Rokotuksilla ja muita kuulumisia

Henkilökunnalla oli menneellä viikolla auto lainassa, joten oli sopiva hetki napata kissat kyytiin ja ajella eläinlääkäriin tehosterokotuksille. Henkilökunta ei ollut käynyt koskaan aiemmin eläinlääkärissä, joten oli jännittävää nähdä, kuinka kissat käyttäytyvät vieraan ihmisen käsittelyssä. 

Ilmo teki sekä autossa että odotushuoneessa kaikille ympärillä oleville kuulijoille selväksi, kuinka väärin on ahtaa aktiivinen somalikissa pieneen kantokoppaan. Roope suhtautui asiaan rauhallisemmin, joten pääsi myös ensimmäisenä tutkimuspöydälle. Ympärillä leijuva koiranhaju ja vieras ympäristö alkoivat kuitenkin hitusen jännittää, joten Roope meinasi muutaman kerran livistää pöydältä ja karvaa levisi ympäriinsä, kun henkilökunta piteli hieman hermostutta kissaa paikoillaan. Syliin Roope kuitenkin rauhoittui, joten sai sitten lopulta rokotuksenkin siinä. 

Roopella oli ihan hitunen hammaskiveä, joten pitää seurailla suuta tarkemmin ja aktivoitua jälleen hampaidenpesussa. Syys- ja lokakuussa leuassa riehunut kissan akne oli onneksi viimein kadonnut. Purua harjailtiinkin pois melkein kuukauden päivät - leuka oli aina välillä parempi, mutta sitten akne levisi leukaan uudelleen, kun harjaaminen jätettiin muutamaksi päiväksi. Lopulta puhdistusaineen vaihto Betadineen auttoi ja sen jälkeen akne hävisi kokonaan vajaassa viikossa. 

Ilmo taas käyttäytyi kuin vanha konkari, kun viimein pääsi ahdistavasta kopastaan ulos, ja antoi reippaasti eläinlääkärin tunnustella ja tutkia. Painoa Ilmolla oli eläinlääkärin puntarin mukaan 3,85 kg, kun taas velipoika on melkein kilon painavampi (4,8 kg). Ilmolla ei myöskään ollut hammaskiveä. Paluumatka sujui jälleen raivokkaan maukumisen säestyksellä, joten rokotukset eivät näyttäneet aiheuttavan juurikaan väsymystä. 

Muita kuulumisia tältä viikolta: rakas raapimispuu ei näköjään kestänyt purkamista ja kokoamista, koska toinen riippumatto tuli räminällä alas ja Ilmo sen mukana. Onneksi putoamisesta ei seurannut kissalle mitään vahinkoa. Sen jälkeen molemmat kissat ovat ahtautuneet jäljellä olevaan riippumattoon päivittäin nukkumaan ja henkilökunta on käynyt huolestuneena tutkimassa suositun lepopaikan kantokykyä, joka näyttäisi toistaiseksi ihan kestävältä, mutta eipä noista täysin tiedä. Aika lienee säästää uutta puuta varten ja toivoa, että tuo entinen halpismalli kestäisi edes täyden vuoden verran.

Lepopaikka numero 1 on säilyttänyt suosionsa kuukaudesta toiseen

Villahousuhaaste

Varmaan muistatte vielä elokuussa blogissa kiertäneen tassuhaasteen. Mekin osallistuttiin haasteeseen, jolloin yllätykseksemme tassuja enemmän kommentteja keräsi Ilmiksen pörheät villapöksyt. Sandra ehdottikin kommenttiboksissa, että seuraavaksi voisi tulla villahousuhaaste.

Siispä nyt marraskuussa, kun osa Suomesta nauttii jo pikkupakkasista ja valkeasta lumipeitteestä, on sopiva aika kuvata villiksien tämän hetkinen tilanne ja haastaa teidät muutkin esittelemään kissojen villahousut.

Ensimmäisenä villahousunsa esittelee Roope. Kissa suosii kohtuullisuutta ja käytännöllisyyttä, joten Roope on kasvattanut itselleen keskimittaiset villapökät. Näillä pärjäilee hetken parvekkeella miinusmerkkisistä lämpötiloista huolimatta.

Roopen villahousut ulottuvat sesongin mukaan trendikkäästi saappaisiin asti. Keskimittaiset karvat eivät laahaa maata, vaan jättävät käytännöllisesti pöksyt kuiviksi etelän olemattomissa lumimäärissä tarpoessa.

Ilmo taas suosii hieman koreampaa ja näyttävämpää villahousutyyliä. Siksi talven lähestyessä kissa on päätynyt muun karvan kasvattamisen sijaan pidentämään pelkästään villahousukarvojaan. Lumenvalkea väri tuo sopivasti kontrastia muuhun turkin väriin, jolloin pöksyt hohtavat pimeässäkin kilometrien päähän.

Ilmon villikset ovat pörheydestään huolimatta suhteellisen lyhyet pituudeltaan. Tyylin täydentää tumman teräksenharmaat saappaat, joiden kastumista Ilmo varoo viimeiseen saakka.

Millaisia villapöksyjä teiltä löytyy?

Vieras vaanija eteisessä

Uudessa rakennuksessa, olkoonkin sitten koti, ei voi koskaan tietää, mitä vaaroja vaanii missäkin, joten tila on kartoitettava ensin varoivaisesti hiipimällä ympäriinsä. Sängyn alla voi olla mörköjä, vaatekomeroista saattaa löytyä luuranko... ja mitä tällä kertaa ihan oikeasti tapahtui, oli se, että eteisestä löytyi vieras kissa!

