Suloiset kissanpennut ja kuinka valita itselleen se oikea

Henkilökunta tapasi Ilmon ja Roopen ensimmäistä kertaa neliviikkoisina pieninä palleroina. Keskenään samanvärisiä pentuja oli melkoisen vaikea erottaa toisistaan, joten Ilmosta tai Roopesta yksilöinä ei jäänyt juurikaan mielikuvaa. Neliviikkoiset kissat olivat ihan hirmuisen söpöjä ja hoipertelivat ympäriinsä pienillä tassuillaan.

Muutama kuvakin tarttui mukaan ensitapaamiselta. En osaa sanoa, kuka pennuista jäi poseeraamaan, mutta suloinen hän on!

Ihana pieni somppu!

Pentujen tapaamisen jälkeen totesimme, että epäily kissa-allergiasta toisella henkilökunnan jäsenellä oli onneksi pelkkä epäily tai sittemmin parantunut. Sen jälkeen alkoi pitkä kymmenen viikon odotus siihen, että kissat viimein kotiutuisivat.

Malttamattomana kävin katsomassa pentuja myös toisen kerran, kun kissat olivat seitsenviikkoisia. Nyt kissat erotti jo toisistaan selvemmin. Roopen tunnisti jo melko helposti erivärisistä ja -muotoisista silmistään. 7-viikkoiset pennut olivat myös varsin vauhdikkaita ja uteliaita. Mukana tuomani kamera kiinnosti pentuja paljon ja sen hihnalla oli kiva leikkiä.

Roope-kissa 7-viikkoisena

Roope etualalla ja takana kaunis Kerttu-sisko

Odotellessani kissojen kotiutumista yritin etsiä tietoa siitä, kuinka valita sopiva kissanpentu. Halusimme sosiaalisen ja mielellään vieraidenkin kanssa toimeentulevan kissan, joka olisi vielä aktiivinen ja helposti koulutettava, ja silti sylissä viihtyvä. Pieniä ympäriinsä säntäileviä pentuja katsellessa on kuitenkin aika vaikea päätellä, kenestä tulee yhden ihmisen kissa, kuka viihtyy sylissä, ja ketä on helppo kouluttaa.

Lopulta päätimme, että uroskissa on meille hyvä ja kasvattajan kanssa sovimme, että hän valitsee kissoista parhaiten yhteensopivat yksilöt.

Jälkikäteen onkin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kissojen todelliset luonteet tulivat meille esille vasta kissojen kotiuduttua, vaikka vietinkin useita tunteja kissanpentujen seurassa. 7-viikkoisena Ilmo ei juurikaan erottunut muiden kissojen joukosta, kun taas Roope tuntui tekevän enemmän tuttavuutta ja kiipeili paitaani pitkin olkapäälle asti. Myöskin vielä pari päivää sen jälkeen, kun kissat kotiutuivat 14-viikkoisina, kirjoitin kissojen luonteista näin:

"Roope on paljon uteliaampi ja maukuu myös enemmän. Jos eteisessä hiippailee pieni, naukuva otus, on kyseessä Roope. Roope myös innostuu herkemmin huiskalelusta ja tekee yleensä kaikki syömiset ja muut ensin, jonka jälkeen Ilmo seuraa perässä. Ilmo on toisaalta hellyydenkipeämpi kissa ja tulee mieluummin silitettäväksi ja makoilemaan viereen. Ilmo ryömii vielä usein sohvan alle piiloon, jos  kuulee pelottavia ääniä. Ilmolle riittää toistaiseksi sohva ja lämmin syli, mutta välillä sekin uskaltautuu seikkailulle keittiöön isoveljensä perässä."

