Näytetään tekstit, joissa on tunniste BARF. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste BARF. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Taas eläinlääkäriin ja eliminaatiodieettikuulumiset

Roopen tunnelmia videolla menneestä viikosta:


Roope-parka on ollut jo seitsemän päivää kaulurin urhi. Ensimmäisen parin päivän aikana näytti siltä, että tassu menee huonompaan suuntaan. Sen jälkeen vaiva alkoi kuitenkin parantua ja tällä hetkellä kolmesta varpaanvälistä kaksi näyttää jo ihan ok:lta, mutta tuo kolmas yhä vaan märkii. Tosin viimeksikin tassun paranemisessa taisi kestää pari viikkoa, vaikka oli samanlainen puhdistussetti ja vielä antibiootit sen lisäksi.



Koska kissat täytyy joka tapauksessa rokotuttaa vielä tämän vuoden puolella, päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin huomiselle sekä rokotuksiin että tassutarkastukseen. Kokeillaan tällä kertaa vertailun vuoksi toista, isompaa ja ketjuna toimivaa eläinlääkäriklinikkaa. Jospa tassuun löytyisi voide, joka parantaisi vaivan nopeammin.

Kaulurin kanssa liikkumiseen Roope on sopeutunut viikossa paremmin. Vähän liiankin hyvin, koska kissa on onnistunut pari kertaa joogaamaan itsensä sellaiseen asentoon, että on saanut kielensä osumaan takajalkaan. Myöskin kiipeäminen raapimispuun ylätasolle on onnistunut sen verran ketterästi, että henkilökunta päätti olla purkamatta puun yläosaa.

Mieluisaa tötterön pitäminen ei tietenkään ole. Kauluri tuntuu jonkin verran kutittavan ja kissa rapsuttaa aina kaulaansa autuaana, kun härpäkkeen ottaa pois. Tilattiin netistä puhallettava kauluri, jotta päästään kokeilemaan, olisiko se tuota muovikapistusta mukavampi.




Loppuun pikakuulumiset Ilmon eliminaatiodieetistä: Ilmeisesti yhden eläinlajin valmiiksi pakatulle raakaruualle olisi täällä enemmänkin kysyntää, koska krokotiiliruuan valmistajalla tuli toimitusongelmia ja ruoka loppui koko Australian mantereelta :'-D Onnistuttiin onneksi kahmimaan saman sarjan kalkkunaa sen verran pakkaseen (sitä samaa, joka näkyi kissojen synttäripäivän videossa), että sillä ollaan pärjäilty. Kalkkunakin myytiin loppuun melko pian krokotiiliruuan loppumisen jälkeen, eikä kaksi viikkoa sitten tehtyä tilausta olla vieläkään pystytty toimittamaan.

Koska me ei varsinaisesti haluta olla lisäämässä krokotiililihan kulutusta, niin kalkkuna on se, mitä jatkossakin aiotaan Ilmolle syöttää. Viime viikolla kokeiltiin myös varovaisesti naudanlihaa, mutta kissa alkoi välittömästi oksentamaan uudestaan, joten ollaan sen jälkeen tiukasti pysytty pelkässä kalkkunassa. Toivotaan, että saadaan pian tuo uusi satsi. Muuten pitänee hakea kalkkunaa kaupan lihatiskiltä ja kokeilla, jos se pysyisi sisällä.

Dieetillä ollaan oltu nyt suunnilleen neljä kuukautta, heinäkuun puolivälistä alkaen. Ensimmäisen kuukauden ajan syötettiin krokotiilia ja sen jälkeen tuota kalkkunaa, vähän lohta, ja nautaa. Näistä nauta aiheutti selvästi oksenteluja, kun taas kalkkuna ja lohi ovat pysyneet sisällä ongelmitta.
"Kalkkunaa, krokotiilia.. kaikki käy! Kunhan murkinaa tulee säännöllisesti kuppiin"





sunnuntai 5. elokuuta 2018

Eliminaatiodieetti Down Under

Töttöröö!

