Kääks ääks, taas on vierähtänyt pari kuukautta edellisestä tekstistä, mutta ei hätää - täällä me olemme vielä.
Pitänee tiivistää viimeisen parin kuukauden kuulumiset:
Kävimme jokavuotisella Kissanpistimöreissulla. Kaikki oli muuten kunnossa, paitsi Ilmo-rukkaa odottaa hammashuolto.
Roope päätti, että nykyinen hiekkalaatikko ei enää sovellu Hänen Kuninkaallisille Tassuilleen ja kakkasi mielenosoituksellisesti laatikon viereen muutaman viikon ajan. Lopulta henkilökunta vaihtoi käytössä olleet puupelletit paperinappuloihin ja kissa suostui taas tähtäämään ulosteensa oikeaan lootaan. Hurraa!
Roope ja Ilmo täyttivät 7 vuotta! Jostain syystä tuo ihminen haluiaisi kirjoittaa tähän, että ihmisiässä olisivat peruskoululaisia, mutta tuohan on ihan hölmö vertaus, kun kissojen elämänkoulua ollaan sentäs käyty vuosikaudet.
Roope on alkanut nauttia mini-ihmisen silityksistä. Henkilökunnan pitää vaan silmä tarkkana vahtia, ettei taapero innostu liikaa ja käytä liian rajuja otteita. Ilmo ei oikein perusta pikkutyypin hellyydenosoituksista ja pitää mieluummin etäisyyttä, mutta syöttötuolista tippuva ruoka kelpaa kyllä.
Ollaan pitkästä aikaa ulkoiltu kissojen kanssa, vaikka henkilökuntaa vähän kammottaakin uuden kirppuepidemian mahdollisuus. Molemmat kissat on käsitelty kirppuja vastaan, joten ei pitäisi olla vaaraa, mutta edelliskerta traumatisoi sen verran, että jokainen pieni hitunen turkissa saa sydämen kurkkuun.
Henkilökuntamme nuorin jäsen on nyt kunniakkaasti ohittanut vauvaiän ja alkanut omaksua hyvää tahtia kissojen hoitoon vaadittavia asioita. Toki myönnettäköön, että jonkin matkaa on vielä siihen, että Roopen ja Ilmon voi täysin huoletta jättää juniorin hoiviin. Kissojen ruokintaa ei voi vielä sisällyttää taaperon päiväohjelmaan, koska hän todennäköisesti haluaisi maistaa itsekin, miltä Ziwipeakin kana maistuu. Juomakuppikin on pitänyt piilottaa turvalliseen paikkaan, koska lapsi on varsinainen vesipeto ja koittaa sukeltaa pienimpäänkin kippoon nestettä. Silitys sujuu jo ihan kelvollisesti, kunhan vain vahtii, ettei hännästä oteta kiinni. Leikitys - no - sanotaanko näin, että into ja halukkuus olisi kova, mutta minityyppi päästelee leikkiessään niin kummia ääniä, että sekä Ilmon että Roopen mielestä on parempi tarkkailla hurmioissaan käkättävää vauvaa muutaman metrin etäisyydeltä.
Muutamia kelvollisia leikittämisyrityksiä on jo nähty. Tässä pari esimerkkiä videoituna.
Lapsemme on onneksi eläinrakas ja tykkää hirmuisesti sekä kissoista ja koirista. Yksi hänen ensimmäisistä sanoistaan olikin luonnollisesti "kissa" (tosin lausuminen on vielä enemmän luokkaa kijjjjja). Hän on harjoitellut sanaa niin pontevasti, että kerran yöllisen heräämisen jälkeen pinnasängystä kuului kuiskaus "kissa.. kissa..." ennen nukahtamista. Vertailun vuoksi koiraa taapero ei osaa vielä sanoa, vaan koira on "ö, ö, ö, ö, ö", joka on mini-ihmisen mielestä se ääni, joka kadulla haukkuvista koirista kuuluu.
Välillä myös hevoset ja koirat ovat "kissa", mistä Ilmo ja Roope ovat hieman loukkaantuneita. Esimerkiksi alla olevan kirjan eläin on vauvan mielestä ilmiselvä kissa. Taitaa olla pieni ihmismieli vielä yhtä erehtyväinen kuin Googlen tekoäly.
Mini-ihminen alkaa jo lähestyä taaperoikää. Liikkuminen kehittyy hurjaa vauhtia ja hän on myös alkanut kommentoida kaikkea näkemäänsä omalla kielellään. Vauvamme taitaa olla onneksi eläinrakas tyyppi. Kuvakirjoja katsellessa kissan kuva saa aikaiseksi iloisen kikatuksen. Samoin vaipanvaihto sujuu paremmin, jos samalla voi kujerrella kissanhiekkasäkin kissalle.
