tiistai 24. helmikuuta 2015

Hampaita näkyvissä

Kissat täyttivät tänään kokonaiset 23 viikkoa. Pienistä siimahännistä on hiljalleen kasvamassa tuuheahäntäisiä, komeita ja ketteriä nuorukaisia. 23. viikkopäiväänsä Ilmo juhlisti railakkaasti kastelemalla tassunsa ensimmäistä kertaa wc-pöntössä.

Ilmo ja tupsu karvahäntää
Pieni kurkkaus kissojen suuhun paljasti, että ikääntyminen on tuonut myös hampaisiin muutoksia ja kulmahampaat ovat juuri vaihtumassa. Kanankaula onkin viime aikoina maistunut pienten hitusten sijaan jo jopa viiteen osaan leikattuna. Tosin kokki oli vähän liiankin toiveikas eräänä aamuna jättäessään leikkuut kokonaan väliin ja asetellessaan kanankaulan kuppiin kokonaisena. Roope ei suostunut edes koskemaan kokonaiseen kaulaan. Myöskään huolellinen leikkuu Miamorin kokoisiin palasiin ei enää sen jälkeen auttanut, kun kokki oli kerran niin röyhkeästi pilannut ruokahalun tuomalla kuppiin kokonaisen kanankaulan.
Pienistä pentuhampaista kasvavat ison kissan kulmahampaat

Myöskin kissojen ketteryys ja ponnistusvoima on kehittynyt. Tiskipöydälle hyppääminen vaatii vielä muutaman maukaisun alleen, mutta sekä Roope että Ilmo ponkaisevat sinne, mikäli vain henkilökunnan silmä välttää.
Ilmon hupia on myös tasapainoitella työtuolin selkänojalla

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Koppaan!

Toissaviikonlopun pelkotilojen jälkeen henkilökunta on päättänyt, että kissat pitäisi totuttaa niin hyvin kuljetuskoppaan, ettei naapurin Susikoira Roi aiheuta paniikkireaktiota sitten, kun kissat täytyy joskus kuljettaa jonnekin. Siispä henkilökunta on aloittanut hiljalleen vaiheittain tapahtuvan totuttamisohjelman. Samalla kissojen opetussuunnitelmaan on lisätty uusi käsky "koppaan!".

Roope tietää, että aurinkoisena päivänä kantokopan katto on mainio tähyilypaikka


Kantokopat ovat aiemminkin olleet kissojen saavutettavissa ja välillä niissä on jopa nukuttu. Koppia ei ole kuitenkaan tarvinut vielä käyttää niiden oikeaan tarkoitukseen sen jälkeen, kun kissat kuljetettiin toisessa kopassa ensimmäisenä päivänä kotiin.

Nyt kopat on nostettu säännöllisesti olohuoneen lattialle. Roope ja Ilmo on ehdollistettu naksuttimeen, joten kissoilta ei mennyt kauaakaan hoksata, että kantokopan sisällä on kiva käydä, koska siellä tarjoillaan kuivattuja kanaherkkuja.

Loisto-diili: Päällä voi tarkkailla ulkona seikkailevia lintusia, ja sisällä tarjoillaan taas ruokaa
Samalla kissoja on kannettu ympäriinsä, jonka jälkeen kanaherkkuja on tarjoiltu lisää. Toistaiseksi herkutteluhetket ovat tapahtuneet sisätiloissa. Säiden parantuessa kissoja on tarkoitus käyttää kopeissaan myös ulkona ja kuljettaa jonnekin.

Tavoitteena totuttautumisessa olisi tietysti se, että kissat pystyisivät olemaan kopeissaan kohtuullisen stressittöminä ja hiljaisina. Henkilökunta odottaa mielenkiinnolla tuloksia ja lupaa raportoida niistä jatkossakin.

Lakisääteinen tauko
Lopuksi Ilmo näyttää, kuinka koppaan kuuluu mennä:

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Hurja murinakissa


Kuten Ilmon kuvauksessakin todetaan, henkilökunta on ollut jo pitkään tietoinen siitä, etteivät Ilmo ja vahva kissanminttu sovi hyvin yhteen. Jo ensimmäisinä päivinä kissojen tulon jälkeen muutamien lelujen käyttöä piti rajoittaa. Ilmosta ei tullut näiden lelujen kanssa pelkästään maassakierivä ja kuolaava, vaan myös valtavan omistushaluinen ja mustasukkainen. Ilmo leikki hetken omalla lelullaan, kävi sen jälkeen ryöstämässä Roopenkin lelun ja juoksi sen jälkeen sekopäisesti ympäriinsä puolustaen molempia lelujaan.

