sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Piilosilla kissojen kanssa

Toukokuu tulla tupsahti ja henkilökunta on ollut jo kohta kaksi kuukautta lähes pelkästään kotioloissa. Muita ihmisiä ei olla tänä aikana tavattu, mutta tylsyys ei ole siitä huolimatta päässyt iskemään. Jos on ollut liian monta rauhallista päivää perätysten, ovat Ilmo ja Roope järjestäneet ihmisille taukojumppaa availemalla kaapinovia ja käymällä syömässä pöydälle jäätymään jätettyä ruokaa.

Yhteiselon sujuvuuden takaamiseksi kissojen kanssa on tullut leikittyä tavallista enemmän. Samalla on pitänyt keksi uusia tapoja aktivoida, kun alkaa kyllästyttää ne samat vanhat jutut - temppujen tekeminen, herkkujen piilottaminen ja lelujen heittäminen.
Roopen ja Ilmon "antaisitko pliis jo herkkuja" - ilmeet
Nyt viimeisimpänä kokeiltiin leikkiä piilosta ja hippaa. Piilosilla olo sujui ja siitä syntyikin mainio video. Oli hauska katsella jälkikäteen, mitä kameralle tallentui, kun peiton alla lymyillessä ei oikein nähnyt, mitä huoneessa tapahtui.

Hippaleikin idea oli vähän haastavampi selittää kissoille, mutta Ilmo jaksoi siitä huolimatta kävellä yllättävän sinnikkäästi keittiösaarekkeen ympäri kävelevän henkilökunnan perässä.



Nyt täälläkin tuli viikonlopun aikana tiedote, että rajoituksia höllätään ja elämä alkaa palata takaisin kohti normaalimpaa. Toivotaan, että virus saataisi pysymään kurissa eikä leviäminen enää kiihtyisi.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kissakestävin sohva?

Onko kissan omistaminen huonekalujen tuho? Miten sisustaa kissaperheen koti? Mikä sohvamateriaali on kaikista kynnenkestävin? 

Näihin asioihin etsin itsekin vielä vastausta, vaikka jo 5,5 vuotta olemme kahden ehtiväisen somalikissan kanssa asustaneet. Sohvakangasasiantuntemusta minulla on hyvin vähän, mutta omakohtaisia kokemuksia roppakaupalla.

Siispä aika paljastaa synkkiä salaisuuksia meidän menneistä huonekaluostoksista:

Sohva numero 1
Kissat hankittuamme olimme vasta pari vuotta aikaisemmin muuttaneet mieshenkilökunnan kanssa yhteen, ja asuntomme oli enimmäkseen sisustettu opiskeluaikoina tehdyillä hankinnoilla. Näitä peruja oli myös alla oleva ruskea sohva.


Ennen kissojen kotiutumista luin tietoutta siitä, miten välttää raapimisjäljet huonekaluissa. Ostimme ison raapimispuun ja horisontaalisuunnassa raavittavan raapimislaudan. Päätimme leikata kissojen kynnet säännöllisesti.

Oli vaikeaa löytää vanhaa kuvaa, jossa näkyisi koko huoneen huonekalujen sijainti, mutta oikealla sohvassa melkein kiinni oli raapimispuu, ja sohvan edessä raapimislauta. Lisäksi keittiössämme oli toinen raapimispuu
Sitten kotiin muutti kaksi erittäin aktiivista somalipentua. Raapimispuuta raavittiin. Raapimislautaa raavittiin. Ja sohvaa vasta raavittiinkin!

Voiko Roopea ja Ilmoa asiasta moittia? Kun kangasta tarkemmin katsoo, on siinä aivan ihastuttavan ulkonevia kuteita, joihin saa kivasti kynsillä tarrattua kiinni. Skriits skraats. Riivittävän raapimiskelpoista pintaa löytyy sekä nollan, 90 ja 45 asteen kulmissa. Täydellinen kohde kynsien teroittamiseen.

