Maailman vaikein päätös

Vaihteeksi vähän vakavampaa tekstiä, johon toivoisin erityisen paljon rakentavia mielipiteitä ja kommentteja.

Kun Roope ja Ilmo päätettiin adoptoida pieninä ja rakkaina kissanrääpäleinä 14-viikkoisena, ei henkilökunnalla ollut aavistustakaan, missä tilanteessa nyt kahden vuoden päästä oltaisi.

Nyt tilanne on se, että henkilökunta on muuttamassa parin kuukauden päästä töiden vuoksi 15 000 kilometrin päähän Suomesta, mikä on noin ihmiselämän näkökulmasta katsottuna ainutlaatuisen hieno tilaisuus.

Ensin ihminen tarmollaan ja läpivientikyvykkyydellään päätti, että kissapojat lähtevät mukaan kaukaiseen maahan. Kuitenkin asiat ovat menneet niin, että mitä lähempänä lähtöpäivä on, sitä enemmän henkilökunta on alkanut epäröidä kissojen mukaan ottamista. 

Suurin epäröinnin syy on se, että onko kyseessä ihmisten itsekeskeinen päähänpinttymä eläinten omistamisesta vai eläinten suurinta hyvinvointia ajava päätös?

Kissojen kuljettaminen noin pitkän matkan aiheuttaa kovasti huolta. Kuljettamisesta vastaa Travel Cargo, joka on ammattilainen eläinkuljetuksissa. Ensimmäinen lento olisi noin 2,5 tuntia, jonka jälkeen kissat yöpyvät Hollannissa ja jatkavat vielä kaksi lentoa, joiden arvioidut kestot ovat jotain kymmenen tunnin luokkaa, välissä välilasku. Kissoja on kovasti totutettu matkustamaan, mutta silti tuo kesto on ihan hurjan pitkä. 

Perillä kissat joutuvat olemaan 10 päivää karanteenissa. 

Koko matka olisi aikamoinen kokemus pienelle eläinparalle. 

Mukaanottamista puoltaisi se, että ajatus luopua kahdesta perheenjäsenestä tuntuu käsittämättömän vaikealta. Kissat kuljettaisi ammattitaitoinen henkilökunta, jotka ovat huolehtineet lukuisten muiden kissojen, koirien, mustekalojen, pikkupandojen ja ties minkälaisten eläinten kuljetuksesta maapallon toiselle puolelle. Meillä ei myöskään ole lähipiirissä ihmisiä, jotka pystyisivät huolehtimaan kissoista kahden tai useamman vuoden ajan, joten jostain pitäisi löytää tuntematon, erityisen pätevä ja motivoitunut henkilökunta kahdelle vilkkaalle somalipojalle. 

Kävi asiassa miten tahansa, on meillä todella isoja muutoksia edessä. :(

Mitä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Onko lennolle mitään vinkkejä?
Onko ajatuksia siitä, mitä muita vaihtoehtoja tilanteessa voisi olla?
Mitä kautta kissoille voisi löytää sopivan hoitopaikan / omistajan Suomessa kahdeksi vuodeksi (tai yli)? (en voi kuvitellakaan, että jättäisin mihinkään "myydään" -palstalle ilmoitusta näistä kahdesta, mutta jos jostain löytyisi täydellinen koti kissoille, oli mielestäni syytä todella vakavasti harkita sitä vaihtoehtoa, että kissat jäisivät tänne)

Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Tai muita ajatuksia?

Täällä vartioi Roope-kissa

Roope on osoittautunut jo monta kertaa pelottomaksi reviirinsä ja tilustensa puolustajaksi tosi paikan tullen. Vuosi sitten kirjoitimme siitä, kun vieras kissa tuli eteiseen, jolloin Roope hienosti selvitti tilanteen murisemalla ja tutustumalla hiljalleen uuteen tuttavuuteen.

Heinäkuussa mökillä ollessamme tuli toinen tiukka paikka eteen. Roopen ja Ilmon huoneessa oli iso ikkuna, jonka takana välillä vilahti hurjan iso harmaa petoeläin. Kissat ovat aiemminkin tavanneet samaisen koiran, eikä tutustuminen silloinkaan sujunut kovin hyvin

Siellä täällä satunnaisesti vilahteleva koiraeläin oli niin pelottava, että Ilmo ei uskaltanut ollenkaan olla ikkunan takana esillä, vaan koki parhaakseen vilahtaa sängyn alle piiloon heti, kun lähistöltä kuului kopinaa tai rapinaa.

Roope teki aluksi samaa, mutta rohkeampana kissana kyllästyi parin päivän jälkeen pyyhkimään pölyjä sängyn alta ja päätti, ettei mokoma monsteri enää saa pientä kissaa tolaltaan. Pian Roope istuskelikin ikkunan takana vahtimassa huonettaan ja murisi ja sähisi hurjasti aina, kun harmaa petoeläin tuli näköpiiriin. Murinalla oli selvästi toivottu vaikutus, koska koira ei kertaakaan tullut lähemmäksi haastamaan riitaa. 

Hurja Roope ikkunan takana valmiudessa

Viikon mittaan Roopen itsetunto kohosi. Koira pysytteli poissa ja rauha säilyi mökissä. Loppuviikosta kävi sama juttu kun eteisen peilikissan kanssa. Enää ei tarvinnutkaan murista, vaan saattoi jo ottaa ihan rennosti, vaikka koira juoksentelikin lasin toisella puolella. 