Roopen eteiseen ei tule yksikään kissa Roopen tietämättä

Löydettyään kissan ensimmäistä kertaa Roope murisi ensin hurjasti ja perääntyi sen jälkeen asemiin sohvan alle. Jokunen tunti piti miettiä sopivaa kissanhäätöstrategiaa. Sen jälkeen Roope hiipi taas hitaasti, karvoja pörhistellen eteiseen. Vastassa oli taas valtavan suuren ja pelottavan näköinen kissa, joka myöskin venyttäytyi täyteen pituuteensa, joten Roope katsoi parhaaksi perääntyä uudelleen turvapaikkaansa.

Tuijotuskilpailu eteisen kissan kanssa

Muutama päivä sujui siten, että Roope ei juuri ollenkaan käynyt eteisessä, mutta pohti silti kovasti, mitä tuolle vieraalle kissalle tekisi. Kerran tai pari kertaa päivän aikana Roope uskaltautui pörhistellen vilkaisemaan, onko pelottava kissa vielä tallella, ja olihan se.

"Vie tuo kissa pliis pois. En tykkää."

Vieras kissa ei ole kuitenkaan näistä lähestymisyrityksistä huolimatta osoittanut kovin aggressiivisia merkkejä, joten Roope lopulta totesi, että eteisen asukas saattaisi sittenkin olla ihan harmiton ja jopa tutustumisen arvoinen tapaus. Hiljallen Roopen eteisessäoloaika piteni. Viikonlopun aikana pörhistelyä ei enää lopulta tarvittu, vaan uuden kaverin lähettyville saattoi turvallisesti mennä ottamaan pienet torkut.

"Kohde todistettu vaarattomaksi. Tehtävä suoritettu."

Muutto

Huh, viime viikot ovat olleet aikamoista kaaosta, ja sen vuoksi kuulumistenkin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kaikki alkoi siitä, kun pari viikkoa sitten henkilökunta päätyi toteuttamaan ihmiskunnalle tyypillisiä kummallisuuksia ja pakkasi koko reviirin pieniin laatikoihin.

Yhdeksännessä muovilaatikossa piilossa

Kutistuneiden, mutta silti niin rakkaiden kiipeilypuiden kaataminen oli erityisen tiukka paikka. Roope ja Ilmo roikkuivat puussa viimeiseen asti, kunnes oli pakko todeta, että puu on maan tasalla ja on pakko etsiä uusi turvapaikka. Puun osia pussittavalle henkilökunnalle tuli tapahtuneesta elävästi mieleen takavuosien klassikkosarja Kaukametsän pakolaiset.

Ilmo ja Roope tähystävät reittiä kohti Valkopeuran puistoa

Kun huoneissa oli lopulta pelkkää lattiaa ja seinää jäljellä, suljettiin kissat makuuhuoneeseen hiekkalaatikon, vesikupin ja parin onnettoman virikelelun kanssa. Sinä aikana viimeiset reviirinrippeet vietiin eteisestä piiloon ja lopulta koko alue oli vain laakeaa silmän kantamattomiin.

Roope asettautui omatoimisesti laatikkoon, jotta pääsisi takaisin raapimispuun luokse

Lopulta myös Roope ja Ilmo pakattiin mukaan. Ympäriltä kuulunut hurina ei peittänyt alleen vihaisten kissojen närkästyneitä maukaisuja. Vielä uuden paikan hississäkin Ilmo oli niin ärtynyt, että naapurin pikkupoika katsoi silmät pyöreänä kantokoppaa ja lopulta uskaltautui kysymään että onko tuolla kissa?

Sen jälkeen kopat laskettiin viimein maahan, ja kissat päästettiin vapaaksi. Reviirinpalaset löytyivät, mutta hirveän sekavasti ympäriinsä ripoteltuna. Ilmo seikkaili ympäriinsä kaaoksessa etsimässä rakkaita huonekalujaan.

Roope taas asettautui tiiviisti vahtiin sen oven eteen, jonka takana oletti sen oikean kodin olevan. Kun ovea seuraavan kerran raotettiin, Roope livahti salamannopeasti ulos ja aloitti päättäväisesti matkansa takaisin kotia kohti. Henkilökunta kumminkin huomasi karkuyrityksen ja kutsui luokseen rappukäytävässä tassuttelevaa kissaa. Roope ei olisi ihan heti halunnut palata, mutta seisahtui paikoilleen pohtimaan, vaaraantuuko iltaruuan saanti, jos ovi henkilökunnan ja kissan välistä sulkeutuu. Roopen mietiskellessä tätä asiaa henkilökunta hiippaili kissan viereen ja nappasi Roopen takaisin uuteen kotiinsa.

"Kukkuu!"

Ilmo otti lopulta muutoksen Roopea vähän rennommin eikä edes harkinnut karkaavansa ulko-ovesta, vaikka harmittelikin hieman tirppa-tv:n ja punkkipuskan vaihtumista kaupunkimaisempaan maisemaan.

Ilmo meditoimassa vanhan kämpän tikapuilla

Täydellinen mielenrauha saapui kuitenkin vasta, kun vanha puu oli puoliksi koottuna ja kissoilla oli jälleen oma turvallinen paikka olla ja nukkua.

Väsyneet muuttoapulaiset