Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.

Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"

Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää

Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.

Seitsemän päivää vielä

Selailin muutama päivä sitten kissaikävissäni vanhoja kuvia puhelimestani ja löysin samalla Roopesta ja Ilmosta ennenjulkaisemattomia otoksia. Kissat taitavat olla näissä kuvissa ihan vasta meille saapuneita, eli noin 14 viikkoisia.

Pienenä oli kivaa nukkua masut vastakkain

Ilmo hoitaa Roopea

Viime yönä tuli karanteenista sähköpostia, että tarkastukset on nyt tehty, kaikki hyvin, ja kissat pääsevät pois suunnitellusti 21.11. eli ensi viikon maanantaina. Samassa sähköpostissa tuli mukana pyyntö varata ajankohta, jolloin kissat noudetaan. Ajankohtaa varatessani tuolloin keskellä yötä huomasin Ilmon tietoihin ilmestyneen laskun, jossa oli kuvauksena "Recovery of Airline handling". Mietin tietysti heti ensimmäisenä päässäni, että Ilmon kohdalla on jouduttu tekemään jotain ylimääräisiä eläinlääkäritoimenpiteitä matkan jälkeen ja laskun kuvaus tarkottaisi suomeksi "Toipuminen lentoyhtiön käsittelystä".

Onneksi asia ei kuitenkaan ollut näin, vaan recovery tarkoitti tässä tapauksessa perimistä. Eli kyseessä oli siis maksu siitä, että kissat nostetaan pois koneesta ja rekisteröidään saapuneeksi. Maksu laskutetaan karanteenilta ja sen jälkeen karanteeni perii saman summan maahantuojalta. Eli kaikki edelleen ihan hyvin. Henkilökunta vaan täällä hermoilee...

No, onneksi on enää tosiaan viikko ja sen jälkeen kissat pääsevät pois!

Kissojen nimeämisestä

Muutama päivä sitten mobiililaitteesta löytyi hauska lista, joka toi mieleen sen, kuinka hankalaa Roopen ja Ilmon nimeäminen olikaan kissojen kotiuduttua vuosi ja 1,5 kk sitten.

Tyttökissalle olisi ollut helpompi keksiä nimiä, mutta jotenkin uroskissalle nimen keksiminen tuntui vaikealta, saati sitten, kun piti nimetä kaksi kissaa samanaikaisesti. Kasvattajakin oli yrittänyt auttaa pulmaa nimeämällä kissat selkeillä nimillä, mutta alkuperäiset Taavi ja Kaapo olivat foneettisesti melko lähellä toisiaan, niin tuntui tarpeelliselta ainakin harkita uusia nimiä.

Nimien pohdinnan tueksi selailtiin nimikirjoja ja googlailtiin tähtien, näyttelijöiden, kreikkalaisten jumalien, muiden kissojen ja jopa koirien (!) nimiä.

Ilmo sai lopulta nimensä ensimmäisenä. Ilmo löytyi suomalaisten nimien nimikirjasta ja jotenkin kuvasi osuvasti meidän pikkuruista, reippaana touhuilevaa kissaa.

Pieni 16-viikkoinen Ilmo laatikoiden keskellä

 Ilmo ei ollut meille ennestään tuttu nimi. Ilmon nimeäminen Ilmoksi onkin aiheuttanut hauskoja uusia mielleyhtymiä erilaisissa tilanteissa:

"Jo on Ilmoja pidellyt"

Roopen nimeäminen oli huomattavasti vaikeampaa ja kestikin muutaman päivän, ennen kuin lopulliseen nimeen päädyttiin. Roopen ulkoasu oli pienestä pitäen jotenkin maskuliinisempi, joten kissalle yritettiin keksiä miehekkäämpää nimeä. Ensimmäinen kannatusta saanut ehdotus oli Arnold, mutta lempinimi "Arska" särähti niin paljon korvaan, että mietinnät jatkuivat vielä.

Pieni Arnold-kisu?

Muita listalla olleita nimiä olivat mm. Domino, Neo, Pavlov, Osiris, Artemis, Paju ja Schrödinger, mutta näistäkään ei oikein mikään vaihtoehto lyönyt itseään läpi.

Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Roopeen, koska vaikka nimi oli melko tavanomainen, kaikista pöydällä olleista ehdotuksista kissa vaan jotenkin näytti eniten Roopelta.

Roope-kisu

Myöhemmin tosin huomattiin, että pentukissan ulkonäkö voi pettää. Roope on myöhemmässä iässään rotevammasta olemuksestaan huolimatta osoittanut sellaisia mammanpoikapiirteitä, että kissaa on myöhemmin kutsuttu myös lempinimillä "syli-Santtu" ja "Eppu".

1-vuotiaat ja pentuaikojen muistelua

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ilmo ja Roope, paljon onnea vaan!

