Kissojen hiljainen läsnäolo

Blogissa on tullut aina välillä kerrottua aktiivisesta yhdessäolosta kissojen kanssa - leikittämisestä, tempuista ja sen sellaisista.

Aktivoinnin lisäksi kissat tarjoavat myös vaivihkaisempaa seuraa. Kuten vanha sananlasku sanoo: Missä ihminen, siellä somppu.

Seuraavassa listattuna muutamia tilanteita kissojen päivittäisestä läsnäolosta:

1. Henkilökunta on hirmu väsynyt ja käpertyy päiväpeiton viereen ottamaan pienet nokoset. Kun hän herää, pötköttää vieressä kaksi somalikisua. Ilmo ja Roope ovat todenneet, että ihan totta, loistava aika pienille torkuille, ja seuranneet henkilökunnan esimerkkiä.

Tuttujen tyyppien seurassa on kiva uinua

2. Unien jälkeen tulee yleensä pestyä hampaat, kasvot, tai molemmat. Henkilökunta jättää välillä oven raolleen, jolloin käy monesti niin, että yksi tai kaksi uteliasta kissaeläintä avaa oven tassullaan ja seuraa perässä kylpyhuoneeseen. Henkilökunnan toimien aikana Roope ja Ilmo yleensä kiipeilevät altaan päällä tai puskevat jalkoja. Jos henkilökunnalla on käsissään jokin uusi jännä meikkisivellin tai huulipuna, täytyy sitä tulla lähemmin tutkimaan.

"Mihinköhän tästä hyppäisi seuraavaksi?"

"Kunhan et vaan laita vettä päälle ja pese villapöksyjä, kuten silloin kerran"

3. Illasta tulee usein katsottua jotain tv-sarjaa. Välillä käy niin, että ruutua seuraa tarkkaavaisesti ihmisten lisäksi neljä kissansilmä.

Roopea ja Ilmoa jännittää, selviytyvätkö The Handmaid's Talen päähenkilöt

Twin Peaksin 8. jakso kiinnitti ihmisten lisäksi myös kissojen herpaantumattoman huomion

4. Ruuan laitto ja erityisesti tiettyjen herkkukaappien avaaminen saa juuri nukahtaneenkin kissan ponkaisemaan ylös pedistään. Täytyyhän jonkun seurata, että lihasta leikataan oikean kokoisia paloja ja lattialta on siivottava huolimattomalta henkilökunnalta tipahtanut ruuanmurunen tai kuiva spagetti. Välillä tosin ruuanlaitto voi tuottaa pettymyksenkin, kun säilykepurkista ei paljastunutkaan tonnikalaa tai herkkukaapista putkahti esiin kissojen kynsisakset herkkupussin sijaan.

"Oho, mitäs nyt? Henkilökunta laittaa ruokaa ja sillä on jotain herkullisen näköistä kädessessään"

Roope: "Taidanpa haistaa lihaisan paistin... ehkä lintua? tai jänistä?"

"Huijasit. Se olikin vaan tyhmä bataatti :("

Tuumasta toimeen ja näyttelyyn (ilman kissoja)

Henkilökunnan koulutuksen ensimmäinen vaihe on nyt suoritettu, kun ihminen uskaltautui tänään kissanäyttelyyn.

Näyttely pidettiin Bassendean -nimisessä lähiössä, noin 10 kilometrin päässä Perthin keskustasta, kätevästi ihan juna-aseman vieressä. Täällä Länsi-Australiassa toimii ainakin kolme kissaliittoa, COAWA ja CatsWA, jotka kuuluvat ACF:ään (the Australian Cat Federation) ja ANCATS, joka taas kuuluu WCF:ään (World Cat Federation). ACF ja WCF ovat vastaavia kattojärjestöjä kuin FIFe tai TICA.

Tämänpäiväinen näyttely oli CatsWA:n järjestämä. Näyttely oli alkanut jo kahdeksalta, mutta aamu-uninen henkilökunta saapui paikalle vasta klo 11 aikaan, ja lähti pois noin tuntia myöhemmin, kun tuomarit lähtivät lounastauolle.

Matkalla kohti kissanäyttelyä. Jännitys huipussaan!

Seuraavassa muutamia ensikertalaisen havaintoja:

Näyttelyssä oli melko sopivasti kissoja. Ehkä noin 60 kissaa yhteensä. Näyttelytilana oli koulun jumppasalin tapainen huone ja tuomariringit (4 kpl) olivat lähellä toisiaan. Tunnelma oli tosi kotoisa ja tuli sellainen olo, että Roopen ja Ilmonkin olisi voinut ihan mainiosti ottaa mukaan. Apua olisi varmasti saanut tarvittaessa.

Kissanäyttely oli ehkä enemmän TICA kuin FIFemainen (ainakin sen perusteella, mitä blogeista on lukenut ja mitä Kuin kissa kermakupilla on kirjoittanut TICA-näyttelyistä). Kaikki näyttelyssä olijat saivat ruusukkeen, joihin sai ilmeisesti jotain merkintöjä sen mukaan, miten sattui pärjäämään. Näyttelyssä oli teemana 'kevät' ja kaikista keväisimmin koristeltu häkki sai palkinnon. Myös muita sivupalkintoja oli - esimerkiksi Mr ja Mrs Pursonality ja Longest Whiskers (pisimmät viikset) -palkinnot. Ainakin tuolloin klo 11 aikaan avustajat hakivat kissat numerojärjestyksessä suoraan häkeistään, eivätkä omistajat esitelleet kissojaan. Näyttelyssä ei muutoinkaan oikein selvästi erottanut, että kuka oli minkäkin kissan omistaja.

Kissojen häkkirivistö. Muutama keväthäkki erottui joukosta

Harmikseni näyttelyssä ei ollut kovin laaja kirjo rotuja edustettuina - esimerkiksi yhtäkään somalia, abessinialaista, ocicattia, bengalia tai american curlia ei ollut paikalla. Parhaiten edustetut rodut olivat venäjänsininen, ragdoll ja burma. Toisaalta ei ole kyllä ihme, kun tutkii CatsWA:n kasvattajalistaa, johon on listattu vain kaksi somali/abykasvattajaa verrattuna esimerkiksi kahteentoista burmakasvattajaan.

Sekin vaikuttaa joidenkin rotukissojen pieneen lukumäärään, että Perth on maailman toiseksi maantieteellisesti eristäytynein kaupunki. Harvinaisempien rotujen ja värimuunnosten kasvattaminen olisi täällä aika työlästä ja kallista, kun uusia geenejä pitäisi lennättää monen tuhannen kilometrin päästä. Lähin suurkaupunki Perthistä on yli 2 000 kilometrin päässä sijaitseva Adelaide.

Persialainen prinsessa

Tämän kissan omistajalla taisi olla siteitä britanniaan 

Yksi yllätys oli se, kuinka lungisti kissat olivat näyttelyssä ja tuomarinpöydällä! Eräs ihana ragdoll heittäytyi vaan rennosti pitkäkseen, kun arviointi koitti. Toinen jatkoi uniaan pöydälle nostamisen jälkeen. Kukaan ei yrittänyt karata tai tehdä muita jekkuja. Tuntuivat ihan luonnottoman rauhallisilta. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, että mitenköhän nuo Ilmo ja Roope.

Suurin osa kissoista olivat myös todella rauhallisia näyttelyhäkeissään. Näin ainoastaan kaksi kissaa, jotka protestoivat tilannetta maukumalla ja kaapimalla ovea.