Roope <3 sohva
Muutaman viikon yritimme aktiivisesti estää raapimista. Taisimme ostaa jotain sohvaan levitettävää pahanhajuista tököttiäkin. Turhaan. Raapimisvietti voitti.  Kissoja ei voinut joka hetki vahtia. Hiljalleen me ihmiset luovutimme. Piti käydä töissä, elää elämää eteenpäin. Sohva rapistui salakavalasti, vähitellen. Aluksi raapimisesta ei jäänyt kovin näkyviä jälkiä, mutta kun kynnet upposivat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen, oli huonekalu noin kahden vuoden jälkeen huonossa kunnossa. Osin kangas oli kokonaan puhkiraavittu ja sisusta repsotti ulos. Lopulta ruskea ystävämme lähti jatkokäsittelyyn kerrostalopihan jätteenkeräyslavalle.

Rest in peace, sohva numero 1.

Mitä opin?

Kun kangas on tarpeeksi mukavaa raavittavaa, mikään mahti maailmassa ei estä kissaa raapimasta. Isoja, erottuvia kankaan kuteita on sohvahankinnoissa välteltävä kuin koronaa konsanaan!

Sohva numero 2, jota emme koskaan ostaneet
Vuoden 2015 lopulla muutimme toiseen asuntoon ja siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi uusia sisustusta. Halusimme molemmat uusia sohvan, mutta muuton jälkeen rahat olivat tiukilla ja tarkoituksena oli satsata huonekaluun vähän enemmän, joten viivytimme ostopäätöstä. Tällöin tuli kuitenkin kierrettyä useampi huonekaluliike läpi ja kyseltyä asiantuntijoilta, mikä sohvakangas olisi sopiva valinta kissaperheeseen.

Myyjien lausunnoissa oli ristiriitoja. Eräskin myyjä suositteli kangasta, jota toinen ei missään nimessä olisi suositellut, koska pohjaväri oli eri kuin pintaväri ja sen vuoksi naarmut olisivat näyttäneet erityisen ikäviltä. Kaikki taisivat olla yhtä mieltä siitä, ettei täysin kynsikestävää kangasta välttämättä ole. Mitä isompi Martindale-luku, sitä kestävämpi kangas, mutta yleensä myös kalliimpi hinta. Kannattaa laskeskella, olisiko sittenkin parempi panostaa sohvaan, jossa verhoilu on helposti vaihdettavissa. Yleisesti ottaen kuulimme samaa mitä jo osittain opimme sohva ykkösen kanssa - mitä sileämpi ja tiiviimpi kangas, sen parempi.

Sopivaa kangasta etsiessämme koitimme myös vertailla vaihtoehtoja nojatuoliimme (alla olevassa kuvassa).



Samoihin aikoihin kun sohva numero 1 sai runtuun vasemmalta ja oikealta, sinisessä, myöskin opiskeluajoilta peräisin olevassa nojatuolissamme, ei ollut jäljen jälkeä. En osaa oikein sanoa, mitä materiaalia tuo kangas on. Ehkä jotain polyesteri-mikrokuituhommaa? Kissan kynnet se kesti erinomaisesti.


Sohva numero kakkosta emme koskaan ehtineet ostaa, koska vuoden 2016 alussa käynnistyi projekti Australiaan muutto.

Mitä opin?

Kannattaa jutella useamman sohvamyyjän kanssa sopivasta kangasvalinnasta. Martindale -luvun on hyvä olla iso, tai kankaan vaihdettava. Tiivis mikrokuituhomma kankaana pelittää hyvin.

Sohva numero 3 - nahkaa!
Jos sileä ja vähäkuteinen on hyvä, löytyisikö paras sohvaverhoilu kissatalouteen nahasta? Tätä pääsimme kokeilemaan ensimmäisessä Australian asunnossamme.
Kalustettuna vuokratun asumuksemme sohva
Olin kuullut lähinnä huonoja kokemuksia yhdistelmästä kissat ja nahkasohva. On totta, ettei nahkaan helposti jää jälkiä, mutta sitten kun niitä jää, niitä ei oikeastaan saa poistettua. Kissojen ei varsinaisesti tee mieli raapia nahkaa, mutta saattavat silti käyttää sohvaa ralliratana tai leluvarastona ja noina hetkinä naarmuja tulee helposti.

Siispä jo ennen kun Ilmo ja Roope saapuivat perille, kävimme ostamassa huopia ja lakanoita, joilla peitimme visusti koko sohvan. Asunnon oli tarkoitus olla väliaikainen noin kuudeksi kuukaudeksi, mutta viihdyimme lopulta melkein kolme vuotta. Koko tuon ajan sohva oli peiteltynä ja sisustussilmää särki.
... tämä tilkkutäkkiversio sohvasta tuli hyvin tutuksi
Suojelu kannatti - sohva säästyi ehjänä. Kierrätin ja pesin lakanoita säännöllisin väliajoin ja sen ajan kun sohva oli paljaana, kissat olivat makuuhuoneessa. Yhden ainoan kerran Ilmo pääsi juoksentelemaan sohvalle ja jo tuosta kerrasta tuli muutama hentoinen naarmu. Se vahvisti päätöstä, että peittäminen oli ehdottomasti ollut tarpeen.

Nahkaverhoiluissakin on eroja. Mitä vahvempi julkitilakäyttöön suunniteltu nahka, sitä paremmin se todennäköisesti kestäisi kynnen jäljet. Sen sijaan erityisesti kaikenlaisia tekonahkaviritelmiä kannattaa vältellä viimeiseen saakka. Tästä hyvänä esimerkkinä meidän polyuretaani-mitälie-"nahkaa" olevat keittiönpöydän tuolit, jotka eivät säästyneet aivan yhtä hyvin kuin tuo sohva.
Tältä näyttää meidän ruokapöydän tuolit neljän vuoden jälkeen... Alunperin tuoli kuului yllä mainitun kalustetun asunnon sisustukseen, mutta öööm, jostain syystä päädyimme hankkimaan vuokranantajalle uudet tuolit :D Ihan omatoimisesti... ja nämä taas ovat edelleen meillä käytössä, tosin eivät todennäköisesti enää pitkään.
Mitä opin?

Nahkasohvat tai -tuolit eivät ole meidän juttu sisustuksessa ollenkaan, missään muodossa. Peittäminen on paras keino suojella huonekalua kissan kynsiltä.

Sohva numero 4 - ensimmäinen yhteinen sohvahankinta
Näiden kaikkien kokemusten jälkeen muutimme kalustamattomaan asuntoon Australiassa helmikuussa 2019. Jouduimme hankkimaan kaikki huonekalut jääkaapista lähtien, joten tähtäin kääntyi suuntaan halpa, ei välttämättä niin laadukas.

Suomessa sohvakaupassa ollessa tuntui, että kaupan mallipäällyskangas täytyy vaihtaa johonkin parempaan. Täällä ei jostain syystä tyrkytetty eri kangasvaihtoehtoja - ehkä syrjäisen sijainnin vuoksi sohvan verhoilussa kestäisi pitkään? Päädyimme lopulta ostamaan mallikappaleena olleen sohvan, jonka saimme myös todella halvalla ja samana päivänä kotiinkuljetettuna, vaikka oli sunnuntai.

Myöskin tällä kertaa laitoimme raapimispuun sohvan lähelle ja samoin raapimislaudan (kuvassa vasemmalla näkyy sohvan vasemman puolen edessä). Ehkä kissojen ikäkin on ollut apuna, mutta erityisesti Roope on oppinut tosi hyvin raapimaan puuta ja lautaa sohvan sijaan.


Ilmo koittaa edelleen raapia sohvaa, mutta hyvin satunnaisesti. Varsinkin tuo käsinoja oli Ilmon mieleen, joten se päädyttiin lopulta päällystämään (kiitos anopille Marimekon kankaasta ja muotoon ompelusta!) ja raapiminen loppui siihen.


Kangasvalinta oli myös ihan osuva. Jonkin verran tuossa on erottuvia kuteita, mutta ovat aika pieniä, ja yleisesti otaen kangas ei ollut läheskään niin raavittavan tuntuinen, kun monet muut kaupan kankaista. Kissankarvat eivät jumahda tuohon kiinni (kuten saattaisi esim. samettiin) ja vaalea väri myös takaa sen, etteivät karvat näy kovin hyvin.


