Mukavia makuupaikkoja

Henkilökunnan toinen edustaja harjoittelee aina silloin tällöin viulunsoittoa. Treenien jälkeen viulu on yleensä tarkoitus laittaa takaisin pahvilootaansa, mutta..

..tällä kertaa hieman kantta raottaessa kantokahvan reiästä kurkistikin pieni Ilmo, joka oli mukavanoloisesti käpertynyt pahvilaatikkoon aikomuksenaan ottaa pienet torkut.

Juuri sopiva pahvilaatikko nukkumiseen!

"Hei kuules nyt, laita se kansi kiinni! Yritän nukkua!"

"Kansi kii!"

Valitettavasti tässä vaiheessa henkilökunta poisti Ilmon hellävaraisesti uudesta piilopaikastaan ja asetti tilalle laatikon alkuperäisen asukkaan.

Roopeakin alkoi kiinnostaa Ilmon ja viulujen suosittelema makuulaatikko

"Hmmm, mites tän saa kaiveltua täältä pois?"

"Jos tuosta kulmasta vähän vääntäisi.."

Henkilökuntaa alkoi kuitenkin epäilyttämään viulun kissankantokyky ja utelias Roopekin päätettiin poistaa laatikosta. Sillä välin Ilmo oli jo ehtinyt hipsimään muualle ja bongannut lattialta uuden, entistäkin mukavamman makuualustan. 

Juuri Ilmon mentävä treenikassi

Sunnuntai-iltapäivä sohvalla

Roopen ja henkilökunnan sunnuntaihin kuuluu usein rentoutumishetki sohvalla. Henkilökunta selailee yleensä mobiililaitteellaan blogeja ja Roope nukkuu jalkojen juuressa päiväunet.

Tänään henkilökunnan laitteesta sattui ikävästi loppumaan akku, mutta nukkuvaa Roopea ei viitsinyt herättää nousemalla sohvalta. Onneksi kamera oli käden ulottuvilla.

"ZZZzzz"

"Mitäs räpsit sillä? Nyt nukutaan..."

"zzzzz"

Roope oli niin uninen, ettei huomannut, kun pieni hiiri kiipesi kissan kainaloon

"Zzzz"

"Mitä täällä tapahtuu..?"

"Hiiri! Sainpas kiinni!"

Se toinen automatka

Huh helpotus, perille päästiin ehjin kissoin, vaikka ei kyllä mennyt kaikki niinku Strömsössä.

Matkapäivä oli siis jo eilen. Aamupäivästä pakattiin iloisella tohinalla mukaan kaikki kissojen tarvikkeet. Ilmo ja Roopekin aavistelivat, että nyt on jotain tosi jännittävää edessä! Aamun rallittelujen jälkeen pojat menivät raapimispuuhun torkkumaan, mutta uni ei oikein maittanut, kun jatkuvasti joku oli rapistelemassa jotain. Aina piti tulla alas tarkistamaan, että mitäs siellä nyt pakataan mukaan.

Ilmo-poloinen

No, sitten aloitettiin auton lastaaminen. Ihmiset kulkivat ovesta sisään ja ulos. Ilmo-parka, jota kovasti kiinnosti tarkastella puuhasteluja lähempää, meni tohkeissaan eteisen oven taakse. Ovesta ulos mennyt ihminen ei huomannut pientä kissaa, joka sattui juuri kurkottamaan tassullaan oven toiselta puolelta alla olevasta raosta, kun ihminen painoi ovea kiinni.

Kuului hyytävä rääkäisy ja Ilmo-parka paineli tuhatta ja sataa sohvan alle pimeimpään nurkkaan pakoon tassua purevaa ovea.

"Tassuun sattui"

Henkilökunta oli tässä vaiheessa jo muuttamassa matkan määränpääksi eläinlääkäriasemaa. Pieni, säihkähtänyt kissa kaiveltiin sohvan alta syliin rauhoittumaan. Ilmo piti aluksi vähän vasenta tassua koholla, mutta laski painonsa kuitenkin koko tassulle. Muutaman minuutin jälkeen kissa jo hyppi sohvalta alas ja leikki ihan normaalin oloisesti, eikä tassun painelukaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Näytti siltä, että tilanteesta selvittiin onneksi säihkähdyksellä!

Tämän episodin jälkeen ei tuntunut kovin kivalta viedä kissoja autoon. Jonkin aikaa odoteltiin ja tunnusteltiin tilannetta, mutta kun Ilmo liikkui taas ihan normaalin oloisesti, päätettiin matkalle lähteä.

Ilmo protestoi uutta tilannetta jo siinä vaiheessa, kun käveltiin ovesta ulos pihalle. Autoon päästyämme ensimmäinen 30 minuuttia sujui rattoisasti Ilmon huutaessa ja rimpuillessa sylissä turvavyövaljaissa ja Roopen yrittäessä raivokkaasti murtautua ulos kantokopasta.

Nyt voi onneksi taas makoilla lämpimässä paikassa, joka ei heilu ja murahtele

Koska Ilmo ei oikein suostunut rauhoittumaan, vaihdettiin lopulta Ilmo kantokoppaan ja Roopelle kokeiltiin turvavyövaljaita. Mukana olisi ollut myös kaksi kantokoppaa, mutta päätettiin kokeilla kuitenkin näin ensin.

Nukkuva Roope-kisu

Roope rauhoittukin sitten yllättävän hyvin valjaissa ja oli loppumatkan enimmäkseen hiljaa. Ilmo sen sijaan jatkoi surkeaa maukumistaan kantokopassa, mutta ei yrittänyt ihan niin raivokkaasti ulos kuin Roope.

"Huh, seikkailu ohi!"

Matka ei onneksi kokonaisuudessaan kestänyt tuntia pidempään ja pian oltiinkin jo perillä. Turvavyövaljaat osoittautuivat siis ihan toimiviksi Roopella - ehkä Ilmollakin, jos ei olisi juuri hetkeä aikaisemmin jäänyt tassu oven väliin. Huono puoli valjaissa oli se, että välillä rimpuilevista kissoista tarttui melkoinen karvamatto henkilökunnan villakangastakkiin. Kannattaa suojata auto ja laittaa jotain muuta materiaalia olevia vaatteita päälle, mikäli kissoista irtoaa karvaa..

Kaikkien kommellusten jälkeen Ilmokin rauhoittui päästyään perille uuteen paikkaan ja nukkui koko yön tiiviisti henkilökunnan miespuolisen jäsenen turvallisessa kainalossa. Lomapaikassa on vierähtänyt jo rattoisasti vuorokausi ja sekä kissat että ihmiset ovat viihtyneet hyvin.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! Ja muistakaa varoa pieniä uteliaita kissoja ovien takana!

Viikonlopun herätyskello

Henkilökunta ja Ilmo ovat pääseet viimein sovintoon makuuhuoneen iltakäytöstä.

Kissat ajavat edelleen iltarallinsa klo 22-01 välillä, mutta ovat jo lähes oppineet, ettei nukkuva henkilökunta halua osallistua yöjuoksuihin. Kun makuuhuoneen ovi ensimmäistä kertaa avautui kolmisen viikkoa sitten, heräili henkilökunta yöllä sihen, että Ilmo tai Roope hyppi iloisesti peiton päällä. Nyt kissat tietävät viimein, että makuuhuoneeseen pitää hiipiä hiljaa ja olla siivosti, jos siellä haluaa pysytellä koko yön.

Pieni yörallikissa Ilmo

Sen sijaan viikonloppuaamuista osapuolilla on edelleen erimielisyyksiä. Ilmoa huolettaa henkilökunnan äkisti kasvava unentarve ja arkiaamuisen piipityksen puuttuminen. Koska kissa ei ole saanut selville, minne silityksiä ja märkäruokatarjontaa tarkoittava herätysääni katoaa viikonlopun ajaksi, on Ilmo itse päättänyt sijaistaa herätyskelloa tarvittaessa.

Mikäli Ilmo on jätetty yöllä oven ulkopuolelle, alkaa viimeistään yhdeksän jälkeen aamulla kuulua oven takaa pikkuhiljaa voimistuva "mjau, miau, MJAUU...". Jos taas makuuhuoneen ovi on jätetty auki, aloittaa Ilmo maukumisen sijaan aamulla tyytyväisen kovaäänisen kehräämisen.

Tänään henkilökunta heräsi jo totuttuun tapaan Ilmo-kellon "PURRRRRRRRRR" -ääneen klo 7.20. Kun Roope päätti vielä tehostaa kehruuherätyksen vaikutusta jahtaamalla peiton alla olevia polvia, päätyivät molemmat kissat lopulta huoneen ulkopuolelle henkilökunnan jatkaessa aamu-uniaan.

Koska Ilmo-kellon herätys ei tuottanut toivottua lopputulosta, päättivät kissat olla omatoimisia aamuruokinan suhteen. Kun henkilökunta viimein kömpi ylös kymmenen jälkeen, oli tiskipöydällä olleen ruokakupin päällä oleva lautanen siirtynyt mystisesti sivuun. Ruokakuppi ammotti tyhjillään, eikä sulamassa olleesta kanankaulasta jäänyt jäljelle edes märkää länttiä.

Henkilökunta mietiskeli hetken, että minkäköhänlainen oma-aloitteisen aamuruokailun seurauksena syntynyt kanankaulasotku mahtaa löytyä jostakin nurkasta. Hetken etsinnän jälkeen henkilökunta bongasi kuitenkin lihapalan kissojen ruokintapaikalta, vieläpä siististi aseteltuna ruokinta-alustalle. Kissat olivat todenneet, ettei kokonainen kaula ole vieläkään syötäväksi kelpaavaa muonaa ja päättivät odottaa kärsivällisesti kokin heräämistä.

Kun aamulla herää aikaisin, mahtuu päivän puuhailuihin parit nokoset

Kissojen kauneusunet

Reipas somalipoikanen nukkuu mielellään muutamat torkut pitkin päivää, jotta valveillaoloajalla käytössä oleva energiamäärä maksimoituu. Sunnuntaisin Ilmo ja Roope nukahtavat yleensä kello 17 aikoihin ja jatkavat joskus uniaan niin pitkään, että henkilökunnan on huomaavaisesti herätettävä kisut, jotta iltarallit ehditään ajaa ennen yömyöhää.

Roope nukkuu yleensä mahdollisimman korkealla, kun taas Ilmo suosii enemmän lattiatasoa. Satunnaisesti sunnuntaitorkut nukutaan kuitenkin yhdessä lämpöpatterin läheisyydessä. Lattialla mahtuu myös vaihtamaan hengityksen tahtiin kulloinkin meneillään olevaa syvävenytystä.

Kauneusunilta herättyä kissa on taas entistä vetreämpi ja hyppää vielä vähän korkeammalle kuin edellisenä päivänä.