Somalit ja abessinialaiset terapiakissoina

On se vaan jännää tämä nykyaika. Kissankaan ei enää 2010-luvulla tarvitse tyytyä olemaan kotikissa, vaan hiirenpyydystyksen lisäksi eläimille löytyy yhä monipuolisemmin uramahdollisuuksia. On sometähtikissoja, on kissakahvilakissoja, ja... terapiakissoja!

Eläinterapia ei varmaankaan ole enää ihan tuore juttu. Henkilökunta muistaa nähneensä videoita ainakin hevosterapiasta. Ilahdutti kuulla, että nykyisin on myös olemassa kissaterapiahuoneita. Kaikki me kissojen omistajat tiedämme, miten terapeuttista kissojen seura voi parhaimmillaan olla, ja nyt siitä pääsee nauttimaan nekin henkilöt, joille ei kissaa syystä tai toisesta ole mahdollista hankkia.

Kissaterapiaa Australiassa tarjoaa ainakin mielenterveyspalveluja tuottava Psychmed. Kissaterapia maksaa 15,75 eur/tunti ja sivuston mukaan huoneessa on kissojen lisäksi mahdollisuus nauttia lämpimiä juomia, syödä keksejä ja tehdä ohjattuja meditaatio- ja mindfulness -harjoituksia. Terapeuttikissoja on tällä hetkellä kolme, somalit Harmonia ja Snowman ja abessinialainen Puck. Kissat ovat Vivace-kissalan eläköityneitä ihmisrakkaita näyttely/siitoskissoja.

Terapiakissa Snowman on mustahopea somali, kuva lainattu täältä

Nopealla googlaamisella en löytänyt Suomesta vastaavaa palvelua, mutta ainakin Toukovuoren palvelutalossa Porvoossa on tai oli vuonna 2016 kirjoitetun uutisen mukaan terapiaa tarjoava Maija-niminen kissa. Luulisi, että muillekin kissaterapeuteille saattaisi olla kysyntää?

Olisi kiva mennä kokeilemaan kissaterapiaa. Valitettavasti välimatka Adelaideen on vähän turhan pitkä täältä (n. 2 000 kilometriä), mutta täytyy pitää tämä mielessä, jos joskus tulee Etelä-Australiassa käytyä. Ja voihan olla, että jos konsepti toimii, niin joku perustaa vastaavan huoneen tänne Perthiin. 

"Odotellessa voimme tarjota terapiaa täällä kotioloissa... mutta ensin ruokaa, jookos?"

Peloton kiipeilijäkissa

Muita kissablogeja lukiessaan henkilökunta välillä mietiskeli, että meidän kissat eivät taida olla kovin kiipeileväistä sorttia. Molemmat kipusivat ketterästi raapimispuun ylimmälle tasolle, mutta siihen se sitten jäikin.

Näin oli tilanne siihen asti, kunnes saapui vuosi 2018.

Nyt neljättä ikävuottaan lähestyessä Ilmosta on tullut pieni marakatti. Kiipeilyinnostus alkoi eräänä tammikuisena siivouspäivänä. Kuvassa näkyvä roskis oli väliaikaisesti siirretty jääkaapin eteen. Siitäpä Ilmo nopeasti keksi, että kun hyppää roskiksen päälle, niin pääsee ponnistamaan jännään uuteen paikkaan jääkaapin päälle.

Siivouksen jälkeen roskis siirrettiin takaisin omalle paikalleen. Ilmo harmistuneena ensin istui jääkaapin edessä ja sanoi monta kertaa "kurrnauu", jos henkilökunta olisi tajunnut siirtää portaan takaisin uudelle paikalleen niin, että siitä pääsisi takaisin jääkaapin päälle tähyilemään. No eiväthän ne mitään tajunneet. Itse piti mittailla ja sen jälkeen rohkaistua hyppäämään, ja onnistuihan se niinkin, ilman porrasta. Tuon päivän jälkeen Ilmo on päivittäin pompannut tähyilemään jääkaapin päälle.