Nykyisin sanoisin, että Roope tutustuu edelleen rohkeammin uusiin paikkoihin, mutta on taas varautuneempi vieraiden seurassa. Roope on rauhallinen kissa, tulee usein kehräämään jalkoihin ja kierähtää usein koiramaisesti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Esimerkiksi ruokaa annettaessa kissojen luonteiden erot tulevat hyvin esiin, kun Ilmo hepuloi ympäriinsä ja koittaa kiivetä omistajan jalkaa pitkin, kun taas Roope käyttäytyy paljon rauhallisemmin. Roope tulee välillä spontaanisti syliin, mutta valitsee sylinsä tarkasti ja tykkää usein mieluummin makoilla jalkopäässä. Roope on välillä vähän omapäinen, eikä niin miellyttämishaluinen kuin Ilmo, mutta toisaalta tuntuu välillä ratkaisevan pienet pulmat Ilmoa nopeammin.

Ilmosta taas on kuoriutunut melkoinen persoonallisuus sen jälkeen, kun kissa kotiutui. Ilmo on nykyisin se aktiivisempi kissa sekä hyvässä että pahassa. Ilmo jaksaa juosta lelujen perässä pitkään, ja toisaalta on myös koetellut välillä omistajiensa hermoja naukumalla makuuhuoneen oven takana, syömällä kengännauhoja, hyppimällä pöydillä ja piileksimällä vaatehuoneessa. Onneksi Ilmo on tottelevainen ja huonoja tapoja on saatu todella hyvin kitkettyä pois, ja välillä kissojen tempaukset myös viihdyttävät kovasti. Ilmo tykkää ihan hirmuisesti naksutinkoulutuksesta ja oppii nopeasti uusia temppuja. Ilmo on lisäksi hellyydenkipeämpi ja tulee edelleen spontaanisti syliin istuskelemaan ja välillä jopa henkilökunnan miespuolisen osapuolen olkapäälle makoilemaan. Myös vieraista ihmisistä Ilmo tykkää melko varauksetta.

Yhteenvetona siis voisin sanoa, että kasvattajan kokemukseen kannattaa kyllä luottaa pentujen valinnassa. Ilmosta ja Roopesta muodostui todella hyvä ja toisiaan tasapainottava kaksikko meidän perheeseen.

16-viikon ikäinen mini-Ilmo

Kissojen leikittämisvaihtoehtoja

Roope ja Ilmo ovat varsin ehtiväisiä kissoja ja keksivät mielellään itselleen viihdyttävää tekemistä. Tiskipöytä on ollut uutena saavutettuna korkeustasona erityisen jännittävä paikka kiipeillä henkilökunnan kielloista huolimatta. Induktioliedestä kuluu mukavia piippauksia ja välillä pöydällä olevista kupeista löytyy miellyttäviä jugurtin jämiä. 

Tällä viikolla kissat onnistuivat myös avaamaan keittiön hanan keskellä yötä. Epäselväksi jäi, oliko tavoitteena kylpy vaiko vedenjuonti, koska kauhukaksikko oli jo viattoman näköisinä ihan muissa touhuissa, kun henkilökunta riensi sulkemaan juoksevan hanan.

Henkilökunta ei jaksa aina työpäivän jälkeen ehkäistä kissatuhoja juoksemalla huiskalelu kädessä ympäri taloa, joten vaihtoehtoisia energianpurkamistapoja on ideoitu vähitellen. Esittelen tässä niistä kolme:

1. Lelujen piilottaminen

Tylsistäkin leluista tulee kiehtovampia, jos ne piilottaa osittain. Henkilökunta on laittanut pieniä leluhiiriä puoliksi huovan alle, muihin koloihin, tai esimerkiksi avonaiseen ja tyhjään laskiaispullarasiaan, joista kissat mielellään metsästävät lelut esiin. 

Toinen vaihtoehtoinen tapa on koota ensin lelut viereen vaikkapa sohvalle ja heitellä niitä hiljalleen raapimuspuun syövereihin.

Oheisessa videossa Roope metsästää innolla paria raapimispuun pusseihin piilotettua lelua Ilmon avustuksella.  

