Aamupalavarkaissa (video)

Roopella on pienestä pitäen ollut melko pohjaton mahalaukku ja hyvä ruokahalu. Jo blogihistoriamme kuudes postaus oli nimeltään Rohmu-Roope ja sama meno on jatkunut näihin päiviin saakka.

Vanhemmiten Roope on laajentanut kulinaristisia kokemuksiaan myös ihmisruokiin - esimerkkinä paistetut kanamunat ja spagetti bolognese maistuvat kissalle hyvin. Henkilökunnan laittaessa ruokaa Roope tulee usein puskemaan jalkoihin ja kerta toisensa jälkeen ihmettelee, miksei kissalle tälläkään kertaa annosteltu omaa pientä annosta. Sen jälkeen Roope koittaa tulla syliin istumaan ja kehräämään, jotta saisi samalla vaivihkaa nuolaista hieman lautaselta.

Suurin vääryys koko asiassa on se, että joskus henkilökunta jättää syönnin jälkeen lautaselleen vaikka kuinka paljon herkullista kastiketta tai keltuaista, ja sitäkään ei saisi kissa nuolla pois! Onneksi ihmiset ovat melko hajamielisiä ja vahingossa jättävät lautasiaan pöydälle tai tiskialtaaseen Roopen pestäväksi.

Aina ei tarvitse kuitenkaan tyytyä syömään pelkkiä tähteitä. Vuosien harjoittelun jälkeen Roopesta on kehittynyt keinoja kaihtamaton metsästäjä. Tämänkin vuoden ajalta muistuu mieleen useampi kerta, kun on hetkeksi selkänsä kääntänyt ruoka-annokselleen ja "nukkumassa" ollut Roope on napannut sopivaksi katsomansa osaset mukaansa.

Seuraavassa aihetta havainnollistava filmatisointi:

Blogikissoja katsomassa

Nyt menee kyllä maailmat ihan ristiin, kun toisten blogien kissoja on eksynyt meidän blogiin!

Ihmisen konferenssimatkan toinen huipentuma tapahtui viimeisenä päivänä ennen lentoa takaisin Australiaan. Tuona lauantaiaamuna hyppäsin Triolan Tarun kyytiin ja hurautettiin meidän ensimmäiseen vierailukohteeseen, Hupsuttamoon. Jujulla oli ollut edellispäivänä syntymäpäivät, joten ymmärrettävästi kissa oli aluksi pienessä kohmelossa. On dagen efter ja sitten ovikello soi kukonlaulun aikaan ja vieraat ihmiset tulevat mokeltamaan ja silittämään siihen viereen, mitä se semmoinen käytös on??

"Menkää pois"

Onneksi Jujun ihminen tiesi, miten aamuäreän ragdollin saa piristymään. Juju pääsi ensin pakettimatkailemaan ja sen jälkeen olikin jo ihan eri kissa. Nähtiin monen monta temppua, jotka Juju osasi hienosti tehdä kaikki peräkkäin. Pääsin myös leikittämään molempia kisuja.

Malli on täydellinen ja kamera hyvä, mutta kuvaaja tarvitsisi vielä treeniä...

Toivottavasti Juju tuumailee tässä, että aikainen herätys kannatti sittenkin.

Sillä välin Nuppu makoili haaveilemassa sängyllään hyvin kuvauksellisena, mietiskellen kissojen syviä mietteitä. Vierailun edetessä sähköjäniksen akku täyttyi ja lopulta Nuppukin juoksenteli asunnossa iloisesti ympäriinsä.

Nupulla oli juuri niin pumpulisen pehmeä karva, miltä kuvassa näyttää

Sain myöskin kunnian kokeilla pitää sekä Nuppua että Jujua sylissä ja molemmat asettuivat käsivarsilleni rennommin räsynukkemaisesti, verrattuna meidän alati kiireisiin ja höseltäviin somppuveljeksiin.

Sen jälkeen hurautettiin triolaan ja siellä koko nelikko olikin jo odottamassa. Ensimmäisenä Börje.

Börje yllättyi, kun kahdella kameralla kuvasivat eri suunnista. Mihin sitä ehtii poseerata moisessa salamavalojen ristitulessa?

Börje oli hellyyttävä puskijakisu, kuten myöskin alakuvassa oleileva Elli. Börjessä oli myöskin villimpi puolensa. Kissa esitteli meille blogistaankin tutun kuusivieterilelunsa ja innostui kokeilemaan, josko mahtuisi vielä kahden ikkunanlasin väliin.

Rauhallinen Elli viihtyi kaikista parhaiten siliteltävänä

Börje tasapainoilee ikkunalla 

Myöskin Mimmi katsoi vierailun olleen sen verran merkittävä, että madame teki kierroksen olohuoneeseen ja tervehti uusia alamaisiaan. Ottipa vastaan muutaman silityksenkin.

Madame Mimmi

Ohjelman viihdepuolesta vastasi tietysti herra Nilsson suuremmoisella persoonallisuudellaan. Olen joskus miettinyt, että meidän kissat ovat aktiivisia, mutta voipi olla, että jäisivät kumminkin Nilssonille kakkoseksi. Näin viimein kissajuoksupyörän ihan todellisessa käyttötilanteessa ja temppujakin Nilsson osasi. Ja onhan tuo vähän reppana ulkomuotokin niin valloittava.

Tällaisia vieraita meidän blogissa tänään. Kiitoksia kyläilymahdollisuudesta, oli huippua päästä vierailemaan!

Hämeenlinnan kissaihmistapaaminen 2019

Heinäkuussa Roope ja Ilmo olivat kissahotellissa lomailemassa sillä välin, kun henkilökunnalla oli konferenssimatka maapallon toiselle puolelle. 

Seuraavassa raportti matkan tapahtumista:

Tämä oli ensimmäinen kissablogitapaaminen, johon osallistuin. Alussa jännitti, koska muihinkaan internetyhteisöjen tapaamisiin en ole aikaisemmin osallistunut, jollei lasketa joskus vuonna nakki tapahtunutta Vuotis-foorumin tapahtumaa (:D). Puksuttelin junalla paikalle Helsingistä ja matkalla koitin arvuutella mielessäni, että kenen osallistujan nimi yhdistyy mihinkin blogiin.

Perillä Hämeenlinnassa löytyi ensimmäisenä Mannilainen ja Pepsin ja Maxin emäntä, joka oli avuliaasti tullut juna-asemalle vastaan ja myöskin järjestänyt koko tapahtuman Kiskattien henkilökunnan kanssa. Kiitokset siitä! Mahtavaa, että jaksoitte järjestää kivan päivän.

Tapahtuman ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnan kissanäyttely. Ihminen koitti skannailla, että olisiko osallistujien joukossa yhtään Roopen ja Ilmon sukulaista, mutta somppuvoittoisempi päivä taisi olla sunnuntaina. Pari somalia henkilökunta kuitenkin onnistui bongaamaan, sekä blogikissoista myöskin Naukulan Hertan. Somakissin pisteeltä ostin muutaman kissalelun kotiin vietäväksi.

Jospa Ilmo oppisi näyttelystä ostetun hämähäkkituliaisen myötä käsittelemään oikeitakin hämähäkkejä?

Seuraavaksi vierailimme Kissakoti Kattilassa. Hylättyjä kissoja kävi kyllä surku, vaikka hyvään paikkaan ovatkin päätyneet. Vuodesta 1995 lähtien Kattilan kautta on noin 3 500 kissaa saanut uuden kodin.

"Adoptoi minut, pliis?"

Jos etsit kissakaveria, niin Kattilasta löytyy 80 loppuelämän kotia etsivää ystävää. Myöskin vapaaehtoistyöntekijöille olisi tarvetta, sekä tarvikkeille, ruuille ja rahalahjoituksille. Kattilassa voi myös käydä vierailemassa. Lisätietoja Kattilan sivuilta.

Kissakoti oli hurjan miellyttävästi sisustettu kissatarpeita ajatellen ja vertikaalinen tila oli saatu hyvin käyttöön. Kaikin puolin vaikutti siltä, että täällä hoidetaan hommat hyvin ja kissakodista on iso apu paikallisille kissoille.

Kattilan kisuja ja sisustusta

Hyvänä lopetuksena päivälle kävimme vielä lopuksi syömässä. Intoilin nyhtökaurahampurilaisesta, koska moista herkkua ei täältä saa ollenkaan. Kokonaisuudessaan tosi onnistunut päivä ja ensi vuonnakin täytyy päästä mukaan, mikäli vaan reissupäivät Suomeen osuvat samalle ajanjaksolle!

***

Vaikka konferenssiraportti oli tässä, niin lomakissajutut eivät jääneet tähän. Myöhemmin samalla reissulla tapasin nimittäin muitakin blogeista tuttuja kissoja. Tunnistatko seuraavat ystävät?

Mysteerikissa 1

Salaperäinen kissa 2

Heistä lisää seuraavassa postauksessa.

15 kissatemppua ja paluu kissahotelliin

Tätä postausta kirjoittaa henkilökunta ihan ypöyksin. Huomenna on lähtö Suomeen ja kissat piti viedä sitä ennen omalle lomalleen kissahotelliin. Naishenkilökunta oli tällä kertaa yksin liikenteessä kuskina ja yritti viivytellä lähtöä mahdollisimman myöhään, jottei juuttuisi kello neljän ruuhkaan, mutta ehtisi silti kuudelta kiinni menevään hotelliin ajoissa. 

No toki sitten sattui niin, että Manchester United oli täällä jossain Areenalla tekemässä jotain, mitä ne tekeekään (potkii palloa?), niin koko liikenne oli ihan sekaisin, moottoritiellä madeltiin etanavauhtia ja oltiin välillä kokonaan pysähdyksissä. Roope ja Ilmo juttelivat ärtyneenä peräkontista, että juoksemallakin pääsisi nopeammin perille ja puhelin pärisi laukussa, kun hotellissa ihmeteltiin, että onko karvakaksikko tulossa ollenkaan. Jotenkin hässäkästä selvittiin perille. Onneksi hotellin henkilökunta tajusi pitää putiikkiaan auki 10 ylimääräistä minuuttia, että kissat saatiin kirjattua sisään ongelmitta. HUH. 

Alkuviikosta ehdittiin kuvata pieni video, johon koitettiin saada mahdutettua kaikki temput, jotka osataan tällä hetkellä sujuvasti. Kaikista uusin temppu on kieri, jota Ilmo tekeekin pariin kertaan videolla hassusti liikuttamalla pelkkää yläkehoaan. Muita uusia ei olla taidettu tämän vuoden puolella opetella, mutta on noita vanhojakin tuossa jo jonkun verran.

Väärin asennettu tirppa-tv

Me ollaan asuttu uudella reviirillämme jo viitisen kuukautta. Yksi asia tässä uudessa ympäristössä on häirinnyt Roopea ja Ilmoa kovasti, nimittäin yläkerran tirppa-tv! On käsittämätöntä, kuinka joku ihmispolo voi mokata näinkin pahasti suunnittelussa, ja asentaa lintukanavan väärin päin:

Ikkunanlaudalle mahtuu kissa kivasti, mutta alla olevista ruuduista ei näy läpi! Ainoastaan ylhäällä olevat pienet ruudut ovat läpinäkyviä, mutta niihin ei ylety, vaikka kuinka mangustoisi takajaloillaan. Ovat niin korkealla, ettei ihminenkään näe ikkunasta läpi.

Ongelma piti tietysti korjata. Käytiin kolmessa eri eläintarvikeliikkeessä etsimässä sopivaa puuta, mutta outoa kyllä, kivijalkaliikkeistä ei löytynyt yhtäkään tarpeeksi korkeaa (170-180 senttistä). Eivät ilmeisesti ole kovin suosittuja täällä. Onneksi netistä sitten löytyi sopivia, ja koska olemme tykänneet tuosta toisesta puustamme, joka ostettiin marraskuussa 2016, päädyttiin lopulta ostamaan toinen samanlainen. Vanha puu raahattiin yläkertaan ja uusi puu pääsi alakertaan sohvan kaveriksi.

Kyllä nyt kelpaa tähyillä naapuruston tapahtumia

...huomaa, että ollaan veljeksiä, kun käpälätkin ovat ihan samassa asennossa

Välillä pitää täpätä ikkunaa tassulla, kun näkyy jotain erityisen kiinnostavaa

Kaikkea jännää tuolla näkyykin, mistä ehdittiin jäädä paitsi monta kuukautta! Välillä pitää ihmisenkin nousta tuolille seisomaan ja katsoa, mitä siellä näkyy, kun kissat säksättävät niin kiivaaseen tahtiin. Tänään kävi lintu närkästyneenä hyökkäämässä ikkunaa kohti ja välillä myös joku naapuruston kissoista on hiippaillut pusikoissa.

Tällainen pusikkolähiömaisema ikkunasta näkyy

Nyt riittää kissoille tiirailtavaa