Tämä venäjänsininen oli toinen protestoijista ja vähän vilkkaampi tapaus. Kissa oli parhaillaan tekemässä häkkiinsä uutta sisustusta

Näyttelyissä oli mukana myös kaksi pentuetta. Niin ihania pötköttäjiä <3

Nyt vaan sitten Roopen ja Ilmon kanssa näyttelyyn! Pitää vielä pohdiskella, että mihin näyttelyyn sitä ilmoittautuisi. Tämän vuoden aikana ei ole enää näyttelyitä, joihin ehtisi ilmoittautua, mutta sitten viimeistään ensi vuoden helmi- tai maaliskuussa.

Verhot tuli jo hankittua tämänpäiväisestä näyttelystä, joten enää ei voi jänistää.

"Jos sieltä saa jänniä sulkaleluja vastaisuudessakin tuliaiseksi, niin eiköhän pikainen näyttäytyminen ole ihan ok"

Ajatuksia kissanäyttelyistä

Tiesittekö, että me kissat tai henkilökunta ei olla koskaan käyty kissanäyttelyssä?

Monta kertaa ollaan kyllä pohdittu asiaa. Suomessa asia tyssäsi kolmeen ongelmaan.

Ongelma numero 1 oli se, että henkilökunta luki näyttelyohjeita ja totesi, että näyttelyhäkkiin pitäisi hommata jostain verhot tai pahimmillaan ommella itse. Ääk. Ommella itse? Ensin pitäisi etsiä jostain ompeluohje, osata tulkita sitä oikein, mennä kangaskauppaan, ostaa kangaspala ja lankaa, lainata jostain ompelukone, mahdollisesti vielä osata ommella jotain kuminauhahärpäkkeitä tai hienoja poimutuksia tai muuta?

Ongelma numero 2 oli auton puute. Kissojen ja tarvikkeiden roudaaminen näyttelypaikalle olisi tullut melko kalliiksi taksilla.

Ongelma numero 3 oli pohdinta siitä, että mitä hyötyä näyttelyttämisestä oikeastaan olisi verrattuna vaivaan. Mitäpä se hyvejää viedä tuommoisia leikattuja kollinroikaleita näyteltäväksi, kun kasvattajakin on lopettanut kasvattamisen?

Asia on kumminkin mietityttänyt tasaisesti. Olisihan sitä mukava tutustua muihin kissaihmisiin ja ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ottaa sijoituskissa tai vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa jopa ryhtyä kasvattajaksi.

Niinpä henkilökunta päätti viimein ryhdistäytyä ja on menossa ylihuomenna elämänsä ensimmäiseen kissanäyttelyyn! Ilman kissoja tosin, koska Ilmo ja Roope eivät suostu menemään yhteenkään näyttelyyn nolaamaan itseään ennen kuin henkilökunta on kunnolla koulutettu siihen, kuinka näyttelyissä oikeastaan tulisi toimia.

"Heti kun henkilökunta on koulutettu, niin tässä on valmis kissa näyteltäväksi"

Jos jollakin on linkittää hyviä artikkeleja aloittelijalle kissanäyttelyissä, henkilökunta tutustuisi hirmu mielellään.

Ainakin seuraavat käytännön asiat mietityttävät:

• Onko kellään hyviä ohjeita siitä, miten somput valmistellaan näyttelyyn? Pitääkö esim. joitain korvien karvoja trimmata, vai riittääkö pelkkä pesu ja harjaus?
• Täytyykö kissat esitellä itse, vai onko näyttelyissä aina joku henkilö, joka voi esitellä kissan, jos henkilökunnan kädet tärisee ja jalat tutisee?
• Poikien villapöksyt leikattiin lyhyemmäksi noin vuosi sitten ripuliepisodin tieltä. Huomaakohan sitä vielä? Tuleekohan siitä sanomista? :D Entä haittaako hammaskivi? Kannattaako näyttely ajoittaa siten, että hampaat on juuri putsattu eläinlääkärillä?

Ilmo: "Saako näyttelyssä lisäpisteitä, jos esittelee itsenäisesti myös mahakarvansa tuomaripöydällä?"