keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kissan oksentaminen, osa 2

On kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun aloitimme tarkemman seurannan Ilmon mahaongelmien vuoksi. Olisi mahtavaa todeta, että ruuan pulauttelut olisivat loppuneet tai edes reippaasti vähentyneet, mutta ei.
Pulauttelukissan edustuskuva


Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin Taru kirjoitti kissan IBD:stä ja täällä ollaankin pohdiskeltu, että onkohan Ilmollakin tuo katala tulehduksellinen suolistosairaus.

Muutaman otteeseen olen ollut jo käsi puhelimella varaamassa aikaa eläinlääkärille, mutta sitten kumminkin päätynyt miettimään, että "jospa vielä kokeiltaisi sitä tai tätä", lähinnä sen vuoksi, kun on tiedossa, ettei noiden oksentelujen syyn diagnosointi ole kovin helppoa tai halpaa. Akuutti tilanne ei ole kyseessä, kun Ilmo voi muutoin hyvin ja on pirteä, ei arista mitään paikkaa, syö hyvin, ja nyt painoakin on tullut 200 grammaa lisää kahdessa kuukaudessa, kun syöntikertoja lisättiin. Takaraivossa kuitenkin kuiskii nalkuttava ääni, joka sanoo, että kissa eläinlääkärille ja heti.

Oksennuskerroissa ei huhti- ja toukokuun välillä ollut juurikaan eroa. Jonkin verran määrät vähenivät seurannan aloittamisen jälkeen, koska pelkästään maaliskuun lopussa oli melkein yhtä paljon oksentamista, kuin koko huhtikuun aikana yhteensä. Tuo 5-6 päivää kuukaudessa ei välttämättä kuulosta isolta määrältä, mutta kun vertaa velikissa Roopeen, niin Roope oksentaa ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Eli veljeen verrattuna Ilmon oksennusmäärät ovat kyllä moninkertaiset:

Maaliskuun loppu (22.3. - 31.3.)

  • Oksensi kolmena eri päivänä, yhteensä 7 kertaa

Huhtikuu

  • Oksensi viitenä eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Toukokuu

  • Oksensi kuutena eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Edellisen seurantapostauksen lopussa luettelin muutamia käytäntöjä, joita ollaan otettu käyttöön oksentelukertojen vähentämiseksi. Näiden lisäksi saatiin hyviä vinkkejä kommenttiboksissa, ja ollaan otettu käyttöön myös seuraavat toimenpiteet:

  1. Raakalihan pilkkominen ihan pieniksi paloiksi. Tämä oli tosi hyvä vinkki! Ilmo ei ole tainnut oksentaa raakaa kertaakaan sen jälkeen, kun aloitin lihojen nipertämisen pienemmiksi paloiksi. Tosin vaatii hermoja ja aikaa. 
  2. Kanankaulojen pois jättäminen. Yritin näitä tarjoilla vielä huhtikuussa (kun ei millään malttaisi heittää pois, kissat tykkäävät niistä, jne.), mutta lopetin silloin, kun Roopekin kerran ne puklautti ulos, vaikka oksentaa todella harvoin Ilmoon verrattuna. Eli kanankauloja ei tällä hetkellä syötetä ollenkaan. 
  3. Herkkujen pois jättäminen. Australiasta on ollut haastavaa löytää noita pakastekuivattuja, aidosta lihasta tehtyjä herkkuja. Viimeksi tilasin iHerbistä, mutta kun sieltä ei tule oikein muuta tilattua, niin herkkuvarastot hupenevat nopsaa ja kissoille on tullut syötettyä vähän kaikkea, mitä on sattunut kaupasta löytymään, jossa lukee "grain free". Kun toukokuussakaan oksennuskerrat eivät vähentyneet, päätin, että kokeillaan nyt tämänkin asian kanssa tiukkaa linjaa, ja jatkossa syötetään pelkästään pakastekuivattuja tai itse tehtyjä herkkuja.
  4. Maitohappobakteerit. Täältä ei valitettavasti löytynyt Ninan suosittelemaa Anicol 4-Legsiä, mutta löysin toisen DigestiCare60 -nimisen valmisteen, jossa on tosin vähän eri koostumus kuin tuossa Anicolin tuotteessa. Jauhetta sekoitetaan ruuan sekaan aamulla ja illalla. Aloitin tuotteen antamisen vasta toukokuun toisella viikolla, joten en pysty vielä täysin sanomaan, onko tuotteesta ollut hyötyä vaiko ei. Positiivinen juttu on se, että nirso Ilmo ihan mielellään syö ruokaa, johon noita probiootteja on sekoitettu, eli valmisteen antaminen ei vaatinut sen suurempia temppuja. 
Vielä ainakin yksi kokeilun arvoinen ässä löytyy hihasta. Nyt kesäkuun koittaessa aiotaan vielä lisäksi: 

5. Lopettaa Ziwipeakin antaminen. Ziwipeak on ollut jo pidempään kissojen pääasiallinen ravintoaine niinä päivinä, kun raakaruuan valmistaminen on tuntunut liian haastavalta ja aikaa vievältä. Toukokuussa kuitenkin kaikki oksentelut olivat Ziwipeakia, ja tuo märkäruoka sisältää kikherneitä, joten voisiko tässä olla joku yhteys... 

Täyspainoinen raakaruokinta on ollut meille haaste Australiaan muuton jälkeen. Suomessa oli täydellinen ruokintarutiini - työpäivän jälkeen Kampiin ostelemaan Maukas-pötköjä ja viereiseen ruokakauppaan hankkimaan lihatarvikkeita ja niistä sitten meditatiivinen iltaleikkely pakasteeseen kotosalla tutulla kaavalla. Täällä olen vieläkin vähän hukassa sopivan rutiinin kanssa, kun muun muassa luista jauhettua lihaa ei ole löytynyt oikein mistään, missä normaalisti käy ostoksilla. 

Nyt kauppoihin on onneksi alkanut ilmestyä tällaisia valmis-raakapakkauksia: 











Tuollainen yksi pötkylä menee juuri sopivasti puoliksi kahden kissan kerta-annokseksi, ja kikherneet puuttuvat ravintoainelistalta, joten kokeillaan näitä seuraavaksi. 

Seuranta jatkuu ja katsotaan taas kuukauden päästä, tuoko ruokavalion viilaaminen edistystä Ilmon mahaongelmiin!

"Ilmo kyllä se siitä."


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Lelu ennen - jälkeen

Sarjassamme kissoille tärkeitä leluja ennen ja nyt.

Vuonna 2015 henkilökunta seikkaili Indonesiassa ja toi sieltä tuliaisena pinkin hörhelölelun.
Muistaakseni lelu ei ollut alkuvaiheessa kaikista suositumpien joukossa, mutta ajan saatossa kissat ovat tehneet pinkkiin härpäkkeeseen omia tuunauksiaan ja ihastuneet kovasti pörröisen palleron suutuntumaan. 

Tältä lelu näytti uutena elokuussa 2015


Toukokuu 2018 ja hyvin pelittää edelleen :D
Erityisesti Ilmo on leluun kovin kiintynyt. Pinkki kaveri on suurimman osan ajasta laatikossa nukkumassa, mutta kun se kaivellaan sieltä esille, kuljettaa Ilmo kovan murinan saattelemana lelua ympäri taloa. Välillä kissan suusta kuuluu myös palleron vaimentama sähinä, jos henkilökunta tai Roope lähestyy Ilmoa lelunnappausaikeissa. Kun Ilmo on tarpeeksi kauan murissut ja todennut uhkaavien tekijöiden pysyvän loitolla, on palleron kanssa varovaisesti uskaltautunut leikkimäänkin.




"My precioussssshhh"

perjantai 11. toukokuuta 2018

Rakkaalla kissalla monta nimeä...

...ja vuosien vieriessä nimilista vaan pitenee! 

Koska osa nimistä on kausiluontoisia, tässä tämän hetken viisi käytetyintä lempinimeä, sekä taustaa lempinimen takana. 

Roopea on viime aikoina kutsuttu erityisen paljon seuraavilla nimillä: 
Ropsukka, Ropedemus, Purrukka, Mönkerö, Kissanpentu. 

Ropedemus vauhdissa


Ja Ilmoa seuraavilla nimillä: 
Ilmukka, Ilpo, Limukka, Purnukka, Sintti.

Ilpo vahtii sisältä käsin, kun Ropsukkaa ulkoilutetaan pihalla

Nimien etymologiaa:

Ropsukka: Pidempi hellitelymuoto Roopesta. Viittaa myös kissojen taipumukseen rapsuttaa, eli siis "ropsuttaa" takatassullaan korvan takaisia kutinoita antaumuksella.

Ropedemus: Nimen alkuperä on vuoden 2017 Putouksesta, kun suosittu sketsihahmo Isä Nitro kutsui Roopen kaimajuontajaa nimellä Ropedemus. "Elämme kovia aikoja Ropedemus mursuseni".

Purrukka: Etenkin aamuisin Roope muuttuu usein Purrukaksi, kun nilkkoihin puskee hersyvästi ja antaumuksella puriseva Purrukka. Kun niin voimakasääninen PURRRR-kissa tulee vastaan, ei siihen voi muuta todeta kuin "Purrukka!" iloisesti yllättyneenä. 

