Sähinää ja murinaa ruokailupaikalla

Kissojen ruokailusta ei ole tullut raportoitua hetkeen, joten tässä vähän katsausta nykytilaan. Roope ja Ilmo olivat pentuina vielä kohtalaisen nirsoja tapauksia ja kieltäytyivät kohteliaasti muun muassa possun sydämestä, broilerista, lohesta ja pakastehiiristä. Kissat tottuivat kuitenkin kanankauloihin melko nopeasti, ja niitä tarjoillaan edelleenkin muutaman kerran viikossa. Muita kestomenestyjiä ovat olleet Miamorin märkäruokapussit, joita kiireinen kokki syöttää ajan säästämiseksi erityisesti arkena kissoille. Raksuja (Applawsia tai Canagania) on ollut kissoille tarjolla jatkuvasti, viimeisimmät pari kuukautta aktivointikupista.

"Ruokaa!"

Kuukausi tai pari sitten henkilökunta kokkaili itselleen lohta ja päätti antaa kissoille pienen maistiaisen. Yllätykseksi molemmat söivät tyytyväisenä kaikki palat ja nuolivat vielä kupinkin. Sen jälkeen tarjoiltiin possun sydäntä ja sekin kelpasi. Jokin on muuttunut ja raa'at ruuat maistuvat nykyisin paremmin. Kissojen pysyvien hampaiden vaihtumisella voi olla merkitystä, kun lihaa on helpompi pureskella.

Samaan aikaan kiinnostus on myös lisääntynyt henkilökunnan ruokia kohtaan. Aamiaislautasen paistetun kananmunan jämät ovat herkkua, mikäli silmä vaan välttää. Eräänä sunnuntaina Roope rohmusi nyhtöpossut suoraan paistinpannulta (mikä ei onneksi ollut enää kuuma) - sepä siitä possusta sitten. Onneksi kissan maha ei mennyt sekaisin. Vesi kyllä maistui illalla tavanomaista paremmin.

Koska raaka ja ilmeisesti kaikki muukin on nykyisin herkkua, on kokki lisännyt possun sydäntä tai kanankauloja vähän useamminkin kissojen lautaselle. Pidemmän aikavälin tavoitteena on muuttaa suhdetta raakapainotteisemmaksi. Ruokintatilannetta on kuitenkin hankaloittanut se, että Roope on viime viikkoina alkanut dominoida Ilmoa kuppien äärellä. Kun esimerkiksi aktivointikuppiin lisätään raksuja, Roope haluaa syödä ensin omassa rauhassa ja mulkoilee, murisee tai välillä jopa sähisee Ilmon kauemmaksi, mikäli pikkuveli yrittää samalle apajalle.

"Täällä vartioin minä!"

Raksujen suhteen ongelma ei ole niin iso, koska Roope päästää Ilmon sen jälkeen syömään, kun on ensin itse rouskutellut raksuista osuutensa. Isoin haaste viime viikkoina on ollut kanankaulatarjoilu. Vaikka kokki jakaa kanankaulat kahteen kuppiin ja niiden välillä on aktivointilaudan verran hajurakoa, murisee ja mulkoilee Roope silti sen verran pahasti pureskellessaan kanaa, että Ilmo ei uskalla enää syödä Roopen kanssa yhtäaikaa. Roopen ruokahalu on taas kohtuullisen hyvä, joten käy herkästi niin, että syötyään omansa, kissa jatkaa Ilmon kupilla ja syö vielä puolet veljenkin ruuasta.

Henkilökunta yritti ensin ratkoa ongelmaa laittamalla Ilmon syömään eri huoneeseen, mutta kissa lähinnä hämmentyi tilanteesta eikä sitten oikein osannut syödä, ja Roopekin tuli pian miukumaan oven taakse.

Sen jälkeen ruokintakuppien välistä etäisyyttä on kasvatettu saman huoneen sisällä. Ilmon kuppi vaihdettiin myös korkeammalle tasolle, jotta Roope ei pystyisi kontroloimaan niin tarkasti kahta eri kuppia. Tämä asettelu auttoi jonkin verran, vaikka Roope murisee edelleen ja jatkaa myös syömistä usein Ilmon kupista oman kupin tyhjentämisen jälkeen. Ilmo syö yleensä vähän pienempiä annoksia kerralla ja käy ruokailujen välillä katselemassa lintu-tv:tä tai tarkistamassa, mitä henkilökunta tekee. Roopella on siis varsin monta tilaisuutta tyhjentää myös toinen kuppi.

Tilanne on tämä lähinnä silloin, kun kissat syövät ruokaa, joka vaatii enemmän pureskelua. Miamorin mössöt eivät aiheuta samanlaisia tunnereaktioita ja märkäruokaa voi syödä kiltisti vaikka kylki kyljessä kiinni.

