lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pienin askelin eteenpäin

Kissojen valjastotuttelu on jatkunut hiljalleen. Roope pääsi jo ensimmäistä kertaa uloskin, kun viikko sitten lauantaina oli hetken kaunis, aurinkoinen sää. Roope maiskutteli vähän kuollutta heinää, hiippaili ympäriinsä ja piiloutui pusikkoon vastaan tulevaa lenkkeilijää. Pihalla viihdyttiin ehkä viitisen minuuttia, jonka jälkeen Roope tärisi sen verran joko kylmästä tai pelosta, että kissa pääsi sylikyydissä takaisin kodin lämpöön. Paluumatkalla tuli vastaan tietysti naapurin Susikoira Roi, mutta siitäkin selvittiin, kun Roope piilotti pään henkilökunnan kainaloon ja koiraan pidettiin mahdollisimman iso hajurako.


Ilmo sen sijaan ei oikein vieläkään täysin ymmärrä, miksi pitäisi kulkea kahlittuna valjaissa kuin mikäkin koira. Pientä edistystä on toki tapahtunut, mutta kovin pitkiä matkoja Ilmoa ei saa vielä kävelemään talutettavana. Yleensä kissa ottaa pienen pyrähdyksen, ja päättää sen jälkeen, että parempi olikin vaan makoilla tai istua paikoillaan. Viime päivien koiranilmojen takia kissat eivät ole päässeet toistamiseen ulos, mutta viikon päästä on viimeistään tarkoitus mennä ihmettelemään ulkoilmaa Ilmonkin kanssa vähän rauhallisemmalla pihamaalla. 

Kissoja on totutettu taluttamiseen kosketuskepin avulla. Roope kävelee jo kivasti vierellä niin kauan kun pysytellään sisätiloissa ja ottaa myös aktiivisesti katsekontaktia kädessä oleviin herkkuihin. Ilmo käyttää vähän enemmän harkintaa, mutta suostuu myös liikkumaan pieniä matkoja talutettavana.

Alla olevasta videosta näkyy vähän, missä mennään: 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kissanpesupäivä

Kissojen sunnuntai sujui jälleen leppoisissa tunnelmissa. Imurissa ei ollut taaskaan riittävästi pelkäämistä yhdelle päivälle, vaan kissat vietiin myös hyräillen vessaan ja ovi laitettiin kiinni. 

Kuivaushommissa





Kissat osaavat jo näppärästi hypätä pesukoneen päälle ja Ilmo rämpyttikin taidokkaasti vessan oven auki sillä välin kun Roopea pestiin. Sen verran veljesrakkautta oli kuitenkin Ilmossa, että oli avoimesta ovesta huolimatta täytyi seuraamaan, kuinka Roope-paralle käy. Ovi laitettiin uudestaan kiinni ja Roopen jälkeen Ilmokin joutui pesulle. 
 
Varpaanvälitkin kastuivat















Roope oli yllättävän rauhallinen koko pesuhetken ajan, eikä juurikaan protestoinut. Sylissä ollessaan pyhkeeseen käärittynä Roope vähän kehräsikin. Ilmo taas rimpuili minkä ehti, mutta lopussa alistui kurjaan kohtaloonsa ja tyytyi maukaisemaan pari kertaa surkeasti.

Roope päätti aloittaa kuivaamisen hännänpäästä
Pesuepisodin jälkeen oli taas mukava loikoilla kahdestaan lämpimässä kissanpesässä.

Vasemmalla Roope, oikealla Ilmo

Veljekset kuin kissat

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Suljetun lipastolaatikon mysteeri

Henkilökunta on viime päivinä ihmetellyt miten on mahdollista, että kissat ovat löytyneet olohuoneesta leikkimästä sulkakepillä, joka on huolellisesti takavarikoitu kissoilta kuvassa näkyvään ylempään lipastolaatikkoon. Työpöydän laatikko näyttää siltä, ettei siihen olisi koskettukaan, mutta salaperäisesti sisällä ollut sulkakeppi on teleportannut itsensä laatikon uumenista olohuoneen lattialle.

Ilmo mittailee katseellaan salaperäistä lipastonlaatikkoa
Ensin henkilökunta epäili, että olisi työntänyt kepin vähän liian pitkälle laatikossa niin, että kepin saisi jotenkin napattua työpöydän takaa. Kurkistus työpöydän taakse selvensi kuitenkin, että laatikko on täysin umpinainen takaa päin.

Tänään henkilökunta söi kaikessa rauhassa aamupalaa keittiössä, kun yhtäkkiä havaitsi, että kissoja ei näy eikä kuulu missään. Roope ja Ilmo tykkäävät seurasta ja torkkuvatkin melkein aina samassa huoneessa ihmisten kanssa. On siis löytynyt jotain todella kiinnostavaa tekemistä, mikäli kissat jaksavat lymyillä pitkään toisessa huoneessa.

Ja selvisihän se lopulta, kuinka tässä tapauksessa Roope on onnistunut metsästämään laatikkoon piilotettuja leluja olohuoneen lattialle:

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valjasharjoittelua

Roope ja Ilmo ovat jo pariin otteeseen päässeet kokeilemaan uusia valjaitaan. Roope rauhalliseen tapaansa otti uuden haasteen vastaan hötkyilemättä. Valjaiden paino ei tuntunut raavaalle Roopelle miltään - enemmän kiinnostivat kaulalenkin lävitse tarjoillut herkut.

Roope omaksui nopeasti uuden, ylvään valjastyylin 
Roope pääsi parin valjaskokeilun aikana niinkin pitkälle, että valjaisiin kiinnitettiin myös talutushihna. Välillä soljesta kuuluva kilinä vähän hämmensi ja piti pysähtyä kuikuilemaan, että mikä selän päällä kolisee. Muuten Roope tassutteli sisätiloissa oikein hienosti henkilökunnan vierellä, eikä hötkyillyt ollenkaan ympärinsä.

Lattialle jätetty herkkuboksi vei kokonaisvaltaisesti Roopen huomion päällä olevista valjaista




Ilmo sen sijaan oli toista kissaa. Ilmo tuntisi taatusti herneen kymmenen patjan alta ja nyt kyseessä oli sentään isot ja painavat valjaat, jotka noin vain heitettiin Ilmo-raukan niskaan.

"Eih.. taas ne otti ne pahuksen riimut esille!"


Ilmo luhistui ensin makuuasentoon valjaiden suunnattoman painon alle, eikä suostunut nousemaan, vaikka kuinka kepeästi kutsuttiin nimeltä. Hetken makoilun jälkeen Ilmo suostui ihan vähän liikkumaan, mutta pysähtyi heti muutaman askeleen jälkeen.

"En varmasti tuu sinne, kun näitä rumia roikkuvia hihnoja joka paikassa!"



Herkuista Ilmo kiinnostui vähän, mutta hoiperteli samalla epävarmasti ympäriinsä kuin neliviikkoinen kissanpentu, eikä vaikuttanut kovinkaan innostuneelta uudesta leikistä.

"Okei...  tulin nyt tähän, mut en kato kameraan nää nolot valjaat päällä!"


Kun herkut eivät auttaneet, oli aika ottaa lelulaatikosta esiin eräs Ilmon lelukepeistä, ja kas kummaa. Mieliala muuttui hetkessä, vauhti kiihtyi nollasta sataan ja päällä olevat ikävät valjaat unohtuivat. Vanha kunnon Ilmo tuli takaisin, vaikka sitten valjaatkin päällä, ja teki taas varsin ketteriä hypähdyksiä nahkatanssittajan perässä.





sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kirkkaassa päivänvalossa

"Jopas häikäisee!"



On viimein kevät! Lisääntyvä valonmäärä on ilahduttanut sekä kissoja että ihmisiä. Henkilökunta on tyytyväinen, koska saa parempia kuvia ilman, että jaksaa vieläkään opetella kameran valkotasapainoasetusten säätöä tai kuvanmuokkausta. Kissat ovat tyytyväisiä, koska asunnosta löytyy uusia, ihanan lämpimiä aurinkoläikkiä. Roope vaihtoikin aamulla suosikkiloikoilupaikkansa patterin vierustan keittiönpöytään, johon sattui osumaan se paras ja isoin auringon paahtama kohta. Valitettavasti aamupalalle tullut henkilökunta ei halunnut syödä kypsentämätöntä kissaa ja Roope saikin sitten etsiä talon toiseksi lämpimimmän paikan.

Roope tähyilee parvekkeella


























Kuten monella muullakin kissanomistajalla tuntuu olevan, löytyy myös Roopen ja Ilmon kotoa parveke. Parvekkeella ei kuitenkaan toistaiseksi ole juuri muuta sisustusta kuin vanha tv-taso ja kuihtunut kanerva. Kissat ovat satunnaisesti käyneet parvekkeella, mutta koska lasit alkavat vasta suunnilleen henkilökunnan vyötärön korkeudelta, ei parvekkeella ole kovinkaan paljon nähtävää pienille kissoille. Siispä henkilökunta keksi väliaikaissisustaa parveketta pienellä raapimispuulla.

Koska puita oli vain yksi, leikkivät Ilmo ja Roope raapimispuunvalloitusta - kumpi pääsee ensin tähystämään


























Lopulta Ilmokin pääsi kurkkimaan naapuruston koiranulkoiluttajia

Saapuva kevät sai myös henkilökunnan pohtimaan valjasasioita ja laittamaan sähköpostia Vänttiselle. Pian luukusta kolahtikin kahdet valjaat. Tosin Ilmon valjaat joudutaan vielä vaihtamaan, kun kaulalenkki oli aavistuksen verran liian pieni. Ensin on tarkoitus harjoitella valjaiden käyttöä sisällä. Jos hyvin käy, pääsevät kissat kokeilemaan valjaita ulkonakin viimeistään pääsiäisen aikoihin rauhallisemmassa ympäristössä.

Roopen valjaat ja talutushihna

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Suloiset kissanpennut ja kuinka valita itselleen se oikea

Henkilökunta tapasi Ilmon ja Roopen ensimmäistä kertaa neliviikkoisina pieninä palleroina. Keskenään samanvärisiä pentuja oli melkoisen vaikea erottaa toisistaan, joten Ilmosta tai Roopesta yksilöinä ei jäänyt juurikaan mielikuvaa. Neliviikkoiset kissat olivat ihan hirmuisen söpöjä ja hoipertelivat ympäriinsä pienillä tassuillaan.
Muutama kuvakin tarttui mukaan ensitapaamiselta. En osaa sanoa, kuka pennuista jäi poseeraamaan, mutta suloinen hän on!
Ihana pieni somppu!
Pentujen tapaamisen jälkeen totesimme, että epäily kissa-allergiasta toisella henkilökunnan jäsenellä oli onneksi pelkkä epäily tai sittemmin parantunut. Sen jälkeen alkoi pitkä kymmenen viikon odotus siihen, että kissat viimein kotiutuisivat.

Malttamattomana kävin katsomassa pentuja myös toisen kerran, kun kissat olivat seitsenviikkoisia. Nyt kissat erotti jo toisistaan selvemmin. Roopen tunnisti jo melko helposti erivärisistä ja -muotoisista silmistään. 7-viikkoiset pennut olivat myös varsin vauhdikkaita ja uteliaita. Mukana tuomani kamera kiinnosti pentuja paljon ja sen hihnalla oli kiva leikkiä.

Roope-kissa 7-viikkoisena
Roope etualalla ja takana kaunis Kerttu-sisko
Odotellessani kissojen kotiutumista yritin etsiä tietoa siitä, kuinka valita sopiva kissanpentu. Halusimme sosiaalisen ja mielellään vieraidenkin kanssa toimeentulevan kissan, joka olisi vielä aktiivinen ja helposti koulutettava, ja silti sylissä viihtyvä. Pieniä ympäriinsä säntäileviä pentuja katsellessa on kuitenkin aika vaikea päätellä, kenestä tulee yhden ihmisen kissa, kuka viihtyy sylissä, ja ketä on helppo kouluttaa.

Lopulta päätimme, että uroskissa on meille hyvä ja kasvattajan kanssa sovimme, että hän valitsee kissoista parhaiten yhteensopivat yksilöt.

Jälkikäteen onkin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kissojen todelliset luonteet tulivat meille esille vasta kissojen kotiuduttua, vaikka vietinkin useita tunteja kissanpentujen seurassa. 7-viikkoisena Ilmo ei juurikaan erottunut muiden kissojen joukosta, kun taas Roope tuntui tekevän enemmän tuttavuutta ja kiipeili paitaani pitkin olkapäälle asti. Myöskin vielä pari päivää sen jälkeen, kun kissat kotiutuivat 14-viikkoisina, kirjoitin kissojen luonteista näin:

"Roope on paljon uteliaampi ja maukuu myös enemmän. Jos eteisessä hiippailee pieni, naukuva otus, on kyseessä Roope. Roope myös innostuu herkemmin huiskalelusta ja tekee yleensä kaikki syömiset ja muut ensin, jonka jälkeen Ilmo seuraa perässä. Ilmo on toisaalta hellyydenkipeämpi kissa ja tulee mieluummin silitettäväksi ja makoilemaan viereen. Ilmo ryömii vielä usein sohvan alle piiloon, jos  kuulee pelottavia ääniä. Ilmolle riittää toistaiseksi sohva ja lämmin syli, mutta välillä sekin uskaltautuu seikkailulle keittiöön isoveljensä perässä."

