10. temppu - Esitä kuollutta

Vuonna 2016 meillä oli kova tavoite opetella kissojen kanssa 12 temppua vuoden aikana. Päästiin yhdeksään asti, jonka jälkeen muuttopuuhat keskeyttivät opettelun muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt ollaan vähitellen aloitettu taas uudelleen.

Netistä löytää inspiroivia videoita, joissa eläimet ovat touhuamassa jotain ja "bang" -äänen kuultuaan kierähtävät selälle makaamaan. Ajattelin ensin, että esitä kuollutta / selällään makaaminen olisi Roopelle ja Ilmolle mahdoton opittava, kun lähtötilanne oli se, että maassakin vilpeltäjät malttoivat pysyä käskystä vain muutaman sekunnin. Viikkojen kärsivällisen harjoittelun jälkeen tilanne on se, että Ilmo kellahtaa makuulta kyljelleen ja välillä käväisee selällään. Roope taas ei ole oikein tajunnut kääntyilyn ja vääntyilyn pointtia, mutta makoilee vieressä henkisenä tukena.

Ihan Oscarin arvoinen Ilmon suoritus ei vielä ole ja räsykooma-asentoon on myöskin matkaa. Olisi hienoa saada nuo takajalatkin mukaan temppuun, mutta niiden liikkuessa kissa herkästi kiepsahtaa kokonaan ympäri.

"No eikös tämä jo lasketa selällään makaamiseksi? Missä herkku?

Videolla pieni näyte tämänhetkisestä osaamistasosta. On muuten ikävä Cosman ja Thriven kuivattuja nameja. Ollaan kokeiltu kahta eri paikallista merkkiä, mutta eivät kyllä ole olleet noiden tasoisia. Ensimmäisistä Ilmolle tuli nopeasti huono olo ja näistä toisista Roope ei erityisemmin innostu. Jospa me jostain löydettäisi noita ilmakuivattuja.

Aussieläinsairaalan elämää tv:stä

Kun henkilökunnan naishenkilö oli nuori, oli hänen unelma-ammattinsa eläinlääkäri. Pienenä tuli luettua kaikki kirjastosta löytyneet James Herriotin kirjat ja tv-viikon kohokohta oli tiistain Elämäni eläimet. Vuosien kuluessa haaveet vaihtuivat toisiin ja eläinlääketieteelliseen ei lopulta tullut edes haettua. Vanha innostus eläinlääkäreistä kertoviin sarjoihin syttyi kuitenkin uudelleen, kun Australian Netflixistä löytyi ohjelma nimeltä Bondi Vet, joka kertoo Sydneyssä toimivan kahden eläinsairaalan tapahtumista. Osa jaksoista löytyy myös Youtubesta.

Sarja on mukavan australialaisväritteinen ja kun ei ole moniin vuosiin tullut katsottua eläinsairaalan elämästä kertovia sarjoja, onnistui 1. tuotantokausi herättämään monenmoisia tuntemuksia. Seuraavassa esittelen sarjasta muutamia mieleenpainuneita asioita (sisältää juonipaljastuksia!): 

1. Suloiset villieläimet

Australian luonto on ihmeellinen ja täällä ei voi välttyä näkemästä kenguruja, opossumeja tai papukaijamaisia lintuja. Näin oli myös eläinsairaalassa. Hoidossa kävi ainakin kaksi pikkuruista emonsa menettänyttä kengurunpoikasta, pingviinejä, erikoisia lintuja ja vesinokkaeläin.

Tässä pieni emonsa menettänyt kengu saa hoitoa. Kaikki kuvat kuvakaappauksia sarjasta

2. Lemmikkieläimille vaaralliset hyönteiset

Australian luonnosta löytyy myös monenlaisia myrkyllisiä otuksia - hämähäkkejä, käärmeitä, meduusoja, jne. Itärannikolla yksi yleinen eläintenomistajien vihollinen näyttäisi olevan sarjassa monta kertaa vastaantullut Australian paralysis tick (mikäköhän lienee suomeksi? Halvaannuttajapunkki?), joka voi hoitamattomana aiheuttaa lemmikkieläimen kuoleman. Punkin myrkky halvaannuttaa lihaksiston ja eläinsairaalaan tulleet koiraparat eivät enää pystyneet kävelemään tai syömään punkin purtua. Jaksossa 2 iso samojedinkoira joudutaan ajelemaan kokonaan karvattomaksi, jotta punkki saadaan varmasti poistettua koirasta.

