maanantai 6. syyskuuta 2021

Mini-ihmisen ja kissojen ensimmäiset yhteisleikit

Henkilökuntamme nuorin jäsen on nyt kunniakkaasti ohittanut vauvaiän ja alkanut omaksua hyvää tahtia kissojen hoitoon vaadittavia asioita. Toki myönnettäköön, että jonkin matkaa on vielä siihen, että Roopen ja Ilmon voi täysin huoletta jättää juniorin hoiviin. Kissojen ruokintaa ei voi vielä sisällyttää taaperon päiväohjelmaan, koska hän todennäköisesti haluaisi maistaa itsekin, miltä Ziwipeakin kana maistuu. Juomakuppikin on pitänyt piilottaa turvalliseen paikkaan, koska lapsi on varsinainen vesipeto ja koittaa sukeltaa pienimpäänkin kippoon nestettä. Silitys sujuu jo ihan kelvollisesti, kunhan vain vahtii, ettei hännästä oteta kiinni. Leikitys - no - sanotaanko näin, että into ja halukkuus olisi kova, mutta minityyppi päästelee leikkiessään niin kummia ääniä, että sekä Ilmon että Roopen mielestä on parempi tarkkailla hurmioissaan käkättävää vauvaa muutaman metrin etäisyydeltä.

Muutamia kelvollisia leikittämisyrityksiä on jo nähty. Tässä pari esimerkkiä videoituna. 

Lapsemme on onneksi eläinrakas ja tykkää hirmuisesti sekä kissoista ja koirista. Yksi hänen ensimmäisistä sanoistaan olikin luonnollisesti "kissa" (tosin lausuminen on vielä enemmän luokkaa kijjjjja). Hän on harjoitellut sanaa niin pontevasti, että kerran yöllisen heräämisen jälkeen pinnasängystä kuului kuiskaus "kissa.. kissa..." ennen nukahtamista. Vertailun vuoksi koiraa taapero ei osaa vielä sanoa, vaan koira on "ö, ö, ö, ö, ö", joka on mini-ihmisen mielestä se ääni, joka kadulla haukkuvista koirista kuuluu. 

Välillä myös hevoset ja koirat ovat "kissa", mistä Ilmo ja Roope ovat hieman loukkaantuneita. Esimerkiksi alla olevan kirjan eläin on vauvan mielestä ilmiselvä kissa. Taitaa olla pieni ihmismieli vielä yhtä erehtyväinen kuin Googlen tekoäly

"Kijjja"

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kissojen ja vauvan 8kk leikit

Mini-ihminen alkaa jo lähestyä taaperoikää. Liikkuminen kehittyy hurjaa vauhtia ja hän on myös alkanut kommentoida kaikkea näkemäänsä omalla kielellään. Vauvamme taitaa olla onneksi eläinrakas tyyppi. Kuvakirjoja katsellessa kissan kuva saa aikaiseksi iloisen kikatuksen. Samoin vaipanvaihto sujuu paremmin, jos samalla voi kujerrella kissanhiekkasäkin kissalle. 

Roope ja Ilmo pitävät tällä hetkellä vauvaan koronavirusaikaan soveltuvaa 1,5 metrin minimietäisyyttä. Tosin poikkeuksena nälän yllättäessä molemmat käyvät myös puskemassa mini-ihmistä ihan varuiksi, jos se olisi jo oppinut ottamaan kanapalat esille jääkaapista. Ilmo haluaisi myös kovasti nukkua vauvahuoneessa päiväunet, mutta on toistaiseksi saanut tyytyä päivystysvuoroon oven ulkopuolella. Vauvaa taas kiinnostaisi kovasti leikkiä kissojen kanssa, mutta kovaääninen naurunremakka ja hoippuva eteneminen saa kissat pysymään kaukana - ja hyvä niin. Eipähän tarvi toimia itse erotuomarina, kun pieni nyrkki saattaa välillä tarrata liian lujaa kiinni asioihin. Yllättävän samankaltaiset asiat kissoja ja mini-ihmistä kuitenkin kiinnostavat, joten eiköhän noista vielä leikkikaverit toisilleen saada.

torstai 22. huhtikuuta 2021

Kuinka hyvin tekoäly tunnistaa somalikissan?

Android-puhelimien kamerasta löytyy nykyisin oletuksena Google Lens -niminen kuvantunnistussovellus, jota en ole aikaisemmin osannut hyödyntää. Google Lens vaikuttaa ensi silmäyksellä kameralta, mutta kuvan oton sijaan hakeekin kuvattavana olevasta kohteesta tietoja. Esimerkkinä voi katsoa kiinan kielistä menua puhelimen läpi, jolloin ruudulla näkyy suoraan käännös suomeksi. Tai osoittaa linssiä vaikkapa työpaikan tietokonetta kohden, jolloin Google Lens hakee mallin ja lisätietoja. Näppärä vehje!

Google Lensin löydettyäni piti tietysti ensimmäisenä testata, kuinka hyvin tekoäly osaa tunnistaa Roopen ja Ilmon rodun, kun osoitan kameralla kissoja. Tässä tulokset ja kuvankaappaukset siitä, mitä tietoja Google Lens kissoista näytti:

1. Roope = Munchkin. Väärin meni. Ehkä nuo pienesti mahan alta pilkottavat jalat hämäävät?

2. Roope = Turkkilainen angora. Selkäkuva on liene haastava, kun pitäisi tästä kulmasta hoksata, että juuri somalikissat ovat tämän värisiä.
3. Roope =  Fretti :D Nyt meni jo eläinlajikin pieleen...
4. Roope = somalikissa. Yllättäen tästä epämääräisestä räpsäyksestä algoritmi tunnisti ihan oikein!

5. Ilmo = siperiankissa. Kieltämättä kuvan siperialaisella on kaukaa katsottuna aika samanvärinen turkki kuin Ilmolla. 

6. Ilmo =  ragamuffin. Hmm, ehkä Ilmon silmät ovat samanlaiset kuin tuolla oikeassa alakulmassa olevalla ragamuffinilla?

7. Ilmo =  Maine Coon. Viilenee, viilenee. Tosielämässä 3,8 kiloista Ilmoa ei voi kyllä sekoittaa Maine Cooniin!
8. Ilmo  =  somalikissa! Viimein sain Ilmostakin kuvan, jonka Google Lens tunnisti ihan oikein. 

Lopputulos - Google Lens 2/8 oikein. Vähän vielä täytyy tekoälyn treenata. Ehkä koirarodut olisivat olleet helpompia?

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Menneisyyden mini-ihminen 3-5 kk

Kissabloggaus ja muut kirjoittelut ovat jääneet viime viikkoina vähille. Samoin myös videoiden teko! Vauvan täytettyä neljä kuukautta öistä tuli rikkonaisempia, joten päivisin ei tullut juurikaan kuvailtua. Nyt lienee suunta taas kohti paremmin nukuttuja öitä.

Joitain otoksia kamerasta löytyi kissoista ja vauvasta noin 3-5 kuukauden iässä. Olisi tehnyt mieli kuvata lisääkin, mutta lähes 7 kk ikäinen vauva on niin kehittynyt verrattuna näihin klippeihin, että täytyy yrittää kuvata tämän hetken mini-ihmisestä toinen video. Nyt hän jo sentään kääntyilee selältä mahalleen ja toisinpäin, ryömii vauhdilla ympäriinsä, lähes konttaa ja osaa jo istuakin ilman tukea. Syö soseiden sijaan itse sormillaan ja tiputtelee kissoille syöttötuolistaan kanaa syötäväksi (ja bataattia ja porkkanaa ja avokadoa ja perunaa ja kaikkea muuta syömäkelvotonta, jolloin henkilökunta koittaa sukeltaa väliin). 

Mutta tämä video siis ajalta, kun molemmat kissat olivat sopeutuneet uuteen tulokkaaseen hyvin ja mini-ihminen makoili ennalta-arvattavasti lattialla siinä paikassa, mihin hänet oli aikaisemmin laskettu.

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kuinka totuttaa kissa kantokoppaan? + video

Roopen ja Ilmon kanssa on käytetty paljon aikaa, että kissat tottuisivat kantovälineihinsä. Ensin jo ihan pentuna, etteivät eläinlääkärireissut olisi niin kurjia. Tuolloin meillä ei ollut omaa autoa, joten totuttaminen oli lähinnä sitä, että kuljetuslaatikot olivat esillä ja kissat kävivät niitä aina välillä tutkimassa. Lisäksi opetimme kissoille käskyn "koppaan" ja palkitsimme koppaan menosta ja siellä olosta.

Viitisen vuotta sitten aloitimme kissojen ruokinnan kantokopassa ja vielä tänäkin päivänä Roope ja Ilmo syövät ruokansa omassa kopassaan. Kissat tietävät, kumpi on kumman (tosin lähinnä niiden sijainnista) ja juoksevat niihin automaattisesti, kun henkilökunta lähestyy ruokakupin kanssa. Kantokopparuokinta ratkaisi meidän tuolloisen ongelman, mikä oli se, että Roope kävi ryöväämässä ruokaa oman ruokailunsa päätteeksi Ilmon kupista. Sen lisäksi kuljetuslaatikosta on tullut jatkuvan ruokinnan myötä turvapaikka, jonne kissat kantavat lelujaan tai ihmisiltä saalistamansa kananpalan "piiloon".

Ilmo makoilemassa pesässään

Meidän koppaantotuttamistavat joutuivat koetukselle Australiaan muuton aikaan, kun kissat joutuivat viettämään muutaman vuorokauden lentokopassaan. Puolen vuoden ajan ennen lähtöä käytettiin erityisen paljon aikaa siihen, että kissat tottuisivat uuteen paikkaan. Kissat ruokittiin kuljetuslaatikossa, ja lisäapuna käytin Feliway-suihketta, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi. Samoin koppaa kanniskeltiin ympäriinsä sisällä ja ulkona siten, että kissat olivat sisällä, ja harjoiteltiin autossa oloa eläinlääkärireissuilla. Luulen tästä kaikesta ollen paljon hyötyä, koska matkan ja 10 päivän karanteenin jälkeenkään kissat eivät saaneet traumoja koppaan menosta, vaan suostuivat sinne edelleen mielellään menemään. 

Näistä kokemuksista kumpusi innostus tehdä oheinen video siitä, miten kissan saa tykästymään kantokoppaansa. Muitakin vinkkejä olisi kiintoisaa kuulla, jos videolta jäi jotain puuttumaan.