Luonnosarkiston helmiä (vai sikoja?)

Jokaiselle bloggaajalle on lienee tuttua se, kuinka luonnoksiin tulee naputeltua lupaavia postausaloituksia, jotka syystä tai toisesta jäävät pelkiksi luonnoksiksi.

Henkilökunta tutkaili juuri omaa arkistoaan ja totesi, että varsinkin videopostaukset tuuppaavat jäämään julkaisematta. Videoiden kuvaaminen ja editointi on huippukivaa hommaa, mutta vie myös melkoisesti aikaa. Joskus videota katsellessa toteaa, että tämä ei ehkä sittenkään ollut postauksen arvoinen juttu... Välillä videolle tallentuu omaa älämölöä tai likaiset sukat, joita ei sitten saakaan editoitua kätevästi pois. Toisena kertana videon saa tehtyä loppuun, mutta homma jämähtää siinä vaiheessa, kun tuotos pitäisi ladata tubeen ja naputella teksti.

No, tänään henkilökunta ajatteli laskea hieman rimaa, koska totesi, että muutama ihan kelpo otoskin löytyi joukosta. Seuraavassa viisi viimeisen vuoden aikana kuvattua videota, jotka melkein jäivät julkaisematta:

1. Vaakatemppu. Viime kuukausien aikana ollaan tarkkailtu, ettei Ilmon paino lähde tippumaan, ja siitä tietysti tuli idea, että opettaa kissan käymään vaa'alla itse. Ilmo oppi tempun nopeasti, ja Roopekin oman osansa istua henkisenä tukena vaa'an vieressä.

Idea oli muutoin mainio, mutten oikein keksinyt, miten Ilmon saisi istumaan vaa'alla siten, ettei digitaalinäyttö peittyisi. Siispä opettelu jäi lopulta hieman puolitiehen.



2. Tassuisuuskoe ja raksunsyöntikilpailu. Temppuilulinjalla jatketaan. Tällä kokeella oli tarkoitus selvittää kissojen tassuisuutta. Samalla ajattelin, että raksujen nappaaminen putkesta on hauska kisa Ilmon ja Roopen välillä ja tämän videon tyyliin selvitän, kumpi syö raksut nopeammin.

Homma meni kuitenkin vähän plörinäksi. Lasi ei ollut riittävän painava pitämään vessapaperihylsyjä pystyssä, joten Ilmo kaatoi lasin melkein joka kerta, kun tassunsa sinne sujautti. Roope taas ei innostunut kaivelemaan raksuja ollenkaan, vaan tyytyy miukumaan henkilökunnalle, että ottakaa nyt hyvät ihmiset ruoka pois vessapaperirullasta.



3. Tee-se-itse piilopaikka. Luin jostain vinkin, että kissat saavat kivan oleskelupaikan, kun pahvilaatikon ympärille pujottaa vanhan t-paidan. Tätähän piti tietysti kokeilla itsekin videokameran kanssa. Harmi vaan, lopputuloksena oli monta minuuttia pahvilaatikon ympärillä hyöriviä kissoja, joista kumpikaan ei sujahtanut sisään, kuten oli tarkoitus. Liekö ollut paidan värissä vai hajussa jotain vikaa, kun tästä säälittävästä installaatiosta ei oikein innostuttu? Yksi kohokohta videolta kuitenkin löytyi, joka editoitui tähän lopputuotokseen - paitapahvilaatikon sisään lentää hiirilelu, jota Ilmo innostuu mäiskimään tassullaan t-paitaseinää vasten.



4. Korppi parvekkeella. Viime kesänä parvekkeelle lennähti pari australiankorppia. Täkäläiset korpit ovat sen verran isoja kavereita, ettei henkilökunnalla ollut täyttä varmuutta, saalistivatko kissat lasin takana olevia korppeja vaiko korpit kissoja.

Todella älykkäitä lintuja nuo kuitenkin ovat. Henkilökunta intoutui heittämään ikkunasta parvekkeelle keitetyn kananmunan keltuaisen, ja oli kiehtovaa seurata, kuinka korpit vähitellen hivuttautuivat lähemmäs ja lopulta uskaltautuivat nappaamaan tarjotun ruuan. Jännästi myöskin seuraavana päivänä, lähes tismalleen samaan kellonaikaan, korppipariskunta tuli uudelleen parvekkeelle katsomaan, josko sitä saisi tänäänkin ruokaa tarjoiltuna suoraan nokan eteen.