Muitakin punkkilajeja täältä löytyy. Pitää kyllä hommata kissoille ulkoinen loishäätö, jos joskus pääsevät ulkoilemaan. Eräässä jaksossa oli kohtaus, jossa tieltä löytyy pieni vesinokkaeläin. Ozzieksi nimetty otus on vähän huonokuntoinen, ja raukan ihosta löytyykin sitten yli 80 punkkia. Yyääh. En ole yleensä kovin herkkä, mutta punkkien poistoa katsoessa piti hetkeksi sulkea silmät. Vieläkin piirtyy verkkokalvoille kuva noista inhottavista verenimijäpalluroista.

Ozziella oli huono päivä

3. Tietämättömät/välinpitämättömät ihmiset

Sarjaa katsellessa suretti se, miten iso osa eläinten vaivoista on ihmisten aiheuttamia tai olisi ollut jotenkin ennaltaehkäistävistä. Eräässä jaksossa esimerkiksi 1,5 vuotias kissa tuotiin klinikalle tutkittavaksi. Selvisi, että kisuparalla oli kissaleukemia eli FeLV, eikä siihen ole parannuskeinoa. Jos omistaja olisi ymmärtänyt rokotuttaa kissansa, lemmikki olisi saanut hyvin todennäköisesti paljon pidemmän elämän.

Toisessa jaksossa klinikalle tuotiin pieni, 8-viikkoinen kissanpentu, joka oli kuolemaisillaan sisäloisiin sen vuoksi, ettei kissaa oltu madotettu tai rokotettu. Kissa oli annettu pois 7-viikkoisena. Pentu selvisi, mutta suretti kyllä pienen, hengestään taistelevan eläinparan puolesta. Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa ja ensimmäinen loishäätö olisi pitänyt antaa jo 2-3 -viikon ikäisenä.

Surua aiheuttivat myös sarjassa näkyneet piittaamattomasti jalostetut koirat. Esillä oli kultainen noutaja, jolla oli niin vinkurat jalat, ettei koira pystynyt kunnolla kävelemään, ja toinen koira, jolla oli niin paljon ylimääräistä ihoa naamassa, että koirasta olisi tullut sokea ilman leikkausta. Molemmat saatiin kuntoon, mutta ihan käsittämätöntä, miten vastuuttomasti eläimiä vieläkin jalostetaan, ja miten lukuisat ihmiset tukevat pentutehtailua ja ylijalostusta ostamalla epämääräisissä olosuhteissa kasvatettuja tai sairaita koiria (ja myös kissoja).

4. Pahoinpidellyt eläimet

Yksi eniten mieltä järkyttävistä tapahtumista oli eläinsairaalaan tuotu huonokuntoinen, märkä ja hypotermiasta kärsivä kissa. Eläinparka oli laitettu kantokoppaansa, jonka jälkeen kissa oli yritetty hukuttaa heittämällä koppa mereen :( Voi vaan kuvitella, millaisia kauhunhetkiä kissa on kokenut kylmässä merivedessä lukittuna koppaansa. Onneksi joku ohikulkija näki tilanteen, poimi kopan vedestä ja vei nopeasti eläinlääkäriin.

Melkein hukkunut kissa taistelemassa hengestään

Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. Tuotantokauden lopussa selviää, että eläinlääkäri on itse adoptoinut täpärästi pelastuneen kissan ja nimennyt hänet Georgeksi.

George viettää kissanpäiviä uudella reviirillään

5. Kissamainen tähystäjäkoira

Loppuun jotain iloisempaa. Sarjassa eläinlääkäri auttoi myös omistajia pääsemään eroon lemmikkien ongelmakäyttäytymisestä. Mieleen jäi erityisesti koira, jolla oli tapana karata takapihan aidatulta pihalta. Hauva kiipesi kissamaisesti pystysuoraa tiilimuuria pitkin liaania apuna käyttäen muurin päälle tähystämään ja hyppäsi siitä ketterästi vielä naapuritalon katolle.

Karkurikoira kiipeämässä. Ei kyllä uskoisi, että pääsee noin korkean muurin päälle

Muuri tietysti korjattiin siten, ettei koira päässyt enää kiipeämään, mutta jottei pienestä tähystäjäkoirasta tulisi onneton, sai hän myös oman vartiotorninsa pihalle, jotta pääsee tarkastelemaan edelleen naapuruston tapahtumia.

Uusi tähystyspaikka ja onnellinen loppu

Mahaongelmista toipuminen ja uusi aarre

Ensin lyhyet kuulumiset parin viikon takaisiin vatsaongelmiin.

Mahavaivat eivät ihan jääneet perjantaiaamuun, vaan jatkuivat jokseenkin lauantaihin saakka. Juuri kun Roope vaikutti olevan vähän paremmassa kunnossa iltaa kohden, meni Ilmon maha uudelleen sekaisin ja raukka juoksi jatkuvasti hiekkalaatikolla. Tuli myös todettua, ettei kaksi pitkäkarvaista ripulikissaa ja kokolattiamatto ole hyvä yhdistelmä. Molempien villapöksyt piti trimmata pikavauhtia hieman lyhyempään shortsimuotoon, kun mattoon alkoi ilmestyä kiihtyvään tahtiin ruskeita rantuja. Toki villahousut ovatkin olleet vähän liian kuumat näihin keleihin.

Tälle aineelle löytyi kysyntää 

Vaivat menivät kuitenkin onneksi saman viikonlopun aikana ohitse. Lauantaina henkilökunta keitti molemmille kananlihaa, mitä tuli aluksi annettua liian iso annos kerrallaan ja se tulikin sitten samantien yläteitse ulos. Siitä viisastuneena annoimme pieniä suupaloja pitkin päivää ja sillä saatiin vatsa taas normaaliin toimintakuntoon. 

Toipilaskisuille piti tilata netistä lisää ruokaa, joten samalla tuli tilattua uusi lelu. Pitkä, värikäs fleecenaru näytti hauskalta. Henkilökunta myös arveli, että erityisesti Roope saattaisi kiinnostua nauhasta. Roopella on hyvin valikoiva lelumaku, mutta aikaisemmin itse kankaasta leikattu fleecepala sytytti kissan useaksi viikoksi. 

Kävikin sitten niin, että uusi lelu herättää niin suuria tunteita, että muutoin harvoin ja kiltin hiljaisesti miukuva Roope innostuu aina maukumaan kovaan ääneen, kun uusi, ihana pitkulaisriepu nostetaan kaapista esiin. Alla olevassa pimeähkössä videossa pieni ääninäyte.

Lelusta on saatu iloa irti jo usean illan ajan. Muutoinkin kyllä tuntuu, että Roope on ollut täällä vähän aktiivisempi ja riehakkaampi kissa kuin mitä aikaisemmin kotona Suomessa. Ehkä lisääntynyt valonmäärä on vaikuttanut kissaan positiivisesti.

"My preciousssss"

Masuongelmia

Roopella ja Ilmolla on harvemmin ollut vatsavaivoja, eikä koskaan aikaisemmin kunnollista ripulia, mutta nyt on sitten sekin koettu.

Toissa-aamuna henkilökunta huomasi heti, että jokin oli vialla, kun Ilmo vetäytyi aamuruuan jälkeen sängyn alle murjottamaan. Normaalisti Ilmo on aamulla iloinen ja touhukas pieni kissa. Aamu sujuu usein Ilmon kanssa siten, että n. klo 9-11 välillä kissa on tehnyt ainakin yksi tai kaksi asiaa seuraavista: 

• kantanut jotain leluaan heitettäväksi ja sanonut monta kertaa "kurrrnau", jos mitään ei tapahdu
• käynyt kokeilemassa, ehtisikö päästä sohvaa suojaavan kankaan alle henkilökunnan huomaamatta
• raapinut tassullaan ulko-ovea 
• avannut makuuhuoneen lipastolaatikon
• kirmaillut muuten vaan ympäriinsä

Keskiviikkona Ilmo ei kuitenkaan tehnyt mitään edellisistä ja kieltäytyi myöhemmin syömästä päiväruokaa. Hiekkalaatikosta löytyi nestemäistä ulostetta, mutta erityisen montaa kertaa Ilmo ei laatikolla käynyt, eikä myöskään oksentanut kertaakaan. Ruokalakko kesti n. 11 tuntia, jonka jälkeen Ilmo söi ihan normaalisti, mutta vaikutti vähän väsyneeltä. Seuraavana päivänä kissa oli onneksi taas normaali oma itsensä ja touhuili keskiviikonkin edestä. 

Mahakipuinen Ilmo

Torstai sujui ihan normaalisti, joten henkilökunta ajatteli, että vatsavaivat menivät ohi tältä erää. 

No, tänään perjantaina oli sitten Roopen vuoro. Roope on yleensä melko rauhallinen kisu ja lähinnä kerjää aamulla ruokaa kehräämällä henkilökunnan vieressä tai puskemalla jalkoja. Tänään oli kuitenkin epänormaali aamu, kun kissa henkilökunnan heräämisen jälkeen vain juoksenteli ympäriinsä ja sanoi "miau, miau, miau, miau" monta kertaa. Hetken henkilökunta luuli, että nyt oli vaan jotenkin tavallista enemmän vauhti päällä, mutta kun tuo vauhko juokseminen ympäriinsä vain jatkui ja jatkui, niin tuli huoli, että nyt kissalla on pakko olla kipuja ja huono olo, kun käytös ei ollut yhtään roopemaista. Sitten koitettiin antaa ruokaa, ja Roope ei syönyt ollenkaan, eikä tullut edes kupilleen nuuhkaisemaan. Sen jälkeen kissa parka kävi ripuloimassa pari kertaa hiekkalaatikollaan, juoksi hetken ympäriinsä ja maukui hätääntyneenä lisää, ja lopulta oksensi lattialle vähän eilistä ruokaa, karvaa ja nestettä. 

Henkilökunta oli jo etsimässä eläinlääkärin numeroa, mutta oksentamisen jälkeen ripulihepuli onneksi loppui ja kissa rauhoittui. Roope-parka kävi pari kertaa nuuhkaisemassa ruokakuppia, mutta päätti, että vielä ei ole ruokailun aika, ja meni nukkumaan. Noin kolmen tunnin päästä tapahtuneesta Roope söi jo muutaman kuivanappulan ja vetäytyi sen jälkeen takaisin nukkumaan. 

Roope piilossa majassaan

Toivottavasti kyse oli vaan jostain väliaikaisesta vatsapöpöstä :/ Kissoille on viimeksi annettu sisäinen ja ulkoinen loishäätö marraskuun alussa, joten madoista tuskin on kyse? Mietin, että olisiko hoitopaikasta voinut tarttua jotain, mutta kissat haettiin jo 6.1. takaisin, joten "jonkun" olisi pitänyt itää kaksi viikkoa ilman mitään oireita. Sitten on tietty mahdollista, että ruuasta olisi voinut tulla jotain, mutta kaikki kissoille syötetty raaka on ollut pakkasessa. Hmm. Mistäpä näistä tietää? 

Pitää seurailla tilannetta. Ilmo onneksi vaikuttanut täysin terveeltä kissalta ja toivottavasti vatsaongelmat jäävät Roopenkin osalta tähän aamuun. 

Pieni kesäloma

Hyvää joulua ja alkavaa vuotta 2017!

Täällä on juuri kesälomakausi meneillään. Joulukaan ei ollut kovin tavanomainen. Yhtään rapisevaa juttua ei saatu, koska posti tuli tooosi hitaasti Suomesta ja kaikki lahjat saapuivat vasta uudenvuoden jälkeen. Joulupukki toi jouluna kissoille kuitenkin pienet leluhiiret, joilla erityisesti Ilmo innostui leikkimään.

Ilmo kantaa karanneen hiirulaisen takaisin pesään

Suukko hiirelle

Uudenvuoden jälkeen postissa tuli kissoille vielä Suomesta saakka yksi lahja, joka oli pieni kilisevä heijastinpanta. Pannalle saattaisi tulla käyttöä, jos meillä olisi joskus oma piha, jossa olisi kissan karkaamisen estävä aita ympärillä. Katsotaan, katsotaan (ainakaan ihan lähiaikoina ei ole vielä suunnitelmissa).

Uudenvuoden jälkeen henkilökunta lähti neljäksi yöksi matkoille, joten kissoille piti keksiä jokin hoitopaikka. Onneksi noin puolen tunnin ajomatkan päästä löytyi ihan mukava kissahotelli, josta löytyi Ilmolle ja Roopelle oma "double suite" jaettavaksi 15 eurolla/yö. Mikä parasta, kissojen suitessa oli myös pieni ulkotarha. Kun henkilökunta haki kissoja takaisin kotiin, kuului muutamasta naapurihäkistä omia ihmisiään kaipaavien kisujen maukaisuja, mutta Roope ja Ilmo olivat molemmat tyytyväisinä ulkotarhassaan naksuttelemassa linnuille ja tulivat vasta pienen houkuttelun jälkeen takaisin sisälle.

"Äh, loma loppui, eikä kokolattiamatto korvaa nurmikon tuntua tassuissa. Voitaisko päästä takaisin sinne hotelliin?"