Ensimmäistä kertaa mökkeilemässä

Kaupunkikissat olivat viime viikolla ihmeissään, kun

1) pitkästä aikaa jouduttiin autoon! 

2) hiiviskeltiin hankalassa maastossa, jossa risut ja männynkävyt tarttuivat turkkiin. 

3) mentiin jonnekin ihan outoon paikkaan keskelle ei-mitään! Siellä oli vaan yksi huone ja tosi iso ikkuna, josta näkyi välillä koira ja muita pelottavia juttuja.

"Miten tässä ryteikössä on tarkoitus päästä etenemään?"

Automatka meni tällä kertaa tosi hyvin. Kissoja on nyt koitettu aktiivisemmin totuttaa kantokoppaan ruokailuilla ja satunnaisilla herkutteluhetkillä kopassa. Ennen matkaa leikittiin ja temppuiltiin tosi paljon ja kokeiltiin myös suihkauttaa Feliwayta koppaan. Lopputuloksena oli pientä piipitystä ja miukumista koko matkan, mutta ei sellaista "MOUUUUUUUÄÄÄÄYYYYY!!" huutoa, mitä on kuultu Ilmon suusta joskus aikaisemmilla matkoilla. Jes!

"Psst, Ilmo hei.. jos juostaan nopeasti kohti tuota mökkiä, niin päästäis jo takaisin sisään?"

Ilmo: "Roope oota, näin just jonku ison pörriäisen tuolla!" Roope: "Höh."

Mökillä oli kissojen kannalta parasta se, että ulkoilutus oli tosi helppoa verrattuna valjasteluun kerrostalolähiössä. Kissat laitettiin vaan valjaisiin, sitten ulos kiertelemään ja hiljaista luontoa riitti vaikka millä mitalla ilman autoja, pyöriä, rekkoja, asfalttia ja muita ihmisiä. Tosin viereisessä mökissä majailevaa koiraa ja taaperoa piti vähän varoa, mutta useampana päivänä pääsimme ulkoilemaan. Oispa hienoa, jos ulkona oleilu olisi aina näin vaivatonta. 

Pieni metsäkissa: Ilmo

Illalla kissat olivatkin sopivan väsähtäneitä, eivätkä juurikaan herätelleet henkilökuntaa aamulla, vaikka nukuimme kaikki samassa sängyssä. Paitsi ihan viimeisenä iltana, kun aktivointi jäi edellispäivänä vähiin, kuului korvan vierestä jo klo 5:00 iso "purrrrrr".

Väsähtäneet kissaveljekset

Mökillä oli tosi mukavaa ja toivottavasti pääsemme vielä joskus koko porukalla uudelleen!

Kohtaaminen taaperoikäisen vipeltäjän kanssa

Meillä käy muutaman kerran vuodessa pieni kaksijalkainen vipeltäjä kylässä. Kun samainen olento oli vielä kapaloiässä, niin sekä Ilmon että Roopen suhtautuminen oli yhtä välinpitämätöntä kuin vauvan itsensä kissoihin. Vähän hermostutti se ajoittain kuuluva hirmuinen huuto ja kovasti kiinnosti se tosi hieno nelipyöräinen nukkumapaikka, mutta muutoin vauva ei juurikaan herättänyt tuntemuksia.

Viime joululoman aikoihin kaikki kuitenkin muuttui, kun samainen vauveli olikin oppinut kävelemään. Pienestä nyytistä oli vuodessa kasvanut huojuva, kiljuva ja hirmuisen vikkelä! Roope-kissa seurasi hetken taaperoikäisen toimintaa ja päätyi lisäämään kyseisen kategorian inhokkilistalleen heti koirien jälkeen seuraavaksi.

Joulunaikaista käsitystä vahvisti viime viikon vierailu, jolloin vipeltäjä oli oppinut entistä paremmin juoksemaan ja sanomaan "KISSA!" Tarkkakorvainen Roope kuuli jo ulko-oven takaa pelottavan otuksen lähestymisen ja pakeni makuuhuoneen sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, jottei joutuisi kohtaamaan kovaäänistä pikkuihmistä.

"SOS! Taaperoita kuuloetäisyydellä! Pelastakaa pieni kissa!"

Roope tuli vierailun aikana hetkeksi tarkistamaan tilanteen henkilökunnan kovalla houkuttelulla ja ruuan antamisella. Kissa parka sai pari suupalaa syötyä, mutta tärisi kovasti ja pälyili kokoajan ympärilleen, jotta näkisi arvaamattomasti käyttäytyvän kaksijalkaisen liikkeet.

"Tuolla se jo vipeltää... Valmiina pakenemaan!"

Hyvin nopeasti Roope ryntäsi takaisin turvapaikkaansa makuuhuoneen sängyn alle piiloon pelottavalta taaperoikäiseltä.

"Turvassa ollaan taas!"

Velipoika Ilmolla on, kummallista kyllä, täysin erilainen suhtautuminen. Ilmo on ihan innoissaan pienen olennon vierailuista, kellahtelee selälleen, puskee ja tassuttelee jatkuvasti taaperon perässä.

Missä taapero, siellä myös Ilmo

Ilmo aavistaa, että pikkuisessa joka paikkaan vipeltävässä ihmisessä on selvästi enemmän leikittämispotentiaalia verrattuna tylsiin vanhuksiin, jotka lähinnä istuvat ruokapöydän ääressä puhua pulpattamassa. Taaperolla olikin osittain Ilmon kanssa samanlaiset mielenkiinnonkohteet, muun muassa boinks-lelun noutaminen.

Myös pieni oranssi pallo kiinnosti molempia

Ilmo toivoisikin, että pikkuihmiset kävisivät useamminkin kylässä leikkimässä Ilmon kanssa.

Taaperosta oli hauskaa sulkea ja avata kissan kantokopan ovea. Ilmo tarkkailee touhuja vieressä