamuisin vauvan huoneeseen tarkistamaan, että onko tyyppi vielä olemassa ja miten paljon se on yön aikana kasvanut. Mini-ihminen alkaa myös hoksata Ilmon olemassaolon ja seurailee kissaa kiinnostuneena katseellaan.
Roopenkin kanssa meni viikot 4-6 paremmin, ja kissa alkoi selvästi tottua vauvan ääniin ja tuli jopa välillä Ilmon seurassa makuuhuoneeseen sosialisoimaan. Valitettavasti nyt 7-8 viikoilla mini-ihminen on alkanut ahkerasti harjoitella äänensä ylärekisteriä ja saanut jostain nupista käännettyä itkuvolyyminsa kaakkoon, joten Roope on taas ottanut etäisyyttä. Onneksi meillä on talossa kaksi kerrosta, niin kissa löytää aina jostain omaa rauhaa, eikä tarvitse väkisin kärvistellä toisen karmeassa huudossa. Roopelle on myös varattu oma Roope-time klo 20-24. Kun pikkutyyppi on nukkumassa, voi Roope vihdoin istua henkilökunnan sylissä rapsuteltavana, kuten Wanhoina Hyvinä Aikoina saattoi tehdä koska vaan! Ja on kissa kerran myös harjattu aamu viideltä, kun satuimme molemmat olemaan sopivasti samoihin aikoihin hereillä.
Laatuaikaa viettämässä Roopen kanssa |