Kisut ovat nyt yksivuotiaita ja sen kunniaksi onkin hyvä tilaisuus muistella kissojen ensimmäisiä kuukausia. Tasan vuosi ja yksi päivä sitten henkilökunta sai ilokseen kuulla, että viisi herttaista pentua oli juuri syntynyt. Siitä alkoi ikuisuudelta tuntunut 14 viikon odotus, kunnes kissat kotiutuivat viime joulun tienoilla.

Kiki-emo ja pennut neliviikkoisena

Taksissa matkalla kotiin pennut miukuivat kilpaa - toinen pitkään ja äänekkäästi ja toinen pienesti miu, miu. Kotona koppa laskettiin olohuoneeseen ja oltiin viimein siinä jännittävänkutkuttavassa vaiheessa, kun oven voi avata ja kaksi pientä olentoa pääsivät uuteen kotiinsa vapaaksi.

Pienenä mahtui vierekkäin ikkunanlaudalle 

Roope ja Ilmo tutustuivat ihan rohkeasti olohuoneeseen ja kävivät heti hienosti hiekkalaatikolla. Keittiöön meno jännitti kuitenkin ensimmäisinä päivinä hurjasti. Roope tutustui uusiin paikkoihin vähän rohkeammin, mutta miukui aina kovasti joka kerta pikkuruisella äänellään, kun uskaltautui hiippailemaan keittiöön. Ilmo tuli sitten perässä, jos vain uskalsi. Henkilökuntaakin jännitti. Ensimmäisenä yönä oli niin outoa jättää kaksi pikkuruista kissaa taloon yksin temmeltämään ja seuraavana aamuna herättiin jo kuudelta katsomaan, miten söpöjen asukkien ensimmäinen yö sujui.

Tästä kuvasta näkyy vähän mittakaavaa, miten pieniä kisut olivat 14 viikkoisina

Hiljalleen kissat rohkaistuivat, kun talon äänet tulivat tutummaksi. Alun vieraskoreuden jälkeen pieni riiviö-Ilmo otti tilan haltuun Roopen avustaessa ja kissat testasivat rajojaan maukumalla yöllä makuuhuoneen oven takana, kiipeilemällä induktiolieden päällä, ryntäämällä vaatehuoneeseen aina tilaisuuden koittaessa ja metsästämällä pyykkejä alas telineestä.

Myös pyykkitelineen päällä kiipeily oli Ilmosta kivaa.

Sekä kissat että henkilökunta oppivat kuitenkin elämään nopeasti toistensa seurassa. Kuivumassa olevat pyykit jätettiin kissoilta suljetun oven taakse, vaatehuoneeseen meno ja ruokapöytien päällä kiipeily kiellettiin ja kissat päästettiin lopulta makuuhuoneeseen, mikä vähensi oventakana maukumisen ja uteliaisuuden määrää.

Roope pesemässä tassujaan palloleikin jälkeen

Ilmo "Oon oikeasti söpö, enkä mikään riiviö"

Ja onhan niin, että pieni ylivilkkaus somppupennuissa tekee myös rodusta ihanan seurallisen ja oppimiskykyisen. Kissa-apua on ollut tarjolla niin astianpesukonetta tyhjentäessä kuin lattiaa luututessakin.

"Ooh, tuolta niitä ruokakuppeja siis tulee!"

Energiapakkauksia on myös helpottanut toistensa seura. Varsinkin pienempänä Roope ja Ilmo painivat usein ja pitkään keskenään. Nyt vanhemmiten kissat ovat vähän rauhoittuneet, mutta välillä on siitä huolimatta kivaa rallitella ympäri kämppää ja vaania vuorotellen toinen toistaan.

Ja painimisen jälkeen ollaan taas parhaita kavereita.

Kissoista on tullut perheenjäseniä, joita ilman kyllä tuntuisi, että jotain puuttuu. Kissat ovat läsnä aina tarvittaessa ja pienet tempaukset viihdyttävät erityisesti arki-iltoja. Töistä on kivaa tulla kotiin, kun on aina kaksi karvakaveria eteisessä odottamassa.

Roope-kisu

Pikku-Ilmo

Toivottavasti edessä on vielä monen monta hienoa vuotta näiden rakkaiden kissojemme seurassa!

Suloiset kissanpennut ja kuinka valita itselleen se oikea

Henkilökunta tapasi Ilmon ja Roopen ensimmäistä kertaa neliviikkoisina pieninä palleroina. Keskenään samanvärisiä pentuja oli melkoisen vaikea erottaa toisistaan, joten Ilmosta tai Roopesta yksilöinä ei jäänyt juurikaan mielikuvaa. Neliviikkoiset kissat olivat ihan hirmuisen söpöjä ja hoipertelivat ympäriinsä pienillä tassuillaan.

Muutama kuvakin tarttui mukaan ensitapaamiselta. En osaa sanoa, kuka pennuista jäi poseeraamaan, mutta suloinen hän on!

Ihana pieni somppu!

Pentujen tapaamisen jälkeen totesimme, että epäily kissa-allergiasta toisella henkilökunnan jäsenellä oli onneksi pelkkä epäily tai sittemmin parantunut. Sen jälkeen alkoi pitkä kymmenen viikon odotus siihen, että kissat viimein kotiutuisivat.