Jonkin verran sohvan yksi kulma on ottanut osumaa raapimisista, mutta tuokaan ei vielä niin pahalta näytä. Langanpätkät voisi halutessaan pujotella takaisin piiloon. Muutoin kangas on kestänyt yllättävän hyvin tuon vähän päälle vuoden ajan, mitä se on ollut käytössämme. Toivotaan sohva neloselle useita tulevia vuosia yhtä hyvinvoivana!

Siinä kaikki sohvista. Olisi kiva kuulla muidenkin vinkkejä ja kokemuksia sohvaostoksista, mikä on toiminut kissojen kanssa ja mikä ei?

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Näkymätön seinä -haaste

Somessa on viime viikkoina ja kuukausina kiertänyt hauskoja estehaasteita, nyt viimeisempänä Pikkupetojenkin toteuttama vessapaperihaaste. Koska meillä on vessapaperi vähissä eikä olla nähty sitä kaupassakaan moneen viikkoon, päätettiin toteuttaa sen sijaan näkymätön seinä -haaste.

Ideana haasteessa on vetää muovikelmua oviaukkoon ja antaa kissojen pähkäillä, kuinka moisesta viritelmästä selviytyy toiselle puolelle. Kameran takaa oli kiinnostavaa tarkkailla, kuinka Roope ja Ilmo reagoivat makuuhuoneen oviaukkoon yllättäen ilmestyneeseen seinään.

Ensimmäisen kerran kokeilimme estettä maaliskuun lopulla. Koska video jäi tuolloin julkaisematta, testasimme pari viikkoa myöhemmin, muistavatko kissat toisella kerralla, kuinka muovikelmuesteestä pääsikään lävitse. Hienosti pojat muistivat!

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Vauvauutisia!

Tittidii. Meille tulee elokuussa uusi perheenjäsen. Se ei ole koira, vaikka henkilökunnalla onkin välillä ollut tuo kummallinen tauti nimeltä koirakuume. Ei, tällä kertaa kyseessä on ihan oikea pikkuihminen!

Vaikka minityyppi loikoileekin vielä henkilökunnan masussa, on hänellä ollut jo oma vaikutuksensa kissojen arkeen. Vielä pari kuukautta sitten naisihminen oli niin huonovointinen, että kömpi se harva yö tai päivä oksentamaan ja sen jälkeen kissojen viereen nukkumaan. Ilmo ja Roope molemmat sopeutuivat heti uudistuneeseen unirytmiin. Ilmo hoiti mielellään yövuoron ja varhaisen aamuvuoron nukkuen huonovointisen henkilökunnan vieressä. Roope taas kävi mieluiten tervehtimässä iltapäiväunilla olevaa ihmistä.

Kun olo huono, kissa on avuksi
Toinen vaikutus on ollut se, ettei mahan päällä voi enää samaan tapaan tassutella! Alkuraskaudessa vatsan seutu oli niin herkkää aluetta, että ihminen kielsi kokonaan sen päällä kiipeilyn. Nyt taas maha on jo sen verran pömppö, että entinen pehmeä tassuttelupatja on muuttunut omituiseksi kumpareeksi. Roope on ollut muutoksesta harmissaan ja ollut ihmisen sylissä aiempaa vähemmän, kun ei ole löytänyt sopivaa asentoa ilman, että saa ensin leipoa masua.

"Höh, kaikkea sitä.. "
Mutta taitaa olla niin, että ne kaikista isoimmat muutokset ovat vasta edessäpäin!

Lopuksi vielä pohdintaa minihenkilön blogi-identiteetistä ja sukulaisuussuhteesta kissoihin. Koska ihminen kutsuu itseään henkilökunnaksi, ajatteli hän ensin, että vauvasta tulisi minihenkilökunta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että kestää vuosi tai pari, ennen kuin kissat ehtivät kouluttaa uuden tyypin tehtävään soveltuvaksi. Toisaalta Roope ja Ilmo ovat välillä varsinaisia kissalapsia, joten vauvasta voisi tulla kissojen pikkuveli? Mutta sitten taas Ilmo on myös selvä setämieskissa, joten jos Ilmoa kutsuukin sedäksi, ei vauva voine olla Ilmon veli?

Setämies Ilmo
Tällaisia tärkeitä ajatuksia ihminen pohtii iltaisin mielessään. Katsotaan, mihin nimitykseen päädymme sitten, kun henkilö saapuu keskuuteemme.

