Kuva ajalta, jolloin asiat olivat paremmin. Miksi kaiken pitää aina muuttua? |
Muutama viikko sitten tilanne muuttui. Kokopäiväinen kissanhoito vaihtui osa-aikaiseksi ja samalla palvelutaso romahti. Ennen niin energinen henkilökunnan toinen osapuoli alkoi myöskin kadota aamulla otsa rypyssä ulos eteisen oviaukosta, jolloin Roope ja Ilmo jäivät pitkäksi päiväksi ihan keskenään. Ja sama toistui seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Illaksi henkilökunta sentään palasi takaisin, mutta palvelualttius oli selkeästi jäänyt sinne, missä ikinä päivällä olivatkaan luuranneet. Illalla röhnöttivät vaan sohvalla ja valittelivat, kun oli niin raskas päivä ja niin väsyttävää uusi kieli ja kulttuuri ja ei nyt millään jaksaisi yhtä hiirilelua nostaa lattialta ja heittää kissalle. Ennenkuulumatonta! Roopekin, joka ei ole aikaisemmin vaivautunut noutamaan leluja, on jo monta kertaa joutunut hyppäämään sohvalle asti ja tiputtamaan lelun suoraan henkilökunnan päälle heitettäväksi, kun muuten ei olisi tapahtunut yhtään mitään.
Katsokaa nyt tuota lattiaakin. Ei ole enää imuri laulanut samaan malliin, kun henkilökunta lopetti työnsä kissojen päivähoitajana |
Muutamana yönä Roopea on kiukuttanut niin paljon ala-arvoinen kohtelu, että kissa on raapinut klo 02-03 aikoihin makuuhuoneen ovea ja maukunut kovaäänisesti, että nyt tarttis vähän enemmän viihdettä, että kissa saisi yönsä nukuttua eikä olisi niin levoton olo.
Jotain piti keksiä ja onneksi tuli joku aika sitten katsottua Youtubesta Colen ja Marmaladen ihania kissavideoita. Yhdestä videossa oli vinkki, että vesipulloon voisi askarrella saksilla reikiä ja laittaa sen jälkeen pulloon kuivanappuloita metsästettäväksi. Tällainen korvikehenkilökunta on sen jälkeen askarreltu jo monta kertaa ja jätetty päiväksi kissoille. Omankin videon kuvasimme aiheesta. Tosin Roope tyytyi videolla lyhyen alkuinnostuksen jälkeen lähinnä esittämään jäätiköllä makoilevaa hyljettä, mutta Ilmo näyttää, että kyllä pullosta niitä raksujakin tipahtelee aina välillä.