Nykyisin sanoisin, että Roope tutustuu edelleen rohkeammin uusiin paikkoihin, mutta on taas varautuneempi vieraiden seurassa. Roope on rauhallinen kissa, tulee usein kehräämään jalkoihin ja kierähtää usein koiramaisesti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Esimerkiksi ruokaa annettaessa kissojen luonteiden erot tulevat hyvin esiin, kun Ilmo hepuloi ympäriinsä ja koittaa kiivetä omistajan jalkaa pitkin, kun taas Roope käyttäytyy paljon rauhallisemmin. Roope tulee välillä spontaanisti syliin, mutta valitsee sylinsä tarkasti ja tykkää usein mieluummin makoilla jalkopäässä. Roope on välillä vähän omapäinen, eikä niin miellyttämishaluinen kuin Ilmo, mutta toisaalta tuntuu välillä ratkaisevan pienet pulmat Ilmoa nopeammin.

Ilmosta taas on kuoriutunut melkoinen persoonallisuus sen jälkeen, kun kissa kotiutui. Ilmo on nykyisin se aktiivisempi kissa sekä hyvässä että pahassa. Ilmo jaksaa juosta lelujen perässä pitkään, ja toisaalta on myös koetellut välillä omistajiensa hermoja naukumalla makuuhuoneen oven takana, syömällä kengännauhoja, hyppimällä pöydillä ja piileksimällä vaatehuoneessa. Onneksi Ilmo on tottelevainen ja huonoja tapoja on saatu todella hyvin kitkettyä pois, ja välillä kissojen tempaukset myös viihdyttävät kovasti. Ilmo tykkää ihan hirmuisesti naksutinkoulutuksesta ja oppii nopeasti uusia temppuja. Ilmo on lisäksi hellyydenkipeämpi ja tulee edelleen spontaanisti syliin istuskelemaan ja välillä jopa henkilökunnan miespuolisen osapuolen olkapäälle makoilemaan. Myös vieraista ihmisistä Ilmo tykkää melko varauksetta.

Yhteenvetona siis voisin sanoa, että kasvattajan kokemukseen kannattaa kyllä luottaa pentujen valinnassa. Ilmosta ja Roopesta muodostui todella hyvä ja toisiaan tasapainottava kaksikko meidän perheeseen.

16-viikon ikäinen mini-Ilmo

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kissojen leikittämisvaihtoehtoja

Roope ja Ilmo ovat varsin ehtiväisiä kissoja ja keksivät mielellään itselleen viihdyttävää tekemistä. Tiskipöytä on ollut uutena saavutettuna korkeustasona erityisen jännittävä paikka kiipeillä henkilökunnan kielloista huolimatta. Induktioliedestä kuluu mukavia piippauksia ja välillä pöydällä olevista kupeista löytyy miellyttäviä jugurtin jämiä. 

Tällä viikolla kissat onnistuivat myös avaamaan keittiön hanan keskellä yötä. Epäselväksi jäi, oliko tavoitteena kylpy vaiko vedenjuonti, koska kauhukaksikko oli jo viattoman näköisinä ihan muissa touhuissa, kun henkilökunta riensi sulkemaan juoksevan hanan.

Henkilökunta ei jaksa aina työpäivän jälkeen ehkäistä kissatuhoja juoksemalla huiskalelu kädessä ympäri taloa, joten vaihtoehtoisia energianpurkamistapoja on ideoitu vähitellen. Esittelen tässä niistä kolme:

1. Lelujen piilottaminen


Tylsistäkin leluista tulee kiehtovampia, jos ne piilottaa osittain. Henkilökunta on laittanut pieniä leluhiiriä puoliksi huovan alle, muihin koloihin, tai esimerkiksi avonaiseen ja tyhjään laskiaispullarasiaan, joista kissat mielellään metsästävät lelut esiin. 

Toinen vaihtoehtoinen tapa on koota ensin lelut viereen vaikkapa sohvalle ja heitellä niitä hiljalleen raapimuspuun syövereihin.


Oheisessa videossa Roope metsästää innolla paria raapimispuun pusseihin piilotettua lelua Ilmon avustuksella.  

2. Tablettipelit

Mobiililaitteiden pelit ovat niin koukuttavia, että kissatkin viihtyvät hetken virtuaalikalojen seurassa. 


Videon lopussa Roope tosin kyllästyy ja päättää valita oman taktiikkansa kalojen näppäilyyn.

3. Laser-lelut

Laser on ihan paras väline kissojen kanssa. Voit itse heittäytyä sohvalle laserpointterin kanssa ja katsoa, jaksavatko kissat juosta pidempään laserin perässä mitä sinä jaksat osoitella laserilla.

Laser on myös viihdyttävä väline, jos joku on vahingossa mennyt nukahtamaan sohvalle. Kissat voi kätevästi houkutella kävelemään nukkuvan henkilön päällä laserin avulla.
Roope vaanii pieniä punaisia pisteitä

Lopuksi vielä video laseria jahtaavista kissoista:

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Viikonlopun herätyskello

Henkilökunta ja Ilmo ovat pääseet viimein sovintoon makuuhuoneen iltakäytöstä.

Kissat ajavat edelleen iltarallinsa klo 22-01 välillä, mutta ovat jo lähes oppineet, ettei nukkuva henkilökunta halua osallistua yöjuoksuihin. Kun makuuhuoneen ovi ensimmäistä kertaa avautui kolmisen viikkoa sitten, heräili henkilökunta yöllä sihen, että Ilmo tai Roope hyppi iloisesti peiton päällä. Nyt kissat tietävät viimein, että makuuhuoneeseen pitää hiipiä hiljaa ja olla siivosti, jos siellä haluaa pysytellä koko yön.

Pieni yörallikissa Ilmo



Sen sijaan viikonloppuaamuista osapuolilla on edelleen erimielisyyksiä. Ilmoa huolettaa henkilökunnan äkisti kasvava unentarve ja arkiaamuisen piipityksen puuttuminen. Koska kissa ei ole saanut selville, minne silityksiä ja märkäruokatarjontaa tarkoittava herätysääni katoaa viikonlopun ajaksi, on Ilmo itse päättänyt sijaistaa herätyskelloa tarvittaessa.

Mikäli Ilmo on jätetty yöllä oven ulkopuolelle, alkaa viimeistään yhdeksän jälkeen aamulla kuulua oven takaa pikkuhiljaa voimistuva "mjau, miau, MJAUU...". Jos taas makuuhuoneen ovi on jätetty auki, aloittaa Ilmo maukumisen sijaan aamulla tyytyväisen kovaäänisen kehräämisen.

Tänään henkilökunta heräsi jo totuttuun tapaan Ilmo-kellon "PURRRRRRRRRR" -ääneen klo 7.20. Kun Roope päätti vielä tehostaa kehruuherätyksen vaikutusta jahtaamalla peiton alla olevia polvia, päätyivät molemmat kissat lopulta huoneen ulkopuolelle henkilökunnan jatkaessa aamu-uniaan.

Koska Ilmo-kellon herätys ei tuottanut toivottua lopputulosta, päättivät kissat olla omatoimisia aamuruokinan suhteen. Kun henkilökunta viimein kömpi ylös kymmenen jälkeen, oli tiskipöydällä olleen ruokakupin päällä oleva lautanen siirtynyt mystisesti sivuun. Ruokakuppi ammotti tyhjillään, eikä sulamassa olleesta kanankaulasta jäänyt jäljelle edes märkää länttiä.

Henkilökunta mietiskeli hetken, että minkäköhänlainen oma-aloitteisen aamuruokailun seurauksena syntynyt kanankaulasotku mahtaa löytyä jostakin nurkasta. Hetken etsinnän jälkeen henkilökunta bongasi kuitenkin lihapalan kissojen ruokintapaikalta, vieläpä siististi aseteltuna ruokinta-alustalle. Kissat olivat todenneet, ettei kokonainen kaula ole vieläkään syötäväksi kelpaavaa muonaa ja päättivät odottaa kärsivällisesti kokin heräämistä.

Kun aamulla herää aikaisin, mahtuu päivän puuhailuihin parit nokoset