2023 kuulumiset

 Heheii pitkästä aikaa! Me ei koskaan suunniteltu lopettavamme bloggaamista, mutta kaikki tylsät ihmisjutut ovat pitäneet henkilökunnan kiireisenä, eikä aikaa koneen ääressä istumiselle ole oikein ollut. Ajattelimme kuitenkin, että ainakin näin kerran vuodessa olisi kiva käydä kirjoittamassa vähintään jokin kuulumispostaus ja kurkistamassa, mitä muille kissoille ja heidän henkilökunnilleen kuuluu. 

Meille ei ole tapahtunut isompia muutoksia sitten viime kerran. Täällä samassa paikassa vietämme edelleen makoisia kissanpäiviä. Enimäkseen tähystämme puussa ympäristön tapahtumia ja hyppäämme alas, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu. Roopen erikoisosaamisalue on edelleen ihmisruokien metsästäminen keittiönpöydältä, kun taas Ilmo on enemmän kartalla naapuruston linnuista, hyönteisistä ja tuulessa liikkuvista lehdistä. 

Oma puu paras puu, tämä kyseinen jo vuodesta 2016 alkaen

Jonkin verran olemme vanhentuneet tässä vuosien varrella, lähinnä siten, ettei enää ihan jokainen lelu jaksa kiinnostaa ja veljenkin kanssa olemme enimmäkseen vaan tosi hyviä ystäviä. Veljespainimatseja tulee paljon, paaaaaaljon vähemmän kuin ollessamme nuoria. 

Henkilökunnan kuulumisista sen verran, että tässä viime kuukausina naishenkilön mahaan on alkanut kasvaa uusi tyyny, mikä on erityisesti ollut Roopen mieleen. Nyt kun kumparelaskettelusta on kokemusta jo aikaisemman 9 kuukauden osalta, tulee kissa mielellään kummun päälle kehräämään varsinkin iltaisin. 

Ilmo taas haaveilee, että pääsisi takaisin omaan huoneeseensa nukkumaan. Meidän toinen makuuhuone oli Ilmon käytössä öisin ennen ensimmäisen vauvan syntymää ja on nyt melkein kolmen vuoden ajan ollut lapsen hallussa. Ilmo yrittää yhä välillä livahtaa iltaisin huoneeseen, mutta valitettavasti taapero itse ei ole ainakaan vielä innostunut öisestä kissavieraasta unikaverina, kun on koko elämänsä tottunut nukkumaan ilman kissoja unipupun vieressä. Kissa on siten joutunut viettämään yönsä olohuoneen sohvalla Roopen vieressä. Aamuisin Ilmo menee kuitenkin uudelleen koputtelemaan taaperon huoneen ovelle ja silloin vastaanotto onkin yleensä parempi. Joinain aamuna henkilökunta on herännyt siihen, että lapsen huoneessa on valot päällä ja iloinen jutustelu meneillään lapsen ja kissan välillä. 

Enimmäkseen meillä on perhe-elämä sujunut leppoisasti. Lapsen ollessa 1,5 - 2,5 -vuotta oli tosin vaihe, jolloin sai tarkemmin seurata jälkikasvunsa tekemisiä ja pitää huolta siitä, ettei hän tylsyyksissään vedä kissoja hännästä tai jahtaa takaa. Nyt taas yli 2,5-vuotiaana on taas helpompi vaihe meneillään, kun lapsen empatiakyky alkaa kehittyä ja hän ymmärtää paremmin mikä tuntuu kissoista hyvältä tai pahalta. Taapero osallistuu myös ihan mielellään kissojen hoitoon ja antaa ruokaa aamuisin, joten uuden henkilökunnan kouluttaminen on hyvällä mallilla. 

"Moi vaan kaikille" T. Ilmo

"Onko pöydältä tippunut lihanpala? Ai pitäisi katsoa kameraan? Ei nyt ehdi" - Roope

Loppuvuoden kuulumisia

Kääks ääks, taas on vierähtänyt pari kuukautta edellisestä tekstistä, mutta ei hätää - täällä me olemme vielä. 