Roope ja Ilmo pitävät tällä hetkellä vauvaan koronavirusaikaan soveltuvaa 1,5 metrin minimietäisyyttä. Tosin poikkeuksena nälän yllättäessä molemmat käyvät myös puskemassa mini-ihmistä ihan varuiksi, jos se olisi jo oppinut ottamaan kanapalat esille jääkaapista. Ilmo haluaisi myös kovasti nukkua vauvahuoneessa päiväunet, mutta on toistaiseksi saanut tyytyä päivystysvuoroon oven ulkopuolella. Vauvaa taas kiinnostaisi kovasti leikkiä kissojen kanssa, mutta kovaääninen naurunremakka ja hoippuva eteneminen saa kissat pysymään kaukana - ja hyvä niin. Eipähän tarvi toimia itse erotuomarina, kun pieni nyrkki saattaa välillä tarrata liian lujaa kiinni asioihin. Yllättävän samankaltaiset asiat kissoja ja mini-ihmistä kuitenkin kiinnostavat, joten eiköhän noista vielä leikkikaverit toisilleen saada.
Android-puhelimien kamerasta löytyy nykyisin oletuksena Google Lens -niminen kuvantunnistussovellus, jota en ole aikaisemmin osannut hyödyntää. Google Lens vaikuttaa ensi silmäyksellä kameralta, mutta kuvan oton sijaan hakeekin kuvattavana olevasta kohteesta tietoja. Esimerkkinä voi katsoa kiinan kielistä menua puhelimen läpi, jolloin ruudulla näkyy suoraan käännös suomeksi. Tai osoittaa linssiä vaikkapa työpaikan tietokonetta kohden, jolloin Google Lens hakee mallin ja lisätietoja. Näppärä vehje!
Google Lensin löydettyäni piti tietysti ensimmäisenä testata, kuinka hyvin tekoäly osaa tunnistaa Roopen ja Ilmon rodun, kun osoitan kameralla kissoja. Tässä tulokset ja kuvankaappaukset siitä, mitä tietoja Google Lens kissoista näytti:
1. Roope = Munchkin. Väärin meni. Ehkä nuo pienesti mahan alta pilkottavat jalat hämäävät?
2. Roope = Turkkilainen angora. Selkäkuva on liene haastava, kun pitäisi tästä kulmasta hoksata, että juuri somalikissat ovat tämän värisiä.
3. Roope = Fretti :D Nyt meni jo eläinlajikin pieleen...
4. Roope = somalikissa. Yllättäen tästä epämääräisestä räpsäyksestä algoritmi tunnisti ihan oikein!
5. Ilmo = siperiankissa. Kieltämättä kuvan siperialaisella on kaukaa katsottuna aika samanvärinen turkki kuin Ilmolla.
6. Ilmo = ragamuffin. Hmm, ehkä Ilmon silmät ovat samanlaiset kuin tuolla oikeassa alakulmassa olevalla ragamuffinilla?
7. Ilmo = Maine Coon. Viilenee, viilenee. Tosielämässä 3,8 kiloista Ilmoa ei voi kyllä sekoittaa Maine Cooniin!
8. Ilmo = somalikissa! Viimein sain Ilmostakin kuvan, jonka Google Lens tunnisti ihan oikein.
Lopputulos - Google Lens 2/8 oikein. Vähän vielä täytyy tekoälyn treenata. Ehkä koirarodut olisivat olleet helpompia?
Kissabloggaus ja muut kirjoittelut ovat jääneet viime viikkoina vähille. Samoin myös videoiden teko! Vauvan täytettyä neljä kuukautta öistä tuli rikkonaisempia, joten päivisin ei tullut juurikaan kuvailtua. Nyt lienee suunta taas kohti paremmin nukuttuja öitä.
Joitain otoksia kamerasta löytyi kissoista ja vauvasta noin 3-5 kuukauden iässä. Olisi tehnyt mieli kuvata lisääkin, mutta lähes 7 kk ikäinen vauva on niin kehittynyt verrattuna näihin klippeihin, että täytyy yrittää kuvata tämän hetken mini-ihmisestä toinen video. Nyt hän jo sentään kääntyilee selältä mahalleen ja toisinpäin, ryömii vauhdilla ympäriinsä, lähes konttaa ja osaa jo istuakin ilman tukea. Syö soseiden sijaan itse sormillaan ja tiputtelee kissoille syöttötuolistaan kanaa syötäväksi (ja bataattia ja porkkanaa ja avokadoa ja perunaa ja kaikkea muuta syömäkelvotonta, jolloin henkilökunta koittaa sukeltaa väliin).
Mutta tämä video siis ajalta, kun molemmat kissat olivat sopeutuneet uuteen tulokkaaseen hyvin ja mini-ihminen makoili ennalta-arvattavasti lattialla siinä paikassa, mihin hänet oli aikaisemmin laskettu.