Noin kuukausi sitten avauduttiin meidän epäonnistuneesta eläinlääkärireissusta. Ilmo oli oksentanut kesäkuussa 16 kertaa, jonka jälkeen kissa kiikutettiin eläinlääkäriin. Tutkimuksista ei tullut kuitenkaan yhtään mitään, kun Ilmo ei suostunut ojentamaan kaulaansa pistettäväksi verikoetta varten.

Roope (taustalla): (Piiitkä haukoitus) Taas se jaksaa jauhaa noista Ilmon ongelmista... huoh. 


Aloitettiin kuitenkin eläinlääkärin neuvosta eliminaatiodieetti ja päätös osoittautuikin tosi hyväksi. Dieetti alkoi kolme viikkoa sitten. Ruokavaliomuutoksen jälkeen Ilmo on oksentanut vain kerran yhden karvamöykyn, mikä on huikea muutos verrattuna edelliseen tahtiin.

Huraaaaa!

Eliminaatiodieetin idea on se, että eläimelle syötetään vain yhtä proteiinilähdettä, jota kissa ei ole koskaan aikaisemmin syönyt, eikä näin ollen ole tuolle lihalle allergisoitunut. Yleisimmin eliminaatiota käytetään iho-ongelmiin ja olinkin melko skeptinen, että voikohan tuo auttaa tähän meidän tapaukseen.

Lihavaihtoehtoja tutkiessa päädyttiin lopulta niinkin eksoottiseen eläimeen, kun krokotiiliin, koska sitä sai ostettua suoraan eläinkaupan pakastealtaasta, ja tuossa ruuassa ei tosiaan ole muita proteiininlähteitä joukossa. Mietittiin, että valmis ruoka on kuitenkin paljon helpompi tässä tapauksessa, jotta kissa saa varmasti kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.
Huurteista krokoa


Yksi annos, kiitos!
Nyt Ilmo on popsinut uutta murkinaa mutinoitta kolme kertaa päivässä. Roopelle on syötetty omaa ruokaa ja kopparuokinnalla varmistettu se, ettei Ilmo käy Roopen kupilla. Koko loppuelämää ei ole tietystikään tarkoitus syöttää Ilmolle veden petoja, vaan suunnilleen 8 viikkoa aloitellaan tällä dieetillä. Sen jälkeen kokeillaan lisätä uusia eläimiä ruokavalioon liha kerrallaan ja katsotaan, miten käy.






keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tee se itse: kissanherkut

Viime postauksessa henkilökunta valitteli sitä, ettei täältä meren ja aavikon välistä ole oikein tahtonut löytyä kissoille soveltuvia herkkuja koulutustarpeisiin.

Penan ja Punkun ihminen laittoi sitten meille kivan vinkin Piivin postauksen itsetehdyistä herkuista, jossa ideana on itse kuivattaa pieneksi paloiteltua lihaa tai kalaa uunissa. Ajoitus oli loistava, koska meiltä juuri loppui tämänhetkiset kissanherkut. Kaupasta ei löytynyt kuivatukseen halpaa lohta tai muutakaan paneroimatonta pakastekalaa, mutta sen sijaan broilerin sydämiä ja kivipiiraa löytyi, joten päätettiin rohkeasti kokeilla kuivattaa niitä. Kotona juolahti mieleen pakkaseen unohtunut köntti kananrintaa, joka päätyi myös palasiksi pellille.

Näillä alkuun







Pilkoin ensin aineksia pieniksi paloiksi pellille ja sen jälkeen laitoin uuniin, jossa olivat 200 asteessa n. 30 min. Sen jälkeen kääntelin ja pidin vielä n. 10 min, koska eivät tuossa vaiheessa näyttäneet täysin kuivuneilta. Tein ainoastaan yhden testipellillisen ja loput lihat paloittelin raakana syötäviksi annoksiksi pakkaseen. Kananrinta oli toisella pellillä ja sen kuivattamisessa kesti vähemmän aikaa, n. 25 min kääntelyineen.

