1-vuotiaat ja pentuaikojen muistelua

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ilmo ja Roope, paljon onnea vaan!

Kisut ovat nyt yksivuotiaita ja sen kunniaksi onkin hyvä tilaisuus muistella kissojen ensimmäisiä kuukausia. Tasan vuosi ja yksi päivä sitten henkilökunta sai ilokseen kuulla, että viisi herttaista pentua oli juuri syntynyt. Siitä alkoi ikuisuudelta tuntunut 14 viikon odotus, kunnes kissat kotiutuivat viime joulun tienoilla.

Kiki-emo ja pennut neliviikkoisena

Taksissa matkalla kotiin pennut miukuivat kilpaa - toinen pitkään ja äänekkäästi ja toinen pienesti miu, miu. Kotona koppa laskettiin olohuoneeseen ja oltiin viimein siinä jännittävänkutkuttavassa vaiheessa, kun oven voi avata ja kaksi pientä olentoa pääsivät uuteen kotiinsa vapaaksi.

Pienenä mahtui vierekkäin ikkunanlaudalle 

Roope ja Ilmo tutustuivat ihan rohkeasti olohuoneeseen ja kävivät heti hienosti hiekkalaatikolla. Keittiöön meno jännitti kuitenkin ensimmäisinä päivinä hurjasti. Roope tutustui uusiin paikkoihin vähän rohkeammin, mutta miukui aina kovasti joka kerta pikkuruisella äänellään, kun uskaltautui hiippailemaan keittiöön. Ilmo tuli sitten perässä, jos vain uskalsi. Henkilökuntaakin jännitti. Ensimmäisenä yönä oli niin outoa jättää kaksi pikkuruista kissaa taloon yksin temmeltämään ja seuraavana aamuna herättiin jo kuudelta katsomaan, miten söpöjen asukkien ensimmäinen yö sujui.

Tästä kuvasta näkyy vähän mittakaavaa, miten pieniä kisut olivat 14 viikkoisina

Hiljalleen kissat rohkaistuivat, kun talon äänet tulivat tutummaksi. Alun vieraskoreuden jälkeen pieni riiviö-Ilmo otti tilan haltuun Roopen avustaessa ja kissat testasivat rajojaan maukumalla yöllä makuuhuoneen oven takana, kiipeilemällä induktiolieden päällä, ryntäämällä vaatehuoneeseen aina tilaisuuden koittaessa ja metsästämällä pyykkejä alas telineestä.

Myös pyykkitelineen päällä kiipeily oli Ilmosta kivaa.

Sekä kissat että henkilökunta oppivat kuitenkin elämään nopeasti toistensa seurassa. Kuivumassa olevat pyykit jätettiin kissoilta suljetun oven taakse, vaatehuoneeseen meno ja ruokapöytien päällä kiipeily kiellettiin ja kissat päästettiin lopulta makuuhuoneeseen, mikä vähensi oventakana maukumisen ja uteliaisuuden määrää.

Roope pesemässä tassujaan palloleikin jälkeen

Ilmo "Oon oikeasti söpö, enkä mikään riiviö"

Ja onhan niin, että pieni ylivilkkaus somppupennuissa tekee myös rodusta ihanan seurallisen ja oppimiskykyisen. Kissa-apua on ollut tarjolla niin astianpesukonetta tyhjentäessä kuin lattiaa luututessakin.

"Ooh, tuolta niitä ruokakuppeja siis tulee!"

Energiapakkauksia on myös helpottanut toistensa seura. Varsinkin pienempänä Roope ja Ilmo painivat usein ja pitkään keskenään. Nyt vanhemmiten kissat ovat vähän rauhoittuneet, mutta välillä on siitä huolimatta kivaa rallitella ympäri kämppää ja vaania vuorotellen toinen toistaan.

Ja painimisen jälkeen ollaan taas parhaita kavereita.

Kissoista on tullut perheenjäseniä, joita ilman kyllä tuntuisi, että jotain puuttuu. Kissat ovat läsnä aina tarvittaessa ja pienet tempaukset viihdyttävät erityisesti arki-iltoja. Töistä on kivaa tulla kotiin, kun on aina kaksi karvakaveria eteisessä odottamassa.

Roope-kisu

Pikku-Ilmo

Toivottavasti edessä on vielä monen monta hienoa vuotta näiden rakkaiden kissojemme seurassa!

Kissat 3,5 kuukautta vs. kissat 7 kuukautta

Ilmo ja Roope ovat ensi viikolla jo seitsemän kuukautta vanhoja isoja pötkylöitä. Monet viime aikoina käyneet vieraat ovatkin kommentoineet kissojen kasvua. Myös tammikuussa otetuista kuvista huomaa, kuinka pieniä vipeltäjiä kisut olivat vielä silloin. Kuvista tulikin idea kokeilla kuvata kissoja samoissa paikoissa ja asennoissa mitä tammikuussa, jotta blogiin saisi muutaman otoksen koon vertailuun.

Pikku-Roope ei enää mahdu niin sujuvasti koppaan... Vasemmalla tammikuussa ja oikealla hetki sitten otettu kuva

Ilmon kauluksen karva on ihan viime viikon aikana aloittanut pörhistymisen

Kissat ovat selvästi rauhoittuneet sitten alkuaikojen. Kumpikaan ei enää ryntää vaatehuoneeseen oven auetessa (mitä nyt Ilmo välillä testaa, pääsisikö huomaamatta hiippailemaan sisään). Pöydilläkin kissat hyppivät melko harvoin.

Kissat tappelevat myös nykyisin selvästi vähemmän. Tammi-helmikuussa Roopella ja Ilmolla oli vielä joka ilta säännöllinen painimatsi. Nujuaminen oli toki leikkisää ja ääntä ei kuulunut tai karvoja pöllynnyt, mutta silti näytti välillä, että jompi kumpi kissoista hyökkäsi toisen kimppuun, vaikka toista ei olisikaan aina huvittanut painia. Viime viikkojen aikana kissat ovat nukkuneet samassa paikassa ja leikkineet paljon yhdessä tappeluiden sijaan.

Kiipeilypuu on kummasti kutistunut

Ilmo ei mahdu enää ihan niin näppärästi tähystämään tuolin selkänojalle

Kuvia ottaessa tuli myös mieleen, kuinka hyvin kissat tottelevat verrattuna ensimmäisiin päiviin. Roope asettui helposti koppaan ja Ilmo jaksoi kiltisti pysyä paikoillaan sen ajan, kun kuvia räpsittiin. Tammikuussa kuvien otto oli erityisen vaikeaa Roopesta, joka vipelsi aina karkuun, kun kameraa yritti kohdistaa kissaan.

Joissain asioissa Ilmolla ja Roopella on vielä kehittymistä, muun muassa kissat vieläkin satunnaisesti herättävät nukkuvat ihmiset hyppimällä jalkojen päällä tai metsästämällä tassuilla varpaita. Mukava kuitenkin huomata, miten monessa asiassa kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan.