torstai 22. huhtikuuta 2021

Kuinka hyvin tekoäly tunnistaa somalikissan?

Android-puhelimien kamerasta löytyy nykyisin oletuksena Google Lens -niminen kuvantunnistussovellus, jota en ole aikaisemmin osannut hyödyntää. Google Lens vaikuttaa ensi silmäyksellä kameralta, mutta kuvan oton sijaan hakeekin kuvattavana olevasta kohteesta tietoja. Esimerkkinä voi katsoa kiinan kielistä menua puhelimen läpi, jolloin ruudulla näkyy suoraan käännös suomeksi. Tai osoittaa linssiä vaikkapa työpaikan tietokonetta kohden, jolloin Google Lens hakee mallin ja lisätietoja. Näppärä vehje!

Google Lensin löydettyäni piti tietysti ensimmäisenä testata, kuinka hyvin tekoäly osaa tunnistaa Roopen ja Ilmon rodun, kun osoitan kameralla kissoja. Tässä tulokset ja kuvankaappaukset siitä, mitä tietoja Google Lens kissoista näytti:

1. Roope = Munchkin. Väärin meni. Ehkä nuo pienesti mahan alta pilkottavat jalat hämäävät?

2. Roope = Turkkilainen angora. Selkäkuva on liene haastava, kun pitäisi tästä kulmasta hoksata, että juuri somalikissat ovat tämän värisiä.
3. Roope =  Fretti :D Nyt meni jo eläinlajikin pieleen...
4. Roope = somalikissa. Yllättäen tästä epämääräisestä räpsäyksestä algoritmi tunnisti ihan oikein!

5. Ilmo = siperiankissa. Kieltämättä kuvan siperialaisella on kaukaa katsottuna aika samanvärinen turkki kuin Ilmolla. 

6. Ilmo =  ragamuffin. Hmm, ehkä Ilmon silmät ovat samanlaiset kuin tuolla oikeassa alakulmassa olevalla ragamuffinilla?

7. Ilmo =  Maine Coon. Viilenee, viilenee. Tosielämässä 3,8 kiloista Ilmoa ei voi kyllä sekoittaa Maine Cooniin!
8. Ilmo  =  somalikissa! Viimein sain Ilmostakin kuvan, jonka Google Lens tunnisti ihan oikein. 

Lopputulos - Google Lens 2/8 oikein. Vähän vielä täytyy tekoälyn treenata. Ehkä koirarodut olisivat olleet helpompia?

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Menneisyyden mini-ihminen 3-5 kk

Kissabloggaus ja muut kirjoittelut ovat jääneet viime viikkoina vähille. Samoin myös videoiden teko! Vauvan täytettyä neljä kuukautta öistä tuli rikkonaisempia, joten päivisin ei tullut juurikaan kuvailtua. Nyt lienee suunta taas kohti paremmin nukuttuja öitä.

Joitain otoksia kamerasta löytyi kissoista ja vauvasta noin 3-5 kuukauden iässä. Olisi tehnyt mieli kuvata lisääkin, mutta lähes 7 kk ikäinen vauva on niin kehittynyt verrattuna näihin klippeihin, että täytyy yrittää kuvata tämän hetken mini-ihmisestä toinen video. Nyt hän jo sentään kääntyilee selältä mahalleen ja toisinpäin, ryömii vauhdilla ympäriinsä, lähes konttaa ja osaa jo istuakin ilman tukea. Syö soseiden sijaan itse sormillaan ja tiputtelee kissoille syöttötuolistaan kanaa syötäväksi (ja bataattia ja porkkanaa ja avokadoa ja perunaa ja kaikkea muuta syömäkelvotonta, jolloin henkilökunta koittaa sukeltaa väliin). 

Mutta tämä video siis ajalta, kun molemmat kissat olivat sopeutuneet uuteen tulokkaaseen hyvin ja mini-ihminen makoili ennalta-arvattavasti lattialla siinä paikassa, mihin hänet oli aikaisemmin laskettu.

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kuinka totuttaa kissa kantokoppaan? + video

Roopen ja Ilmon kanssa on käytetty paljon aikaa, että kissat tottuisivat kantovälineihinsä. Ensin jo ihan pentuna, etteivät eläinlääkärireissut olisi niin kurjia. Tuolloin meillä ei ollut omaa autoa, joten totuttaminen oli lähinnä sitä, että kuljetuslaatikot olivat esillä ja kissat kävivät niitä aina välillä tutkimassa. Lisäksi opetimme kissoille käskyn "koppaan" ja palkitsimme koppaan menosta ja siellä olosta.

Viitisen vuotta sitten aloitimme kissojen ruokinnan kantokopassa ja vielä tänäkin päivänä Roope ja Ilmo syövät ruokansa omassa kopassaan. Kissat tietävät, kumpi on kumman (tosin lähinnä niiden sijainnista) ja juoksevat niihin automaattisesti, kun henkilökunta lähestyy ruokakupin kanssa. Kantokopparuokinta ratkaisi meidän tuolloisen ongelman, mikä oli se, että Roope kävi ryöväämässä ruokaa oman ruokailunsa päätteeksi Ilmon kupista. Sen lisäksi kuljetuslaatikosta on tullut jatkuvan ruokinnan myötä turvapaikka, jonne kissat kantavat lelujaan tai ihmisiltä saalistamansa kananpalan "piiloon".

Ilmo makoilemassa pesässään

Meidän koppaantotuttamistavat joutuivat koetukselle Australiaan muuton aikaan, kun kissat joutuivat viettämään muutaman vuorokauden lentokopassaan. Puolen vuoden ajan ennen lähtöä käytettiin erityisen paljon aikaa siihen, että kissat tottuisivat uuteen paikkaan. Kissat ruokittiin kuljetuslaatikossa, ja lisäapuna käytin Feliway-suihketta, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi. Samoin koppaa kanniskeltiin ympäriinsä sisällä ja ulkona siten, että kissat olivat sisällä, ja harjoiteltiin autossa oloa eläinlääkärireissuilla. Luulen tästä kaikesta ollen paljon hyötyä, koska matkan ja 10 päivän karanteenin jälkeenkään kissat eivät saaneet traumoja koppaan menosta, vaan suostuivat sinne edelleen mielellään menemään. 

Näistä kokemuksista kumpusi innostus tehdä oheinen video siitä, miten kissan saa tykästymään kantokoppaansa. Muitakin vinkkejä olisi kiintoisaa kuulla, jos videolta jäi jotain puuttumaan. 

torstai 10. joulukuuta 2020

Roope vauvakutsujen keskipisteenä

Roope kertoo: 

Meillä oli viime viikolla vauvakutsut. Mini-ihmisen lisäksi taloon ilmaantui kolme muuta 3-kuukautista mönkijää. Veljeni Ilmo ei ollut ihan varma, miten lattialla makoilevaan vauvalaumaan tulisi suhtautua, ja pysytteli juhlien ajan raapimispuussa tarkkailemassa tilannetta. Kaikkien yllätykseksi minä tykkäsin kovasti juhlista ja osallistuin itsekin kekkereihin. 

Ensimmäinen kiva juttu oli se, kun henkilökunta peitti meidän kylmän kivilattian pehmeällä peitolla. Siinä oli kissan mukava maata tuijottamassa noita harmittomiksi todettuja otuksia, jotka päästelevät välillä vaarallisen kuuloisia ääniä, mutta eivät osaa ollenkaan liikkua.
Roopen paikka
Toiseksi henkilökunta taikoi jostain pöydälle herkullisia juustokakkupaloja, joista en tietenkään pystynyt pitämään tassujani erossa. Tai no niin kauan maltoin, kun vieraat eivät olleet vielä talossa. Kun vieraat olivat saapuneet, julistin kutsut alkaneeksi hyppäämällä pöydälle ja maistamalla valkosuklaapäällystettä. Jostain syystä henkilökunta ärähti vihaisena ja nuolaisemani kakkupala päätyi suoraan roskiin! Sitten, kun tarjoilujen aika viimein tuli, kaikki vieraat kieltäytyivät kakusta kohteliaasti. Kyllä minulle olisi kelvannut. Ehkä rikoin jotain kissalle tuntematonta protokollaa ja aloitin kakun liian aikaisin?

Muitakin kivoja juttuja juhlissa oli. Minulle tuotiin testattavaksi samanlaisia kärryjä, jotka jaan mini-ihmisen kanssa. Kävin kokeilemassa jokaista vaunukoppaa erikseen ja olin sitä mieltä, että erityisesti yksi niistä oli oikein kiva, ja halusin jäädä sinne nukkumaan. En ymmärrä, miksi henkilökunta oli ihan hermona ja kävi nappaamassa minut joka kerta alas, kun testaus oli käynnissä? Pitäähän kissan kokeilla huolella, että kärryt ovat tarpeeksi ergonomiset, jos meilläkin joskus päivitetään tuo nykyinen malli johonkin uuteen.

Yksi vieraista oli tuonut myöskin mukanaan hauskan pussin, josta roikkui jotain muovijuttua. Kävin aina välillä repimässä hampaillani muovia ulos, ja siitäkään henkilökunta ei tykännyt. Ihmeellistä kireyttä ilmassa. No, minulle sitten selitettiin, että muovijutun sisällä on pyyhkeitä, joilla pyyhitään vauvasta kakkaa pois. Se vähensi intoani koskea muoviin, vaikka kiva rapina siitä lähtikin. 
Kun vieraat olivat lähteneet, ihminen söi juustokakkupalat ihan itsekseen, eikä suostunut antamaan minulle edes pientä haukkua. Tylsä tyyppi.

tiistai 17. marraskuuta 2020

Saaliin loppusijoituspaikka

Roope on löytänyt itselleen uuden oleskelupaikan kissapuun alalokerosta mini-ihmisen saapumisen jälkeen. 

Tänne luolaan on hyvä mönkiä piiloon, mikäli tilanne käy liian uhkaavaksi. Ympärillä olevat pehmustetut seinät vaimentavat mukavasti kissan herkille korville sopimattomia ääniä. Reiästä voi kurkistella varovaisesti, onko reitti jo selvä. 

Turvapaikkaan voi myöskin koittaa piilottaa taidolla ja viekkaudella metsästetyt asiat. Kuten esimerkiksi rapisevan jutun, joka löytyi viime viikolla ihmisten ruokapöydältä. Harmi vaan, jostain kumman syystä metsästys ei sujunut kovinkaan äänettömästi ja rapinaan havahtunut henkilökunta juoksi paikalle poimimaan saaliin parempaan talteen.