Kissan oksentaminen, osa 2

On kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun aloitimme tarkemman seurannan Ilmon mahaongelmien vuoksi. Olisi mahtavaa todeta, että ruuan pulauttelut olisivat loppuneet tai edes reippaasti vähentyneet, mutta ei.

Pulauttelukissan edustuskuva

Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin Taru kirjoitti kissan IBD:stä ja täällä ollaankin pohdiskeltu, että onkohan Ilmollakin tuo katala tulehduksellinen suolistosairaus.

Muutaman otteeseen olen ollut jo käsi puhelimella varaamassa aikaa eläinlääkärille, mutta sitten kumminkin päätynyt miettimään, että "jospa vielä kokeiltaisi sitä tai tätä", lähinnä sen vuoksi, kun on tiedossa, ettei noiden oksentelujen syyn diagnosointi ole kovin helppoa tai halpaa. Akuutti tilanne ei ole kyseessä, kun Ilmo voi muutoin hyvin ja on pirteä, ei arista mitään paikkaa, syö hyvin, ja nyt painoakin on tullut 200 grammaa lisää kahdessa kuukaudessa, kun syöntikertoja lisättiin. Takaraivossa kuitenkin kuiskii nalkuttava ääni, joka sanoo, että kissa eläinlääkärille ja heti.

Oksennuskerroissa ei huhti- ja toukokuun välillä ollut juurikaan eroa. Jonkin verran määrät vähenivät seurannan aloittamisen jälkeen, koska pelkästään maaliskuun lopussa oli melkein yhtä paljon oksentamista, kuin koko huhtikuun aikana yhteensä. Tuo 5-6 päivää kuukaudessa ei välttämättä kuulosta isolta määrältä, mutta kun vertaa velikissa Roopeen, niin Roope oksentaa ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Eli veljeen verrattuna Ilmon oksennusmäärät ovat kyllä moninkertaiset:

Maaliskuun loppu (22.3. - 31.3.)

• Oksensi kolmena eri päivänä, yhteensä 7 kertaa

Huhtikuu

• Oksensi viitenä eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Toukokuu

• Oksensi kuutena eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Edellisen seurantapostauksen lopussa luettelin muutamia käytäntöjä, joita ollaan otettu käyttöön oksentelukertojen vähentämiseksi. Näiden lisäksi saatiin hyviä vinkkejä kommenttiboksissa, ja ollaan otettu käyttöön myös seuraavat toimenpiteet:

1. Raakalihan pilkkominen ihan pieniksi paloiksi. Tämä oli tosi hyvä vinkki! Ilmo ei ole tainnut oksentaa raakaa kertaakaan sen jälkeen, kun aloitin lihojen nipertämisen pienemmiksi paloiksi. Tosin vaatii hermoja ja aikaa. 
2. Kanankaulojen pois jättäminen. Yritin näitä tarjoilla vielä huhtikuussa (kun ei millään malttaisi heittää pois, kissat tykkäävät niistä, jne.), mutta lopetin silloin, kun Roopekin kerran ne puklautti ulos, vaikka oksentaa todella harvoin Ilmoon verrattuna. Eli kanankauloja ei tällä hetkellä syötetä ollenkaan. 
3. Herkkujen pois jättäminen. Australiasta on ollut haastavaa löytää noita pakastekuivattuja, aidosta lihasta tehtyjä herkkuja. Viimeksi tilasin iHerbistä, mutta kun sieltä ei tule oikein muuta tilattua, niin herkkuvarastot hupenevat nopsaa ja kissoille on tullut syötettyä vähän kaikkea, mitä on sattunut kaupasta löytymään, jossa lukee "grain free". Kun toukokuussakaan oksennuskerrat eivät vähentyneet, päätin, että kokeillaan nyt tämänkin asian kanssa tiukkaa linjaa, ja jatkossa syötetään pelkästään pakastekuivattuja tai itse tehtyjä herkkuja.
4. Maitohappobakteerit. Täältä ei valitettavasti löytynyt Ninan suosittelemaa Anicol 4-Legsiä, mutta löysin toisen DigestiCare60 -nimisen valmisteen, jossa on tosin vähän eri koostumus kuin tuossa Anicolin tuotteessa. Jauhetta sekoitetaan ruuan sekaan aamulla ja illalla. Aloitin tuotteen antamisen vasta toukokuun toisella viikolla, joten en pysty vielä täysin sanomaan, onko tuotteesta ollut hyötyä vaiko ei. Positiivinen juttu on se, että nirso Ilmo ihan mielellään syö ruokaa, johon noita probiootteja on sekoitettu, eli valmisteen antaminen ei vaatinut sen suurempia temppuja. 