Mönkerö: Roopella on oma lempipaikkansa kulmasohvan nurkassa. Jostain syystä nurkkaan ei voi hypätä suoraan sohvan toisesta päästä, vaan pitää mönkiä sohvalla tv:tä katsovan henkilökunnan ylitse. Mönkerö ei mitenkään kissamaisen kepeästi kävele sohvalla, vaan etenee hitaasti varovaisin askelin ja möngertää reisien ja muiden vastaan tulevien ruumiinosasten ylitse. 

Kissanpentu: Roope on perheemme mammankisu. Siinä missä Ilmo uskaltaa nopeasti toimia yllättävien tilanteiden kohdatessa, Roope käy mieluummin puskemassa naishenkilökunnan jalkoja ja miukuu, että "mamiiii, vie tuo juttu pois tuolta". Samoin käy usein uusia temppuja tehdessä, että jos ei hoksaa, mitä kissalta odotetaan, on Roopen vakiokeino kehrätä ja puskea naisihmisen pohkeita. Silläkin keinolla on saanut usein ruokaa, jollei aina. 

Purrukkakissanpentu <3


Ilmukka: Pidempi hellittelymuoto Ilmosta. Joskus myös lyhyemmin Ilmu. Tämä on ollut käytössä ihan siitä asti, kun Ilmo oli vielä pieni kissanen. 

Ilpo: Ilmo tunnistaa melko hyvin nimensä ja havahtuu joskus unestaankin täyteen vauhtiin, mikäli kuulee nimensä. Välillä kissaa on kiusattu siten, että sanotaan isoon ääneen "ILPO" ja katsotaan, reagoiko kissa siihen. Naisihminen ei ikinä antaisi kissalleen nimeksi Ilpoa, koska se yhdistyy hänen päässään jo keski-iän ylittäneisiin setämiehiin, joten miesihminen myös välillä kiusaa naisihmistä kutsumalla Ilmoa Ilpoksi.

Limukka: Väännös Ilmukasta. Kun Ilmukkaa oli käytetty tarpeeksi pitkään, vääntyi se jossain vaiheessa muotoon Limukka. Naisihmisen mummo kutsui myös limsaa limukaksi, "halluuko lapset limukkata?". Tosin tämä hiilihapotettu, makea virvoitusjuoma ei muuten liittyne Ilmoon.

Purnukka: Ilmokin kehrää eli purisee usein kovaäänisesti, tosin erilaisissa tilanteissa kuin Roope. Koska molemmat kissat eivät voi olla Purrukoita, on kehräävä Ilmo nimetty Purnukaksi. 

Sintti: Viittaa kissan Roopea pienempään kokoon ja sinttimäiseen, sujahtelevaan olemukseen. 

Sintti-Purnukka <3

perjantai 4. toukokuuta 2018

Raksunsyöntikisa

Jos kissoja ei ole vähään aikaan leikitetty tai muutoin aktivoitu, huomaa meillä lopputuloksen nopeasti Ilmosta. Epävirallisen adhd-diagnoosinkin* saanut kissa tarvitsee melkein päivittäin järjestettyä tekemistä, tai muuten Ilmo keksii kaikenlaista pientä puuhasteltavaa ihan itse.

*Toim. huom: Diagnoosin antoi epävirallisuudesta huolimatta ihan oikea eläinlääkäri, joka kutsui Ilmoa adhd-kissaksi sen jälkeen, kun kissa ei meinannut millään rauhoittua hampaiden puhdistukseen vuonna 2016 ja heti herättyään nukutuksesta viihdytti eläinklinikan henkilökuntaa kommentoimalla innokkaasti ympäröiviä tapahtumia heräämöhäkistään.
"Pieni kissa ei ole mikään sohvakoriste. Nyt äksöniä kehiin!"

"Tippuiskohan mulle herkku, jos kosketan tätä suorakulmiota kuonollani?"



Eräs kaikkien mielestä mukava aktivointimuoto on piilotettujen raksujen etsiminen. Kissat ovat tässä lajissa aika tasavertaisia, mistä kehkeytyikin idea järjestää kilpailu Roopen ja Ilmon välille: kumpi löytää ja syö enemmän raksuja nopeammassa ajassa? Kissoille piilotettiin yhteensä 14 raksua ja aikaa etsimiseen oli vain kaksi minuuttia. Kisa piti tietysti myös videoida.

Miten lopulta kävi? Kumpi pärjäsi paremmin tässä nopeutta, tarkkuutta, älykkyyttä, ketteryyttä ja rohkeutta vaativassa lajissa?

Montako raksua kissat ehtivät syödä neljästätoista piilotetusta nappulasta kahdessa minuutissa?

Ja ennen kaikkea: kumpi voitti, Roope vai Ilmo?

Vastaukset löytyvät alla olevalta kisavideolta:

Lopuksi vielä kissoilta kisan jälkeiset kommentit:
Roope: "It vos a kreit ikspieriens to pii in tis kompetision"


Ilmo: "Voidaaks vielä neuvotella koko kisavideon lataamisesta nettiin?"