Valmiina uuniin





Uunin jälkeen sisäelinsatsi näytti tältä:









Ja broileripalat tältä:



Valmistusprosessi aiheutti odottavia maukaisuja ja lopputulostakin syötiin hyvällä ruokahalulla. Sydän ei toiminut henkilökunnan näkökulmasta niin hyvin, koska rasvaisempaa sisäelintä olisi ehkä pitänyt joko pitää pidempään uunissa tai esipaistaa / keittää, jotta paloista olisi saanut ihan todella kuivia. Lisäksi kissat joutuivat rouskuttelemaan sisäelinpalasia vähän pidempään, mikä voi olla hampaiden kannalta hyvä, mutta aiheuttaa koulutushetkiin ylimääräistä keskittymisen herpaantumista. Jatkossa voisikin kokeilla pelkkää kivipiiraa vähän pienempinä palasina.

Lähes rasvaton broilerin rinta taas toimi tosi hyvin. Paloista tuli kevyitä, kuivia, helposti pureskeltavia ja kissojen mielestä herkullisia.

"Mmm. Ytimekäs lihan tuoksu, mukavan rapea suutuntuma. Täys kymppi."





Roope tykkäsi myös herkuista. Ilmo koittaa ujuttautua vieressä apajille

Lihojen säilyvyyden suhteen epäilen, että ainakaan tuo sydänsatsi ei säilyisi kovin montaa päivää. Siispä nykertelin suurimman osan herkuista annospusseihin pakkaseen. Nopean testin perusteella pakastettu herkku näyttäisi maistuvan kissoille samoin kuin juuri pelliltä otettu versio.
Kissainhemmottelupussit



maanantai 12. lokakuuta 2015

Raakaruokailun riskeistä

Kissojen raakaruokailusta ei ole tullut hetkeen kirjoitettua. Elokuussa pohdiskeltiin siirtymistä raakaruokapitoisempaan ruokavalioon, sen jälkeen Roopella oli hetken vatsaongelmia, mutta viimeiset 1,5 kuukautta on mennyt tosi hyvin eilistä aamua lukuunottamatta. 

Raakaruokinta on hoidettu niin, että henkilökunta on ostanut ruokakaupasta possun sydäntä, maksaa ja broileria. Eläinkaupan pakkasesta on tarttunut mukaan kivipiiraa, broilerin sydämiä ja kanankauloja. Näistä on laskeskeltu päivän tarve ja jaettu se kolmeen annospussiin, joihin jokaiseen tulee esimerkiksi 2x ihan pikkuruinen pala maksaa, pari broilerin sydäntä/vähän kivipiiraa, n. 30g lihaa ja n. 10g jotain luisempaa. Tällainen pussi siis jaetaan kahdelle kissalle ja syötetään kisuille kolmesti päivässä. Näiden lisäksi syötetään vähän päivästä riippuen keltuaista, lohiöljyä/Mölleriä, sinkkiä, merilevää ja Multicatia. Kalsiumiakin meillä on, mutta se pyritään yleensä tarjoilemaan luiden muodossa.

Pussitus alkamassa. Määrät ovat näkyvillä koneella ja laadunvalvoja on valmiina tarkastamaan pussituksen lopputuloksen


No, kaikki meni tosiaan monta viikkoa hyvin, kunnes eläinkaupasta loppui kanankaulat. Mitäs niiden tilalle luiseksi lihaksi? Jauhettuja kanansiipiä ollaan kokeiltu joskus aiemmin, mutta Roope ja Ilmo eivät ole kovin suuria mössöruuan ystäviä, ja hampaatkin puhdistuu paremmin luita narskutellessa. Kaupasta löytyi sitten kokonaisia kanansiipiä, eli niitäpä sitten. 