Takana oleva Roope vahtii etualalla syövää Ilmoa. Kuvassa näkyy kuppien paikka ja etäisyys toisistaan ennen muutoksia

Olisiko blogin lukijoilla hyviä ehdotuksia, kuinka ruokailutilanteita saataisi rauhoitettua edelleen?

Mukavia makuupaikkoja

Henkilökunnan toinen edustaja harjoittelee aina silloin tällöin viulunsoittoa. Treenien jälkeen viulu on yleensä tarkoitus laittaa takaisin pahvilootaansa, mutta..

..tällä kertaa hieman kantta raottaessa kantokahvan reiästä kurkistikin pieni Ilmo, joka oli mukavanoloisesti käpertynyt pahvilaatikkoon aikomuksenaan ottaa pienet torkut.

Juuri sopiva pahvilaatikko nukkumiseen!

"Hei kuules nyt, laita se kansi kiinni! Yritän nukkua!"

"Kansi kii!"

Valitettavasti tässä vaiheessa henkilökunta poisti Ilmon hellävaraisesti uudesta piilopaikastaan ja asetti tilalle laatikon alkuperäisen asukkaan.

Roopeakin alkoi kiinnostaa Ilmon ja viulujen suosittelema makuulaatikko

"Hmmm, mites tän saa kaiveltua täältä pois?"

"Jos tuosta kulmasta vähän vääntäisi.."

Henkilökuntaa alkoi kuitenkin epäilyttämään viulun kissankantokyky ja utelias Roopekin päätettiin poistaa laatikosta. Sillä välin Ilmo oli jo ehtinyt hipsimään muualle ja bongannut lattialta uuden, entistäkin mukavamman makuualustan. 

Juuri Ilmon mentävä treenikassi

Pyörremyrsky keittiössä

Viime viikko sujui kutakuinkin rauhallisissa ja tavanomaisissa merkeissä. Mitä nyt eräänä päivänä pieni pyörremyrsky oli pyyhkäissyt keittiön läpi ja siivonnut ikkunanlaudalla olleen orkidean ja muutamat A4:set lattialle.

Henkilökunta epäilee, että tuhotöiden takana saattaa olla pieni Ilmo, joka on päätynyt siihen lopputulokseen, että radikaalimmat kokeet uuden sisustuksen suhteen kannattaa tehdä henkilökunnan poissaollessa. Mitään Ilmo ei kuitenkaan tunnustanut, vaan pysytteli muina kissoina kiltisti poissa tieltä, kun henkilökunta siivosi orkideanjämät lattialta.

Mitään oo koskaan tehnyt

Koska Ilmolla on tuntunut olevan muutenkin viime aikoina ylimääräistä energiaa, päätti henkilökunta käväistä kissan kanssa pihamaalla, ensimmäistä kertaa Helsingissä. Jo pelkkä portaikko sylissä makoillessa oli uusi ja sen verran jännittävä juttu, että Ilmo availi ääntään kainalossa melko lujaa. Pihalla kissa kuitenkin rauhoittui aika nopeasti. Ilmo käveli vähän ympäriinsä ja pureskeli innostuneena ympäröiviä varpuja. Ilmolla oli myös lempihiiri mukana, joten pääsimme jopa kymmenisen metriä eteenpäin, kun Ilmo liikkui mielellään hiirulaisen kanssa samaan suuntaan.

Peura,, ei kun kissa ajovaloissa

Ulkoilun jälkeen Ilmo olikin vähän rauhallisempi, joten pieni maiseman vaihdos hetkeksi taisi tehdä terää.

"Huooh nyt nukuttaa!

Roope puolestaan on ottanut koko viikon rauhallisesti keräten voimia tuleviin koitoksiin. Kissoille tulikin nyt viikonlopuksi ensimmäistä kertaa hoitaja, kun henkilökunta lähti kahdeksi yöksi reissuun.
Jännittävää nähdä, kuinka viikonloppu uuden hoitajan kanssa sujuu.

Roope: paras unikissa

Miau, kurnau!

Henkilökunnalla on ollut jo pidempään pohdinnassa tallentaa kissojen ääniä videolle. Ilmo kommunikoi miaun lisäksi monenlaisilla kurnau! -tyyppisillä äännähdyksillä, joita olisi hauska saada talteen. Nyt pidemmän viikonlopun koittaessa henkilökunta latasi videokameran akun ja kaivoi laatikon kätköistä toisen muistikortin, jotta saisi viimein koostettua äänet videolle.

Ajatus osoittautui kuitenkin kuuluvan sarjaan helpommin sanottu kuin tehty. Erityisesti Ilmo vaikeni heti, kun kamera oli esillä. Henkilökunnalla ja Ilmolla on välillä tapana käydä moniulotteisia ja syvällisiä keskusteluja, esimerkiksi henkilökunta kysyy "Ilmo, mitä Ilmolle kuuluu?" ja Ilmo katsoo silmiin ja vastaa mjauu. Tätä lyhyttä, mutta hyvin ytimekästä kuulumisten vaihtoa yritettiin tallentaa useaan otteeseen nauhalle, mutta valitettavasti kameralle tallentui ainoastaan henkilökunnan monologi, kun Ilmo väisti kysymyksen keksimällä yhtäkkiä jotain kiinnostavampaa tekemistä tai päätti vain kehrätä tyytyväisenä mjaun sijaan.

Ilmo ei toki ollut koko viikonloppua hiljaa, vaan jutteli esimerkiksi äänekkäästi kurnauu kurnauu!, kun yksi hiekkalaatikoista oli väärässä asennossa, ja totesi kysyvästi "miau?" kun henkilökunta avasi särkylääkepakkausta ja Ilmo kuvitteli tietysti pakkauksen sisältävän kissanherkkuja. Henkilökunta oli kuitenkin liian hidas taltioimaan nämä hetket.

Roopen äännähdykset ovat helpommin ennakoitavissa, ja niinpä niistä saatiinkin koottua pieni video. Äänipätkiä katsellessa tuli mieleen Roopen maukumiset 14-viikkoisena, ja tuosta ajasta löytyikin pari pätkää sopivasti videon alkuun. Kun pikku-Roope saapui tuolloin uuteen kotiinsa, kissa maukui jatkuvasti, kun uskaltautui jollekin uudelle, vielä valloittamattomalle alueelle. Sittemmin maukuminen loppui, kun huoneista ja henkilökunnasta tuli tuttuja. Jostain syystä Roope kuitenkin edelleen maukuu Roopeksi melko paljon parvekkeella ollessaan, ja pari miauta olikin helppo tallentaa kameralle viemällä kissa parvekkeelle. Roope ei ole kuitenkaan yleisesti ottaen erityisen puhelias kissa ja pitäytyykin lähes aina suoraviivaisessa miaussa, kun joitain täytyy saada sanottua.

 Alla video, jossa ensimmäiset 47 sekuntia 14-viikkoisesta Roopesta ja videon loppuosalla pari tällä viikolla kuvattua miauta.

Ilmon keväiset harrastukset

Ilmo on kevään tullen aloittanut kissojen keskuudessa trendikkään harrastuksen: erilaisten siivekkäiden bongaamisen. Ilmo on jo monena aamuna istuskellut ikkunanlaudalla pitkät tovit laskien ja tunnistaen ohi suhahtavia lajeja. Samalla kissa on harjoitellut ahkerasti lintujen kutsulaulua päästelemällä erilaisia naksautuksia suustaan. Ilmo on vakuuttunut, että ennemmin tai myöhemmin joku pieni tipunen tulee säksätyksen houkuttelemana vierailemaan ikkunanlaudalle.

"Ooh, päivän ensimmäinen tiainen!"

Uuden harrastuksen myötä myös ikkunanlaudan vihersisustusta on pitänyt uusia. Ilmo yritti ensin hienovaraisesti vihjaista asiasta henkilökunnalle läpsyttelemällä tassullaan orkidean kukkavartta. Tokihan linnutkin tietävät, etteivät orkideat kasva Suomessa luonnonvaraisina lajeina ja ymmärtävät pysyä kaukana tällaisista ikkunoista. Siispä orkideat on ehdottomasti poistettava ja tilalle lisättävä lintuja houkuttelevia asioita.

Kuvassa orkidea on vielä täydessä kukoistuksessaan

Henkilökunta ei kuitenkaan ottanut Ilmon huomautusta riittävällä vakavuudella, vaan oli taas tekemättä kerrassaan yhtään mitään. Niinpä Ilmo päätti lopulta olla oma-aloitteinen vihersisustuksen uudistamisessa, ja napsautti rennosti orkidean kukkavarren poikki.

"Ups.. siihen tipahti"

"Nyt ei enää häiritse maisemia"

Koska operaatio orkidean eliminointi sujui lopulta niin sulavasti, päätti Ilmo jatkaa viheruudistamista siirtymällä seuraavaksi arvioimaan, mitä tekisi vieressä kasvavalle rahapuulle. Orkidean tavoin rahapuu ei oikein miellytä Ilmon silmää. Nahkeat ja tylsän vihreät lehdet tarvisivat jotain pientä elementtiä, jotta kokonaisuudesta tulisi kiinnostavampi.

Vihersisustaja työssään

Niinpä Ilmo on kokeeksi rei'itänyt muutamat lehdistä. Jos joku vaikka inpiroituisi jalostamaan kyseisen reikälehtisen version, kun näkee, kuinka tyylikkäästi se koristaa ikkunanlautaa ja asettuu kokonaisuuteen entistä paremmin houkuttamaan lintuja.