Ilmon lempihiirulaiset. Oikealla erityisen kissanminttuinen, vasemmalla korvikehiiri
Kissanminttua tuntuu olevan todella monessa kissanlelussa, eivätkä ihan kaikki aiheuta kummempia reaktioita. Viimeksi tilatussa kissantarvike-erässä sattui tulemaan kuitenkin mukana erityisen ihania ja ihmisnenäänkin vahvalle tuoksuvia värikkäitä hiirulaisia. En tiedä johtuneeko henkilökunnan aiemmista lelujen takavarikoinneista vaiko Roopen läsnäolosta, mutta Ilmo murisee aina hurjasti saadessaan lelun tassuihinsa, kuin pieni koira. Allaolevassa videossa kuuluu vähän murinaa.


Kun Ilmo toteaa, ettei kukaan ole nappaamassa lelua heti pois, murinakohtaus laantuu ja sitten hiirellä on todella kiva leikkiä, ja leikkiä jaksaisi vaikka kuinka pitkään! Roope ei kiinnosta, ruoka ei maistu, eikä Ilmo lotkauta korvaansakaan henkilökunnan kutsuhuudoille niin kauan kun hiiri on näköpiirissä.


Yleensä ei mene kuitenkaan kauaakaan, kun lelu vaihtuu salakavalasti tylsänhajuiseen korvikehiireen ja ihanat, värikkäät hiirulaiset katoavat täysin ympäristöstä. Henkilökunta ei ole kovin innoissaan Ilmon murinasähinäviestinnästä tai siitä, kuinka Roope-kissa on aina vähän hämillään kun pikkuveli katoaa ihan omiin maailmoihinsa.

Ja taas ilmestyi tilalle tylsä, hännätön korvikehiiri

perjantai 13. helmikuuta 2015

Jee, blogihaaste!

Kas Kissaa! -blogi haastoi meidät vastaamaan viiteen kysymykseen. Tarkoituksena on jatkaa haastetta keksimällä viisi omaa kysymystä ja haastamalla viisi uutta bloggaajaa. Ilmon ja Roopen blogituttavat näyttivät olevan jo melko hyvin haasteltuja.

Tässä kumminkin kysymysten vastaukset:

1. Oliko sinulla lapsena lemppariunilelua? Jos oli, millainen ja mikä sen nimi oli?

Haa, todellakin oli! Lemppariunileluni oli suuri valkoinen kana, jonka vieressä nukuin ihan aina. Kanan nimi oli Kaneli.

2. Mistä teostasi/saavutuksestasi olet ylpeä?

Vuosi sitten tuli pykäistyä kasaan isohko lopputyö, jota vielä lisäksi väkersin enimmäkseen iltoina ja viikonloppuina muiden töiden ohessa.

3. Jos ajassa matkustaminen olisi mahdollista, missä ajassa vierailisit?

Olisi jännää käydä katsomassa millaista elämää esimerkiksi mummoni lapsuudenkodissa on eletty 1930-luvulla. Eivät varmaan ainakaan perjantaisin löhöilleet sohvalla iPad sylissä päivittämässä kissablogia!

4.  Mikä elokuva on saanut sinut itkemään eniten?

Ainakin P.S. I love you! Joskus kävimme kaveriporukalla katsomassa sen elokuvissa ja pillitimme koko elokuvan alkupuoliskon.

5. Mikä on sitkein korvamatolaulusi ts. mikä laulu jää soimaan päähäsi pahiten?

Korvamatolauluihin on olemassa hyvä lääke. Jos joku ärsyttävä biisi soi päässä, niin tarvitsee vain sanoa itsekseen ääneen "It's a final countdown" niin jopas kappale vaihtuu välittömästi. Toki sekin jää soimaan päähään, eli siinä sitten lienee sitkein korvamatolauluni.

Kiitokset kysymyksistä!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Astetta rankempi viikonloppu

Roope ei ole vähään aikaan käyttänyt raapimispuun yläoksia, mutta vauhdikkaan viikonlopun jäljiltä kissa on taas katsonut parhaaksi vetäytyä ylös omaan rauhaansa tähyilemään.