Vielä ainakin yksi kokeilun arvoinen ässä löytyy hihasta. Nyt kesäkuun koittaessa aiotaan vielä lisäksi: 

5. Lopettaa Ziwipeakin antaminen. Ziwipeak on ollut jo pidempään kissojen pääasiallinen ravintoaine niinä päivinä, kun raakaruuan valmistaminen on tuntunut liian haastavalta ja aikaa vievältä. Toukokuussa kuitenkin kaikki oksentelut olivat Ziwipeakia, ja tuo märkäruoka sisältää kikherneitä, joten voisiko tässä olla joku yhteys... 

Täyspainoinen raakaruokinta on ollut meille haaste Australiaan muuton jälkeen. Suomessa oli täydellinen ruokintarutiini - työpäivän jälkeen Kampiin ostelemaan Maukas-pötköjä ja viereiseen ruokakauppaan hankkimaan lihatarvikkeita ja niistä sitten meditatiivinen iltaleikkely pakasteeseen kotosalla tutulla kaavalla. Täällä olen vieläkin vähän hukassa sopivan rutiinin kanssa, kun muun muassa luista jauhettua lihaa ei ole löytynyt oikein mistään, missä normaalisti käy ostoksilla. 

Nyt kauppoihin on onneksi alkanut ilmestyä tällaisia valmis-raakapakkauksia: 

Tuollainen yksi pötkylä menee juuri sopivasti puoliksi kahden kissan kerta-annokseksi, ja kikherneet puuttuvat ravintoainelistalta, joten kokeillaan näitä seuraavaksi. 

Seuranta jatkuu ja katsotaan taas kuukauden päästä, tuoko ruokavalion viilaaminen edistystä Ilmon mahaongelmiin!

"Ilmo kyllä se siitä."

Ilmon oksennuspäiväkirja ja lihottamissuunnitelma

Meillä on ollut ihan pennusta asti haasteena se, että Roope dominoi Ilmoa ruokailutilanteissa. Kun kissat aiemmin söivät omista ruokakupeistaan, Roope saattoi pelkällä uhkaavalla katseellaan keskeyttää Ilmon ruokailun ja syödä oman ruokansa lisäksi loput Ilmon ruuasta. Ongelmaan auttoi kopparuokinta, eli molemmat ovat syöneet jo pitkään ruokansa omassa kopassaan.

Toinen ruokailuongelma, mahdollisesti tähän edelliseen liittyvä, on se, että Ilmo oksentaa melko usein sulamatonta ruokaa ruokailun jälkeen. Kissa siis käytännössä vain pulauttaa ruokakupin sisällön ulos mahastaan n. 1-15 minuuttia ruokailun jälkeen. Pulauttamista on tapahtunut pienestä pitäen, mutta tuntuu, että näin vanhemmiten sitä tapahtuu yhä enemmän ja enemmän. Ilmon ruokinnasta on tullut melkoisen haastavaa, kun koitamme välttää noita oksenteluja:

• Kissalle pitää antaa tosi pieniä annoksia kerralla ruokaa. Esimerkiksi märkäruokaaa vain pari ruokalusikallista kerralla. 
• Kuivaruokaa kissan maha ei enää siedä ollenkaan. Olimme muutaman kuukauden syöttämättä kuivaruokaa ja sen seurauksena tällä hetkellä ihan muutama nappulakin näyttää tulevan ulos
• Sellaiset raakaseokset, joissa on broilerin/possun suikaleita, tuntuvat laukaisevan herkemmin oksentamisen. Ehkä sen vuoksi, että nuo lihat on helpompi ahmia pureskelematta kunnolla. Sitkeämmät lihat, kuten kenguru tai sisäelimet, eivät tunnu samalla tavalla oksettavan. 
• Jos kissa oksentaa, ei uutta ruokaa voi antaa yli tuntiin, koska kissa oksentaa myös uuden ruuan saman tien ulos

Roope kopparuokailemassa

Olen tietysti miettinyt, että onkohan taustalla ahmimisen lisäksi sairaus. Tutkin kissojen eläinlääkärikäyntejä vuodelta 2016 ja tuolloin Ilmo painoi 3.85 kiloa. Tällä hetkellä kissa painaa 3.5 kiloa. Kun käytimme helmikuussa Roopea lääkärissä, eläinlääkäri nopeasti tunnusteli Ilmoa pyynnöstäni ja sanoi, ettei kissa ole vielä huolestuttavan laiha, mutta voisi hyvin saada vähän enemmän lihaa luidensa ympärille. Kissan ruokahalu on hyvä, eikä muita huonovointisuuden merkkejä oksentamisen lisäksi ole ollut.

Tässä Ilmo tänään aamulla. Rimpuloitumisen huomaa erityisen hyvin, kun laittaa kissalle valjaat päälle. Ovat nimittäin löystyneet siitä, mitä olivat joskus aikaisemmin :/

Tarkoituksena on seurata tilannetta kuukauden ajan ja koittaa kasvattaa Ilmon ruokintamääriä. Käytännössä ajattelin tehdä seuraavat muutokset kissojen ruokintatottumuksiin:

1. Roope ruokitaan kopan ovi lukittuna. Koppien ovet on jätetty auki ruokintatilanteessa, mikä on huomattavasti käytännöllisempää, kun ei tarvi aamukiireissään jäädä vahtaamaan, milloin kissat ovat syöneet. Voi kumminkin olla, että Ilmo ahmii sen vuoksi, kun tietää, että Roope tulee sitten kopan oven eteen vahtaamaan, milloin kissa on syönyt. Eli nyt teemme siten, että Ilmo saa edelleen ruokailla kopan ovi auki, ja Roopen kopan ovi avataan vasta sitten, kun Ilmo tulee ulos kopastaan. (sivuhuomautus. Testasimme tätä ensimmäistä kertaa eilen, ja toki sitten Roope jäi vahingossa koppaansa puoleksi tunniksi, kun emme muistaneet ottaa kissaa ulos! Ihan hiljaa ja kiltisti vieläpä makoili siellä tuon puolen tunnin ajan :D)
2. Kissojen koppien välimatkaa on kasvatettu. Aikaisemmin kopat olivat makuuhuoneessa noin 1.5 metrin etäisyydellä toisistaan. Nyt kopat ovat olohuone/keittiössä, välissä on viitisen metriä ja raapimispuu. Testattiin myös, että kopat laitettaisi eri huoneisiin, mutta se ei toimi meillä, kun kissat jotenkin stressaantuvat siitä, kun eivät tiedä, missä toinen on. Välimatkaa voisi kasvattaa tuosta hiljalleen, jos on tarpeen.
3. Nostan päivittäisen ruokamäärän aamulla jääkaappiin ja katson illalla, että ruokamäärä on syötetty. Kissat on aikaisemmin ruokittu kolme kertaa päivässä, ja nyt kun Ilmolle ei ole uskaltanut antaa kerralla kovin isoa annosta oksentelujen pelossa ja ruokimme kissoja vuorotellen, on päivän päätteeksi melkoisen epäselvää, että montako purkkia tai pussia ruokaa kissat lopulta söivät. Eli nyt kolmen kerran sijaan ruokitaan vaikka 15 kertaa, kunhan vaan koko päivälle suunniteltu ruokamäärä tulee syötettyä.
4. Ilmolle pidetään oksennuspäiväkirjaa, johon merkataan oksennuskerrat ja mitä kissalle on syötetty ennen. Tällä koitetaan saada selkeämpi ymmärrys siitä, kuinka paljon noita oksentamisia on kuukaudessa.

Oksennuspäiväkirja jääkaapin ovessa, johon kirjataan oksennuspäivät, kerrat, milloin, mitä syötettiin ennen ja oliko oksennuksessa selkeitä karvamöykkyjä. 22 maaliskuuta tuli kaksi oksennusta

Katsotaan näillä muutoksilla. Jos Ilmo oksentelee huhtikuun lopulla edelleen paljon ja painossa ei tapahdu muutosta, niin sitten käydään eläinlääkärin juttusilla. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, kuinka kissan mahaa saisi rauhoitettua tai kokemuksia siitä, voisiko joku sairaus olla tuossa taustalla, niin kaikki tieto tulisi tarpeeseen. 

Lomaltapaluumaha

Tiedättekös sen tunteen, kun lomalla tulee syötyä kaikkea höttöä ja sitten ensimmäisenä arkiaamuna mahassa kiertää ja velloo?

Länsi-Australiassa oli viime maanantaina Queen's day, joka on täällä yleinen vapaapäivä. Sen kunniaksi henkilökunta päätti viedä kissat pidennetyn viikonlopun ajaksi lomailemaan kissahotelliin ja käydä muutaman päivän ajelulla etelässä. Maanantai-iltana kissat haettiin takaisin kotiin ja ilta sujui vielä ihan rattoisissa tunnelmissa.

Tiistaiaamuna tunnelma olikin sitten ihan toinen. Arkikurjuus ja lomamaha ei koittanut pelkästään henkilökunnalle, vaan Roope oli yöllä oksentanut kaksi kertaa lattialle ja ei aamulla suostunut syömään murustakaan. Henkilökunta tietysti huolestui, kun Roope vieläpä kävi kerran hiekkalaatikolla yrittämässä ilman, että mitään tuli ulos. Kissojen lääkekaapista löytyi parafiiniöljyä ja koska henkilökunta pelkäsi, että kissa on syönyt jonkun vierasesineen, sai Roope-parka sitten väkipakolla annoksen öljyä aamupalaksi normaalin liha-aterian sijaan.

Kissa ei kuitenkaan vaikuttanut apaattisuuden lisäksi muutoin kipeältä, joten henkilökunta meni pariksi tunniksi töihin ja tuli sitten takaisin kotiin tarkistamaan Roopen tilanteen. Kissa olikin selvästi paremmalla tolalla ja suostui syömään. Henkilökunta jo melkein huokaisi helpotuksesta, mutta kuinka ollakaan, Ilmo aloitti vuorostaan oksentamisen. Molemmilla kissoilla meni myöskin maha löysälle.

Pahimmat oireet menivät onneksi päivässä ohi. Henkilökunta epäilee vatsavaivojen johtuvan äkillisestä ruokavalionmuutoksesta. Aiemmin meiltä on nimittäin viety hoitopaikkaan sekä omat raksut ja märkäruuat. Pari kuukautta sitten kuitenkin käytännössä lopetimme kuivaruuan oston, koska muutamat kokeilut viljattomien raksujenkaan kanssa eivät ole olleet erityisen onnistuneita, joten kissojen tämän hetkinen ruokavalio koostuu pelkästään raakaruuasta ja Ziwipeakin/Applawsin märkäruuasta. Nyt kissoja vietäessä hoitoon henkilökunnalla oli mukanaan pelkkää märkäruokaa, eikä kissoja jättäessa tajunnut kommunikoida, että kuivaruokaa ei sitten muuten kannata kissoille syöttää. No, kissathan olivat ilolla popsineet annettuja viljaraksuja ja siitä sitten mahdollisesti nuo mahaongelmatkin johtuivat. Täytyy olla ensi kerralla selväsanaisempi noiden ruokinta-asioiden suhteen.

Raakaruokailun riskeistä

Kissojen raakaruokailusta ei ole tullut hetkeen kirjoitettua. Elokuussa pohdiskeltiin siirtymistä raakaruokapitoisempaan ruokavalioon, sen jälkeen Roopella oli hetken vatsaongelmia, mutta viimeiset 1,5 kuukautta on mennyt tosi hyvin eilistä aamua lukuunottamatta. 

Raakaruokinta on hoidettu niin, että henkilökunta on ostanut ruokakaupasta possun sydäntä, maksaa ja broileria. Eläinkaupan pakkasesta on tarttunut mukaan kivipiiraa, broilerin sydämiä ja kanankauloja. Näistä on laskeskeltu päivän tarve ja jaettu se kolmeen annospussiin, joihin jokaiseen tulee esimerkiksi 2x ihan pikkuruinen pala maksaa, pari broilerin sydäntä/vähän kivipiiraa, n. 30g lihaa ja n. 10g jotain luisempaa. Tällainen pussi siis jaetaan kahdelle kissalle ja syötetään kisuille kolmesti päivässä. Näiden lisäksi syötetään vähän päivästä riippuen keltuaista, lohiöljyä/Mölleriä, sinkkiä, merilevää ja Multicatia. Kalsiumiakin meillä on, mutta se pyritään yleensä tarjoilemaan luiden muodossa.

Pussitus alkamassa. Määrät ovat näkyvillä koneella ja laadunvalvoja on valmiina tarkastamaan pussituksen lopputuloksen

No, kaikki meni tosiaan monta viikkoa hyvin, kunnes eläinkaupasta loppui kanankaulat. Mitäs niiden tilalle luiseksi lihaksi? Jauhettuja kanansiipiä ollaan kokeiltu joskus aiemmin, mutta Roope ja Ilmo eivät ole kovin suuria mössöruuan ystäviä, ja hampaatkin puhdistuu paremmin luita narskutellessa. Kaupasta löytyi sitten kokonaisia kanansiipiä, eli niitäpä sitten. 

Kotona huomattiin, että kanansiipipussi oli aikamoinen jääkimpale, johon ei mikään veitsi oikein pystynyt. Piti siis sulatella (jääkylmässä vedessä) ja odotella. Sen jälkeen ilta oli pitkä kanansiipiä pilkkoessa. Henkilökunta kirjoitti itselleen mentaalisen muistiinpanon, ettei enää koskaan ostaisi toista pussia. Viimeisiä siipiä pilkkoessa siivet olivat jo sulaneita, mikä vähän myös mietitytti, kun joskus on taottu päähän, että sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen. 

Viikonloppuna sitten tuli hölmösti otettua itse tehty sekoitus sisältäen samaista kanansiipeä yöllä sulamaan huoneenlämpöön. Ei tullut jotenkin uusavuttomalle henkilökunnalle tässä vaiheessa mieleen, että kana saattaisi vaikka aamulla olla pilaantunutta moisen kylmäketjun jäljiltä. Kissat söivät aamupalaansa ihan hyvällä ruokahalulla, mutta sitten melko lyhyen ajan päästä syömisestä oksensi ensin Ilmo, Ilmo toisen kerran, sitten oksensi Roope, Ilmo kolmannen kerran, Roope toisen kerran. 

Pikku-Ilmolla oli huono olo :(

Sunnuntaiaamu meni siinä rattoisasti kissan oksennuksia siivotessa. Kissat vietiin jossain vaiheessa kylpyhuoneeseen, ettei kaikissa matoissa olisi ihan niin monta ruskea läikkää siivottavana. Kylppärissä tietenkään kumpikaan ei oksentanut, mutta heti sieltä poispääsyn jälkeen Ilmo yökkäsi vielä kerran olohuoneen matolle. 

Onneksi ruokamyrkytys ei ollut lopulta kovin vakava. Roope söi jo hyvällä ruokahalulla tunnin päästä tapahtuneesta. Ilmo ei suostunut ihan heti ottamaan mitään, mutta joi vettä ja söi taas noin viiden tunnin jälkeen. Tapahtuneesta viisastuneena henkilökunta suosittelee kovasti sulattamaan broileria ainoastaan jääkaapissa yön yli ja välttämään tuotteita, joissa välisulatus ennen pussitusta on pakollista.

