torstai 23. heinäkuuta 2015

Korvikekissoja kaukana kotoa

Ah, kesäloma! Henkilökunta lähti sen verran kauas matkalle, että Roope ja Ilmo joutuivat jäämään kotiin siitäkin huolimatta, että Ilmo poistettiin useaan otteeseen matkalaukusta ennen lähtöhetkeä. Henkilökunnan tuuraaja muutti onneksi väliaikaisesti Ilmon ja Roopen kotiin, joten kissoja ei tarvinnut viedä vieraaseen paikkaan hoitoon.

Kissoja on tietysti ollut iso ikävä. Tuntuu yksinäiseltä, kun aamulla hampaita harjatessa kukaan ei kiipeile pesualtaaseen tai yöllä nukkuessa ei löydy pehmeitä karvaolentoja jalkopäästä. Onneksi on enää viikko jäljellä ennen iloista jälleennäkemistä.

Aasiassa ei toki ole pulaa kissoista ja muutamaan lajin edustajaan täälläkin on tullut törmättyä. 



Kulkukissojen valokuvaamisen lisäksi kävimme täällä myös ensimmäistä kertaa kissakahvilassa.

Suurin osa reissussa otetuista kuvista odottelee kamerassa läppäriä ja muistikortinlukijaa, joten lisää tarinoita luvassa koto-Suomeen palattuamme. 




maanantai 6. heinäkuuta 2015

Sturdi-valjaiden käyttökokemuksia

Roope ja Ilmo voittivat toukokuussa Kuin kissa kermakupilla -blogin arvonnasta hienot Sturdi-merkkiset valjaat! Henkilökunta ei muista koskaan voittaneensa mistään arvonnasta mitään, joten tästä lähtien pojat saavatkin osallistua kaikkiin arvontoihin henkilökunnan puolesta.

Henkilökunta kävi hakemassa valjaat Itäkeskuksen Megaeläin-liikkeestä. Kahdesta eri koosta oli helppo valita pienempi, koska valjaat tulivat rimpula-Ilmolle, joka taitaa painaa hädin tuskin kolmea kiloa (no, henkilökunta ei ole punninnut aikoihin, mutta ainakin selvästi vähemmän kuin Roope). Kuosin valinta olikin sitten paljon vaikeampaa. Muutama yksivärinen tarjolla ollut kuosi oli painavampaa materiaalia, joten henkilökunta päätyi lopulta kevyeen ja kesäisen valkoiseen väriin kukkaiskuvioinnilla.

"Tosi miehekäs olo hei näissä kukkaisvaljaissa.."



Ilmolla on tosiaan aiemmin ollut Vänttiset käytössä, mutta kissa ei oikein koskaan suostunut kävelemään valjaissa sisällä tai ulkona, vaikka totuttelu aloitettiin hitaasti. Siksi olikin kiva päästä kokeilemaan, jos erimalliset valjaat auttaisivat. Sturdit ovat tosi kevyttä materiaalia ja paino jakautuu vähän laajemmalle alueelle. Kun valjaat laitettiin ensimmäistä kertaa Ilmon päälle, kissa käveli heti melko normaalisti ja uskalsi heti hypätä tuolillekin lelun perässä.

Valjastelu on kivaa, kun saa herkkuja!


























Viime viikolla kokeiltiin valjaita ensimmäistä kertaa ulkona. Ilmo käveli nyt ihan tavallisesti nautiskellen kauniista ulkoilmasta, eikä kellahdellut enää maahan kierimään, kuten aiempien valjaiden kanssa kävi. Valjaat ovat myös helppo pukea päälle ja niitä voi säätää kätevästi neppareista, joten kasvunvaraakin löytyy.

Vaikuttaa siltä, että Sturdit ratkaisivat meidän valjashaasteet ja sopivat herkemmälle Ilmolle paremmin, kuin nahkavaljaat. Ainut pieni huoli on valjaiden kestävyys. Päällä oleva muovirengas vaikuttaa tosi kestävältä, mutta enemmänkin valjaat saattaisivat antaa periksi neppareiden kohdalla, jos ainoastaan ulommainen neppari on kiinni? Toisaalta valjaat ovat kuitenkin kahdesta eri kohtaa kiinni ja Ilmo harvoin panikoi mistään niin, että lähtee ryntäämään pakoon, joten meidän kevyessä käytössä kiinnitys vaikuttaisi olevan ihan riittävää tekoa.

Roope käyttää edelleen Vänttisiä ja painavemmalle ja vähemmän tuntoherkälle Roopelle Vänttiset ovatkin sopineet tosi hyvin. Mukavaa, että Ilmollekin löytyi nyt viimein sopiva vaihtoehto, niin ei tarvitse jättää kissaa sisälle yksinään, kun Roope pääsee ulkoilemaan.

Ilmo on tosi tyytyväinen uusiin valjaisiinsa ja kiittää kauniisti Bertan, Lilja, Cocon ja Ruusun emäntää arvonnan järjestämisestä!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Somaliannoutaja



Helpoimmat temput kouluttaa kissalle ovat ne, jotka sopivat kissan olemukseen ja luonteeseen niin hyvin, että kissa oppii ne melkeinpä itsestään. Noutamisen suhteen tuntuu, että Ilmo taisi kouluttaa ihmiset heittämään lelua, eikä toisinpäin. Ilmo kantoi ensin melko satunnaisesti leluhiiriä henkilökunnan syliin. Kun hiiret heitettiin takaisin Ilmon saalistettavaksi, toi kissa niitä välillä uudestaan sohvalle ja näistä suorituksista kehuttiin kovasti.

Ilmo tarkkailee herkeämättä vasemmassa yläkulmassa näkyvää saalista
Kun lelujen sijaan otettiin käyttöön kumilenkit, noutamisesta tuli säännöllisempää. Lenkki on vähän kevyempi kantaa suussa ja ne laitetaan käytön jälkeen parempaan talteen, joten Ilmo on oppinut yhdistämään kumilenkin pelkästään noutoleikkiin.

Chillailua lenksun kanssa



Ilmo noutaa lenkin omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ennen saaliin viemistä henkilökunnalle pitää toki varmistaa, että kumilenkki on varmasti vaaraton ja otettu hengiltä. Hetken päästä Ilmo kiikuttaa lenksun henkilökunnan eteen uudelleen heitettäväksi.



torstai 2. heinäkuuta 2015

Riiviö-Roopen aamuhulinat

Miu,
Olen Roope-kissa.

Olen yleensä tosi rauhallinen ja hyväkäytöksinen herrasmies. Tykkään jahdata kärpäsiä ja loikoilla ihmisten vieressä. Tarvittaessa saan henkilökunnan huomion isolla ”PURRR” äänellä tai kierähtämällä selälleni ja paljastamalla valkoiset vatsakarvani.

Välillä tykkään kuitenkin vähän riiviöidä ja tehdä pientä jäynää.





Kuten viime yönä, jättivät ensin hölmöt minut makuuhuoneen oven ulkopuolelle, mukamas aikainen herätys aamulla. No, en sitten nukkunut juurikaan ja kun niiden herätyskello soi viimein klo 5:50, ryntäsin innoissani ovelle. MIU! Viimeinkin leikkikavereita! Ilmokin oli nukkumassa sikeästi jossain raapimispuun kolossa. Olin ihan hirmu pirteä ja energinen ja odotin tosi paljon, että henkilökunta tulisi ulos ja saisin vähän silityksiä ja ruokaa. 

Sitten petyin, kun ovi ei auennutkaan. Yritin epätoivoisesti rapsutella ovea ja hyppiä kahvaan, mutten saanut sitä auki. Juuri kun kyllästyin ja lähdin etsimään jotain muuta jännittävää tekemistä, uninen henkilökunnan jäsen tuli vihdoin esiin makuuhuoneesta.
Kiehnäsin vähän. Jos sillä saisi vaikka sen kivan trooppisen linnun esiin, jota voisin vähän jahdata. Olispa niin kiva!





No, henkilökunta oli tyhmä ja meni vaan suoraan syömään, antamatta minulle edes ruokaa. Otti sen verran päähän, että puraisin sen varpaasta. Nehän näyttää muutenkin ihan nakeilta ja nakkeja kuuluu syödä. Henkilökunta kiljahti niin kovaa, että luikin nopeasti karkuun.

Piti sitten keksiä jotain muuta tekemistä. Onneksi olohuoneessa on se lipastolaatikko, jossa en ollutkaan käynyt aikoihin. Muistin onneksi vielä ihan hyvin, miten laatikkoon murtauduttiin. Tassulla vaan alemman kaapin ovi auki ja sitten sujuvasti lipaston takaosasta hyppy laatikkoon. Hetken pengottuani löysinkin tosi herkun: sitä tahnamaista ainetta, jota henkilökunta koittaa aina hinkata meidän hampaisiin. Haistoin tahnan lihaisan tuoksun, mutten päässyt herkuttelemaan, kun siinä oli joku typerä kuori ympärillä. Yritin repiä kuorta pois, mutta juuri sitten henkilökunta saapui vihaisena paikalle ja nosti mut pois laatikosta.

Höh, aloittelijan virhe. Pidin liian kovaa ääntä!

Tahna meni samalla takavarikkoon, mutta yritin hiipiä uudestaan laatikon uumeniin, nyt paljon hiljaisemmin ja hitaammin, jottei ne kuulisi. Siitä huolimatta kaikki paperit ja muut rapisivat niin paljon, että henkilökunta huomasi sitten kuitenkin. Kohta olin taas lattiatasolla ja laatikosta siirrettiin muutakin tavaraa toiseen piiloon. Pöh. En edes ehtinyt tarkastella, mitä kaikkea jännää siellä olis ollut.

Sen jälkeen tuli nälkä. Kello oli jo ainakin puoli seitsemän, eikä vieläkään ruokaa lautaselta. Hirmu hidasta touhua, kun pieni yksinäinen kissa näkee nälkää. Onneksi yhdeltä pöydältä löytyi lautanen, joka tuoksui tosi herkulliselta - joku sellainen suolainen, kalainen tuoksu tulvahti nenääni. Menin tietysti lipomaan siitä lautaselta jämät, mutta siinä lojui se pahuksen metallijuttu myös, jota sitten onnistuin kalisuttamaan lautasta vasten. Ja henkilökunta juoksi taas jostain paikalle! Sitten olinkin jo lattialla ja katsoin surkeana, kun herkkulautasta huuhdottiin vesihanan alla.