Uusi raapimispuu ja hiekkalaatikko

Kun henkilökunta päätti muuttaa kissoineen uudelle mantereelle, piti Roopelle ja Ilmolle hankkia melkein kaikki kissatarvikkeet uusiksi. Suomesta tutut verkkokaupat eivät harmiksemme kuljeta ihan näin kauas, joten täytyi heti tutustua paikalliseen tarjontaan. Meillä ei ole autoa käytössämme, mutta onneksi löytyi ihan kohtalainen verkkokauppa, joka tarjoaa ilmaisen kotiinkuljetuksen yli 49,99 dollarin ostoksille. Valikoima ei tosin ole lähellekään saksalaista laatua. Erityisesti ruokintapuolella riittää vielä ihmeteltävää, koska Suomessa syötyjä suosikkimärkäruokia ei ole täältä löytynyt ja useista ruuista puuttuu verkkokaupoissa kokonaan tuoteselosteet. Iso osa kissojen ruokavaliosta Suomessa koostui myöskin itse tehdyistä raakaruokasekoituksista, joiden oleellinen ainesosa oli Maukas -pakasteet. Tarkoituksena onkin ottaa työn alle sen selvittely, miten paikallisesta lihasta saisi sopivia raakaruokasekoituksia riittävän halpaan hintaan ja mistä hankkia sopivat lisäravinteet.

Uusien tarvikkeiden hommaamisessa on se hyvä puoli, että aikaisemmista on kertynyt kokemusta ja voi koittaa löytää vähän parempia ostoksia. Raapimispuiden osalta olisi hienoa omistaa joskus suomalainen Catmax. Täältä googlailinkin pitkään, löytyisikö jotain vastaavaa, joka olisi kokopuinen ja veisi yksirunkoisena vähän tilaa, mutta täydellistä puuta ei harmikseni löytynyt. Kovin moni verkkokauppa ei myöskään toimita Ausseihin ja ne jotka toimittavat, lisäävät usein ostohintaan sievoisen summan kuljetuskustannuksia.

"No kuules, tämä on ihan kelvollinen korvike"

Lopulta päädyimme ostamaan melko perinteisen puun, joka on käytössä osoittautunut ihan sopivasti. Kovin korkeaa puuta emme halunneet ostaa mahdollisten muuttojen takia (kun sitä yksirunkoista ei löytynyt), mutta puun täytyi silti olla tukeva. Uuden puun alaosa, jonne kissat voivat myös ryömiä sisään nukkumaan, onkin ollut käytännössä toimiva. Lisäksi pisin puomi on sen verran pitkä, että kissat mahtuvat kunnolla venyttäytymään pitkäksi raapiessaan puuta.

Ilmo tähystelee rennossa makoiluasennossa ylätasanteelta

Kissan hiekkalaatikon osalta muiden suositukset ovat myöskin tehonneet ja tekisi kovin mieli hommata oma Modkat meidän aiempien heiluriovellisten mallien sijaan. Modkatit ovat kuitenkin sen verran tyyriitä täällä, että päädyimme vastaavaan halpismalliin. Viikon käytön jälkeen vaikuttaa, että loota on ihan hyvä, vaikka edelleen mikrohiekkaa ropisee jonkin verran ympäriinsä kissojen hypätessä ulos laatikosta. Hiekkavalikoiman osalta täällä on tosi paljon myynnissä kaikenlaista luonnossa hajoavaa hiekkaa, joten pitäisi ehkä vielä antaa mahdollisuus jollekin isompirakeiselle tavaralle. Viime keväänä koetimme parin viikon ajan Öko Plussaa, mutta Ilmo ei tuolle vaihtoehdolle oikein lämmennyt, niin pitäisi sitten totuttaa kissa jotenkin hienovaraisemmin tai ehkä kokeilla isompirakeisempaa betoniittihiekkaa. Katsotaan, katsotaan.

Uusi kissanvessa

Matkan päätös ja vihdoin uudessa kodissa

Viimein täällä!