Paras tähystyspaikka! Etenkin, kun velikissa ei ole vielä oppinut tänne hyppäämään

Jääkaapin päällys taisi kehittää sen verran kissan rohkeutta ja ponnistusvoimaa, että uusia, vastaavia tähystyspaikkoja alkoi yllättäen löytyä ympäri asuntoa. Ensimmäisenä kissa keksi kiivetä alakuvassa näkyvän ilmastointilaitteen päälle. Sinne pääsi näppärästi raapimuspuun kautta, joka tosin hyvin nopeasti siirrettiin toisaalle. Henkilökuntaa nimittäin hirvitti, että kokeilun seurauksena tulee rytinällä alas sekä laite että kissa. Onneksi Ilmo ei sentään tuon päälle oppinut hyppäämään ilman raapimuspuun tarjoamaa ponnistusalustaa.

Potentiaalinen tähystyspaikka. Rakennusihmisille terveisiä, että Ilmo toivoisi, että nämä kiinnitettäisi hieman alemmas tuolta katonrajasta katsottuna. Olisi kissalle paremmin tilaa, eikä tarvitsisi ryömiä.

Seuraava kiipeilypaikka löytyi kylpyhuoneesta. Ilmo päätti eräänä aamuna, että kaipaa vähän enemmän haastetta ja päätti ponkaista vessan altaan päältä suihkukaapin päälle tasapainoilemaan. Kuvaa ei tästäkään tilanteesta saatu, koska henkilökunta oli varma, että kissa mätkähtää alas kyljelleen ja oli hätääntyneenä kädet ojossa valmiina nappaamaan ylhäältä tipahtavan Ilmon. Onneksi kissa taisi itsekin todeta, että lasiseinästä ei saanut kovin hyvää otetta kynsillä, joten hurjapäätä ei ole toistamiseen nähty tasapainoilemassa suihkukaapin päällä.

Ilmon kolmas tasapainoilupaikka

Viimeisin kiipeilypaikka löytyi sekin raapimispuun avustuksella. Olohuoneessa on parvekkeen oven yläpuolella tuollainen verhotanko, johon henkilökunta ei ollut kiinnittänyt pahemmin huomiota ennen kuin Ilmo löytyi eilen sen päältä kiipeilemästä. Katonrajassa kulkevasta cat walkista tuli hetkessä uusi suosikkipaikka, vaikka hieman hankalan ohueksi sekin oli suunniteltu, kun jutun päällä ei mahtunut pyörähtämään ympäri ja raapimispuuhun täytyi peruuttaa takaisin. Sen verran heikosti kiinnitetyltä tuo myöskin vaikutti, että henkilökunta päätyi taas olemaan tylsä ja huumorintajuton ja kieltämään kissalta kaiken hauskan kiipeilyn siirtämällä raapimispuun toisaalle.

Takaisin kotiin

Hässäkkä ohi! Remontti kesti lopulta onneksi vain neljä päivää, ja maanantai-iltana pääsimme viimein muuttamaan takaisin kotiin. Kävimme ensi töiksemme hakemassa Roopen ja Ilmon hoidosta. Autossa oli kaksi kiukkuista maukujaa ja molemmat kissat vaikuttivat siltä siltä, että äkillinen reissuputki oli raskaan remonttipäivän päätteeksi ollut viimeinen pisara. 

"Nyt ihan oikeasti hei.. Ensin se vesihirviö, sitten hurisevaan juttuun, sen jälkeen kissaparka suljetaan häkkiin ja sitten uudelleen hurisevaan juttuun! Nyt Ilmo pysyttelee loppupäivän täällä piilossa julmalta maailmalta"

Ilta oli muutenkin hämmentävä. Paikka oli tavallaan ihan tuttu ja silti niin vieras. Esineet olivat väärissä paikoissa. Koko lattia lemusi tosi omituiselle! Joku oli jättänyt tähystyspuun läpinäkyvän seinän taakse. Sitä piti kaapia pitkään ennen kuin henkilökunnalla välähti, että puun voisi vaikka nostaa takaisin sisään oikealle paikalleen. 

Onneksi yön yli nukuttuamme olo tuntui taas kotoisalta. Aamulla oli jälleen vastassa onnellinen kehruuduetto. 

"PURRRR PURRR, saisko jo ruokaa?"

"Aah, leuan alta rapsuttaminen on maailman parasta!"

Vähän jäi henkilökuntaa mietityttämään, että onko pienoinen silmien kutina ja aivastelu alkavia flunssan merkkejä vaiko matosta pölisseen pölyn aikaansaannosta. Luottamusta ei myöskään herättänyt se, että remonttia ei sen kummemmin lopputarkastettu. Vuokra-asunnonvälitysfirma vaan totesi, että tarkkailkaa seiniä - niihin kuulemma tulee sitten parin kuukauden sisällä mustia pisteitä, jos maton alle on jäänyt kosteutta ja hometta. 

