keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kuinka totuttaa kissa kantokoppaan? + video

Roopen ja Ilmon kanssa on käytetty paljon aikaa, että kissat tottuisivat kantovälineihinsä. Ensin jo ihan pentuna, etteivät eläinlääkärireissut olisi niin kurjia. Tuolloin meillä ei ollut omaa autoa, joten totuttaminen oli lähinnä sitä, että kuljetuslaatikot olivat esillä ja kissat kävivät niitä aina välillä tutkimassa. Lisäksi opetimme kissoille käskyn "koppaan" ja palkitsimme koppaan menosta ja siellä olosta.

Viitisen vuotta sitten aloitimme kissojen ruokinnan kantokopassa ja vielä tänäkin päivänä Roope ja Ilmo syövät ruokansa omassa kopassaan. Kissat tietävät, kumpi on kumman (tosin lähinnä niiden sijainnista) ja juoksevat niihin automaattisesti, kun henkilökunta lähestyy ruokakupin kanssa. Kantokopparuokinta ratkaisi meidän tuolloisen ongelman, mikä oli se, että Roope kävi ryöväämässä ruokaa oman ruokailunsa päätteeksi Ilmon kupista. Sen lisäksi kuljetuslaatikosta on tullut jatkuvan ruokinnan myötä turvapaikka, jonne kissat kantavat lelujaan tai ihmisiltä saalistamansa kananpalan "piiloon".

Ilmo makoilemassa pesässään

Meidän koppaantotuttamistavat joutuivat koetukselle Australiaan muuton aikaan, kun kissat joutuivat viettämään muutaman vuorokauden lentokopassaan. Puolen vuoden ajan ennen lähtöä käytettiin erityisen paljon aikaa siihen, että kissat tottuisivat uuteen paikkaan. Kissat ruokittiin kuljetuslaatikossa, ja lisäapuna käytin Feliway-suihketta, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi. Samoin koppaa kanniskeltiin ympäriinsä sisällä ja ulkona siten, että kissat olivat sisällä, ja harjoiteltiin autossa oloa eläinlääkärireissuilla. Luulen tästä kaikesta ollen paljon hyötyä, koska matkan ja 10 päivän karanteenin jälkeenkään kissat eivät saaneet traumoja koppaan menosta, vaan suostuivat sinne edelleen mielellään menemään. 

Näistä kokemuksista kumpusi innostus tehdä oheinen video siitä, miten kissan saa tykästymään kantokoppaansa. Muitakin vinkkejä olisi kiintoisaa kuulla, jos videolta jäi jotain puuttumaan. 

torstai 10. joulukuuta 2020

Roope vauvakutsujen keskipisteenä

Roope kertoo: 

Meillä oli viime viikolla vauvakutsut. Mini-ihmisen lisäksi taloon ilmaantui kolme muuta 3-kuukautista mönkijää. Veljeni Ilmo ei ollut ihan varma, miten lattialla makoilevaan vauvalaumaan tulisi suhtautua, ja pysytteli juhlien ajan raapimispuussa tarkkailemassa tilannetta. Kaikkien yllätykseksi minä tykkäsin kovasti juhlista ja osallistuin itsekin kekkereihin. 

Ensimmäinen kiva juttu oli se, kun henkilökunta peitti meidän kylmän kivilattian pehmeällä peitolla. Siinä oli kissan mukava maata tuijottamassa noita harmittomiksi todettuja otuksia, jotka päästelevät välillä vaarallisen kuuloisia ääniä, mutta eivät osaa ollenkaan liikkua.
Roopen paikka
Toiseksi henkilökunta taikoi jostain pöydälle herkullisia juustokakkupaloja, joista en tietenkään pystynyt pitämään tassujani erossa. Tai no niin kauan maltoin, kun vieraat eivät olleet vielä talossa. Kun vieraat olivat saapuneet, julistin kutsut alkaneeksi hyppäämällä pöydälle ja maistamalla valkosuklaapäällystettä. Jostain syystä henkilökunta ärähti vihaisena ja nuolaisemani kakkupala päätyi suoraan roskiin! Sitten, kun tarjoilujen aika viimein tuli, kaikki vieraat kieltäytyivät kakusta kohteliaasti. Kyllä minulle olisi kelvannut. Ehkä rikoin jotain kissalle tuntematonta protokollaa ja aloitin kakun liian aikaisin?

Muitakin kivoja juttuja juhlissa oli. Minulle tuotiin testattavaksi samanlaisia kärryjä, jotka jaan mini-ihmisen kanssa. Kävin kokeilemassa jokaista vaunukoppaa erikseen ja olin sitä mieltä, että erityisesti yksi niistä oli oikein kiva, ja halusin jäädä sinne nukkumaan. En ymmärrä, miksi henkilökunta oli ihan hermona ja kävi nappaamassa minut joka kerta alas, kun testaus oli käynnissä? Pitäähän kissan kokeilla huolella, että kärryt ovat tarpeeksi ergonomiset, jos meilläkin joskus päivitetään tuo nykyinen malli johonkin uuteen.