2. Tablettipelit

Mobiililaitteiden pelit ovat niin koukuttavia, että kissatkin viihtyvät hetken virtuaalikalojen seurassa. 

Videon lopussa Roope tosin kyllästyy ja päättää valita oman taktiikkansa kalojen näppäilyyn.

3. Laser-lelut

Laser on ihan paras väline kissojen kanssa. Voit itse heittäytyä sohvalle laserpointterin kanssa ja katsoa, jaksavatko kissat juosta pidempään laserin perässä mitä sinä jaksat osoitella laserilla.

Laser on myös viihdyttävä väline, jos joku on vahingossa mennyt nukahtamaan sohvalle. Kissat voi kätevästi houkutella kävelemään nukkuvan henkilön päällä laserin avulla.

Roope vaanii pieniä punaisia pisteitä

Lopuksi vielä video laseria jahtaavista kissoista:

Viikonlopun herätyskello

Henkilökunta ja Ilmo ovat pääseet viimein sovintoon makuuhuoneen iltakäytöstä.

Kissat ajavat edelleen iltarallinsa klo 22-01 välillä, mutta ovat jo lähes oppineet, ettei nukkuva henkilökunta halua osallistua yöjuoksuihin. Kun makuuhuoneen ovi ensimmäistä kertaa avautui kolmisen viikkoa sitten, heräili henkilökunta yöllä sihen, että Ilmo tai Roope hyppi iloisesti peiton päällä. Nyt kissat tietävät viimein, että makuuhuoneeseen pitää hiipiä hiljaa ja olla siivosti, jos siellä haluaa pysytellä koko yön.

Pieni yörallikissa Ilmo

Sen sijaan viikonloppuaamuista osapuolilla on edelleen erimielisyyksiä. Ilmoa huolettaa henkilökunnan äkisti kasvava unentarve ja arkiaamuisen piipityksen puuttuminen. Koska kissa ei ole saanut selville, minne silityksiä ja märkäruokatarjontaa tarkoittava herätysääni katoaa viikonlopun ajaksi, on Ilmo itse päättänyt sijaistaa herätyskelloa tarvittaessa.

Mikäli Ilmo on jätetty yöllä oven ulkopuolelle, alkaa viimeistään yhdeksän jälkeen aamulla kuulua oven takaa pikkuhiljaa voimistuva "mjau, miau, MJAUU...". Jos taas makuuhuoneen ovi on jätetty auki, aloittaa Ilmo maukumisen sijaan aamulla tyytyväisen kovaäänisen kehräämisen.

Tänään henkilökunta heräsi jo totuttuun tapaan Ilmo-kellon "PURRRRRRRRRR" -ääneen klo 7.20. Kun Roope päätti vielä tehostaa kehruuherätyksen vaikutusta jahtaamalla peiton alla olevia polvia, päätyivät molemmat kissat lopulta huoneen ulkopuolelle henkilökunnan jatkaessa aamu-uniaan.

Koska Ilmo-kellon herätys ei tuottanut toivottua lopputulosta, päättivät kissat olla omatoimisia aamuruokinan suhteen. Kun henkilökunta viimein kömpi ylös kymmenen jälkeen, oli tiskipöydällä olleen ruokakupin päällä oleva lautanen siirtynyt mystisesti sivuun. Ruokakuppi ammotti tyhjillään, eikä sulamassa olleesta kanankaulasta jäänyt jäljelle edes märkää länttiä.

Henkilökunta mietiskeli hetken, että minkäköhänlainen oma-aloitteisen aamuruokailun seurauksena syntynyt kanankaulasotku mahtaa löytyä jostakin nurkasta. Hetken etsinnän jälkeen henkilökunta bongasi kuitenkin lihapalan kissojen ruokintapaikalta, vieläpä siististi aseteltuna ruokinta-alustalle. Kissat olivat todenneet, ettei kokonainen kaula ole vieläkään syötäväksi kelpaavaa muonaa ja päättivät odottaa kärsivällisesti kokin heräämistä.

