sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Monta koiraa ompi eessä

Nyt ilmojen (ja Ilmojenkin) vähän lämmettyä molemmat kissoista ovat päässeet viime viikkoina useamman kerran katsastamaan, millaista elämää kerrostalon takapihalta löytyy.

Roope on viimein yhdistänyt, että niillä kummallisilla sisäharjoituksilla, joissa pitää kävellä henkilökunnan jalkojen vieressä ja saa paljon herkkuja, jos koskettaa kepin päässä olevaa palloa, on jotain yhteyttä pihallaolon sääntöihin. Roope tassuttelee välillä ihan kiltisti vierellä sopivassa tahdissa ja tulee enimmäkseen kutsusta luokse ulkonakin. Henkilökunta olikin tosi riemastunut, kun Roope ensimmäistä kertaa totteli loistavasti pihalla. Ensin käytiin pieni lenkki kallion päällä, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä kotiin, mutta Roope päättikin valita toisen polun ja sitten kierrettiin vielä koko kerrostalon ympäri hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Ainut ongelma Roopen kanssa ulkoillessa on koirat. Roope reagoi kotioloissa sekä koiriin että koiranhajuisiin ihmisin ryntäämällä sohvan alle piiloon. Samoin ovikellon ääni aiheuttaa vieläkin Roopessa varovaisen perääntymisen sohvan taakse ja henkilökunnan pitää aina käydä erikseen sanomassa Roopelle, että on turvallista tulla esiin, koska taloon ei ole saapunut yhtään koiraa. Siispä henkilökuntaa onkin vähän pelottanut Roopen ensikohtaaminen lenkkipolulla koiran kanssa. 

Viime torstaina se sitten viimein tapahtui. 

Olimme rauhassa kipitelleet noin 50 metriä takapihan ovelta polkua pitkin, kun vastaan tuli musta mopsilta näyttävä otus. Roopen ensireaktio oli aito järkytys. Roope jähmettyi paikoilleen eikä oikein osannut reagoida mitenkään. Tuijotti vaan, että "Mikä IHME tuo on?". Mopsi yritti vetää koko koiravoimallaan kohti kissaa, mutta Roope ei perääntynyt senttiäkään, jatkoi vain ällistyneenä tuijottamista. Lopulta koiranomistaja sai kiskottua mopsin toiseen suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa Roopen kanssa. Huh, helpotus. 

No, tässä vaiheessa olisi ollut ehkä viisainta lähteä kotiin sulattelemaan tapaamista. Ajattelin kuitenkin, että ehkä teemme vielä pienen kierroksen, niin mopsi ei jää päällimmäisenä mieleen. 

Virhe!

Menimme noin 10 metriä eteenpäin, ja eikös sitten tullut vastaan toinen koira, tällä kertaa samanlainen yli-innokas lyhytkarvainen skotlanninpaimenkoira, josta Roopen koiratraumat ovat alunperin peräisin. Tällä kertaa ei ollut epäilystäkään, etteikö Roope olisi tunnistanut koiraa koiraksi. Tämäkin koira rynni kaikilla voimillaan kissaa kohti. Roope ei onneksi lähtenyt painelemaan paniikissa karkuun, vaan pörhisti karvansa ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta. Henkilökuntaa kuitenkin jännitti sen verran, että Roope menee ihan tolaltaan koiranohitustilanteessa, että nappasi kissan syliin. 

Koiran mentyä ohi Roope-parka tärisi pelosta. Henkilökunta päätti vielä vähän jatkaa ulkoilua, jotta koiran kohtaaminen ei taaskaan jäisi ihan päällimmäisenä kissan mieleen. Onneksi koiria ei tullut enää vastaan. Roope käveli melko epävarmasti eteenpäin ja jäi jatkuvasti vilkuilemaan taakseen varmistaakseen, ettei vihollisia ole enää näkyvissä. Hetken päästä käännyttiin takaisin ja tultiin uudestaan kohtaamispaikalle, koska se oli suorin reitti kotiin. Roope kyyristyi matalaksi ja suostui hiipimään askel kerrallaan lähemmäs kohti koirapaikkaa kovan maanittelun lopputuloksena. Lopulta tuli raja vastaan, ja Roope ei enää suostunut hievahtamaan senttiäkään eteenpäin. Henkilökunta kyyditsi pelokkaan kissan takaisin kodin lämpöön ja Ilmon putsattavaksi. Jännittävää nähdä, miten seuraava lenkki sujuu näiden kokemuksien perusteella.. Pitänee kai mennä keskellä yötä lenkille, jos koirat pysyttelisivät silloin sisätiloissa.




Ilmokin lähtee oikein mielellään ulos, muttei suostu vieläkään kävelemään valjaissa, vaan saa joka kolmannen askeleen kohdalla valjashalvauksen ja kellahtaa punkkien sekaan pusikkoon. Henkilökunta odottelee innolla, että pääsee kokeilemaan Ilmolle arvonnasta voitettuja sturdeja, koska nykyiset valjaat saattavat olla jo liian pienetkin. Ilmo on kyllä jo hoksannut lyhyidenkin lenkkien hyvät puolet ja nauttisi erityisesti siitä, että voisi useammin lirkutella linnuille ilman ikkunanlasia välissä. 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Sähinää ja murinaa ruokailupaikalla

Kissojen ruokailusta ei ole tullut raportoitua hetkeen, joten tässä vähän katsausta nykytilaan. Roope ja Ilmo olivat pentuina vielä kohtalaisen nirsoja tapauksia ja kieltäytyivät kohteliaasti muun muassa possun sydämestä, broilerista, lohesta ja pakastehiiristä. Kissat tottuivat kuitenkin kanankauloihin melko nopeasti, ja niitä tarjoillaan edelleenkin muutaman kerran viikossa. Muita kestomenestyjiä ovat olleet Miamorin märkäruokapussit, joita kiireinen kokki syöttää ajan säästämiseksi erityisesti arkena kissoille. Raksuja (Applawsia tai Canagania) on ollut kissoille tarjolla jatkuvasti, viimeisimmät pari kuukautta aktivointikupista.

"Ruokaa!"
Kuukausi tai pari sitten henkilökunta kokkaili itselleen lohta ja päätti antaa kissoille pienen maistiaisen. Yllätykseksi molemmat söivät tyytyväisenä kaikki palat ja nuolivat vielä kupinkin. Sen jälkeen tarjoiltiin possun sydäntä ja sekin kelpasi. Jokin on muuttunut ja raa'at ruuat maistuvat nykyisin paremmin. Kissojen pysyvien hampaiden vaihtumisella voi olla merkitystä, kun lihaa on helpompi pureskella.

Samaan aikaan kiinnostus on myös lisääntynyt henkilökunnan ruokia kohtaan. Aamiaislautasen paistetun kananmunan jämät ovat herkkua, mikäli silmä vaan välttää. Eräänä sunnuntaina Roope rohmusi nyhtöpossut suoraan paistinpannulta (mikä ei onneksi ollut enää kuuma) - sepä siitä possusta sitten. Onneksi kissan maha ei mennyt sekaisin. Vesi kyllä maistui illalla tavanomaista paremmin.

Koska raaka ja ilmeisesti kaikki muukin on nykyisin herkkua, on kokki lisännyt possun sydäntä tai kanankauloja vähän useamminkin kissojen lautaselle. Pidemmän aikavälin tavoitteena on muuttaa suhdetta raakapainotteisemmaksi. Ruokintatilannetta on kuitenkin hankaloittanut se, että Roope on viime viikkoina alkanut dominoida Ilmoa kuppien äärellä. Kun esimerkiksi aktivointikuppiin lisätään raksuja, Roope haluaa syödä ensin omassa rauhassa ja mulkoilee, murisee tai välillä jopa sähisee Ilmon kauemmaksi, mikäli pikkuveli yrittää samalle apajalle.

"Täällä vartioin minä!"
Raksujen suhteen ongelma ei ole niin iso, koska Roope päästää Ilmon sen jälkeen syömään, kun on ensin itse rouskutellut raksuista osuutensa. Isoin haaste viime viikkoina on ollut kanankaulatarjoilu. Vaikka kokki jakaa kanankaulat kahteen kuppiin ja niiden välillä on aktivointilaudan verran hajurakoa, murisee ja mulkoilee Roope silti sen verran pahasti pureskellessaan kanaa, että Ilmo ei uskalla enää syödä Roopen kanssa yhtäaikaa. Roopen ruokahalu on taas kohtuullisen hyvä, joten käy herkästi niin, että syötyään omansa, kissa jatkaa Ilmon kupilla ja syö vielä puolet veljenkin ruuasta.


Henkilökunta yritti ensin ratkoa ongelmaa laittamalla Ilmon syömään eri huoneeseen, mutta kissa lähinnä hämmentyi tilanteesta eikä sitten oikein osannut syödä, ja Roopekin tuli pian miukumaan oven taakse.

Sen jälkeen ruokintakuppien välistä etäisyyttä on kasvatettu saman huoneen sisällä. Ilmon kuppi vaihdettiin myös korkeammalle tasolle, jotta Roope ei pystyisi kontroloimaan niin tarkasti kahta eri kuppia. Tämä asettelu auttoi jonkin verran, vaikka Roope murisee edelleen ja jatkaa myös syömistä usein Ilmon kupista oman kupin tyhjentämisen jälkeen. Ilmo syö yleensä vähän pienempiä annoksia kerralla ja käy ruokailujen välillä katselemassa lintu-tv:tä tai tarkistamassa, mitä henkilökunta tekee. Roopella on siis varsin monta tilaisuutta tyhjentää myös toinen kuppi.

Tilanne on tämä lähinnä silloin, kun kissat syövät ruokaa, joka vaatii enemmän pureskelua. Miamorin mössöt eivät aiheuta samanlaisia tunnereaktioita ja märkäruokaa voi syödä kiltisti vaikka kylki kyljessä kiinni.

Takana oleva Roope vahtii etualalla syövää Ilmoa. Kuvassa näkyy kuppien paikka ja etäisyys toisistaan ennen muutoksia



Olisiko blogin lukijoilla hyviä ehdotuksia, kuinka ruokailutilanteita saataisi rauhoitettua edelleen?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Mukavia makuupaikkoja


Henkilökunnan toinen edustaja harjoittelee aina silloin tällöin viulunsoittoa. Treenien jälkeen viulu on yleensä tarkoitus laittaa takaisin pahvilootaansa, mutta..


..tällä kertaa hieman kantta raottaessa kantokahvan reiästä kurkistikin pieni Ilmo, joka oli mukavanoloisesti käpertynyt pahvilaatikkoon aikomuksenaan ottaa pienet torkut.

Juuri sopiva pahvilaatikko nukkumiseen!
"Hei kuules nyt, laita se kansi kiinni! Yritän nukkua!"
"Kansi kii!"


Valitettavasti tässä vaiheessa henkilökunta poisti Ilmon hellävaraisesti uudesta piilopaikastaan ja asetti tilalle laatikon alkuperäisen asukkaan.

Roopeakin alkoi kiinnostaa Ilmon ja viulujen suosittelema makuulaatikko



"Hmmm, mites tän saa kaiveltua täältä pois?"


"Jos tuosta kulmasta vähän vääntäisi.."

Henkilökuntaa alkoi kuitenkin epäilyttämään viulun kissankantokyky ja utelias Roopekin päätettiin poistaa laatikosta. Sillä välin Ilmo oli jo ehtinyt hipsimään muualle ja bongannut lattialta uuden, entistäkin mukavamman makuualustan. 




Juuri Ilmon mentävä treenikassi

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Pyörremyrsky keittiössä

Viime viikko sujui kutakuinkin rauhallisissa ja tavanomaisissa merkeissä. Mitä nyt eräänä päivänä pieni pyörremyrsky oli pyyhkäissyt keittiön läpi ja siivonnut ikkunanlaudalla olleen orkidean ja muutamat A4:set lattialle.









Henkilökunta epäilee, että tuhotöiden takana saattaa olla pieni Ilmo, joka on päätynyt siihen lopputulokseen, että radikaalimmat kokeet uuden sisustuksen suhteen kannattaa tehdä henkilökunnan poissaollessa. Mitään Ilmo ei kuitenkaan tunnustanut, vaan pysytteli muina kissoina kiltisti poissa tieltä, kun henkilökunta siivosi orkideanjämät lattialta.

Mitään oo koskaan tehnyt


Koska Ilmolla on tuntunut olevan muutenkin viime aikoina ylimääräistä energiaa, päätti henkilökunta käväistä kissan kanssa pihamaalla, ensimmäistä kertaa Helsingissä. Jo pelkkä portaikko sylissä makoillessa oli uusi ja sen verran jännittävä juttu, että Ilmo availi ääntään kainalossa melko lujaa. Pihalla kissa kuitenkin rauhoittui aika nopeasti. Ilmo käveli vähän ympäriinsä ja pureskeli innostuneena ympäröiviä varpuja. Ilmolla oli myös lempihiiri mukana, joten pääsimme jopa kymmenisen metriä eteenpäin, kun Ilmo liikkui mielellään hiirulaisen kanssa samaan suuntaan.

Peura,, ei kun kissa ajovaloissa


Ulkoilun jälkeen Ilmo olikin vähän rauhallisempi, joten pieni maiseman vaihdos hetkeksi taisi tehdä terää.

"Huooh nyt nukuttaa!







Roope puolestaan on ottanut koko viikon rauhallisesti keräten voimia tuleviin koitoksiin. Kissoille tulikin nyt viikonlopuksi ensimmäistä kertaa hoitaja, kun henkilökunta lähti kahdeksi yöksi reissuun.
Jännittävää nähdä, kuinka viikonloppu uuden hoitajan kanssa sujuu.
Roope: paras unikissa


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Miau, kurnau!

Henkilökunnalla on ollut jo pidempään pohdinnassa tallentaa kissojen ääniä videolle. Ilmo kommunikoi miaun lisäksi monenlaisilla kurnau! -tyyppisillä äännähdyksillä, joita olisi hauska saada talteen. Nyt pidemmän viikonlopun koittaessa henkilökunta latasi videokameran akun ja kaivoi laatikon kätköistä toisen muistikortin, jotta saisi viimein koostettua äänet videolle.

Ajatus osoittautui kuitenkin kuuluvan sarjaan helpommin sanottu kuin tehty. Erityisesti Ilmo vaikeni heti, kun kamera oli esillä. Henkilökunnalla ja Ilmolla on välillä tapana käydä moniulotteisia ja syvällisiä keskusteluja, esimerkiksi henkilökunta kysyy "Ilmo, mitä Ilmolle kuuluu?" ja Ilmo katsoo silmiin ja vastaa mjauu. Tätä lyhyttä, mutta hyvin ytimekästä kuulumisten vaihtoa yritettiin tallentaa useaan otteeseen nauhalle, mutta valitettavasti kameralle tallentui ainoastaan henkilökunnan monologi, kun Ilmo väisti kysymyksen keksimällä yhtäkkiä jotain kiinnostavampaa tekemistä tai päätti vain kehrätä tyytyväisenä mjaun sijaan.

Ilmo ei toki ollut koko viikonloppua hiljaa, vaan jutteli esimerkiksi äänekkäästi kurnauu kurnauu!, kun yksi hiekkalaatikoista oli väärässä asennossa, ja totesi kysyvästi "miau?" kun henkilökunta avasi särkylääkepakkausta ja Ilmo kuvitteli tietysti pakkauksen sisältävän kissanherkkuja. Henkilökunta oli kuitenkin liian hidas taltioimaan nämä hetket.

Roopen äännähdykset ovat helpommin ennakoitavissa, ja niinpä niistä saatiinkin koottua pieni video. Äänipätkiä katsellessa tuli mieleen Roopen maukumiset 14-viikkoisena, ja tuosta ajasta löytyikin pari pätkää sopivasti videon alkuun. Kun pikku-Roope saapui tuolloin uuteen kotiinsa, kissa maukui jatkuvasti, kun uskaltautui jollekin uudelle, vielä valloittamattomalle alueelle. Sittemmin maukuminen loppui, kun huoneista ja henkilökunnasta tuli tuttuja. Jostain syystä Roope kuitenkin edelleen maukuu Roopeksi melko paljon parvekkeella ollessaan, ja pari miauta olikin helppo tallentaa kameralle viemällä kissa parvekkeelle. Roope ei ole kuitenkaan yleisesti ottaen erityisen puhelias kissa ja pitäytyykin lähes aina suoraviivaisessa miaussa, kun joitain täytyy saada sanottua.

 Alla video, jossa ensimmäiset 47 sekuntia 14-viikkoisesta Roopesta ja videon loppuosalla pari tällä viikolla kuvattua miauta.