Uusia kiipeilypaikkoja

Jokunen kuukausi sitten paljastimme, että meille tulee elokuussa mini-ihminen. Nyt viimeisellä kolmanneksella ollessa henkilökunnan maha on kasvanut jo sen verran, että sylissä ollessaan Roope on alkanut kiivetä hartioille käyttämällä vatsakumparetta portaana. Pallo on myös jo sen verran pinkeä ja totuttu osa kehoa, etteivät kissan kiipeilyt tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä kuin alkuraskaudessa.

Roopen uusi lepopaikka

Kasvavan kumpareen lisäksi meille on ilmestynyt muutama muukin jännittävä kiipeilyteline.

"Joko mennään?"

Molempien kissojen mielestä kuvissa näkyvä vekotin oli oiva viihdyttäjä. Erityisen hauska leikki oli myllertää patjan ja sinisen suojuksen välissä tai olla muuten vaan kyydissä. Valitettavasti vaunukoppa on toistaiseksi piilotettu varaston uumeniin, koska sen verran kovalla käytöllä kapistus oli kissojen toimesta. Jos vauva ei tykkääkään olla vaunuissa, on meillä kaksi innokasta vapaaehtoista odottamassa vuoroaan. Tai ehkä olisi pitänyt hommata tuplarattaat, niin kissat olisivat saaneet itselleen toisen vaunukopan?

"Lisää vauhtia, kiitos!"

Toinen kiipeilyteline on esillä makuuhuoneessa. Roope kävi nuuhkaisemassa huonekalua kerran, muttei muutoin innostunut. Ihmisten isolla patjalla on sentään enemmän tilaa makoilla. Ilmokin kävi tutustumassa sänkyyn, muttei oikein tuntenut oloaan kotoisaksi. Miksi patjan ympärille pitää laittaa aita, jonka kaltereiden välistä ei edes mahdu kulkemaan?

"Yläkerta tarkistettu"

Sen sijaan alaosa on hiirilelujen oivallinen vaanimispaikka.

"Siispä muutan tänne alakertaan ja mini-ihminen voi asua yläkerrassa"

+40 °C

Tänä vuonna kesä tuli aikaisin ja ryminällä Australiaan — siitä kertonee myös itärannikon käsistä lähteneet maastopalot. Täällä länsirannikolla lokakuun lopulla satoi onneksi vettä ja palot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa. Hellettä on kuitenkin riittänyt normaalia enemmän ja tälläkin viikolla oli useampi päivä, jolloin astelukema kohosi tuskastumisrajan yläpuolelle +40 asteeseen.

Roope ja Ilmo yleisesti ottaen tykkäävät lämpimästä, mutta tuollaiset lukemat ovat liikaa ja lämpötilan kohoaminen on vaatinut kissoiltakin sopeutumistoimia:

Tänään, plus 40 ulkona ja sisälläkin melkein 30 astetta. Roope on todennut, että raapimuspuun ylimmällä tasolla on liian kuuma. Pakko siirtyä yksi taso alaspäin.

Ilmo taas ei ole koskenut koko puuhun sen jälkeen, kun henkilökunta pilasi sen kirppusuihkeella. Nykyisin kissa nukkuu enimmäkseen sohvan selkänojalla tai välillä myös alakerran viileällä kivilattialla, jos sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä

Kohoavista lämpötiloista on aiheutunut Roopelle myös toisenlaista harmia. Henkilökunta tykkää usein istua jalat koukussa tuolilla. Roope totesi viime talvena, että 45 asteen kulma jaloissa on kissalle mukavan ergonominen makuupaikka ja on sen jälkeen tullut usein syliin silloin, kun henkilökunta sattuu näin istuskelemaan.

Roope: "Ah, juuri sopiva paikka ottaa pienet torkut"

Valitettavasti jalkojen kulma ei ole enää niin käytännöllinen, kun sisällä pidetään shortseja jalassa. Ihmisnahasta on vaikea saada kunnon otetta ja kun Roope koittaa ottaa kynsillä kiinni, älähtää ihmispolo, eikä kummallakaan ole hyvä olla.

Roope: "AARGH TASSUT LIUKUU, TASSUT LIUKUU!"

Roope: "Voitko pliis laittaa sen turkin takaisin päällesi?"

Onneksi pienen pohdinnan jälkeen henkilökunta keksi jättää tuolin selkänojalle huivin, jonka voi tarvittaessa asetella pelkästään polvien päälle. Nyt Roopen on taas hyvä istua sylissä.

"Elämässä kaikki hyvin"

Sylikissuuden syvin olemus

Ihmiset välillä kuvittelevat, että (oman) kissan voi napata syliin milloin vaan ja silitellä sitten tyytyväisenä kehräävää kissaa. No, eihän se niin mene. Suurin osa kissoista, Roope ja Ilmo mukaan luettuna, päättävät ihan itse, milloin haluavat olla sylissä ja milloin eivät.

Usein on kiva nukkua sohvalla ihmisten vieressä ilman syliä

Ensimmäiseen puoleen vuoteen ihmisen päällä istuminen oli molemmille melko vieras käsite. Joskus satunnaisesti toinen saattoi tulla hetkeksi istahtamaan syliin, mutta jaksoi istua paikoillaan vain hetken ja nostettuna syliin vielä pienemmän hetken. Ympäristössä oli niin paljon muutakin touhuttavaa, ettei sitä vaan yksinkertaisesti ehtinyt nauttia kenenkään läheisyydestä. Voi myös olla, että veljeksinä Roope ja Ilmo kaipaavat aavistuksen verran vähemmän ihmisseuraa, koska nukkuvat usein vierekkäin ja pesevät toisiaan.

Henkilökunta olikin jo melko tottunut siihen, ettei kumpikaan kissoista ollut erityisemmin sylikissa, kun jokin muuttui. Ensin Ilmo alkoi säännöllisesti kiipeilemään syliin. Ilmo on melkoisen touhukas tapaus ja yleensä asettuu syliin ensin maukuen ja sitten isosti kehräten ja lopulta kierähtää levottomana hetken venkoiltuaan pois, mutta joskus jää myös pidemmäksi aikaa makoilemaan.

Ilmo tykkää erityisesti henkilökunnan miesosapuolen sylistä

Tuohon aikaan Roope ei vielä ollut sylissä viihtyvä tapaus, vaan jurnutti omassa nurkassaan ja katseli etäältä, kun Ilmo kiipeili tarjolla oleviin syleihin. Marraskuun muuton jälkeen tilanne kuitenkin muuttui uuden ympäristön myötä. Roope uskaltautui useamman kerran ujosti hiipimään keittiönpöydän ääressä syövän henkilökunnan syliin. Pian kissa huomasi, että syliin tulo onkin melko kannattavaa, koska samalla keittiönpöydän äärellä saa helposti mahdollisuuden nuuhkaista pöydällä olevaa voileipää tai nuolaista vähän muruja suuhunsa - henkilökunta kun ei henno häätää tai kieltää kerrankin sylissä söpösti olevaa kissaa.

Roope-kisu rentoutuu

Nykyisin Roope onkin jo jokapäiväinen sylissäviihtyjä ja voi joskus nukkua pitkiäkin aikoja henkilökunnan sylissä - mutta edelleenkin vain vapaaehtoisesti, tehtyään itse päätöksen syliintulosta.