Kun aamulla herää aikaisin, mahtuu päivän puuhailuihin parit nokoset

Hampaita näkyvissä

Kissat täyttivät tänään kokonaiset 23 viikkoa. Pienistä siimahännistä on hiljalleen kasvamassa tuuheahäntäisiä, komeita ja ketteriä nuorukaisia. 23. viikkopäiväänsä Ilmo juhlisti railakkaasti kastelemalla tassunsa ensimmäistä kertaa wc-pöntössä.

Ilmo ja tupsu karvahäntää

Pieni kurkkaus kissojen suuhun paljasti, että ikääntyminen on tuonut myös hampaisiin muutoksia ja kulmahampaat ovat juuri vaihtumassa. Kanankaula onkin viime aikoina maistunut pienten hitusten sijaan jo jopa viiteen osaan leikattuna. Tosin kokki oli vähän liiankin toiveikas eräänä aamuna jättäessään leikkuut kokonaan väliin ja asetellessaan kanankaulan kuppiin kokonaisena. Roope ei suostunut edes koskemaan kokonaiseen kaulaan. Myöskään huolellinen leikkuu Miamorin kokoisiin palasiin ei enää sen jälkeen auttanut, kun kokki oli kerran niin röyhkeästi pilannut ruokahalun tuomalla kuppiin kokonaisen kanankaulan.

Pienistä pentuhampaista kasvavat ison kissan kulmahampaat

Myöskin kissojen ketteryys ja ponnistusvoima on kehittynyt. Tiskipöydälle hyppääminen vaatii vielä muutaman maukaisun alleen, mutta sekä Roope että Ilmo ponkaisevat sinne, mikäli vain henkilökunnan silmä välttää.

Ilmon hupia on myös tasapainoitella työtuolin selkänojalla

Koppaan!

Toissaviikonlopun pelkotilojen jälkeen henkilökunta on päättänyt, että kissat pitäisi totuttaa niin hyvin kuljetuskoppaan, ettei naapurin Susikoira Roi aiheuta paniikkireaktiota sitten, kun kissat täytyy joskus kuljettaa jonnekin. Siispä henkilökunta on aloittanut hiljalleen vaiheittain tapahtuvan totuttamisohjelman. Samalla kissojen opetussuunnitelmaan on lisätty uusi käsky "koppaan!".

Roope tietää, että aurinkoisena päivänä kantokopan katto on mainio tähyilypaikka

Kantokopat ovat aiemminkin olleet kissojen saavutettavissa ja välillä niissä on jopa nukuttu. Koppia ei ole kuitenkaan tarvinut vielä käyttää niiden oikeaan tarkoitukseen sen jälkeen, kun kissat kuljetettiin toisessa kopassa ensimmäisenä päivänä kotiin.

Nyt kopat on nostettu säännöllisesti olohuoneen lattialle. Roope ja Ilmo on ehdollistettu naksuttimeen, joten kissoilta ei mennyt kauaakaan hoksata, että kantokopan sisällä on kiva käydä, koska siellä tarjoillaan kuivattuja kanaherkkuja.

Loisto-diili: Päällä voi tarkkailla ulkona seikkailevia lintusia, ja sisällä tarjoillaan taas ruokaa

Samalla kissoja on kannettu ympäriinsä, jonka jälkeen kanaherkkuja on tarjoiltu lisää. Toistaiseksi herkutteluhetket ovat tapahtuneet sisätiloissa. Säiden parantuessa kissoja on tarkoitus käyttää kopeissaan myös ulkona ja kuljettaa jonnekin.

Tavoitteena totuttautumisessa olisi tietysti se, että kissat pystyisivät olemaan kopeissaan kohtuullisen stressittöminä ja hiljaisina. Henkilökunta odottaa mielenkiinnolla tuloksia ja lupaa raportoida niistä jatkossakin.

Lakisääteinen tauko

Lopuksi Ilmo näyttää, kuinka koppaan kuuluu mennä: