Kissasairaanhoitajat

Henkilökunnan naisosapuoli oli eilen ihan onnettomassa kunnossa. Kömpi ylös ainoastaan juostakseen vessaan yökkimään, ja palasi sitten takaisin sänkyyn. Tätä olotilaa kesti melkein koko päivän. 

Roope ja Ilmo seurasivat ensimmäistä toimitusta vessassa huolestuneena ja päättivät, että nyt täytyy kyllä hoitaa henkilökunta kuntoon, jotta ruokaa saisi jatkossakin. 

Roope lepäilee usein henkilökunnan seurana myös sohvalla

Roope rauhallisena mammankisuna löysi heti paikkansa henkilökunnan sängyn jalkopäästä ja makasi siellä hievahtamatta vahtimassa potilaan unta. Kiltisti Roope seurasi myös sairasta kylpyhuoneeseen ja tarkkaili, että potilas pysyy oksentaessaan tolpillaan ja kipitti sitten kipeän perässä takaisin jalkopäähän nukkumaan. 

Ainoastaan kerran Roope nousi yksin ylös, kun piti käydä murisemassa eteisessä, kun lehdenjakaja kolisteli postiluukkua. 

Roope vahtimassa potilaan unta. Pimeä kännykkäkuva, kun voimat eivät riittäneet kameran hakemiseen

Ilmo ei jaksanut ihan niin tunnollisesti pitää seuraa potilaalle, mutta kävi aina välillä tarkastamassa, onko sairastaja vielä hengissä. 

"KUKKUUUU! Et jaksais koko päivää siinä maata?"

Välillä Ilmo asettui potilaan rintakehän päälle makaamaan ja hurisemaan, jotta sairas paranisi ja tulisi taas leikkimään Ilmon kanssa. 

"Hurrrrpurrrr"

Ps. Sairasteluista ja vauhdikkaasta kuukaudesta huolimatta ollaan opeteltu vähän tässä kuussa pujottelua ja koitetaan saada viikonloppuna kuvattua kuukauden temppuvideo

Kaksi silmäparia eteisessä

Henkilökunnalla on jo pitkään ollut kummallinen tapa kadota ainakin viitenä aamuna viikossa eteisessä olevasta oviaukosta.

Aluksi Ilmo ja Roope eivät olleet moksiskaan. Pieni paussi jatkuvasti nipottavasta henkilökunnasta tarjoaa oivan mahdollisuuden tutkia tarkemmin pöytätasoja ja samalla nuolla likaiset astiat puhtaaksi.

Monen päivän, monen viikon ja monen kuukauden tietyllä kaavalla toistuvan katoamistempun jälkeen kissat kuitenkin päättivät, että nyt on vähintäänkin selvitettävä, mitä tuon salaperäisen oven toisella puolella on.

"Mihinkäs sitä ollaan matkalla?"

"Ihan sattumalta tässä oven luona hengailen..."

Pian muodostuikin uusi aamurutiini. Kun kello lähestyy oikeaa aikaa ja henkilökunta osoittaa lähtemisen merkkejä, on otettava sopiva positio.

"Oho, löytyipä mukava paikka, juuri tästä oven vierestä"

"Kokeilepa vaan mennä ohi..."

Kun henkilökunta viimein avaa oven ja odotus palkitaan, on kissoilla ruhtinaallinen pari sekuntia aikaa kurottaa kaulaansa kohti oven takana odottavaa ulkomaailmaa. Sitten ovi laitetaan kiinni, tilaisuus menee ohi, mutta sama toistuu taas seuraavana aamuna, jolloin on uusi mahdollisuus täydentää pala palalta sitä, mitä oven takaa löytyy.

"10 sekuntia lähtölaskentaan.. Ilmo, valmistaudu ryntäämään ovesta ulos heti, kun se avautuuu."