Kissablogia perustaessa henkilökunta mietiskeli, että mitenköhän sitä jaksaa sitoutua kirjoittamiseen, ettei blogi kuolisi ihan alkutekijöihinsä. Kirjoitettavaa on kuitenkin riittänyt ja oma kolo on löytynyt jo neljän vuoden ajan internetin syövereistä. Blogiarkistoa on myös rattoisaa selailla jälkikäteen ja samalla on kiinnostavaa kurkata, mitkä postauksista ovat saaneet eniten lukijoita ja mikä taas ei ole innostanut avaamaan kirjoitusta ollenkaan.
Siispä seuraavassa listattuna blogimme vähiten ja eniten luetut postaukset.
 |
| Kissabloggaajan arkea.. Roope: "Anna jo se herkku, pliis". Ilmo: "Taisin juuri kuulla linnunlaulua pihapuussa.." |
Kaikista vähiten sivukatseluja blogin koko olemassaolon ajalta:
1.
Jee, blogihaaste!
Blogihaasteet ovat kaksipiippuinen juttu. Välillä tosi kivaa vaihtelua omiin kirjoitusideoihin. Lukijana taas voi tuntua, että kun on lukenut yhden haasteen, on lukenut ne kaikki. Siispä "Jee, blogihaaste" otsikko ei kovin innosta klikkaamaan.
Tämä kirjoitus oli blogihistorian ensimmäinen haaste
Kas Kissaa! -blogin pitäjältä (mitäköhän Oivalle ja Jalolle nykyisin kuuluukaan?) Kysymykset taisivat olla osoitettu henkilökunnalle, kun ainakin henkilökunta on henkilökuntana niihin vastannut.
Ehkä postaus näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt nimeltä "Paljastuksia henkilökunnasta". Olisikohan se kerännyt enemmän klikkejä? Tosin mitään jänniä paljastuksia ei edes selviä, joten huijausta olisi ollut sekin.
2. Hampaita näkyvissä
Henkilökunta muistaa olleensa innostunut, kun Ilmolle alkoi kasvaa pysyvä kulmahammas. Intoa lisäsi tapahtuneesta napattu kuva, kun rimpuilevan kissan suuhun ei ole aina niin helppoa kurkata. Maitohammasjutut taitavat kuulua siihen juttukategoriaan, josta kissan omistajana innostuu, mutta ketään muuta ei välttämättä kiinnosta...
3. Viikonlopun herätyskello
Viikonlopun vekkari oli tietysti kukas muukaan kuin pikkuruinen Ilmo. Onneksi, onneksi, onneksi meillä on sittemmin päästy eroon kissaherätyksistä, koska lauantaiaamuina on ihana nukkua pitkään. Tosin vaihtokauppana menetetään se, että kehräävä kisu käpertyy viereen tuhisemaan illalla.
 |
| "Menetit myöskin hyvän bloggausaiheen. Ehkä pitäisi taas joku aamu herättää?" |
4. Koppaan!
Menneisyyden henkilökunta teki tässä postauksessa hyvän päätöksen, kun totesi, että kissat tulisi totuttaa koppaan mahdollisimman hyvin heti nuoresta iästä pitäen. Tässä postauksessa on myös meidän kaikkien aikojen ensimmäinen temppuvideo! Meininki on ihan sama kuin nykyisinkin: Ilmo tekee tempun ja Roope kehrää vieressä, kun saa herkkuja.
5. Kirkkaassa päivänvalossa
Pimeinä talvikuukausina hyvien valokuvien saaminen oli välillä työn ja tuskan takana. Keväällä ilahduttikin aina se ensimmäinen päivä, kun valoa on taas, kesä tulee, saa otettua kunnon kuvia ja kissat pääsevät parvekkeelle haistelemaan ulkoa tulevia tuoksuja. Vaikka lukijalle nämä parvekepostaukset eivät välttämättä ole niin kiinnostavia (varsinkin, jos saman voi todeta katsomalla ikkunasta ulos), niin toki kevätpostaus piti kirjoittaa myöskin
vuonna 2016. Näköjään
vuonna 2017 kin vielä kirjoittaa vastaava parvekepostaus, vaikka tuolloin olikin täkäläisen vuodenajan mukaan talvi, heh.
Ja niin, nykyisin täällä asuessa innostun lukijana vuodenaika/sääpostauksista, kun nämä Australian vuodenajat menevät niin nurinkurisesti, eikä lunta ole ollenkaan.
Kaikista eniten sivukatseluja blogin koko olemassaolon ajalta:
1.
Kissan aknen hoito
Muidenkin kissat taitavat kärsiä aknesta, koska tämä postaus on ylivoimaisella klikkivyöryllä blogin luetuin. Kävin tekstiä noin vuosi sitten päivittämässäkin, kun huomasin, että näyttökertoja tulee vieläkin.
Roopella on vieläkin välillä ollut leuassa pieni määrä mustaa purua, muttei onneksi tuollaista isoa laikkua, kun postauksen aikoihin. Muutaman kerran olen tekstin kirjoittamisen jälkeen joutunut rapsuttelemaan leukaa Betadineen kastetulla hammasharjalla ja vaiva on parantunut pikaisesti.
 |
| "Kiitti vaan, nyt kaikki tuntee mut akne-Roopena :(. Voitaisko jatkossa kirjoittaa vaan siitä kuinka komea olen?" |
2.
Yhdet turvavyövaljaat kissalle
Tällainenkin kokeilu tuli tehtyä, mutta nykyisin meillä kuljetetaan kissat kantokopassa. Roope ja Ilmo ovat tottuneet koppaan ja saavat myös ruokansa siellä, joten kopassa olo ei enää pelota. Turvavyövaljaissa oli se haaste, että karvaa irtosi autossa stressaavasta kissasta aika paljon, eikä muutenkaan tuntunut kahdelle kissalle oikein sopivalta ratkaisulta.
3.
Kissojen silmien värimuutokset iän myötä
Tämän postauksen kuvien etsimiseen meni ikuisuus, joten oli iloinen yllätys, että aihe on kiinnostanut myös lukijoita!
4.
Australiaan kissojen kanssa
Ajattelinkin, että Aussimatkajutut saattaisivat olla listalla. Meille on myös tullut muutama sähköposti kissojen kuljettamisesta. Olihan se hullu päätös kaikkinensa, mutta kertaakaan en ole katunut sen jälkeen, kun kissat olivat turvallisesti perillä.
5.
Matkan päätös ja viimein uudessa kodissa
Kun näitä matkajuttuja lukee, niin vieläkin puristaa mahanpohjasta, kun muistaa sen jännityksen, mitä koki tuolloin. Onneksi kaikki sujui hyvin.
