Nuunuulle uutta henkilökuntaa etsimässä

Tämän vuoden Suomen Ensitreffit alttarilla -tuotantokautta ovat seuranneet meillä innolla sekä kissat että ihmiset. Syynä on tietysti sarjan tähti Nuunuu-kissa, jolle sarjassa etsitään uutta henkilökuntaa. Seuraavassa Ilmo ja Roope kommentoivat kuudennen tuotantokauden neljää ensimmäistä jaksoa.

Varoitus, teksti sisältää juonipaljastuksia jaksoista 1-4.

Jakso 1. Nuunuun esittely

Nuunuu ja hänen henkilökuntansa Olli asuvat yhdessä Lahdessa. Olli on päättänyt, että tarvitsee lisää palvelusväkeä jakamaan vastuun Nuunuun hoitamisesta, ja päätynyt etsimään uutta puolisoa televisio-ohjelman avustuksella.

Ollin ja Nuunuun välinen suhde on hioutunut saumattomaksi 13 yhteisen vuoden aikana. Kun Nuunuulla on jano ja kissa vilkaisee kraanaan päin, Olli tietää heti, mitä tehdä.

Nuunuu <3 (kuvankaappaus sarjasta)

Uudeksi henkilökunnaksi on ehdolla Katja, myöskin Lahdesta kotoisin oleva maisteri/insinööri. Katja viihtyy hyvin yksin, tykkää matkustella ja katsoa televisiota, lukea kirjoja sekä kastella viherkasvejaan.

Ilmo: Katja on söpö! Jos olisin Nuunuu, hyppäisin heti Katjan olkapäille ja sanoisin kurrnauuu. Lisäksi Nuunuulla ja Katjalla on yhteinen kiinnostuksen kohde: viherkasvit. Lupaavalta näyttää. Itsekin tykkäisin hoitaa viherkasveja Katjan tapaan, mutta jostain syystä henkilökunta on hankkiutunut niistä yksi kerrallaan eroon.

Roope: Katja sanoi, että viihtyy yksin. Se on hyvä. En kestä, jos ihmiset lääppivät liikaa. Hyvältä vaikuttaa.

Jakso 2 ja 3. Olli aloittaa Katjan perehdyttämisen

Toisessa jaksossa Katja sitoutuu henkilökunnaksi menemällä Ollin kanssa naimisiin. Sen jälkeen alkaa perehdytys kissanhoitotehtäviin. Kolmannessa jaksossa Katja käy ensimmäistä kertaa Nuunuun kotona. Katja antaa kodille arvosanaksi 7 1/2. Kun Olli kysyy, miten tilannetta voisi parantaa, Katja sanoo "Niin, en oikeen tiedä miten". Ollin ja Katjan yhteisellä koulutusmatkalla Prahaan Katja sanoo olevansa ahdistunut.

Ilmo: Nuunuun kannalta on hyvä, kun Katja huomasi ympäristössä olevat puutteet ensi hetkestä lähtien. Minusta kodissa oli liian vähän raapimispuita ja piilopaikkoja. Ehkä Katja laittaa kodin puutteet kuntoon, kunhan saa aikaa pohtia, minkä raapimispuun ostaisi?

Roope: En ymmärrä. Miten nuo ihmiset aina ahdistuvat noin pienestä?

Roope: "Okei, kyllä minuakin välillä ahdistaa. Ainakin koirat ja eläinlääkärikäynnit"

Jakso 4. Katja muuttaa Nuunuun kotiin

Jakson alussa Katja kertoo yhteenmuuton ahdistavan. Katja muuttaa Ollin luo, jotta pääsee tarvittaessa turvaan omaan kotiinsa. Olli leikkii Nuunuun kanssa. Katja näytetään kastelemassa viherkasvejaan. Olli kertoo Katjan haastavan joka asiasta, mikä on raskasta, koska voimakkaat mielipiteet aiheuttavat hänessä alemmuudentunnetta.

Kun molemmat Olli ja Katja ovat syöneet, on aika tutustua Nuunuuhun. Katja epäröi ensin kädet puuskassa, kun Olli kysyy, haluaako Katja tutustua kissaan. Paljastuu, että Katja on enemmän koira- kuin kissaihmisiä. "No voin mä", Katja lopulta myöntyy. Katja kertoo kissojen kynsien ärsyttävän. Katja kuitenkin suostuu antamaan Nuunuulle herkkuja ja kehuu lopussa Nuuunuun häntää.

First contact! (kuvankaappaus sarjasta)

Ilmo: Uusi henkilökunta tuntuu vähän pelkäävän kissoja, mutta Nuunuu ei onneksi vaikuta hätkähtävän Katjan kylmäkiskoisuutta. Tilanteessa on vielä toivoa! Nyt Katja pitäisi saada viihtymään ja tuntemaan olonsa rentoutuneeksi Ollin ja Nuunuun luona, jotta kaikilla olisi kivaa.

Roope: Huoh. Miten vasta nyt tuli ilmi, että kyseessä onkin ihminen, joka tykkää enemmän koirapedoista? En kestäisi tuota sekuntiakaan. Henkilökunta vaihtoon ja uutta tilalle.

Ilmo: "Huomenna tulee taas uusi jakso. Jännittää, että kuinkakohan tässä käy!"

Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.

Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"

Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää

Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.

Aamupalavarkaissa (video)

Roopella on pienestä pitäen ollut melko pohjaton mahalaukku ja hyvä ruokahalu. Jo blogihistoriamme kuudes postaus oli nimeltään Rohmu-Roope ja sama meno on jatkunut näihin päiviin saakka.

Vanhemmiten Roope on laajentanut kulinaristisia kokemuksiaan myös ihmisruokiin - esimerkkinä paistetut kanamunat ja spagetti bolognese maistuvat kissalle hyvin. Henkilökunnan laittaessa ruokaa Roope tulee usein puskemaan jalkoihin ja kerta toisensa jälkeen ihmettelee, miksei kissalle tälläkään kertaa annosteltu omaa pientä annosta. Sen jälkeen Roope koittaa tulla syliin istumaan ja kehräämään, jotta saisi samalla vaivihkaa nuolaista hieman lautaselta.

Suurin vääryys koko asiassa on se, että joskus henkilökunta jättää syönnin jälkeen lautaselleen vaikka kuinka paljon herkullista kastiketta tai keltuaista, ja sitäkään ei saisi kissa nuolla pois! Onneksi ihmiset ovat melko hajamielisiä ja vahingossa jättävät lautasiaan pöydälle tai tiskialtaaseen Roopen pestäväksi.

Aina ei tarvitse kuitenkaan tyytyä syömään pelkkiä tähteitä. Vuosien harjoittelun jälkeen Roopesta on kehittynyt keinoja kaihtamaton metsästäjä. Tämänkin vuoden ajalta muistuu mieleen useampi kerta, kun on hetkeksi selkänsä kääntänyt ruoka-annokselleen ja "nukkumassa" ollut Roope on napannut sopivaksi katsomansa osaset mukaansa.

Seuraavassa aihetta havainnollistava filmatisointi:

Blogikissoja katsomassa

Nyt menee kyllä maailmat ihan ristiin, kun toisten blogien kissoja on eksynyt meidän blogiin!

Ihmisen konferenssimatkan toinen huipentuma tapahtui viimeisenä päivänä ennen lentoa takaisin Australiaan. Tuona lauantaiaamuna hyppäsin Triolan Tarun kyytiin ja hurautettiin meidän ensimmäiseen vierailukohteeseen, Hupsuttamoon. Jujulla oli ollut edellispäivänä syntymäpäivät, joten ymmärrettävästi kissa oli aluksi pienessä kohmelossa. On dagen efter ja sitten ovikello soi kukonlaulun aikaan ja vieraat ihmiset tulevat mokeltamaan ja silittämään siihen viereen, mitä se semmoinen käytös on??

"Menkää pois"

Onneksi Jujun ihminen tiesi, miten aamuäreän ragdollin saa piristymään. Juju pääsi ensin pakettimatkailemaan ja sen jälkeen olikin jo ihan eri kissa. Nähtiin monen monta temppua, jotka Juju osasi hienosti tehdä kaikki peräkkäin. Pääsin myös leikittämään molempia kisuja.

Malli on täydellinen ja kamera hyvä, mutta kuvaaja tarvitsisi vielä treeniä...

Toivottavasti Juju tuumailee tässä, että aikainen herätys kannatti sittenkin.

Sillä välin Nuppu makoili haaveilemassa sängyllään hyvin kuvauksellisena, mietiskellen kissojen syviä mietteitä. Vierailun edetessä sähköjäniksen akku täyttyi ja lopulta Nuppukin juoksenteli asunnossa iloisesti ympäriinsä.

Nupulla oli juuri niin pumpulisen pehmeä karva, miltä kuvassa näyttää

Sain myöskin kunnian kokeilla pitää sekä Nuppua että Jujua sylissä ja molemmat asettuivat käsivarsilleni rennommin räsynukkemaisesti, verrattuna meidän alati kiireisiin ja höseltäviin somppuveljeksiin.

Sen jälkeen hurautettiin triolaan ja siellä koko nelikko olikin jo odottamassa. Ensimmäisenä Börje.

Börje yllättyi, kun kahdella kameralla kuvasivat eri suunnista. Mihin sitä ehtii poseerata moisessa salamavalojen ristitulessa?

Börje oli hellyyttävä puskijakisu, kuten myöskin alakuvassa oleileva Elli. Börjessä oli myöskin villimpi puolensa. Kissa esitteli meille blogistaankin tutun kuusivieterilelunsa ja innostui kokeilemaan, josko mahtuisi vielä kahden ikkunanlasin väliin.

Rauhallinen Elli viihtyi kaikista parhaiten siliteltävänä

Börje tasapainoilee ikkunalla 

Myöskin Mimmi katsoi vierailun olleen sen verran merkittävä, että madame teki kierroksen olohuoneeseen ja tervehti uusia alamaisiaan. Ottipa vastaan muutaman silityksenkin.

Madame Mimmi

Ohjelman viihdepuolesta vastasi tietysti herra Nilsson suuremmoisella persoonallisuudellaan. Olen joskus miettinyt, että meidän kissat ovat aktiivisia, mutta voipi olla, että jäisivät kumminkin Nilssonille kakkoseksi. Näin viimein kissajuoksupyörän ihan todellisessa käyttötilanteessa ja temppujakin Nilsson osasi. Ja onhan tuo vähän reppana ulkomuotokin niin valloittava.

Tällaisia vieraita meidän blogissa tänään. Kiitoksia kyläilymahdollisuudesta, oli huippua päästä vierailemaan!

Hämeenlinnan kissaihmistapaaminen 2019

Heinäkuussa Roope ja Ilmo olivat kissahotellissa lomailemassa sillä välin, kun henkilökunnalla oli konferenssimatka maapallon toiselle puolelle. 

Seuraavassa raportti matkan tapahtumista:

Tämä oli ensimmäinen kissablogitapaaminen, johon osallistuin. Alussa jännitti, koska muihinkaan internetyhteisöjen tapaamisiin en ole aikaisemmin osallistunut, jollei lasketa joskus vuonna nakki tapahtunutta Vuotis-foorumin tapahtumaa (:D). Puksuttelin junalla paikalle Helsingistä ja matkalla koitin arvuutella mielessäni, että kenen osallistujan nimi yhdistyy mihinkin blogiin.

Perillä Hämeenlinnassa löytyi ensimmäisenä Mannilainen ja Pepsin ja Maxin emäntä, joka oli avuliaasti tullut juna-asemalle vastaan ja myöskin järjestänyt koko tapahtuman Kiskattien henkilökunnan kanssa. Kiitokset siitä! Mahtavaa, että jaksoitte järjestää kivan päivän.

Tapahtuman ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnan kissanäyttely. Ihminen koitti skannailla, että olisiko osallistujien joukossa yhtään Roopen ja Ilmon sukulaista, mutta somppuvoittoisempi päivä taisi olla sunnuntaina. Pari somalia henkilökunta kuitenkin onnistui bongaamaan, sekä blogikissoista myöskin Naukulan Hertan. Somakissin pisteeltä ostin muutaman kissalelun kotiin vietäväksi.

Jospa Ilmo oppisi näyttelystä ostetun hämähäkkituliaisen myötä käsittelemään oikeitakin hämähäkkejä?

Seuraavaksi vierailimme Kissakoti Kattilassa. Hylättyjä kissoja kävi kyllä surku, vaikka hyvään paikkaan ovatkin päätyneet. Vuodesta 1995 lähtien Kattilan kautta on noin 3 500 kissaa saanut uuden kodin.

"Adoptoi minut, pliis?"

Jos etsit kissakaveria, niin Kattilasta löytyy 80 loppuelämän kotia etsivää ystävää. Myöskin vapaaehtoistyöntekijöille olisi tarvetta, sekä tarvikkeille, ruuille ja rahalahjoituksille. Kattilassa voi myös käydä vierailemassa. Lisätietoja Kattilan sivuilta.

Kissakoti oli hurjan miellyttävästi sisustettu kissatarpeita ajatellen ja vertikaalinen tila oli saatu hyvin käyttöön. Kaikin puolin vaikutti siltä, että täällä hoidetaan hommat hyvin ja kissakodista on iso apu paikallisille kissoille.

Kattilan kisuja ja sisustusta

Hyvänä lopetuksena päivälle kävimme vielä lopuksi syömässä. Intoilin nyhtökaurahampurilaisesta, koska moista herkkua ei täältä saa ollenkaan. Kokonaisuudessaan tosi onnistunut päivä ja ensi vuonnakin täytyy päästä mukaan, mikäli vaan reissupäivät Suomeen osuvat samalle ajanjaksolle!

***

Vaikka konferenssiraportti oli tässä, niin lomakissajutut eivät jääneet tähän. Myöhemmin samalla reissulla tapasin nimittäin muitakin blogeista tuttuja kissoja. Tunnistatko seuraavat ystävät?

Mysteerikissa 1

Salaperäinen kissa 2

Heistä lisää seuraavassa postauksessa.