Sihisevä hirviö keittiössä

Tämä juttu ei ole aprillipila, vaan tositarina siitä, mitä meille tapahtui toissapäivänä.

Roope ja Ilmo: 

Aamu oli ihan tavallinen, kiva. Oltiin juuri nautittu märkäpöperöt aamuruuaksi, pesty toistemme turkit ja lopuksi nahisteltu siitä, kumpi saa tähystellä raapimuspuun ylimmältä tasolta. Painimatsin jälkeen nukahdimme ja henkilökunta lähti ulos hoitelemaan omia asioitaan.

Jonkin ajan kuluttua säpsähdimme hereille, kun keittiön nurkassa poksahti. Samaan aikaan alkoi kuulua niin hirvittävää sihinää ja suhinaa, että juoksimme paniikissa turvapaikkaamme makuuhuoneen sängyn alle. Kyyhötimme siellä peloissamme, mahdollisimman kaukana tuosta keittiöön ilmestyneestä pelottavasta hirviöstä, joka ruiski vettä ja sähisi kovempaa kuin 10 vihaista kissaa.

Henkilökunta: 

Olimme juuri tulleet takaisin ruokaostoksilta. Kun pääsimme ulko-ovelle, hyppäsi sydän kurkkuun, kun vastassa oleva näky oli tämä:

Hmm, jännästi tuo kokolattiamatto kastunut tuosta käytävältä. MITÄ, EIKÄ!! SE VESI TULEE MEIDÄN OVEN ALTA!

Avasimme oven, ja vuosikausiin en ole ollut mistään niin järkyttynyt kuin oven takana olleesta näystä. Olohuoneemme oli muuttunut valtavan kokoiseksi lätäköksi. Vettä oli syvimmässä kohdassa nilkkoihin asti ja sitä suihkusi kovalla paineella keittiön hanan alta yhä enemmän ja enemmän.

Ensimmäinen ajatus oli, että jäikö meillä astianpesukone päälle. Huh, luojan kiitos, pesukone ei ollut päällä! Silti mielessä nakersi ajatus, että voiko tämä jotenkin koitua meidän syyksi ja voimmeko saada tästä pahimmillaan kymmenien tuhansien eurojen maksut maksettavaksemme. Jälkikäteen oli selvää, että asunnon omistaja (ja omistajan vakuutus) korvaa asunnolle koituneet tuhot, ja asunnon ulkopuoliset tuhot maksaa talonyhtiö, mutta aluksi pelkäsin pahinta.

Ensimmäinen tekoni oli, että noudin kaapista pyyhkeen ja yritin kuivata lattiaa. Sehän tietysti hyödytti tosi paljon siinä vaiheessa... Mies oli onneksi hitusen järkevämpi ja yritti etsiä sulkua keittiökaapista. Sellaista ei sieltä löytynyt. Hain vessasta ämpärin, johon ohjata putkesta suihkuavaa vettä. Se roiskui kuitenkin niin moneen suuntaan, virtausta oli mahdotonta saada sankoon.

Paniikki!

Yritimme soittaa asuntoa vuokraavan yrityksen 24/7 hätäpäivystysnumeroon. Kukaan ei vastannut puhelimeen.

Sen jälkeen ryntäsin käytävälle ja itku kurkussa koputin naapurin oveen ja sopersin, että nyt on tosi paha tilanne, tulkaa auttamaan. Naapuri tiesi, että alakerrassa asui henkilö, jolla oli yhteyksiä talonyhtiöön, ja ryntäsi hakemaan lisävoimia. Alakerran naapuripariskunta oli onneksi kotona. Oli kuitenkin pitkä viikonloppu ja vapaa perjantai, joten henkilöt olisivat saattaneet myös suurella todennäköisyydellä olla reissussa. Pariskunnan toinen henkilö otti yhteyttä talonyhtiöön ja toinen tuli etsimään meidän kanssamme sulkua. Tällä henkilöllä oli hämärä mielikuva siitä, mistä sulku löytyisi, koska hänellä oli joskus aikaisemmin ollut omassa asunnossaan remontti, jonka vuoksi vedentulo piti katkaista. Lopulta kylpyhuoneen katosta löytyi luukku, joka piti avata. Jakkaran ja taskulampun avustuksella luukun takaa löytyi sulku, ja vedentulo saatiin lopulta katkaistua.