Kotona huomattiin, että kanansiipipussi oli aikamoinen jääkimpale, johon ei mikään veitsi oikein pystynyt. Piti siis sulatella (jääkylmässä vedessä) ja odotella. Sen jälkeen ilta oli pitkä kanansiipiä pilkkoessa. Henkilökunta kirjoitti itselleen mentaalisen muistiinpanon, ettei enää koskaan ostaisi toista pussia. Viimeisiä siipiä pilkkoessa siivet olivat jo sulaneita, mikä vähän myös mietitytti, kun joskus on taottu päähän, että sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen. 

Viikonloppuna sitten tuli hölmösti otettua itse tehty sekoitus sisältäen samaista kanansiipeä yöllä sulamaan huoneenlämpöön. Ei tullut jotenkin uusavuttomalle henkilökunnalle tässä vaiheessa mieleen, että kana saattaisi vaikka aamulla olla pilaantunutta moisen kylmäketjun jäljiltä. Kissat söivät aamupalaansa ihan hyvällä ruokahalulla, mutta sitten melko lyhyen ajan päästä syömisestä oksensi ensin Ilmo, Ilmo toisen kerran, sitten oksensi Roope, Ilmo kolmannen kerran, Roope toisen kerran. 

Pikku-Ilmolla oli huono olo :(


Sunnuntaiaamu meni siinä rattoisasti kissan oksennuksia siivotessa. Kissat vietiin jossain vaiheessa kylpyhuoneeseen, ettei kaikissa matoissa olisi ihan niin monta ruskea läikkää siivottavana. Kylppärissä tietenkään kumpikaan ei oksentanut, mutta heti sieltä poispääsyn jälkeen Ilmo yökkäsi vielä kerran olohuoneen matolle. 

Onneksi ruokamyrkytys ei ollut lopulta kovin vakava. Roope söi jo hyvällä ruokahalulla tunnin päästä tapahtuneesta. Ilmo ei suostunut ihan heti ottamaan mitään, mutta joi vettä ja söi taas noin viiden tunnin jälkeen. Tapahtuneesta viisastuneena henkilökunta suosittelee kovasti sulattamaan broileria ainoastaan jääkaapissa yön yli ja välttämään tuotteita, joissa välisulatus ennen pussitusta on pakollista.

Toinen asia, minkä voisi mainita tässä yhteydessä, on se, että myös pakastamattoman lihan syöttämistä kissalle kannattaa välttää. Tekisi aina mieli syöttää kissoille pieniä makupaloja lihaa leikellessä, mutta ainakin toksoplasmatartunnan riski kasvaa. Eli lihat pakkaseen vähintään kolmeksi päiväksi, jotta ikävät alkueläimet kuolevat ja liha on mahdollisimman vaaratonta. 

Uninen Roope illalla


Raakaruokailussa on paljon hyviä puolia, mm. tähän astisten kokeilujen perusteella kissat ovat olleet aktiivisempia ja ruuan kustannukset pienentyneet reippaasti. Kunhan vaan käsittelee raakaa lihaa viisaasti. 


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Muutoksia ruokavaliossa

Kesälomalla oli aikaa perehtyä kissojen oikeaoppisen ruokinnan monimutkaiseen maailmaan. Lueskelun seurauksena tuli tehtyä muutama muutos edelliseen ruokavalioon.

Aiempi ruokavalio sisälsi pääsääntöisesti: 
  • Vapaasti tarjolla olevaa kuivaruokaa (Applaws)
  • Miamorin märkäruokaa n. 2 pussia/kissa kolme kertaa päivässä tai Miamorin tilalla raakaa lihaa muutaman kerran viikossa
Nyt kun pentuikä lähenee loppua ja Roopen paino hivuttautuu yhä ylemmäs, ensimmäinen helppo päätös oli lopettaa jatkuva kuivaruuan syöttäminen ja syöttää kissat kolme kertaa päivässä. Sen jälkeen raaka-, märkä-, ja kuivaruuan suhteet ovat hakeneet muotoaan. Mielessä on ollut pitkään raakaruuan lisääminen, mutta esimerkiksi Kissanhoidon käsikirjassa (Ylikorpi) todetaan, että raakaravinnon määrän ei tulisi ylittää yli 10% kissan ravinnosta ilman perehtymistä kissan ravitsemuksellisiin tarpeisiin ja eri raaka-aineiden koostumukseen. Siispä tutkin asiaa tarkemmin lukemalla läpi mm. Pikkupedot -blogia ja NRC:n ravintosuositukset ja tein jopa Excelillä laskurin, jolla laskin eri ruokien ravintoainepitoisuuksia.