Tänään Roope ja Ilmo vapautuivat karanteenista, jonka jälkeen edessä oli vielä viimeinen kuljetus kotiin Länsi-Australiaan, Perthiin. Pitkän päivän jälkeen kissat olivat kotona kolmen aikoihin, jolloin kantokoppa voitiin juhlallisesti avata.

Kissojen paluu jännitti kovasti. Mielessä oli kauhukuva surkeasti maukuvista ja nopeasti sängyn alle piiloon vilahtavista laihoista ja karvattomista ruipeloista. Yllätyimme, kun koppaa nostettaessa autosta Roope näytti oleskelevan ihan rennosti ja Ilmokin makoili rauhallisena. Koppa vietiin makuuhuoneeseen, jotta kissoilla olisi pieni alue kerrallaan tutustuttavana. Kun koppa avattiin, tuli esiin ihan entisen näköiset Roope ja Ilmo hännät reippaasti pystyssä.

Traumoja tai muita pidempiaikaisia merkkejä matka ei siis onneksi kissoihin jättänyt. Uuteen paikkaan on tutustuttu innolla, syöty normaalisti ja juotu tavallista enemmän. Myöskään mielenosoituksellisia ihmisten huomiotta jättämisiä ei henkilökunta kohdannut, vaan molemmat tulivat ihanasti puskemaan ja kehräämään.

Roope tähyilee uljaasti uudesta raapimispuusta

Karanteenissa henkilökunta ei päässyt koskaan vierailemaan. Kun karanteeniaikaa lyhennettiin vuonna 2014 30 päivästä 10 päivään (onneksi!), kiellettiin samalla myös vierailut. Karanteeniin sovitaan ainoastaan lyhyt tapaaminen noudolle, joka varattiin meidän tapauksessa paikallisen lemmikkieläinkuljetusyrityksen kanssa, mikä huolehti kissojen kuljettamisesta kotiovelle asti.

Ilmo löysi heti aitiopaikan paikallisten lintujen tarkkailuun

Nyt on kyllä kovin huojentunut olo, kun koko matka meni lopulta tosi sujuvasti ja pääsimme kaikki perille asti.

Seitsemän päivää vielä

Selailin muutama päivä sitten kissaikävissäni vanhoja kuvia puhelimestani ja löysin samalla Roopesta ja Ilmosta ennenjulkaisemattomia otoksia. Kissat taitavat olla näissä kuvissa ihan vasta meille saapuneita, eli noin 14 viikkoisia.

Pienenä oli kivaa nukkua masut vastakkain

Ilmo hoitaa Roopea

Viime yönä tuli karanteenista sähköpostia, että tarkastukset on nyt tehty, kaikki hyvin, ja kissat pääsevät pois suunnitellusti 21.11. eli ensi viikon maanantaina. Samassa sähköpostissa tuli mukana pyyntö varata ajankohta, jolloin kissat noudetaan. Ajankohtaa varatessani tuolloin keskellä yötä huomasin Ilmon tietoihin ilmestyneen laskun, jossa oli kuvauksena "Recovery of Airline handling". Mietin tietysti heti ensimmäisenä päässäni, että Ilmon kohdalla on jouduttu tekemään jotain ylimääräisiä eläinlääkäritoimenpiteitä matkan jälkeen ja laskun kuvaus tarkottaisi suomeksi "Toipuminen lentoyhtiön käsittelystä".

Onneksi asia ei kuitenkaan ollut näin, vaan recovery tarkoitti tässä tapauksessa perimistä. Eli kyseessä oli siis maksu siitä, että kissat nostetaan pois koneesta ja rekisteröidään saapuneeksi. Maksu laskutetaan karanteenilta ja sen jälkeen karanteeni perii saman summan maahantuojalta. Eli kaikki edelleen ihan hyvin. Henkilökunta vaan täällä hermoilee...

No, onneksi on enää tosiaan viikko ja sen jälkeen kissat pääsevät pois!

Perillä Australiassa

Vihdoin! ♥

Karanteenista saapui yöllä sähköposti, jossa kerrottiin, että kissat ovat päässeet turvallisesti perille asti.