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Ilmo etätöissä

Ilmo kertoo: 

Tämä viikko on ollut tosi jännittävä. Henkilökunta ei olekaan lähtenyt aamuisin eteisen oviaukosta, vaan viettänyt täällä sisällä aikaa. Kuulemma se töihinjuttu on siirtynyt tänne kotioloihin, joten me kissat pääsimme viimein havainnoimaan, että mitäs tärkeää ihminen töissään tekee.

Seuraavassa havaintoja.

Klo 8:00 - Meidän aamupalan aika, jee.

Klo 8:30 - Nyt ihminen istahtaa alas pöydän ääreen. Siinä se jumittaakin useita tunteja samassa asennossa. Meditoi, ehkä? Välillä kirjoittaa jotain sillä samalla naputusjutulla, jolla nämä blogitekstit julkaistaan. Kissana ei kyllä millään jaksaisi koko päivää tuollaista mekaanista samassa paikassa istumista. Istun vieressä tarkkailemassa ja kehrään, koska on niin kivaa, että henkilökunta on kotona.

Ilmon tuoli ja henkilökunnan pallotuoli. Olen muuten itse koristellut tuolini, eikös olekin hieno?

Klo 9:30 - Henkilökunta alkaa puhua itsekseen. Huolestuneena menen juttelemaan henkilökunnalle, että mikäs sillä nyt on. Muutaman miaun jälkeen henkilökunta siirtyy yläkerran huoneeseen suljetun oven taakse! Ei kuulemma pysty muuten keskittymään ja maukuminen kuuluu töihinjuttuun. Mitä ihmettä? Eli johonkin on ilmestynyt salaperäinen aukko, josta kuuluu töihinjuttuun asti?

Klo 10:30 - Hengailen Roopen kanssa puussa. Henkilökunta on ihan tylsää seuraa ja Roope on paras <3



Klo 12:00 - Ihminen syö lounasta, muttei anna meille mitään :( Löydän hitusen jauhelihaa lattialta ja syön sen.

Klo 12:30 - Käyn nuolemassa ruuantähteet pöydältä henkilökunnan silmän välttäessä.

Klo 13:00 - Ovi yläkerran huoneeseen on avautunut, joten hiippailen sisään ja koitan paikallistaa sitä aukkoa, josta pääsisin kurkistamaan sisälle töihinjuttuun.

Aukkoa ei löytynyt, mutta sain taas oman työtuolini ihmisen tuolin vierestä
Klo 13:30 - Nyt ihminen alkaa taas puhua tuijottaen kohti seinää. Liityn mukaan keskusteluun ja sanon oikein pitkään ja kovalla äänellä MIIIIIIII-AAAAAUUUUUUUU, että varmasti kuulevat siitä näkymättömästä aukosta sisään Ilmonkin mielipiteen asioihin! Ja mitä ihmettä, henkilökunta heittää minut ulos huoneesta!! Törkeyksien huipentuma!!

Mau'un pitkään huoneen oven takana närkästyneenä.

Klo 13:45 - Kyllästyn ja lähden Roopen seuraksi alakertaan. Roope on koko tämän ajan hengaillut tyytyväisenä puussaan. Miten joku voikin ottaa noin lungisti näin jännittävän tilanteen?

Klo 16:30 - Herään nokosilta ja käyn kehräämällä muistuttamassa henkilökuntaa, että kohta olisi ruoka-aika. Saankin pian ruokaa ja ihmisetkin alkavat taas käyttäytyä normaalisti. Työpäivä lienee ohi ja reikä töihinjuttuun suljettu.

****

Näinä päivinä on ollut kiva katsella vanhoja kissavideoita. Niinpä me koostettiin niistä video Youtubeen, jossa koitettiin kuvailla sitä, millaisia kissoja me Roopen kanssa oikein ollaan ja mistä jutuista me tykätään. Muutama uusikin pätkä tuota varten kuvattiin, esimerkiksi Roope tuossa alkuvideossa vuorostaan juttelee henkilökunnalle, että on hirvittävä nälkä ja nyt on ihan pakko päästä pöydälle tutkimaan, mitä herkkuja sieltä löytyy.