Yksi vieraista oli tuonut myöskin mukanaan hauskan pussin, josta roikkui jotain muovijuttua. Kävin aina välillä repimässä hampaillani muovia ulos, ja siitäkään henkilökunta ei tykännyt. Ihmeellistä kireyttä ilmassa. No, minulle sitten selitettiin, että muovijutun sisällä on pyyhkeitä, joilla pyyhitään vauvasta kakkaa pois. Se vähensi intoani koskea muoviin, vaikka kiva rapina siitä lähtikin. 
Kun vieraat olivat lähteneet, ihminen söi juustokakkupalat ihan itsekseen, eikä suostunut antamaan minulle edes pientä haukkua. Tylsä tyyppi.

tiistai 17. marraskuuta 2020

Saaliin loppusijoituspaikka

Roope on löytänyt itselleen uuden oleskelupaikan kissapuun alalokerosta mini-ihmisen saapumisen jälkeen. 

Tänne luolaan on hyvä mönkiä piiloon, mikäli tilanne käy liian uhkaavaksi. Ympärillä olevat pehmustetut seinät vaimentavat mukavasti kissan herkille korville sopimattomia ääniä. Reiästä voi kurkistella varovaisesti, onko reitti jo selvä. 

Turvapaikkaan voi myöskin koittaa piilottaa taidolla ja viekkaudella metsästetyt asiat. Kuten esimerkiksi rapisevan jutun, joka löytyi viime viikolla ihmisten ruokapöydältä. Harmi vaan, jostain kumman syystä metsästys ei sujunut kovinkaan äänettömästi ja rapinaan havahtunut henkilökunta juoksi paikalle poimimaan saaliin parempaan talteen. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Vauva ja kissat videolla

Mini-ihminen on jo 8 viikkoa vanha, joten aika päivitellä meidän kuulumisia. Öisin on nukuttu sen verran hyvin, että henkilökunta on ehtinyt istahtaa iltaisin alas ja yhdistellä siellä sun täällä kuvatut pätkät videoksi. 


Ilmo viihtyy siellä, missä sattuu ja tapahtuu ja tuleekin aina aamuisin vauvan huoneeseen tarkistamaan, että onko tyyppi vielä olemassa ja miten paljon se on yön aikana kasvanut. Mini-ihminen alkaa myös hoksata Ilmon olemassaolon ja seurailee kissaa kiinnostuneena katseellaan. 

Roopenkin kanssa meni viikot 4-6 paremmin, ja kissa alkoi selvästi tottua vauvan ääniin ja tuli jopa välillä Ilmon seurassa makuuhuoneeseen sosialisoimaan. Valitettavasti nyt 7-8 viikoilla mini-ihminen on alkanut ahkerasti harjoitella äänensä ylärekisteriä ja saanut jostain nupista käännettyä itkuvolyyminsa kaakkoon, joten Roope on taas ottanut etäisyyttä. Onneksi meillä on talossa kaksi kerrosta, niin kissa löytää aina jostain omaa rauhaa, eikä tarvitse väkisin kärvistellä toisen karmeassa huudossa. Roopelle on myös varattu oma Roope-time klo 20-24. Kun pikkutyyppi on nukkumassa, voi Roope vihdoin istua henkilökunnan sylissä rapsuteltavana, kuten Wanhoina Hyvinä Aikoina saattoi tehdä koska vaan! Ja on kissa kerran myös harjattu aamu viideltä, kun satuimme molemmat olemaan sopivasti samoihin aikoihin hereillä.

Laatuaikaa viettämässä Roopen kanssa

torstai 1. lokakuuta 2020

Tähystysasema vol. 2

Joulukuussa kerroimme, kuinka kissojen pettymykseksi yksi keittiön tähystysasemista tukittiin jutulla, jota ihmiset kutsuvat mikroaaltouuniksi. 

Viime vuonna tilanne oli vielä näin hyvä:
Kivasti mahtui silloinkin oleskelemaan, kun kuono osoitti kohti taivasta
Mutta sen jälkeen mokoma henkilökunta tukki koko aukon mustalla pömpelillä!

Lähes vuoden ajan Ilmo mittaili hartaasti etäisyyksiä ja laski päässään, millaisen ponnistusvoiman tarvitsee, jotta mikron päälle voisi hypätä. Monen kuukauden uurastus kannatti, koska muutama päivä sitten lopputulos oli viimein selvillä.
"E = mgh"
Tähystyspaikka on taas turvattu seuraaviksi vuosiksi! 
"Jospa nyt henkilökunta voisi pitää sisustuksen samana, jottei tulisi näin paljon kissalle pähkäiltävää tulevalle vuodelle"