Kuvia ei valitettavasti matkalta saatu, mutta toki matkan aikana oli jatkuva reaaliaikainen seuranta flightradar 24 -palvelun välityksellä. Alussa olikin heti jännittämistä, kun ensimmäinen lento oli noin tunnin myöhässä lumipyryn takia. 

Viimein matkalla. Siellä ne pienet lensivät Itämeren yli

 Hollannista saatiin lyhyt kuittaus siitä, että kaikki oli sujunut hyvin ja kissat saatettu seuraavalle lennolle. Siitä seuraavan sopivan seurantahetken koittaessa kissat olivatkin jo Intian yläpuolella.

"Ja oikealla näette Chhindwaran kaunoiset maisemia.."

Nyt odotellaan vielä, että kissat läpäisevät Melbournessa karanteenitarkastukset, mihin menee muutama päivä aikaa. Sen jälkeen tulee toivottavasti siitä, että kissat vapautetaan aikaisimpana mahdollisena hetkenä kymmenen päivän kuluttua, eli 21.11.

Lähtö ja viime hetken leimahässäkkä

Pienet reissaajat on nyt saateltu onnistuneesti lennolle ja matka maailman toiselle puolelle alkanut. Viimeinen yö ennen matkaa nukuttiin melko huonosti. Ilmo taisi nähdä painajaisia maanantain eläinlääkärireissusta, koska maukaisi isosti Mauuuuu puoli viideltä yöllä unissaan. Tähän henkilökunta heräsi ja valvoi sen jälkeen pitkään Ilmon jatkaessa tyytyväisenä untaan.

Eilen käytiin tosiaan viimeisessä terveystarkastuksessa ennen lähtöä ja samalla ottamassa valtion viralliset ympyräleimat terveystodistukseen ja maahantuontilupaan. Kaupungin eläinlääkäri aiheutti viime hetken paniikin sanomalla, että moni on ottanut varmuuden vuoksi myös läänineläinlääkärin leimat papereihin. Ilmeisesti nämä on joskus aiemmin tarvittu, mutta jonkin voimaan tulleen lakimuutoksen myötä ei enää tarvittaisi. Itse en ollut tietysti moisesta leimatarpeesta kuullutkaan, joten siinä sitten mietittiin ja pohdittiin ja luettiin Australian vientimääräyksiä ja koko tapaaminen venyi 1,5 tunnin mittaiseksi. Eläinlääkäri kertoi myös lannistavan tarinan siitä, kuinka jonkun lemmikkieläimet olivat jääneet välilaskupaikalle Saksaan, kun jokin päivämäärä oli mennyt vanhaksi ja eläimet piti sitten lennättää takaisin Suomeen. Ja sanoi, että "olet sitten tänä vuonna meillä käynyt ensimmäinen, joka uskaltaa laittaa eläimet matkaan ilman noita leimoja". Lähdin tapaamisesta hämmentyneenä ja soittelin sitten ympäriinsä yrittäen saada varmistusta siitä, että tarvitseeko läänineläinlääkärin leimata vaiko ei. Aikaa leimojen hankkimiselle olisi ollut noin 24 tuntia, joten melko myöhään olisin ollut liikkeellä asian kanssa. Kuljetusfirman työntekijä onneksi etsi edellisten eläinkuljetusten Australiaan lähteneet paperit ja tarkisti niistä, että olivat menneet perille ilman läänineläinlääkärin leimaa - eli nyt voin olla melko luottavainen siitä, että paperit ovat kunnossa ja kaupungin/kunnaneläinlääkäri on riittävä taho leimaamaan ja allekirjoittamaan ne. Luulisi, että eläinlääkäri itse olisi pystynyt sanomaan asian varmaksi, mutta vastaaviin epäselvyyksiin toki törmää helposti, kun vientimääräykset vaihtelevat maittain, päivittyvät ja ovat joltain osin tulkinnanvaraisia.

Kissojen mukaan lähtenyt paperipino ja passit

Tämän päivän tavoitteena oli lähinnä väsyttää kissat mahdollisimman tehokkaasti ennen lentoa. Kissoja leikitettiin useampi tunti ja automatka kentälle sujuikin kohtuullisen rauhallisesti. Vielä vuosi sitten Roope ja Ilmo maukuivat suoraa kurkkua jokaisella automatkalla. Koppatotuttaminen, -ruokkiminen ja Feliwayn (kissoja kevyesti rauhoittava feromonisuihke) käyttö ovat johtaneet siihen, että kissat kyllä maukuvat edelleen, mutta vähemmän, harvemmin ja yleensä pienemmällä volyymilla verrattuna aikaisempaan. Pienen virheen kuitenkin tein siinä, että suihkutin Feliwayta ainoastaan ennen eläinlääkärireissuja, eikä oikeastaan muulloin. Lopputuloksena kissat ovat alkaneet yhdistää selvästi Feliwayn eläinlääkärireissuihin, ja esimerkiksi tänään suihkutuksen lopputuloksena oli se, että Roope ryömi sohvan alle piiloon. En sen vuoksi laittanut suihketta koppaan paria suihkausta enempää ja ihan kohtuullisen rauhallisesti kissat onneksi olivat ilmankin. Eikä Feliwayn vaikutus olisi missään nimessä koko matkaa kestänytkään.

Ilmo tähystelee lumisia puita ja Suomen lintuja - viimeinen kerta pitkään aikaan

Lähtöajan koittaessa kissat vietiin aluksi kuljetusfirman toimistolle. Siellä katsottiin vielä paperit läpi ja kiinnitettiin tarvittavat tarrat ja kunnollisempi juoma-astia kuljetuskoppaan. Kissat saivat sen ajan jaloitella valjaissa. Lopulta olikin aika lähteä terminaaliin. Kuvia herkässä ja surullisessa mielentilassa ollut henkilökunta ei juurikaan saanut napattua, paitsi tämän yhden juuri ennen kantokopan nostamista autoon ja kuljettamista kentälle.

Kissat tekevät kaksi välilaskua ja yöpyvät välissä kissahoitolassa, joten perillä Melbournessa Roope ja Ilmo ovat vasta varhain perjantaiaamuna. Päivitän kuulumisia viimeistään silloin, kun saan karanteenista tiedon, että kissat ovat päässeet onnistuneesti perille.

Koppa ja kissat lähtökunnossa

Australiaan kissojen kanssa

Tuntuu tällä hetkellä vielä epätodelliselta, mutta totta se on: me kaikki muutamme ihan pian toiselle mantereelle!

Nyt kun kissojen paperit on viimein lähetetty lentojen varaamista varten ja päätös mukaan ottamisesta on siten lopullisesti lukittu, on hyvä hetki kertoa, mitä valmisteluja matka on tähän mennessä vaatinut. 

Ilmo ottaa rennosti lentokopan edessä. Kopan oveen on kiinnitetty nippusiteillä hyttysverkkoa, koska kissoilla on ollut tapana työntää tassujaan ulos rei'istä. 

Valmistelut alkoivat jo huhtikuun loppupuolella. Muutto ei ollut vielä tässä vaiheessa ihan varma, mutta koska lemmikkien tuontivaatimukset Australiaan ovat erittäin tiukat, kannattaa matkan suunnittelu aloittaa ajoissa epävarmuustekijöistä huolimatta. Koko vientiprosessi kestää vähintään noin seitsemän kuukautta. Täältä löytyy kätevä laskuri, jolla voi laskea matkaan kuluvan ajan ja aikatauluttaa eläinlääkärikäynnit. Täällä on 14 kohdan lista tehtävistä asioista ja tarvittavista dokumenteista ennen matkaa. 

Kissoilla oli valmiina jo mikrosirut ja yleisrokotukset, joten pääsimme suoraan hyppäämään kohtaan kolme ja rokottamaan kissat rabiesta vastaan. Sen jälkeen kissoilta otettiin toukokuussa verikoe, jolla varmistettiin, että vasta-aine rabiekselle on muodostunut. Verikokeen jälkeen täytyy vielä pysytellä poissa Australiasta 180 päivää, joten rabies ja verikoe kannattaa käydä hoitamassa hyvissä ajoin, mikäli lähdöstä voi tulla äkillinen päätös. 

Nippusiteestä tuli uusi lempparilelu

Kesäkuun alussa saimme varman päätöksen lähdöstä, joten oli myös aika edetä kissa-asioissa. Tällöin rabies-vasta-ainetestin tulokset ja muut tarvittavat paperit vietiin kunnalliselle eläinlääkärille, joka allekirjoitti ja leimasi virallisen todistuksen siitä, että kissojen verestä on löydetty tarvittava vasta-ainepitoisuus. 

Todistuksen saannin jälkeen haimme maahantuontilupaa, varasimme karanteenista paikan ja selvittelimme vaihtoehtoja kissojen kuljetukseen. Näiden vaiheiden aikana alkoi myös usean kuukauden kestänyt hermoilu siitä, että pitäisikö kissoja ottaa mukaan vai ei. Matkan pituus ja karanteenin olosuhteet jännittävät edelleen kovasti ja koko prosessi on ollut jo tähänkin mennessä henkisesti raskas, vaikka yhtään käpälää ei ole vielä viety Suomen rajojen yli. Stressiä lisää se, että eläinlääkärikäynnit, lentoliput ja karanteeni tulevat maksamaan yhteensä useita tuhansia euroja, joten vientipäätöstä täytyy punnita todella huolella ja tehdä laskelmat siitä, kuinka kuluista selviää. Lisäksi kissojen kanssa on huomattavasti hankalampi löytää perillä vuokra-asuntoa. 

Nippusiteen noutaja

Helpottavia tekijöitä päätökselle oli tieto siitä, että perillä tullaan hyvin todennäköisesti viettämään vähintään kaksi vuotta. Koska Ilmo ja Roope ovat rakkaita perheenjäseniä, olisi luopuminen ollut raskasta, joten näin on hyvä. Matkaan lähdetään kaikki yhdessä ja asioilla on tapana järjestyä.

Kissojen kuljetus päädyttiin järjestämään Travel Cargon kanssa. Eri lentoyhtiöillä ja -asemilla on erilaiset käytännöt eläinten kuljetusten suhteen, joten näin ensikertalaisina monimutkaisten vientivaatimusten viidakossa päädyttiin siihen, että tässä asiassa tarvitaan ammattilaisen apua. Australiaan ei saa tuoda lemmikkejä matkustamossa, eli viimeistään Australian lennolla eläinystävät täytyy kuljettaa ruumassa. Kissoja ei ole myöskään mahdollista nähdä Melbourneen saapumisen jälkeen ennen karanteenista vapautumista. Travel Cargolta olemme saaneet apua kuljetukseen liittyvissä asioissa jo pitkin syksyä, mutta lennot ostetaan vasta nyt. Pian täytyy myös vahvistaa alustavasti varattu karanteenipaikka. 

Roope syö lohturaksuja loishäätöaine niskassaan

Viimeiset toimenpiteet ennen matkaa on viedä kissat kaksi kertaa sisäiseen ja ulkoiseen loishäätöön ja lopuksi vielä viimeiseen terveystarkastukseen. Ensimmäisessä loishäädössä oli tarkoitus poistattaa samalla myös hammaskivet, mutta lähieläinlääkäri ei sitten saanutkaan Roopea nukutettua, mistä kerroimme edellisessä postauksessa, joten jouduimme vielä käymään erillisen reissun hammaskivien takia. Nyt on kuitenkin kaikki terveysasiat hoidettu ja jäljellä on enää yksi eläinlääkärikäynti, jossa saadaan hoidettua listan viimeiset kohdat. 

Lähtöön on enää muutama viikko, joten tässä vaiheessa päivät ovat pelkkää pakkaamista, tavaroiden poismyymistä ja hermoilua. Temppuja me ei todennäköisesti loppuvuodesta ehditä enää opetella, koska nyt on pakko keskittyä siihen, että kissat ovat maksimaalisesti totuttautuneet lentokoppaan ja perillä taas uuteen asuntoon. Palaamme kuitenkin temppujen pariin viimeistään ensi vuoden alusta!

Valmiina lähtöön?