lauantai 30. kesäkuuta 2018

Eläinlääkärille mahaongelmien takia

Ilmo kertoo: 

Hei vaan te siellä ruudun toisella puolella. Toivottavasti teillä on ollut mukavampi viikonloppu kuin minulla. 

Noin viikko sitten söin aamupalakseni raakaa kalkkunaa. Sen jälkeen tuli huono olo ja pulauttelin kalkkunan jämiä sen verran moneen kertaan suustani, etten ole tapauksen jälkeen suostunut koko lintua syömään. 

Henkilökunta alkoi hössöttää ja varasi minulle ajan kissanpistimöön. 

Kutsun tuota paikkaa kissanpistimöksi, koska siellä pistellään pieniä viattomia kissoja inhottavilla piikeillä. 

Tänään tuli sitten tuomiopäivä, ja mentiin sillä hurisevalla jutulla pistimöön.

Oli kyllä kaikista inhottavin pistelykerta. Mokomat surauttivat ensin kaulastani turkin pois! Kuvitelkaa! Kaulaan tehtiin iso neliö, joka vieläpä kutitti inhottavasti sen jälkeen, kun turkki oli ajeltu. Miten nyt kehtaan mennä enää treffeille, kun kaulassa on omituinen laikku? :( Olin niin pöyristynyt moisesta käytöksestä, että rimpuilin niin paljon kun kissavoimillani kykenin, jotta pääsisin karkuun. 

Tässä kurkistelen säikähtäneen oloisena kopastani kotioloissa. Eihän missään näy piikkejä?
Sen jälkeen minua yritettiin muutamaan otteeseen pistää melkein puolen tassun kokoisella piikillä. Kummallisia ovat kyllä nuo ihmiset, kun kuvittelevat minun pysyvän kiltisti paikoillani, kun iso piikki lähestyy kaulaani.

Lopuksi minulle tuikattiin vielä piikki takajalkaan. Olettivat, että olisin sen vaikutuksesta rauhoittunut, mutta en voi kyllä tuollaisessa kidutuspaikassa rentoutua vähääkään. Niinpä jatkoin sinnikkäästi pyristelyä, kun yrittivät vieläkin lähestyä piikin kanssa. 

Henkilökunta kertoo: 

Voihan verikoe. Henkilökunta ei kyllä millään aavistanut kissaa ottaessaan, että eläinten lääketieteellinen tutkiminen voi olla näin haastavaa. Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun eläinlääkärissä on ollut haasteita.

Meidän top-3 kamalimmat eläinlääkärikokemukset ovat: 

1) Toukokuu 2016. Kissoista yritettiin ottaa verikoetta muutama viikko rabiesrokotteen annon jälkeen, jolla piti todistaa, että rabieksen vasta-ainepitoisuus veressä on riittävä. Molempia kissoja yritettiin pistää useampaan kertaan kumpaankin etutassuun, mutta kissat aina ovelasti vetäisivät tassunsa pois piikin lähestyessä. 

Lopputulos: Monta piikitettyä tassua, eikä yhtään verta purkissa. 

Ratkaisu oli tuolloin, että varattiin CatVetistä aika, jossa kissaklinikan loistava henkilökunta sai kokeet otettua ensimmäisellä yrityksellä molemmista kissoista, ilman rauhoittamista. Ikävä CatVettia!
 
2) Lokakuu 2016. Asuttiin tuolloin melko kaukana CatVetistä, joten vielä toisenkin kerran erehdyttiin menemään tuolle epäonniselle eläinlääkäriasemalle. Tällä kertaa kissoilta oli tarkoitus poistattaa hammaskivet, joten ajattelin, että kun homma tehdään nukutuksen alaisena, niin eiköhän tuollainen rutiinitoimenpide hoidu ilman ongelmia, kun olin myös jutellut tämän eläinlääkärin kanssa mahdollisesta rauhoitusaineyliherkkyydestä.