Malttamattomana kävin katsomassa pentuja myös toisen kerran, kun kissat olivat seitsenviikkoisia. Nyt kissat erotti jo toisistaan selvemmin. Roopen tunnisti jo melko helposti erivärisistä ja -muotoisista silmistään. 7-viikkoiset pennut olivat myös varsin vauhdikkaita ja uteliaita. Mukana tuomani kamera kiinnosti pentuja paljon ja sen hihnalla oli kiva leikkiä.

Roope-kissa 7-viikkoisena

Roope etualalla ja takana kaunis Kerttu-sisko

Odotellessani kissojen kotiutumista yritin etsiä tietoa siitä, kuinka valita sopiva kissanpentu. Halusimme sosiaalisen ja mielellään vieraidenkin kanssa toimeentulevan kissan, joka olisi vielä aktiivinen ja helposti koulutettava, ja silti sylissä viihtyvä. Pieniä ympäriinsä säntäileviä pentuja katsellessa on kuitenkin aika vaikea päätellä, kenestä tulee yhden ihmisen kissa, kuka viihtyy sylissä, ja ketä on helppo kouluttaa.

Lopulta päätimme, että uroskissa on meille hyvä ja kasvattajan kanssa sovimme, että hän valitsee kissoista parhaiten yhteensopivat yksilöt.

Jälkikäteen onkin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kissojen todelliset luonteet tulivat meille esille vasta kissojen kotiuduttua, vaikka vietinkin useita tunteja kissanpentujen seurassa. 7-viikkoisena Ilmo ei juurikaan erottunut muiden kissojen joukosta, kun taas Roope tuntui tekevän enemmän tuttavuutta ja kiipeili paitaani pitkin olkapäälle asti. Myöskin vielä pari päivää sen jälkeen, kun kissat kotiutuivat 14-viikkoisina, kirjoitin kissojen luonteista näin:

"Roope on paljon uteliaampi ja maukuu myös enemmän. Jos eteisessä hiippailee pieni, naukuva otus, on kyseessä Roope. Roope myös innostuu herkemmin huiskalelusta ja tekee yleensä kaikki syömiset ja muut ensin, jonka jälkeen Ilmo seuraa perässä. Ilmo on toisaalta hellyydenkipeämpi kissa ja tulee mieluummin silitettäväksi ja makoilemaan viereen. Ilmo ryömii vielä usein sohvan alle piiloon, jos  kuulee pelottavia ääniä. Ilmolle riittää toistaiseksi sohva ja lämmin syli, mutta välillä sekin uskaltautuu seikkailulle keittiöön isoveljensä perässä."

Nykyisin sanoisin, että Roope tutustuu edelleen rohkeammin uusiin paikkoihin, mutta on taas varautuneempi vieraiden seurassa. Roope on rauhallinen kissa, tulee usein kehräämään jalkoihin ja kierähtää usein koiramaisesti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Esimerkiksi ruokaa annettaessa kissojen luonteiden erot tulevat hyvin esiin, kun Ilmo hepuloi ympäriinsä ja koittaa kiivetä omistajan jalkaa pitkin, kun taas Roope käyttäytyy paljon rauhallisemmin. Roope tulee välillä spontaanisti syliin, mutta valitsee sylinsä tarkasti ja tykkää usein mieluummin makoilla jalkopäässä. Roope on välillä vähän omapäinen, eikä niin miellyttämishaluinen kuin Ilmo, mutta toisaalta tuntuu välillä ratkaisevan pienet pulmat Ilmoa nopeammin.

Ilmosta taas on kuoriutunut melkoinen persoonallisuus sen jälkeen, kun kissa kotiutui. Ilmo on nykyisin se aktiivisempi kissa sekä hyvässä että pahassa. Ilmo jaksaa juosta lelujen perässä pitkään, ja toisaalta on myös koetellut välillä omistajiensa hermoja naukumalla makuuhuoneen oven takana, syömällä kengännauhoja, hyppimällä pöydillä ja piileksimällä vaatehuoneessa. Onneksi Ilmo on tottelevainen ja huonoja tapoja on saatu todella hyvin kitkettyä pois, ja välillä kissojen tempaukset myös viihdyttävät kovasti. Ilmo tykkää ihan hirmuisesti naksutinkoulutuksesta ja oppii nopeasti uusia temppuja. Ilmo on lisäksi hellyydenkipeämpi ja tulee edelleen spontaanisti syliin istuskelemaan ja välillä jopa henkilökunnan miespuolisen osapuolen olkapäälle makoilemaan. Myös vieraista ihmisistä Ilmo tykkää melko varauksetta.

Yhteenvetona siis voisin sanoa, että kasvattajan kokemukseen kannattaa kyllä luottaa pentujen valinnassa. Ilmosta ja Roopesta muodostui todella hyvä ja toisiaan tasapainottava kaksikko meidän perheeseen.

16-viikon ikäinen mini-Ilmo