Pitänee tiivistää viimeisen parin kuukauden kuulumiset: 

• Kävimme jokavuotisella Kissanpistimöreissulla. Kaikki oli muuten kunnossa, paitsi Ilmo-rukkaa odottaa hammashuolto. 
• Roope päätti, että nykyinen hiekkalaatikko ei enää sovellu Hänen Kuninkaallisille Tassuilleen ja kakkasi mielenosoituksellisesti laatikon viereen muutaman viikon ajan. Lopulta henkilökunta vaihtoi käytössä olleet puupelletit paperinappuloihin ja kissa suostui taas tähtäämään ulosteensa oikeaan lootaan. Hurraa!
• Roope ja Ilmo täyttivät 7 vuotta! Jostain syystä tuo ihminen haluiaisi kirjoittaa tähän, että ihmisiässä olisivat peruskoululaisia, mutta tuohan on ihan hölmö vertaus, kun kissojen elämänkoulua ollaan sentäs käyty vuosikaudet.
• Roope on alkanut nauttia mini-ihmisen silityksistä. Henkilökunnan pitää vaan silmä tarkkana vahtia, ettei taapero innostu liikaa ja käytä liian rajuja otteita. Ilmo ei oikein perusta pikkutyypin hellyydenosoituksista ja pitää mieluummin etäisyyttä, mutta syöttötuolista tippuva ruoka kelpaa kyllä.
• Ollaan pitkästä aikaa ulkoiltu kissojen kanssa, vaikka henkilökuntaa vähän kammottaakin uuden kirppuepidemian mahdollisuus. Molemmat kissat on käsitelty kirppuja vastaan, joten ei pitäisi olla vaaraa, mutta edelliskerta traumatisoi sen verran, että jokainen pieni hitunen turkissa saa sydämen kurkkuun. 

"Kirppuja? Missä??"

"Ei täällä mitään kirppuja oo"

Pää alaspäin

Me ollaan yhdessä taas. Henkilökunta palasi kengurumaahan viime viikolla ja haki kissat hoidosta lauantaina. Nyt aikaerorasituksesta toipuneena jaksaa taasen kirjoitella kuulumisia.

Kotona taas!

Hoidossa oli sujunut ihan hyvin ottaen huomioon, että noin pitkäksi aikaa ei olla kissoja aikaisemmin jätetty tuonne kyseiseen kissahoitolaan. Jonkin verran Ilmo tuntui hoikistuneen loman aikana. Voi olla, että velipoika on käynyt napostelemassa pikkuveljenkin ruokia. Olisi pitänyt punnita kissat ennen lomaa, koska on hankala silmämääräisesti sanoa, että onko kissa oikeasti laihtunut vai eikö henkilökunta vaan muista, kuinka rimpula Ilmo olikaan? Ruoka on maistunut molemmille loman jälkeen hyvin, niin eiköhän ne mahdollisesti menetetyt grammat tule sieltä nopeasti takaisin.

Tänään kuvatessa Ilmo päätti itse, että sopiva poseeraus on esittää kuollutta

Vaikka talvinen loma Suomessa olikin tosi mukavaa vaihtelua arkeen, oli kotiin silti kiva palata. Automatkalla kissoja hakiessa kuului kopasta vain pientä maukumista, semmoista, että pitää tässä nyt muodon vuoksi vähän äännellä ja muistuttaa olemassa olostaan. Kun koppa laskettiin olohuoneen lattialle, alkoi sisältä kuulua kovaääninen PURRRRR, vaikkei ovi ollut vielä auki. Selvästi kisut tiesivät, että nyt ollaan taas tutussa paikassa.

"Jos tällä sais muutaman herkun?"

Tälle vuodelle on suunnitteilla yksi näyttelyttäminen ja yksi eläinlääkärikäynti. Näyttelykuukautta ei olla vielä päätetty ja lääkärissä pitäisi käydä hammaskiven takia. Viime vuosi oli siitä onnekas, että lääkärikäyntejä ei tarvinnut tehdä, ja siispä emme ole vielä päässeet tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriin.

"Tässä tuolillakin onnistuu! Oonko nyt samoin päin kuin te siellä Suomessa?"

Saa nähdä, mitä kaikkea muuta jännittävää vuosi tuo tullessaan.

"Herkkuja?"