Kissat vuokra-asunnossa

Kissojemme 5-vuotisen elämäntaipaleen ajalle mahtunut yhteensä neljä eri asuntoa ja kaksi eri asuinmaata. Monet asunnonomistajat suhtautuvat epäilevästi karvaisiin ystäviin, joten katon löytäminen pään päälle ei ole ollut aina niin mutkatonta kuin kissattomana. Tähän postaukseen olen koonnut vinkkejä asunnon löytämiseen kissan kanssa perustuen omiin kokemuksiin sekä Suomessa että Australiassa.

Millainen asunto on sopivin kissoille? 

Asuntoilmoituksia selaillessa tulee yleensä ensin tarkistettua se, mainitaanko lemmikkien pidosta mitään. Lemmikkieläimet sallivia ilmoituksia on Helsingissä pieni vähemmistö ja täällä Perthissä vain muutama hassu asunto koko kaupungissa. Siksi kannattaa ottaa tarkastelun kohteeksi myös ilmoitukset, joissa kissojen tuontia ei ole erikseen kielletty tai sallittu. Jos olet muutoin sopiva vuokralainen, on ihan hyvä mahdollisuus saada asunto vuokralle kissankin kanssa, toki riippuen paljon muista samanaikaisista hakijoista.

Hinnan, sijainnin ja muiden itselle tärkeiden kriteerien lisäksi kannattaa arvioida, onko asunto ylipäätään kissoille soveltuva. Ainakin seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Lattiamateriaali

Asunnosta kannattaa tarkistaa lattiamateriaali. Materiaaleista muovimatto, vinyyli, laminaatti, linoleum ja laatta ovat kestävimpiä vaihtoehtoja kissojen kanssa. Parketeilla on eri kovuusarvoja ja mitä pienempi ns. Brinell-arvo on, sitä herkemmin lattiaan tulee naarmuja. Asuimme ennen kissoja asunnossa, jossa oli tumma, kovin pehmeän oloinen parketti, johon oli tullut pelkästä ihmisten normielämisestä melko ikävän näköisiä naarmuja - en olisi uskaltanut tuohon asuntoon ottaa kissoja ja lemmikkieläinten pito olikin siinä kielletty. Jos parketti on yhtään kovempaa laatua, niin parketillisessa asunnossakin voi mainiosti asua kissojen kanssa. Jos kissa on aktiivinen, kannattaa kuitenkin suojata lattia matolla niistä kohdista joissa kissa juoksee ja jarruttaa, koska noissa tilanteissa puuhun voi jäädä pintanaarmuja.

Australiassa erittäin yleinen kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että kissat tykkäävät raapia mattoa ja jättävät helpommin huonekalut rauhaan, eivätkä kynnet jätä mattoon jälkeä. Huono puoli taas on työläämpi puhtaanapidettävyys ja karvojen tarrautuminen mattoon. Karvamattojen kanssa kannattaakin hankkia lemmikkieläinkäyttöön soveltuva imuri, jolla karvat saa kunnolla irti matosta omia hermoja menettämättä.

Lattiamateriaalin värillä on myös väliä. Mikäli mahdollista, kannattaa suosia väriä, joissa kissan karvat eivät erotu niin selvästi. Roopen ja Ilmon kanssa vaalea lattia toimii kaikista parhaiten, kun taas tummaa vasten pienikin määrä karvaa näkyy ikävästi.

Suomessa molemmissa asumuksissamme oli parketti, jota suojasimme isoilla matoilla

Tapetit

Seinien osalta kannattaa huomioida se, että osa aktiivisista kissaroduista rakastaa tapettien repimistä. Roopen ja Ilmon äidillä oli muistaakseni tähän taipumusta, joten olemme varmuuden vuoksi kiertäneet aina tapetoidut vuokra-asunnot kaukaa. Roope rakastaa teippien repimistä irti pahvilaatikoista, joten epäilen, että kissa riipisi mielellään myös repsottavia tapetteja irti seinästä.

Parveke, ikkunat

Parveke ja ikkunat kannattaa tarkistaa. Voiko asuntoa tuulettaa siten, että kissat eivät pääse karkaamaan ikkunasta ulos? Jos ei voi, oletko valmis siihen, että joudut aina asuntoa tuulettaessasi laittamaan kissat oven taakse toiseen huoneeseen, tai voiko ikkunoihin asentaa verkot? Ensimmäisessä vuokra-asunnossamme kissojen kanssa oli ranskalaiset ikkunat, jotka käytännössä aina avautuvat niin avoimeksi, että kissat olisivat mahtuneet livahtamaan välistä ohi kiitävien lintujen perään. Noiden ikkunoiden kanssa piti olla tosi varovainen ja ruuvasimmekin varmuudeksi keittiöstä pois kokonaan ikkunan avaajat, ettei kukaan vahingossakaan avaa ikkunaa.

Kauniit ikkunat joo, mutta kissojen kanssa erittäin epäkäytännölliset

Kissat viihtyvät lämpiminä aikoina hyvin parvekkeella, mutta sen tulisi olla lasitettu tai verkotettu. Kissa keksii helposti reitin korkean aidan yli ja mahtuu yllättävän pienistä raoista, joten avoimelle parvekkeelle kissa on parempi viedä valjaissa.

Kun sopiva asunto on löytynyt

Potentiaalisen kodin löydyttyä on aika sopia näytöstä. Kissoista kannattaa mainita mahdollisimman pian, muttei välttämättä ihan ensimmäisenä. Meidän taktiikka on ollut mennä paikalle, tarkastaa asunto, jutella mukavia välittäjän kanssa ja sen jälkeen kysyä, onko pari mukana muuttavaa kissaa ok. Välittäjät osaavat usein sanoa suoraan, onko asunnon omistaja suosiollinen kissoja kohtaan, tai jos ei, voivat yleensä selvittää asian ennen asuntohakemuksen kirjoittamista.

Jos asunnonhaku ei heti tärppää, ei kannata lannistua. Meille haastavin tilanne oli saada ensimmäinen asunto vuokrattua Perthistä, koska olimme omituisia suomalaisia, kahden kissan kanssa liikenteessä ja halusimme vuokrata kalustetun asunnon. Kävimme katsomassa reilusti yli kymmentä asuntoa ja useammassa kohteessa välittäjän kommentti oli "Ai, miten kissat pärjäävät kerrostalossa, kun niidenhän kuuluu ulkoilla pihalla?", tai muuten vaan pyöriteltiin silmiä. Täällä on myös joissakin talonyhtiösäännöissä kielto, ettei koko kerrostaloon saa tuoda lemmikkieläimiä.

Lopulta kuitenkin löysimme mukavan välittäjän ja asunnon, jonka omistajalle kissat olivat ok. Oli aika lähettää asuntohakemus.

Ensimmäinen vuokra-asunto Perthissä. Kissan kanssakin voi päästä oikein mukavaan asuntoon, kunhan on tarpeeksi sinnikäs ja pitää huolen siitä, että asunto on samassa kunnossa myös poismuuton aikaan. 

Asuntohakemuksen väsääminen

Asuntohakemuksessa kannattaa olla tietysti rehellinen, ketä asuntoon on muuttamassa. Täällä Australiassa vuokra-asunnot käydään tarkastamassa kolmen kuukauden välein, joten eläimen salakuljettamisesta asuntoon jäisi hyvin nopeasti kiinni. Hakemuksessa kannattaa myös kertoa lisätietoja kissasta. Täällä olemme kirjoittaneet ihan erillisen, lyhyehkön kirjeen asuntohakemuksen kylkeen, jossa kerroimme tarkemmin itsestämme, miksi haemme asuntoa, jne. Kirjeessä oli oma kappaleensa omistettu kissoille, joka kuului näin:

If we were to be successful in our application, we would also be bringing with
us our two Somali cats. They have lived their whole lives indoors, are
well trained and leave no marks. As our attached references can testify, they
have stayed with us in our current fully furnished apartment in [osoite tähän] for 2.5 years with no issues whatsoever. We are also open to discussing any additional bond arrangements should you so wish.

Ausseissa on yleensä pakollista antaa suosittelijoiden yhteystiedot vuokra-asuntoa hakiessa. Suosittelijoihin myös otetaan yhteyttä, joten erityisesti lemmikkien omistajana on hyvä olla esimerkiksi edellisen vuokranantajan yhteystiedot varmuuden vuoksi, jotta voi pyytää suosittelemaan tarvittaessa. Samoin 'pet bond' eli lemmikkieläinten vuoksi maksettava ylimääräinen vakuusmaksu on täällä yleinen käytäntö (yleensä n. 250 dollaria). Jos tuntuu, että Suomessa on hankaluuksia löytää asuntoa eläimen kanssa, voi suosittelijasta ja erillisestä kirjeestä olla myöskin apua ja eipä niistä ainakaan koskaan haittaa ole. Varsinkin jos asuntoa vuokraa välittäjä, voi kirjallisista lisätiedoista hakemuksen yhteydessä olla hyötyä, jotta omistajakin saa paremman kuvan, kuka asuntoa on hakemassa.

Me myös laitoimme hakemukseen pari kuvaa kissoista, toinen niistä oli tämä kuva:

Pieniä ja söpöjä, mitäpä pahaa tällaiset karvakääryleet voisi asunnolle tehdä?

Siinä meidän kokemuksia vuokra-asuntomarkkinoilla. Mielelläni kuulen kommenttikentässä, mikäli unohdin kertoa jotain oleellista. Pitänee joskus vielä kirjoittaa osa kaksi meidän huonekaluhankinnoista. Niistäkin on nimittäin tullut opittua yhtä jos toistakin... 

Kissaveljesrakkautta

Huomenna on kuulemma ystävien päivä. Sen vuoksi henkilökunta on hössöttänyt tällä viikolla ja koittanut hirveästi taltioida kameralle meidän pesuhetkiä. Kuulemma ollaan muka niin söpöjä, kun on iltapesut käynnissä.

Ilmo Roopen pestävänä oikealla

Varsinkaan nuorempina kissoina ei tykätty ollenkaan, kun ihminen koitti kuvata meidän peseytymistä. Nyt vanhempina ei oikein jakseta enää moisesta hermostua, vaikka kieli olisikin juuri toisen korvassa.

Ja välillä vaihtuu vuorot

Ja sitähän se on, kissaystävyys. Hienoja ja vähän vaikeampiakin hetkiä. Yhteisiä leikkejä, herkkuja, vierekkäin nukkumista. Toiselta ruuan varastamista, karvat pöllyten painimista, pitkiä hurinamatkoja pimeydessä. Hellyyttä, haleja ja huolehtimista.

Yhdessä jo vuodesta 2014

Toivottavasti meidän yhteinen kissataival jatkuu vielä monen monta vuotta!

Lopuksi tämän videon myötä toivotamme hyvää ystävänpäivää kaikille ruudun toisella puolella asustaville kissa- ja kissaihmisystäville.

Elämää puhelimen lävitse

Hyvää alkanutta vuosikymmentä! Meillä joulu ja uusivuosi sujui rauhallisissa merkeissä vieraiden kanssa ja samaa näyttävät myös puhelimella loppu- ja alkuvuonna tallennetut kuvat.

Muun muassa tällaisia ollaan touhuiltu viime päivinä.

Lokakuisen kirppuuepisodin jälkeen Roope ja Ilmo välttelivät pitkään kirppumyrkyllä suihkutettuja raapimispuita. Ilmo keksi sitten itselleen uuden lepopaikan olohuoneen sohvan selkänojalta. Uusi makuupaikka on säilyttänyt suosionsa kirppumyrkyn haihduttuakin ja raapimispuun muuttuttua takaisin kissojen kelpuuttamaksi asumukseksi.

Välillä voi loikoilla näinkin mukavasti sohvatyynyjen väliin jäävässä pienessä rakosessa. Juuri sopivasti kissan mittainen.

Roopen mielestä kesäpäivinä on parasta maata kylmää kivilattiaa vasten. Siitä herää myös sopivasti ihmisjalkojen töminään, kun kävelevät ohitse keittiöön laittamaan ruokaa.

Ilmo pohtii, että mikäköhän illallinen sieltä on tänään tulossa.

Ihan koko lomaa ei sentään vietetty sisätiloissa. Suomivieraiden kanssa tehtiin pieniä reissuja ja käytiin muun muassa katsomassa Australian eläimistöä. Heirissons-saaren kengurulle oli syntynyt pikkukengu <3

Caversham-puistossa oli virkeitä koaloita, joille ei tosiaan juotettu pullosta vettä. Metsäpalojen aikaan somessa meni viraaliksi useita kuvia, joissa juotetaan koaloille vettä juomapulloista. Koala voi kuitenkin vetää tällä tyylillä vettä keuhkoihinsa ja ilmeisesti jokin yksilö oli tähän kuollutkin :/ :/ :/ Some ja ihmiset, huokaus.

Koko pulloepisodia ei tietysti olisi edes ollut ilman itärannikon valtavan laajalle levinneitä metsäpaloja, joita täälläkin seurattiin huolestuneina ja surullisina uutisista. Sydäntä särki, miten suurta tuhoa paloista aiheutui luonnolle ja eläimille. Täällä länsirannikolla tulipaloja ei onneksi juurikaan ollut ja sää pysyi suhteellisen viileänä joulun ajan. Itärannikoltakin tuuli puhalsi savut itään ja kakkoon, joten täällä n. 3 000 - 5 000 kilometrin päässä ei kärsitty edes savuhaitoista. Australia on iso manner. Huolestuttaa kuitenkin kovasti ilmaston lämpeneminen ja muutos, mitä kohti ollaan menossa. Voi olla, että tulevina vuosina on länsirannikon vuoro palaa, jos tähän hommaan ei saada jotain tolkkua.

No, lopuksi vielä kevyempiin aiheisiin - kuvassa veikeä lisko, joka nähtiin Rottnest -saarella.

Ja vielä yksi kuva Ilmosta ja Roopesta. Kissat ovat olleet tosi hyvissä väleissä nyt pitkään ja sellaista veljellistä painiakin on ollut paljon vähemmän kuin joskus aikaisempina vuosina. Tässä bestikset nukkumassa vierekkäin.

Keittiön sisustusmuutos ja kissa-agilityvideo

Kun muutimme toiselle asuinalueelle vuoden alussa, ilahdutti Roopea ja Ilmoa uudella reviirillään erityisesti ruuanlaittotilan sisustus. Kiintokalusteiden asettelu oli kerrankin tehty kissoja ajatellen: Jääkaapin päällä oli kissan mentävä kolo ja keittiön pöytätasojen yläpuolelle oli rakennettu oiva tähystyslokero.

Ilmo: "Mitäs ne nyt laittaa ruuaksi?"

"Ah, mikä huumaava tuoksu"

Viime kuussa henkilökunta meni kuitenkin tekemään jotain KÄSITTÄMÄTTÖMÄN PÖYRISTYTTÄVÄÄ ja peitti kissojen tähystysaseman mustalla pömpelillä! Monena päivänä Ilmo ja Roope yrittivät hypätä lokerikkoon aina vaan huomatakseen, ettei tukkeena oleva laatikko hievahtanutkaan paikaltaan. 

Joulukuu 2019: RIP tähystysasema :(

Traumasta toipuminen kesti, mutta onneksi pömpelin mukana tuli myös jotain kivaa - pahvilaatikko ja uusia agilityesteitä. Siitä innostuneena henkilökunta aktivoitui harjoittamaan pitkästä aikaa agilityä ja teimme aiheesta videonkin. 

(Jos katsotte videon, niin kohdassa 2:45 eteenpäin Roope suorittaa tosi hienosti kokonaista esterataa, kun takaa tuleva Ilmo hoksaa, että nyt veli saa aivan liikaa huomiota ja kunniaa ja päättääkin sitten kaataa viimeisen esteen. Voi Roopea, kun aina velikissa on terrorisoimassa toisen suoritusta.)

Ja niin, onneksi kissoilla on vielä toinen tähystyspaikka keittiössä jäljellä.

Tämä taitaa olla meidän viimeinen postaus tältä vuodelta. Ensi viikolla henkilökunnan siskot tulee kylään ja tiedossa on pieni joululoma ja reissaamista lähiympäristössä. Hyvää joulua ja uuttavuotta, palaillaan taas ensi vuonna <3

+40 °C

Tänä vuonna kesä tuli aikaisin ja ryminällä Australiaan — siitä kertonee myös itärannikon käsistä lähteneet maastopalot. Täällä länsirannikolla lokakuun lopulla satoi onneksi vettä ja palot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa. Hellettä on kuitenkin riittänyt normaalia enemmän ja tälläkin viikolla oli useampi päivä, jolloin astelukema kohosi tuskastumisrajan yläpuolelle +40 asteeseen.

Roope ja Ilmo yleisesti ottaen tykkäävät lämpimästä, mutta tuollaiset lukemat ovat liikaa ja lämpötilan kohoaminen on vaatinut kissoiltakin sopeutumistoimia:

Tänään, plus 40 ulkona ja sisälläkin melkein 30 astetta. Roope on todennut, että raapimuspuun ylimmällä tasolla on liian kuuma. Pakko siirtyä yksi taso alaspäin.

Ilmo taas ei ole koskenut koko puuhun sen jälkeen, kun henkilökunta pilasi sen kirppusuihkeella. Nykyisin kissa nukkuu enimmäkseen sohvan selkänojalla tai välillä myös alakerran viileällä kivilattialla, jos sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä

Kohoavista lämpötiloista on aiheutunut Roopelle myös toisenlaista harmia. Henkilökunta tykkää usein istua jalat koukussa tuolilla. Roope totesi viime talvena, että 45 asteen kulma jaloissa on kissalle mukavan ergonominen makuupaikka ja on sen jälkeen tullut usein syliin silloin, kun henkilökunta sattuu näin istuskelemaan.

Roope: "Ah, juuri sopiva paikka ottaa pienet torkut"

Valitettavasti jalkojen kulma ei ole enää niin käytännöllinen, kun sisällä pidetään shortseja jalassa. Ihmisnahasta on vaikea saada kunnon otetta ja kun Roope koittaa ottaa kynsillä kiinni, älähtää ihmispolo, eikä kummallakaan ole hyvä olla.

Roope: "AARGH TASSUT LIUKUU, TASSUT LIUKUU!"

Roope: "Voitko pliis laittaa sen turkin takaisin päällesi?"

Onneksi pienen pohdinnan jälkeen henkilökunta keksi jättää tuolin selkänojalle huivin, jonka voi tarvittaessa asetella pelkästään polvien päälle. Nyt Roopen on taas hyvä istua sylissä.

"Elämässä kaikki hyvin"