Kaksivuotissynttärit

Voi pojat, mehän ollaan jo 2-vuotiaita. Tuntuu kuin edellisestä synttäripostauksesta olisi vaan hetki aikaa!

Synttäreiden kunniaksi Ilmo-kissa pääsi haastateltavaksi. Kissa ei oikein arvostanut henkilökunnan hölmöjä kysymyksiä ja lopussa Ilmo toteaakin, että laita se kamera jo pois.



2-vuotispäivän kunniaksi teimme myös listan siitä, miten olemme vuodessa muuttuneet verrattuna 1-vuotiaaseen Roopeen ja Ilmoon:

1. Olemme yhä enemmän sylikissoja

Nuorempina meillä ei ollut aikaa ollenkaan istuskella kenenkään sylissä, mutta nykyisin se on ihan parasta ajanvietettä!

Ilmo syleilemässä

2. Hampaissa on hammaskiveä

2-vuotissynttäreiden kunniaksi pitäisi varata aika ensimmäistä kertaa hammaskiven poistoon. Hampaita on pesty jonkin verran, mutta se on kaikkien mielestä vähän kurjaa puuhaa, niin jotenkin kummasti se aina unohtuu... Sairauksia meillä ei onneksi ole ollut. Toivotaan, että näin olisi jatkossakin. 


3. Olemme ihan hitusen laiskempia ja kookkaampia

Meistä on tullut ihan aikuisen kissan kokoisia ja vähän rauhallisempia. Pyykkitelineen päälle ei tulisi enää mieleen hypätä. Iltarallit toki ajetaan vielä ihan entiseen malliin.

Päiväpesulla

4. Meillä on vähän eri koukut kuin vuosi sitten 

Ilmo ei enää vihersisusta ihan niin paljoa kuin nuorempana, minkä voi toki selittää se, ettei jäljellä oikeastaan olekaan enää muuta kuin pari parvekkeella kissoilta turvassa olevaa tomaattia.. Roope ei enää levittele leipäpusseja lattialle, mikä voi toki johtua siitä, että henkilökunta on viimein oppinut piilottamaan kissoilta kaikki muovipussit.

Tilalle on tullut uusia harrastuksia. Erityisesti aamuisin Ilmo mielellään tiirikoi auki kaapinovia ja ottaa torkut mahdollisimman pehmeän ja karvoja puoleensa vetävän vaatekappaleen päällä. Roope taas on vaihteeksi omaksunut aamuisen herätyskellon roolin: Ensin oven takaa kuuluu "PAM PAM PAM skriits skraats" ja kun liukuovi on viimein avautunut, tulee kissa isosti kehräten tökkimään kuonollaan poskeen, jos ruoka ei ole ollut riittävän nopeasti kupissa.

5. Juttelemme enemmän

Kuten synttärivideoltakin näkyy, erityisesti Ilmon ilmaisuvoima on kehittynyt ja keskusteluja käydään muun muassa aamuisin ja iltaisin ennen ruoka-aikaa.

Tassujen käyttöä kesän temppujen parissa

Taas olemme temppuilleet, vaikkakin tosin vähän laiskemmin kuin alkuvuonna. Nyt ollaan jo vähän jäljessä uudenvuodenlupauksesta 12 temppua/vuosi, joten loppuvuodelle on tiedossa sitten enemmän hommia.

Heinäkuuksi piti keksiä jotain helppoa, joka soveltuisi myös mökillä opeteltavaksi. Päätettiin, että olisi hyvä treenata vaihteeksi tassutekemistä, joten opetin kissoille tassun antamisen siten, että tassu laitetaan nyrkin päälle. Aiemmin kissat ovat osanneet antaa tassua enemmän high fiven tyyppisesti, mutta tuokin taito tuntuu vähän ruostuneen pitkän tauon päälle.

Tassukissa Ilmo

Tassutekemistä jatkettiin myös elokuussa, jolloin opeteltiin koskemaan palloa tassulla. Aluksi molemmat kissat koskivat mieluummin palloon nenällään ja kesti jonkin aikaa, ennen kun Ilmo keksi huitaista palloa tassullaan.



Roope taas osoittautui varsin sitkeäksi nenäkissaksi. Tassun annossa Roope ei oikein halunnut nostaa tassua tarpeeksi korkealle, joten luovutin jossain vaiheessa tempun suhteen. Palloakin kissa suostui koskemaan vain nenällään. Roopen mielestä on turha nähdä liikaa vaivaa, kun herkkuja ropisee jo ihan muutenkin.



Kuvasin vielä toisena päivänä videon, jossa molemmat tekevät yhtä aikaa. Ilmo ei vielä oikein osaa yhdistää liikettä käskyyn, vaan tuntuu pitävän merkkinä sitä, että pallo lasketaan kissan eteen. Roope koskee tosi hienosti palloon kuonollaan ja temppua voisi edelleen kehittää myös siihen suuntaan, että vain liikkuvasta pallosta saa palkan.

Videolta huomasin myös sen, että etenkin Ilmo on epätavallisen passiivinen, mikä johtunee siitä, että Cosmat ovat loppu ja tässä tehdään ihan tavallisella kuivamuonalla. Ei ole yhtään niin hyvää kuin kuivattu kana! Pitää koittaa pian hankkia uusia herkkuja, koska syyskuun aikana olisi kiva opetella jotain haastavampaa.


Tässä vielä linkit edellisiin videoihin:

• Maahan
• Oven sulkeminen (ainoastaan Ilmo)
• Pujotteleminen
• Pyörähtäminen
• Pystyssä seisominen
• Merkki