"Tuun alas sitten maanantaina..."

























Mikä sai rohkean Roopen pois tolaltaan?

Kaikki alkoi perjantaina, kun ovikello soi ja taloon tuotiin pieni ihmistä muistuttava olento ja pyörien päällä kulkeva pesäkolo. Uusi omituisesti liikahteleva pömpylä oli aluksi varsin kiinnostava, tuoksui kivasti maidolle ja päästeli vähän kissamaisia äännähdyksiä. Samoin vauvan mukana ilmaantuneet rattaat vaikuttivat hyvältä nukkumapaikalta - harmi vaan, kun jatkuvasti oli joku ihminen kieltämässä lähempää tarkastelua. Aluksi kaikki meni mukavasti, mutta yhtäkkiä pehmeä jokeltelu vaihtui ikäväksi raivohuudoksi.

Missä palaa?
Ilmo ei juurikaan välittänyt huudosta, mutta Roope käveli levottomasti ympäriinsä ja istui välillä makuuhuoneen oven edessä ja välillä parvekkeen oven edessä riippuen, mistä kiljunta kulloinkin kuului. No, lopulta väsähtänyt vauveli lähti äitinsä kanssa ja rauha palasi huoneeseen - mutta vain hetkeksi. 

Seuraavana päivänä ovikello soi taas. Tällä kertaa ovesta tuli sisään jotain ihan suunnattoman pelottavaa. Roope ja Ilmo ryntäsivät kauhuissaan sängyn alle ja yrittivät olla hengittämättä, jottei vihollinen löytäisi heitä. Jonkin aikaa kissat kyyhöttivät piilossa, mutta sen jälkeen sängyn vieressä hyppelehtivä lelu sai ajatukset siirtymään hetkeksi pois harmaasta hirviöstä. Pitäähän ruokaa nyt metsästää, vaikka lähettyvillä vaaniikin vaara. Henkilökunta nappasi kissat syliinsä ja siirsi olohuoneeseen. Iso peto oli kuitenkin entistä pelottavampi, kun näköyhteys uusiutui ja kissat ryntäsivät tällä kertaa sohvan alle piiloon. Toinen henkilökunnasta yritti jonkin ajan kuluttua tutustuttaa Roopea sylissä tähän lempeään koiraeläimeen. Kissalle oli kuitenkin liikaa paimenkoiran keskustelunaloitukset ja Roope rimpuili itsensä täysin voimin vapaaksi, kadotakseen taas sohvan alle Ilmon seuraksi.

"Pliis.. viekää se monsteri jo pois!"



Koira sai lopulta oman nurkkauksensa ja kissat pysyttelivät loppuvierailun ajan olohuoneessa näköyhteyden ulottumattomissa.

Koiruli jäi keittiöön, kun kissat eivät halunneet tehdä lähempää tuttavuutta



Ja ihan niin kuin koirassa ei olisi jo ollut tarpeeksi... Henkilökunta pääti kaivaa vielä samana iltana toisen ikävän otuksen kaapista ja kotirauha oli taas mennyttä.

Iloinen Imuri ei ole kissojen mielestä kovin hauska otus





Sunnuntaiaamu sujui rauhallisesti ruokaa mussuttaessa, kunnes puoliltapäivin ovikello soi TAAS. Roopen hermot olivat riekaleina, muistoissa vielä eilinen jättiläisen ilmestyminen eteiseen, ja reaktio oli välitön syöksy sängyn alle. Eteisestä kuului kuitenkin vain vaaratonta ihmisten rupattelua, jolloin Roope uskaltautui hiippailemaan nurkan taakse tähyilemään.. kun yhtäkkiä ovikello soi UUDESTAAN.

Sietämätöntä! Uusi syöksy sängyn alle turvaan!

Piilossa oli hyvä olla, kunnes llmon röyhkeä uskallus pysytellä olohuoneessa alkoi ärsyttää. Roope ei kuitenkaan oikein uskaltanut tulla sängyn alta pois, ja epätietoisuus eteisen turvallisuudesta raastoi niin paljon, että lopulta reaktio oli isoääninen ja närkästänyt "MJAU, MIAU, MJAUUUU!".

Henkilökunta meni hätiin ja houkutteli hämmentyneen kissan sängyn alta kuivatuilla kanaherkuilla ja vakuutteli, että olohuone ja eteinen ovat molemmat täysin turvallisia.

