Kissa-artisti ensi vuoden X Factoriin?

Me ollaan viimeiset viikot seurattu hirmu jännityksellä ja innostuneina X Factor UK:ta ja Saara Aallon menestystä ohjelmassa.

"Herätä sit kun on Saaran vuoro laulaa."

"AI MITÄ, LAULOI JO?"

Saaran laulusuoritukset ovat olleet niin upeita, että mekin ollaan inspiroiduttu harjoittelemaan laulamista. Erityisesti Ilmo on ollut kovin innostunut uudesta harrastuksesta, joten kuvattiin tänään pieni lauluvideo. Henkilökunnan on pitänyt vähän säestää laulamalla mukana, jotta kissan on helpompi tavoitella oikeita äänenkorkeuksia, mutta eiköhän Ilmo vielä joku päivä laula ihan yksikseenkin. 

Koska Saaran kappaleet ovat kamalan vaikeita aloittelijalle, piti valita joku helpompi biisi. Päädyttiin sitten Matt Terryn laulamaan Silent nightiin (suomeksi Jouluyö, juhlayö). 

Jos jaksetaan tarpeeksi treenata, niin sopiva kisatavoite voisi olla X Factor Australia 2018.

Viljaa, lihaa ja teippiä

Kissojen ruokavalio on koostunut viime aikoina vähän liiankin monipuolisista ainesosista. Ensimmäiset ruuat ostettiin täällä melko hätäisesti, eikä meidän lähettyvillä ole lemmikkieläintarvikkeita myyvää liikettä. Kotiin saapui Ziwipeaksia, joka oli hyvä löytö ja maistuu ongelmitta molemmille kissoille, mutta sen lisäksi 3 kg kuivaruokaa, jossa sitten olikin vähän yllättäen vain surkeat 35% kanaa ja ainesosaluettelossa toisena aineena maissi ja kolmantena vehnä. 

"Parasta ois, kun sais itse metsästää syötävänsä"

Henkilökunta sitten kuitenkin päätti, että nyt kun on kolme kiloa ruokaa niin kokeillaan edes, että miten ruoka kissoilla toimii. Melko pian kissojen ulosteet alkoivat haista ihan todella, todella pahalta. Niin kamalalta, että tiesi hyvin, kummalla tarpeella kissa oli käynyt, vaikka välissä oli ovi ja itse oli asunnon toisessa päädyssä. Kun muutaman päivän päästä vielä Roopen villapöksyihin tarttui epämääräisen tahmeaa, ruskeaa löysää, oli kokeilut kokeiltu ja aika siirtyä takaisin raakapainotteiseen ruokavalioon. 

Pienen tutkinnan jälkeen huomasi, että Australiassa on ihan kattava raakaruokatarjonta. Tosin kaikki kuljetusfirmat eivät toimita pakasteita kaikkiin osavaltioihin, niin sen suhteen pitää olla tarkkana. Löydettiin paikallinen toimija, jolta tilattiin minimitilaus 40 dollarilla (28 euroa). Tuolla hinnalla saimme 3 kg naudan sydäntä, 2 kg broilerijauhelihaa, 2 kg kanankauloja, 2 kg naudan poski/kielisekoitusta ja 1 kg naudan maksaa. Sydämet ja maksa olivat rennosti pakattuina vaan muovipussiin ilman mitään etikettiä, niin piti jonkin aikaa tiirailla muovin läpi, että erotti sisäelimet toisistaan. 

Ilmo tutkii Ikea-kassissa tuotua saalista

Näistä pitäisi saada vielä laskettua optimaalinen sekoitus ja ehkä lihaa tarvitaan lisää noiden sisäelinten lisäksi. Myös lisäravinteet pitäisi tarkistaa. Tällä hetkellä on kalaöljyä ja sinkkiä, mutta muut vielä puuttuvat. Henkilökunta tuotti raakaruuasta noin parikymmentä kokeilupussia joissa oli kanankaula, pala sydäntä ja vähän poskisekoitusta ja ihan hitunen maksaa, ja suosio oli kyllä huikea. Voi olla, että verhojen nakertelukin johtui pureskeltavan puutteesta, koska molemmat rouskuttelivat luita niin antaumuksella. Seuraavana aamuna tarjoiltiin taas Ziwipeaksia, jonka syötyään Ilmo meni edellispäivän raakaruokintapaikkalle ja sanoi monta kertaa "kurrnau", minkä henkilökunta tulkitsi siten, että raakaruokatarjoilu oli ollut kissalle enemmän mieleinen. Ulosteiden haju katosi suunnilleen vuorokaudessa sen jälkeen, kun viljaraksujen antaminen oli lopetettu. 

Ilmo rentoutuu ja tuulettaa tassuaan parvekelasiaidan alta

Tänään Roope päätti vielä hieman laajentaa ruokavaliotaan ja meni syömään pitkähkön pätkän kirkasta teippiä. Teippi oli liimattu kiinni, mutta kissa ilmeisesti nappasi hampailla kiinni repsottavasta kulmasta ja repäisi teipin irti. Purkkiparsaa ei tietenkään ollut tajunnut ostaa, parafiiniöljystä puhumattakaan ja näitä ainesosia on sunnuntai-iltana vaikea saada täältä. Kissa kuitenkin onneksi oksensi teipin ulos ja toivomme täällä kovasti, että oksennettu pätkä oli kokonainen. Roope oli muutaman tunnin vähän apaattisen oloinen, mutta nyt puolisen tuntia leikkinyt ja syönyt ihan normaalisti, joten toivottavasti vaara on ohitse. 

Aamuyön tuholainen

Aamut eivät useinkaan ole suosikkiaika vuorokaudesta. Varsinkin, jos herää jo viiden jälkeen siihen, että makuuhuoneen nurkasta kuuluu pientä rouskutusta. 

Ensin sitä puoliunissaan miettii, että näkeekö unta ja pitäisikö vain kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista. Kun sinnikäs "rousk, rousk, rousk" -ääni jatkuu, on pakko avata silmät. 

Ensimmäinen näky on kaksi kissanvintiötä tuijottamassa nurkasta silmät pyöreinä ja sen jälkeen reaktio on pitkä "AAARGH" -huuto, jonka seurauksena kissanpojat luikkivat piiloon sängyn alle. 

"SE on jotenkin päätynyt tänne Australiaan asti tekemään tuhojaan!"

"Pimennysverho olikin makuuni vähän tylsä tuollaisenaan.."

"Nyt on reunassa kivannäköinen pitsikuvio"

Uusi raapimispuu ja hiekkalaatikko

Kun henkilökunta päätti muuttaa kissoineen uudelle mantereelle, piti Roopelle ja Ilmolle hankkia melkein kaikki kissatarvikkeet uusiksi. Suomesta tutut verkkokaupat eivät harmiksemme kuljeta ihan näin kauas, joten täytyi heti tutustua paikalliseen tarjontaan. Meillä ei ole autoa käytössämme, mutta onneksi löytyi ihan kohtalainen verkkokauppa, joka tarjoaa ilmaisen kotiinkuljetuksen yli 49,99 dollarin ostoksille. Valikoima ei tosin ole lähellekään saksalaista laatua. Erityisesti ruokintapuolella riittää vielä ihmeteltävää, koska Suomessa syötyjä suosikkimärkäruokia ei ole täältä löytynyt ja useista ruuista puuttuu verkkokaupoissa kokonaan tuoteselosteet. Iso osa kissojen ruokavaliosta Suomessa koostui myöskin itse tehdyistä raakaruokasekoituksista, joiden oleellinen ainesosa oli Maukas -pakasteet. Tarkoituksena onkin ottaa työn alle sen selvittely, miten paikallisesta lihasta saisi sopivia raakaruokasekoituksia riittävän halpaan hintaan ja mistä hankkia sopivat lisäravinteet.

Uusien tarvikkeiden hommaamisessa on se hyvä puoli, että aikaisemmista on kertynyt kokemusta ja voi koittaa löytää vähän parempia ostoksia. Raapimispuiden osalta olisi hienoa omistaa joskus suomalainen Catmax. Täältä googlailinkin pitkään, löytyisikö jotain vastaavaa, joka olisi kokopuinen ja veisi yksirunkoisena vähän tilaa, mutta täydellistä puuta ei harmikseni löytynyt. Kovin moni verkkokauppa ei myöskään toimita Ausseihin ja ne jotka toimittavat, lisäävät usein ostohintaan sievoisen summan kuljetuskustannuksia.

"No kuules, tämä on ihan kelvollinen korvike"

Lopulta päädyimme ostamaan melko perinteisen puun, joka on käytössä osoittautunut ihan sopivasti. Kovin korkeaa puuta emme halunneet ostaa mahdollisten muuttojen takia (kun sitä yksirunkoista ei löytynyt), mutta puun täytyi silti olla tukeva. Uuden puun alaosa, jonne kissat voivat myös ryömiä sisään nukkumaan, onkin ollut käytännössä toimiva. Lisäksi pisin puomi on sen verran pitkä, että kissat mahtuvat kunnolla venyttäytymään pitkäksi raapiessaan puuta.

Ilmo tähystelee rennossa makoiluasennossa ylätasanteelta

Kissan hiekkalaatikon osalta muiden suositukset ovat myöskin tehonneet ja tekisi kovin mieli hommata oma Modkat meidän aiempien heiluriovellisten mallien sijaan. Modkatit ovat kuitenkin sen verran tyyriitä täällä, että päädyimme vastaavaan halpismalliin. Viikon käytön jälkeen vaikuttaa, että loota on ihan hyvä, vaikka edelleen mikrohiekkaa ropisee jonkin verran ympäriinsä kissojen hypätessä ulos laatikosta. Hiekkavalikoiman osalta täällä on tosi paljon myynnissä kaikenlaista luonnossa hajoavaa hiekkaa, joten pitäisi ehkä vielä antaa mahdollisuus jollekin isompirakeiselle tavaralle. Viime keväänä koetimme parin viikon ajan Öko Plussaa, mutta Ilmo ei tuolle vaihtoehdolle oikein lämmennyt, niin pitäisi sitten totuttaa kissa jotenkin hienovaraisemmin tai ehkä kokeilla isompirakeisempaa betoniittihiekkaa. Katsotaan, katsotaan.

Uusi kissanvessa

Matkan päätös ja vihdoin uudessa kodissa

Viimein täällä!

Tänään Roope ja Ilmo vapautuivat karanteenista, jonka jälkeen edessä oli vielä viimeinen kuljetus kotiin Länsi-Australiaan, Perthiin. Pitkän päivän jälkeen kissat olivat kotona kolmen aikoihin, jolloin kantokoppa voitiin juhlallisesti avata.

Kissojen paluu jännitti kovasti. Mielessä oli kauhukuva surkeasti maukuvista ja nopeasti sängyn alle piiloon vilahtavista laihoista ja karvattomista ruipeloista. Yllätyimme, kun koppaa nostettaessa autosta Roope näytti oleskelevan ihan rennosti ja Ilmokin makoili rauhallisena. Koppa vietiin makuuhuoneeseen, jotta kissoilla olisi pieni alue kerrallaan tutustuttavana. Kun koppa avattiin, tuli esiin ihan entisen näköiset Roope ja Ilmo hännät reippaasti pystyssä.

Traumoja tai muita pidempiaikaisia merkkejä matka ei siis onneksi kissoihin jättänyt. Uuteen paikkaan on tutustuttu innolla, syöty normaalisti ja juotu tavallista enemmän. Myöskään mielenosoituksellisia ihmisten huomiotta jättämisiä ei henkilökunta kohdannut, vaan molemmat tulivat ihanasti puskemaan ja kehräämään.

Roope tähyilee uljaasti uudesta raapimispuusta

Karanteenissa henkilökunta ei päässyt koskaan vierailemaan. Kun karanteeniaikaa lyhennettiin vuonna 2014 30 päivästä 10 päivään (onneksi!), kiellettiin samalla myös vierailut. Karanteeniin sovitaan ainoastaan lyhyt tapaaminen noudolle, joka varattiin meidän tapauksessa paikallisen lemmikkieläinkuljetusyrityksen kanssa, mikä huolehti kissojen kuljettamisesta kotiovelle asti.

Ilmo löysi heti aitiopaikan paikallisten lintujen tarkkailuun

Nyt on kyllä kovin huojentunut olo, kun koko matka meni lopulta tosi sujuvasti ja pääsimme kaikki perille asti.