Ilmo söisi mieluiten ruokansa tuoreena


Mielessä oli aluksi jonkinlainen päivittäinen yhdistelmä raakaruokaa ja teollista ruokaa (teollista lähinnä tarjoilun helppouden takia), mutta ravitsemukselliset vaatimukset täyttävää yhdistelmää on yllättävän vaikea koostaa. Suurin haaste on ollut teollisten ruokien epämääräiset valmistusainelistat. Esimerkkinä vaikkapa Miamorin Ragout Royale kani, kana & tonnikala: 

Kani, kana & tonnikala:
Raakaproteiini: 8.0% Raakarasva: 5.0%
D3-vitamiini (250 ky/kg), E-vitamiini (alfatokoferoliasetaatti) (15 mg/kg), kupari (kupari[II]sulfaattipentahydraatti) (1 mg/kg), mangaani (mangaani[II]sulfaattimonohydraatti) (1 mg/kg), sinkki (sinkkisulfaattimonohydraatti) (18 mg/kg).

Ruuan kalsium - fosfori -suhteesta tai määristä ei kerrota mitään, A- ja B-vitamiinien olemassaoloa ei mainita (vai onko niitä ruuassa ollenkaan? Kyseessä on kuitenkin täysravinto), myös muut hivenaineet, kuten kalium ja jodi jäävät arvoituksiksi. Siinäpä sitten koostat täyspainoisen ruokalistan Miamoria sisältäen.

Kuivaruuan käytön jatkamisesta en ole ollut muutenkaan niin innostunut luettuani mm. Kissanhoidon käsikirjaa (Ylikorpi), jossa tehdään selväksi se, että kissan pitäisi saada tarpeeksi kosteaa ruokaa, koska kissa ei juomalla korvaa kuivaruokinnassa menetettyä nesteosuutta. Roope ja Ilmo juovat kyllä molemmat, mutta päivittäinen määrä ei ole kovin suuri, tuskin edes desilitraa. Lisäksi Applaws sisältää 15% hiilihydraatteja ja myöskään tämän ruuan tuoteselostuksesta ei selviä esimerkiksi B-vitamiinin määrä (oletettavasti tuotteessa oleva kana sisältää B-vitamiinia, mutta kuinka paljon?). 

Roopea ei huoleta kuivamuonan B-vitamiinipitoisuus. Raksut maistuu tosi hyvältä!


Kun siis ravintoarvojen näkökulmasta pohtii, tuntuisi melkein helpommalta siirtyä kokonaan raakaruokintaan ja syöttää vain satunnaisissa tilanteissa teollista ruokaa. Kissat pitäisi vain totuttaa luonnonmukaisessa ruokinnassa tarvittaviin lisäravinteisiin. Roope syö lähes kaikkea ongelmitta, mutta Ilmolle ei ole toistaiseksi kelvannut lohiöljy, samoin keltuainen maistui vasta kolmannella yrittämällä. Kissoille maustetut tabletit menevät hyvin herkkuina (esim. Multicat), mutta mauttomat (esim. sinkkilisä Kelasin) eivät taas maistu millään. Kissoille pitäisi myös kokeilla ainakin maksaa ja mahdollisesti jotain muuta luupitoista kanankaulojen lisäksi. 

Uusi ruokavalio hakee siis vielä lopullista muotoaan. Tällä hetkellä on tarkoitus siirtyä hiljalleen vähän raakapainotteisempaan siten, että vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet olisivat edes kutakuinkin sinnepäin.