Koko korppivierailun videojulkaisu lopahti editointi-innostuksen puutteeseen, mutta tästä pätkästä välittyy hyvin tunkeilijoiden aiheuttama jännittynyt tunnelma:




5. Ilmon silityshetki. Viimeisenä vielä video meidän sunnuntaiaamusta. Ilmo on usein kaikista eniten sylikissa aamuisin ja tykkää tulla rintakehän päälle kehräämään.

Ilmon metsästysaamu

Ilmo kertoo:

Tänään aamulla salainen unelmani kävi melkein toteen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!

Henkilökunta oli juuri herännyt ja valitteli, että jokin ihmeellinen vihellys piti hereillä jo pari tuntia ennen kellonsoittoa. Olin tavanomaiseen tapaan tarkkailemassa sivusilmällä ulkoelämää, kun yhtäkkiä bongasin vihellyksen lähteen. Näin elävän linnunpoikasen aivan edessäni, ihan parin metrin päässä! Tuoretta aamupalaa! Yritin hypätä suoraan sen luo, kun en innostuksissani muistanut, että välissä oli se läpinäkyvä, kova, tyhmä asia, joka estää ulospääsyn.

Siellä se lintu vipelsi aamulla

Sen jälkeen juoksentelin hirmuista kyytiä edestakaisin, yrittäen kiihkeästi löytää salareittiä ulos pienen linnun luo. Poikanen ei näyttänyt edes osaavan lentää kunnolla. Kunhan oli vaan siinä ja tapitti minuun päin. Niin täydellinen suupala! Olisin napannut sen yhdellä pitkällä hypyllä.

Mau'uin ihmisiä paikalle, että nyt on heti pakko päästä ulos nappaamaan tuo lintunen pois kuleksimasta. Henkilökunta oli taas jälleen kerran liian kyvytön ja aikaansaamaton, ja katseli siinä ihan typeränä, kun pieni lentokyvytön linnunpoikanen kipitti hitaaaasti kohti parvekkeen reunaa ja sen jälkeen hyppäsi alas, todennäköisesti alakerran naapurin parvekkeelle.

Mikä järisyttävä pettymys!

Säntäilin vauhkona ympäriinsä ja harmitti niin kovasti, kun meni mainio tilaisuus ohi tassujen. Silmissä näkyi se pieni, avuton paisti, jota kantaisin nyt varovaisesti suussani, jos asiat olisivat menneet hyvin.

Sitten kipitin makuuhuoneeseen ja näin kärpäsen. Iso, PULLEA KÄRPÄNEN! 

Piti maukaista, että Roope Roopeee, nyt paikalle metsästämään, niin saadaan se kiinni! Roope löntysteli siihen ja oli ihan tylsänä vieressä, että Ilmo, ei se ole mikään kärpänen. En uskonut veljeäni hetkeäkään, vaan säksätin ötökälle vimmatusti.

Henkilökuntakin tuli lopulta paikalle, kun olin jonkin aikaa vaaninut siinä. Maukaisin henkilökunnalle, että voisivat vähän tarjota apuaan, kun kärpänen on niin korkealla.

Henkilökunta sitten nappasi mut syliin, jolloin pääsin lähemmäksi kärpästä ja vihdoin täppäsin sen* kiinni voitokkaasti tassullani. Eivät tämän kissan metsästystaidot nyt ihan ruosteessa ole, kun jotain sain sentään napattua!

*Henkilökunnan jälkihuomautus. Se kärpänen oli tosin kiinnitystulppa.

Vihersisustuksen hienosäätöä

Kuten blogin lukijat ehkä muistavatkin, Ilmon lempiharrastus on ollut huhtikuusta asti lintujen bongaaminen ikkunanlaudalta. Harrastuksen aloittaminen vaati pieniä muutoksia ikkunanlaudan vihersisustukseen, jotta siivekkäiden vaaniminen ei häiriinny tiellä olevista kasveista. Viime aikoina Ilmo on ollut kohtuullisen tyytyväinen ikkunanlaudalla vallitsevaan nykytilaan, nyt kun jäljellä on yksi kukaton orkidea, saintpaulia ja sopivati rei'itetty rahapuu.

Roope ei kovin usein hengaile Ilmon ikkunanlaudalla, mutta tuli pyynnöstä kuvaan. Ilmoa kiinnostavat enemmän ohi kiitävät linnut kuin kameran linssiin tuijottaminen.

Välillä henkilökunta tekee kuitenkin muka huomaamattaan muutoksia, joiden takia Ilmo joutuu taas hienosäätämään vihersisustusta. Esimerkiksi muutama päivä sitten orkidea piti kastella, ja henkilökunta ei ollenkaan osannut laittaa ruukkua takaisin samaan asentoon, missä se oli. No, ei siinä sitten muu auttanut, kun järjestellä itse lehdet takaisin oikeaan järjestykseen.


(Videolla kuuluva musiikki on henkilökunnan kitaratreenausta)

Monta koiraa ompi eessä

Nyt ilmojen (ja Ilmojenkin) vähän lämmettyä molemmat kissoista ovat päässeet viime viikkoina useamman kerran katsastamaan, millaista elämää kerrostalon takapihalta löytyy.

Roope on viimein yhdistänyt, että niillä kummallisilla sisäharjoituksilla, joissa pitää kävellä henkilökunnan jalkojen vieressä ja saa paljon herkkuja, jos koskettaa kepin päässä olevaa palloa, on jotain yhteyttä pihallaolon sääntöihin. Roope tassuttelee välillä ihan kiltisti vierellä sopivassa tahdissa ja tulee enimmäkseen kutsusta luokse ulkonakin. Henkilökunta olikin tosi riemastunut, kun Roope ensimmäistä kertaa totteli loistavasti pihalla. Ensin käytiin pieni lenkki kallion päällä, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä kotiin, mutta Roope päättikin valita toisen polun ja sitten kierrettiin vielä koko kerrostalon ympäri hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Ainut ongelma Roopen kanssa ulkoillessa on koirat. Roope reagoi kotioloissa sekä koiriin että koiranhajuisiin ihmisin ryntäämällä sohvan alle piiloon. Samoin ovikellon ääni aiheuttaa vieläkin Roopessa varovaisen perääntymisen sohvan taakse ja henkilökunnan pitää aina käydä erikseen sanomassa Roopelle, että on turvallista tulla esiin, koska taloon ei ole saapunut yhtään koiraa. Siispä henkilökuntaa onkin vähän pelottanut Roopen ensikohtaaminen lenkkipolulla koiran kanssa. 

Viime torstaina se sitten viimein tapahtui. 

Olimme rauhassa kipitelleet noin 50 metriä takapihan ovelta polkua pitkin, kun vastaan tuli musta mopsilta näyttävä otus. Roopen ensireaktio oli aito järkytys. Roope jähmettyi paikoilleen eikä oikein osannut reagoida mitenkään. Tuijotti vaan, että "Mikä IHME tuo on?". Mopsi yritti vetää koko koiravoimallaan kohti kissaa, mutta Roope ei perääntynyt senttiäkään, jatkoi vain ällistyneenä tuijottamista. Lopulta koiranomistaja sai kiskottua mopsin toiseen suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa Roopen kanssa. Huh, helpotus. 

No, tässä vaiheessa olisi ollut ehkä viisainta lähteä kotiin sulattelemaan tapaamista. Ajattelin kuitenkin, että ehkä teemme vielä pienen kierroksen, niin mopsi ei jää päällimmäisenä mieleen. 

Virhe!

Menimme noin 10 metriä eteenpäin, ja eikös sitten tullut vastaan toinen koira, tällä kertaa samanlainen yli-innokas lyhytkarvainen skotlanninpaimenkoira, josta Roopen koiratraumat ovat alunperin peräisin. Tällä kertaa ei ollut epäilystäkään, etteikö Roope olisi tunnistanut koiraa koiraksi. Tämäkin koira rynni kaikilla voimillaan kissaa kohti. Roope ei onneksi lähtenyt painelemaan paniikissa karkuun, vaan pörhisti karvansa ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta. Henkilökuntaa kuitenkin jännitti sen verran, että Roope menee ihan tolaltaan koiranohitustilanteessa, että nappasi kissan syliin. 

Koiran mentyä ohi Roope-parka tärisi pelosta. Henkilökunta päätti vielä vähän jatkaa ulkoilua, jotta koiran kohtaaminen ei taaskaan jäisi ihan päällimmäisenä kissan mieleen. Onneksi koiria ei tullut enää vastaan. Roope käveli melko epävarmasti eteenpäin ja jäi jatkuvasti vilkuilemaan taakseen varmistaakseen, ettei vihollisia ole enää näkyvissä. Hetken päästä käännyttiin takaisin ja tultiin uudestaan kohtaamispaikalle, koska se oli suorin reitti kotiin. Roope kyyristyi matalaksi ja suostui hiipimään askel kerrallaan lähemmäs kohti koirapaikkaa kovan maanittelun lopputuloksena. Lopulta tuli raja vastaan, ja Roope ei enää suostunut hievahtamaan senttiäkään eteenpäin. Henkilökunta kyyditsi pelokkaan kissan takaisin kodin lämpöön ja Ilmon putsattavaksi. Jännittävää nähdä, miten seuraava lenkki sujuu näiden kokemuksien perusteella.. Pitänee kai mennä keskellä yötä lenkille, jos koirat pysyttelisivät silloin sisätiloissa.

Ilmokin lähtee oikein mielellään ulos, muttei suostu vieläkään kävelemään valjaissa, vaan saa joka kolmannen askeleen kohdalla valjashalvauksen ja kellahtaa punkkien sekaan pusikkoon. Henkilökunta odottelee innolla, että pääsee kokeilemaan Ilmolle arvonnasta voitettuja sturdeja, koska nykyiset valjaat saattavat olla jo liian pienetkin. Ilmo on kyllä jo hoksannut lyhyidenkin lenkkien hyvät puolet ja nauttisi erityisesti siitä, että voisi useammin lirkutella linnuille ilman ikkunanlasia välissä. 

Ilmon keväiset harrastukset

Ilmo on kevään tullen aloittanut kissojen keskuudessa trendikkään harrastuksen: erilaisten siivekkäiden bongaamisen. Ilmo on jo monena aamuna istuskellut ikkunanlaudalla pitkät tovit laskien ja tunnistaen ohi suhahtavia lajeja. Samalla kissa on harjoitellut ahkerasti lintujen kutsulaulua päästelemällä erilaisia naksautuksia suustaan. Ilmo on vakuuttunut, että ennemmin tai myöhemmin joku pieni tipunen tulee säksätyksen houkuttelemana vierailemaan ikkunanlaudalle.

"Ooh, päivän ensimmäinen tiainen!"

Uuden harrastuksen myötä myös ikkunanlaudan vihersisustusta on pitänyt uusia. Ilmo yritti ensin hienovaraisesti vihjaista asiasta henkilökunnalle läpsyttelemällä tassullaan orkidean kukkavartta. Tokihan linnutkin tietävät, etteivät orkideat kasva Suomessa luonnonvaraisina lajeina ja ymmärtävät pysyä kaukana tällaisista ikkunoista. Siispä orkideat on ehdottomasti poistettava ja tilalle lisättävä lintuja houkuttelevia asioita.

Kuvassa orkidea on vielä täydessä kukoistuksessaan

Henkilökunta ei kuitenkaan ottanut Ilmon huomautusta riittävällä vakavuudella, vaan oli taas tekemättä kerrassaan yhtään mitään. Niinpä Ilmo päätti lopulta olla oma-aloitteinen vihersisustuksen uudistamisessa, ja napsautti rennosti orkidean kukkavarren poikki.

"Ups.. siihen tipahti"

"Nyt ei enää häiritse maisemia"

Koska operaatio orkidean eliminointi sujui lopulta niin sulavasti, päätti Ilmo jatkaa viheruudistamista siirtymällä seuraavaksi arvioimaan, mitä tekisi vieressä kasvavalle rahapuulle. Orkidean tavoin rahapuu ei oikein miellytä Ilmon silmää. Nahkeat ja tylsän vihreät lehdet tarvisivat jotain pientä elementtiä, jotta kokonaisuudesta tulisi kiinnostavampi.

Vihersisustaja työssään

Niinpä Ilmo on kokeeksi rei'itänyt muutamat lehdistä. Jos joku vaikka inpiroituisi jalostamaan kyseisen reikälehtisen version, kun näkee, kuinka tyylikkäästi se koristaa ikkunanlautaa ja asettuu kokonaisuuteen entistä paremmin houkuttamaan lintuja.