Kuinkas kävikään. Ensimmäisenä vuorossa oli Roope, joka vietiin toimenpidehuoneeseen. Henkilökunta ei ollut paikalla todistamassa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta ilmeisesti kissa sai jonkin sortin hepulin siinä vaiheessa, kun kanyyli olisi pitänyt tuikata tassuun nukutusaineen saamiseksi kissaan. Homma jouduttiin jättämään kesken. Tästä kirjoitettiin tuolloin blogipostauskin

No, eikun vaan CatVettiin ja siellä kaikki hoitui taas tosi hienosti, ilman ongelmia. 

3) Kolmas tapaus sattui tosiaan tänään. Vietiin Ilmo paikalliselle kissaeläinlääkärille, joka hoiti Roopen tassua helmikuussa. Alussa kaikki sujui tosi hyvin. Ilmo ja Roope saivat molemmat tutustua vastaanottohuoneeseen ja Ilmo erityisesti tykkäsi eläinlääkäristä, joka osasi rapsuttaa kissaa juuri oikealla tavalla. 

Odotushuoneessa oli kissa-aiheista luettavaa
Jutusteltiin eläinlääkärin kanssa Ilmon oksenteluista samalla, kun eläinlääkäri teki Ilmolle perustarkastuksen. Sovittiin, että kissasta otetaan verikokeet, jotta nähdään, ettei maksa-, haima- tai munuaisarvoissa ole mitään poikkeavaa. 

Ilmon oksennuspäiväkirja oli mukana
No, eihän se taaskaan mennyt putkeen. Ongelmat alkoivat siitä, kun kissa vietiin erilliseen toimenpidehuoneeseen verikoetta varten. Henkilökunta ei nähnyt, mitä huoneessa tapahtui, mutta kokeen otossa kesti ja kesti. Kun lopulta Ilmo tuotiin takaisin, oli eläinlääkäri saanut noin 3/4 osa purkkia verta, mutta sen jälkeen Ilmo oli saanut pyristeltyä itsensä pois neulasta. 

Etsi kuvasta Roope
Sen jälkeen koitettiin kerran siten, että henkilökuntakin oli pitämässä Ilmoa paikoillaan. Ilmo pysyi hetken ihan kiltisti paikoillaan, mutta suonen etsimisessä kesti tosi pitkään ja sitten kissa alkoi taas pyristellä sen verran paljon, että oli päästettävä vapaaksi. Ilmo ei ole millään tavalla aggressiivinen tai muuta. Ainoastaan rimpuilee sen verran paljon, että neulaa on haastava saada suoneen.

Lopuksi Ilmolle kokeiltiin vielä antaa rauhoitusaine. Koitin rauhoitella kissaa, mutta Ilmo oli ehkä noin minuutin tai pari pakoillaan ja sen jälkeen taas viipotti iloisesti ympäri huonetta. Toinenkin eläinlääkäri tuli pitelemään Ilmoa paikoillaan, mutta tuokin yritys loppui siihen, että kissa pyristeli sen verran, ettei neulaa saatu osumaan suoneen. 

"Huh, jokohan täältä uskaltaisi tulla ulos"
Se niistä tutkimuksista sitten. Verta saatiin sen verran, että voidaan tarkistaa valkosolujen ja punasolujen määrä, mutta noita muita arvoja ei tuosta määrästä saada otettua. Prkl. 

Mitä Ilmon kanssa sitten seuraavaksi? Eläinlääkäri ehdotti, että kissalle aloitetaan eliminaatiodieetti. Pitäisi tutkia eri raakavaihtoehtoja ja keksiä sopiva proteiinin lähde, jota Ilmo ei ole syönyt aikaisemmin, ja syöttää totuttelujakson jälkeen pelkästään sitä seuraavat pari kuukautta. Mitäköhän ihmettä sitä tuolle kissalle syöttäisi... Eläinlääkärin ehdottamia vaihtoehtoja oli mm. krokotiili ja hevonen. Itse pohdin, että kaniini voisi olla hyvä, kun se on tällä mantereella melkoinen riesa ja tuholaiseläin, jos sitä jostain löytäisi.

Jos oksentelumäärät kasvavat edelleen, niin eläinlääkärin ehdotus oli, että kissa nukutetaan, otetaan täydet verikokeet ja otetaan samalla ultra.