Toinen asia, minkä voisi mainita tässä yhteydessä, on se, että myös pakastamattoman lihan syöttämistä kissalle kannattaa välttää. Tekisi aina mieli syöttää kissoille pieniä makupaloja lihaa leikellessä, mutta ainakin toksoplasmatartunnan riski kasvaa. Eli lihat pakkaseen vähintään kolmeksi päiväksi, jotta ikävät alkueläimet kuolevat ja liha on mahdollisimman vaaratonta. 

Uninen Roope illalla

Raakaruokailussa on paljon hyviä puolia, mm. tähän astisten kokeilujen perusteella kissat ovat olleet aktiivisempia ja ruuan kustannukset pienentyneet reippaasti. Kunhan vaan käsittelee raakaa lihaa viisaasti. 

Aamupahoinvointia

Henkilökunnan monipuoliseen tehtävänkuvaan kuuluu muun muassa kissojen oksennusten siivoaminen. Roope ja Ilmo eivät kovinkaan paljoa ole oksennelleet, ehkä keskimäärin pari kertaa kuussa.

Viime keskiviikkona henkilökunnan toinen osapuoli oli ruokkinut kissat aamulla ja lähtenyt jo töihin, kun toinen herättyään löysi riemuksensa olohuoneesta kaksi isoa kasaa puuromaista töhnää. Lähemmän tarkastelun jälkeen selvisi, että lattialta oli löytynyt kissojen lähes sulamaton broileriaamupala. Molemmat kisut söivät päivä- ja iltaruuat kumminkin ihan normaalisti.

Seuraavana aamuna henkilökunnan aamuvirkumpi osapuoli ruokki kissat vähän aiemmin ja päätyi itse todistamaan, kun Roope oksensi aamulihat ensin olohuoneen matolle, sitten eteisen matolle ja lopuksi yökki vielä keittiönkin matolle. Siivouksen aikana Roope-kisu vetätyi pöydän alle makoilemaan hieman apaattisena, ja vaisu reaktio herkkulaatikon avaamiseen paljasti, että kissalla taisi nyt oikeasti olla huono olo. Henkilökunta yritti tarjoilla vähän märkäruokaa, mutta Roope kävi vain pikaisesti nuuhkaisemassa ja palasi sen jälkeen turvapaikkaansa pöydän alle. Reaktiosta huolestuneena henkilökunta pystyi onneksi jäämään kotiin tarkkailemaan kissaa ja miettimään, pitäisikö lähteä eläinlääkäriin. Roope yökki vielä pari kertaa, mutta söi muutaman tunnin kuluttua jo kuivaruokaa ja loppupäivän ihan normaalisti, tosin kissa oli vaisumpi kuin yleensä.

Henkilökunta pohdiskeli, että olisikohan ruokavalion muutos voinut olla tähän syynä? Ruokailukerrat harvennettiin kolmeen jo yli kaksi viikkoa sitten, mutta tällä viikolla raakaruuan pitoisuutta on lisätty. Henkilökunta päätti varmuuden vuoksi syöttää muutaman päivän kissoille pelkästään teollista ruokaa.

Perjantaiaamuna Roope oli taas oma itsensä, eli istuskeli lavuaarissa henkilökunnan laittautuessa ja rallitteli ruokaa odotellessaan ympäri asuntoa. Aamuruokaa annettaessa Roope ei kuitenkaan suostunut syömään märkäruokaa ollenkaan, mikä oli melkoisen epäroopemaista. Raksut kumminkin maistuivat, ja illalla meni alas vähäinen määrä märkäruokakin.

Tänään aamulla kupissa oli taas märkäruokaa ja sama juttu: Roope ei koskenutkaan ruokaan, joten kokki toi lopulta kiltisti tilalle kuivaruokaa. Henkilökunta pohdiskeli, että ehkä aamunirsoilu johtuu nyt siitä, kun torstaina huonovointiselle kissalle tarjottiin märkäruokaa - ehkä Roope nyt yhdistää märkäruuan hajun aiempaan pahaan oloon?

Oksentelu ja huonovointisuus loppuivat kuitenkin torstaihin ja nyt Roope on onneksi vaikuttanut voivan hyvin.