Vesi oli tällä välin levinnyt koko olohuoneeseen, käytävälle, ja noin metrin verran myös molempiin makuuhuoneisiin. Kissat pysyttelivät sängyn alla piilossa.

Haimme kaikki pyyhkeet, mitä asunnosta löytyi. Aloitimme pyyhkeiden, lastan ja sankojen avulla kuivaamaan sitä kerrosta vedestä lattiasta, mikä ei ollut vielä imeytynyt kokolattiamattoon. Samalla saimme talonyhtiön kautta kontaktin, joka voisi tulla tekemään kiireellisenä työnä lattian ja rakenteiden kuivatusta. Soitimme henkilölle ja pyysimme hänet paikalle. Sen jälkeen kaikki olohuoneessa ja kokolattiamaton päällä olevat tavarat piti siirtää makuuhuoneiden sänkyjen päälle ja parvekkeelle.

Sihinän loppumisen jälkeen kissat rohkaistuivat. Ilmo ja Roope hiipivät varovasti makuuhuoneesta käytävälle. Tassujen kastuminen sai kissat perääntymään takaisin makuuhuoneeseen, jonka ovi suljettiin, jotteivat kissat pääsisi karkaamaan.

"Mitä siellä tapahtuu? Milloin voi tulla pois turvapaikasta?"

Olohuone sen jälkeen, kun maton päällä lillunut vesikerros oli saatu pois ja/tai imeytynyt mattoon ja rakenteisiin

Remonttimiehet tulivat nopeasti paikalle ja lattian kuivaaminen päästiin aloittamaan. Pahin vesikerros imettiin jonkinlaisella imurilla pois. Sen jälkeen kokolattiamatto irroitettiin ja sen alla oleva kerros vietiin kuivattavaksi.

Tässä kuoritaan pois kokolattiamattoa

Maton alta paljastui kastunut betoni

Aika nopeasti selvisi, ettemme pysty asumaan asunnossa seuraavien päivien aikana. Aloitin soittelemaan läpi kissojen hoitopaikkoja. Yksikään löytämistäni hoitopaikoista ei ollut avoinna eikä vastannut puhelimeen.

Remonttimiehet etenivät olohuoneen jälkeen käytäville ja makuuhuoneisiin. Roope ja Ilmo piti houkutella pois sängyn alta ja surkeasti maukuvat kisut lukittiin kantokoppaan.

Minuutit etenivät hitaasti. Lattialle aseteltiin äänekkäästi hurisevia kuivureita puhaltamaan lämmintä ilmaa. Mietimme itsellemme majoitusvaihtoehtoja. Löysimme itsellemme hätämajoituspaikan kavereidemme luota, mutta kissat piti saada ensin hoitoon. Asuntoa vuokraavan yrityksen hätänumero ei edelleenkään vastannut puhelimeen. Roope ja Ilmo valittivat kantokopassaan.

"Pliis, päästäkää pienet kärsivät kissat vapaaksi! Ei olla tehty mitään pahaa kellekään :("

Lopulta, useiden tuntien odottelun jälkeen, vuokranvälitysfirmasta otti yhteyttä henkilö, joten saimme myös putkimiehen paikalle. Asunnossa oli kuuma ja kostea ilma, kuin saunassa, ja kaikkialla leijui märän villapaidan tunkkainen haju. Kokeilin soittaa viidennen kerran kissojen vakihoitopaikkaan ja yllätyksekseni puhelimeen vastattiin! Hoitopaikka ei tosiaan ollut auki, mutta lupasivat kuitenkin ottaa kissat hoitoon, kun kuulivat, että kyseessä oli hätätilanne. Mikä helpotus! Käytiin viemässä kissat hoitolaan. Roope ja Ilmokin vaikuttivat tyytyväisiltä, kun pääsivät vihdoin pois kovan hurinan keskeltä, ulos kantokopastaan.

Tätä kirjoittaessani tapahtumasta on kulunut noin 40 tuntia. Tänään mennään remonttimiehen kanssa paikalle katsomaan, mikä on tilanne. Tällä hetkellä ei ole vielä selkeää tietoa siitä, milloin pääsemme muuttamaan takaisin asuntoon ja milloin voimme noutaa kissat hoidosta.

Tuollaisia kuivureita siellä nyt hyrrää

Tällainen reikä putkessa aiheutti koko episodin