14 kommenttia:

  1. Voihan kissanpistimö ja masuvaivat! Harmi ettei kissoille pysty selittämään miksi olisi hyvä pysytellä paikoillaan vaikka inhottava toimenpide onkin ja lekurissa muutenkin kaikki niin jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja näin ihmisenäkin kyllä tekee välillä mieli vetäistä käsi pois, jos se verikokeen piikki lähestyy suonta. Harmittaa myös se, että näiden kokemusten jälkeen pistäminen ei varmasti ole ensi kerralla yhtään sen helpompaa.

      Poista
  2. Inha eläinlääkärireissu, ja mikä harmi, ettei tarvittavia tietoja edes saatu! :-/ CatVetissä kaikki sujuu kyllä yleensä mainiosti - Nupultakin on otettu siellä verikokeet ihan ilman nukutusta niin, että halin ja silittelen sitä samalla. Mutta Nuppu kyllä onkin aika sellainen lapsen ensi lemmikki - Jujun kanssa saattaisi olla hankalampaa.

    Me pidetään peukkuja, että oksuttelun syy selviäisi ja tilanne saataisiin hallintaan. Mutta onhan nuo kaikki eliminaatiodieetit hankalia toteuttaa. Krokotiilidieetti kuulostaa todella eksoottiselta! :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, CatVetissä on onnistuttu joka kerta ylittämään odotukset, kun ollaan siellä käyty. Siellä osaavat kyllä tosiaan käsitellä kissoja. Monilla tosi pienillä asioilla on suuri vaikutus. Esimerkiksi tuolla viimeisimmällä käynnillä kissat saivat kyllä rauhassa tutustua toimenpidehuoneeseen, mutta sitten verikoetta varten vietiin Ilmo yksin toiseen, tuntemattomaan huoneeseen. Kissalle tuollaiset muutokset on tosi isoja (varsinkin, kun veli oli vielä toisessa huoneessa). Sitten, kun on otettu yksi verikoe epäonnistuneesti, niin on tosi vaikeaa saada kissaa enää rauhoittumaan toisen ajaksi.

      Poista
  3. Oooo my goodness, the first picture of your cat and her looking up is absolutely adorable! She has the biggest eyes ever! Thanks for the share, love checking out your blog. Have a nice rest of your week.
    World of Animals

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks World of Animals and enjoy the rest of your week :)

      Poista
  4. Mikään ei ole niin kamalaa, kun huono eläinlääkärikokemus.
    Mä toivottelen teillä täällä oksuttomia päiviä ja ratkaisua siihen, toi sun lista on aivan jäätävän pitkä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.... :/ No, viikko sitten aloitettiin uusi ruokavalio ja toistaiseksi ei ole ollut yhtään oksua sen jälkeen, joten nyt ollaan täällä peukut ja varpaat ja tassut pystyssä ja toivotaan, että ruokavaliolla olisi vaikutusta tilanteeseen.

      Poista
  5. Ei ole kyllä kateeksi käy. Aikamoinen säätö ja lopputuloksena ei saada verta tulemaan tarpeeksi kaikkia kokeita varten, turhauttavaa. Eliminaatiodieetti ei sekään ole ihan heti ohi. Krokotiilia voisin maistaa itsekin, melkoisne eksoottista, sanoi ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krokotiili maistuu vähän kanalle. Muistaakseni se on ihan hyvää.

      T: Ihminen, joka on kerran elämässään maistanut krokotiilia

      Poista
  6. No voi itku, olipa kurja kokemus! :( Kaniini kuulostaa hyvältä. Olisin ehdottanut näiden monoprotskuruokia, mutta ei taida sieltäpäin saada. http://www.aspiritpetfood.com/products/complete-wet-cat-food/

    Entäs kenguru?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenguru ois muuten tosi hyvä vaihtoehto, mutta sitä on syötetty melko usein Ilmolle, joten voi olla yksi syy oksenteluihin. Löysin täältä onneksi ihan hyvän vaihtoehdon noita krokotiiliruokia, joten sillä ollaan aloiteltu ja katsotaan, kuinka käy.

      Poista
  7. Voi ei, eipä nää kissat tee noita lekurireissuja itselleen ja ihmisilleen turhan helpoksi. Toivottavasti teille löytyy joku hyvä, oksuttamaton sapuska.

    VastaaPoista