Sen jälkeen Roope oli taas lähes oma itsensä ja suostui vieraidenkin syliteltäväksi. Rankan viikonlopun jälkeen uni on maistunut tavallista paremmin ja iltarallit siirrettiin myöhemään ajankohtaan.

Huh, onneksi kohta on maanantai.






lauantai 7. helmikuuta 2015

Pitkän neuvottelun lopputulema

Ilmo on nuoresta iästään huolimatta rohkea, sinnikäs ja poliittisesti taitava kissanalku. Viimeisen kahden viikon ajan Ilmo on neuvottellut väsymättä kissojen oikeuksien puolesta. Ilmoa on harmittanut suunnattomasti, että kissat on niin tylysti jätetty makuuhuoneen ulkopuolelle. Päästyään kerran vilahtamaan salatulle alueelle ja todistettuaan sen kissoille vaarattomaksi ja sopivaksi elinympäristöksi, on Ilmo kampanjoinut väsymättä sen puolesta, että kissatkin saisivat oikeuden liikkua makuuhuoneen territoriolla.
Väsymätön neuvottelija
Ilmo on joka ilta istuskellut sinnikkäästi kiista-alueen rajalla oven ulkopuolella henkilökunnan mentyä nukkumaan ja kokeillut maukua ensin hiljaa ja suloisesti ja käyttänyt sen jälkeen vähän närkästyneempää äänensävyä. Samoin Ilmo on ottanut fyysiset keinot käyttöön ja yrittänyt rapsutella ovea, koittanut kaivaa sen ali ja yrittänyt murtaa ovea hyppäämällä sitä vasten. Yhden neuvottelutuokion kesto ei ole onneksi ollut pitkä ja ovessa on melko hyvä äänieristys.

Lopulta voitokkaaksi taktiikaksi ei osoittautunut äänen volyymitaso tai oven tökkiminen tassulla. Voittoon vaadittiin se, että Ilmo jaksoi joka ikinen ilta istuskella oven takana määrätietoisesti saamata siitä varsinaisesti palkintoa ja samoin tulla jokaisena aamuna oven taakse vastaanottamaan juuri herännyttä henkilökuntaa. Henkilökunnan toisen osapuolen palattua reissulta yömyöhään jäi Ilmo maukumaan erityisen sydäntäsärkevästi oven ulkopuolelle, jolloin omistajat lopulta heltyivät ja päästivät kissat huoneeseen (tosin vasta seuraavana päivänä).

Makuuhuoneen uusi kuningas

Oletetusta poiketen kissat eivät tosin edelleenkään pääse nukkumaan samaan huoneeseen. Ilmo oli unohtanut hyvät käytöstavat ja vietti ensimmäisen kokeiluyön hyppimällä iloisesti ympäriinsä jahdaten jännittäviä muhkuroita peiton alla. Siispä kissat aina poistetaan huoneesta yön ajaksi. Pelkkä pääsy tutkimaan huonetta on kuitenkin riittänyt ja maukaisuja kuuluu oven takaa ainoastaan aamulla, jos kokki on nukkunut liian pitkään ja ruokakupissa ei ole syötävää. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Matkavalmisteluja

Kissojen henkilökunnan toinen osapuoli käväisi ulkomaailmassa reissaamassa. Eteisessä lojuvat laukut ja vaatekasa eivät herättäneet kissoissa suurta luottamusta. Roope ja Ilmo olivat tapansa mukaan huomaavaisia kissoja ja päättivät avustaa omistajaansa pakkaamisessa.

Intervention aika!
Siisteyttä ja järjestelmällisyyttä rakastava Ilmo päätti puuttua löysästi laskostellun laukun sisältöön ja organisoida vaatteet uudelleen oman makunsa mukaan.

"Nää toppavaatteet ei mahdu tänne, jos et pakkaa vähän tiiviimmin"
"Asettelen ne nyt paremmin"
Urheilukassin jälkeen Ilmo tarkasti vielä matkalaukun sisällön Roopen kurkkiessa vieressä.

"No nyt näyttää hyvältä!"
Perillä matkakohteessa henkilökunta ilokseen huomasi, että Ilmo oli laukun uudelleenjärjestelyn lisäksi pakannut lelunsa mukaan. Pitäähän henkilökunnallakin olla matkalla mukana jotain, jolla leikkiä ja aktivoida itseään.