Täällä vartioi Roope-kissa

Roope on osoittautunut jo monta kertaa pelottomaksi reviirinsä ja tilustensa puolustajaksi tosi paikan tullen. Vuosi sitten kirjoitimme siitä, kun vieras kissa tuli eteiseen, jolloin Roope hienosti selvitti tilanteen murisemalla ja tutustumalla hiljalleen uuteen tuttavuuteen.

Heinäkuussa mökillä ollessamme tuli toinen tiukka paikka eteen. Roopen ja Ilmon huoneessa oli iso ikkuna, jonka takana välillä vilahti hurjan iso harmaa petoeläin. Kissat ovat aiemminkin tavanneet samaisen koiran, eikä tutustuminen silloinkaan sujunut kovin hyvin

Siellä täällä satunnaisesti vilahteleva koiraeläin oli niin pelottava, että Ilmo ei uskaltanut ollenkaan olla ikkunan takana esillä, vaan koki parhaakseen vilahtaa sängyn alle piiloon heti, kun lähistöltä kuului kopinaa tai rapinaa.

Roope teki aluksi samaa, mutta rohkeampana kissana kyllästyi parin päivän jälkeen pyyhkimään pölyjä sängyn alta ja päätti, ettei mokoma monsteri enää saa pientä kissaa tolaltaan. Pian Roope istuskelikin ikkunan takana vahtimassa huonettaan ja murisi ja sähisi hurjasti aina, kun harmaa petoeläin tuli näköpiiriin. Murinalla oli selvästi toivottu vaikutus, koska koira ei kertaakaan tullut lähemmäksi haastamaan riitaa. 

Hurja Roope ikkunan takana valmiudessa

Viikon mittaan Roopen itsetunto kohosi. Koira pysytteli poissa ja rauha säilyi mökissä. Loppuviikosta kävi sama juttu kun eteisen peilikissan kanssa. Enää ei tarvinnutkaan murista, vaan saattoi jo ottaa ihan rennosti, vaikka koira juoksentelikin lasin toisella puolella. 

Kaksivuotissynttärit

Voi pojat, mehän ollaan jo 2-vuotiaita. Tuntuu kuin edellisestä synttäripostauksesta olisi vaan hetki aikaa!

Synttäreiden kunniaksi Ilmo-kissa pääsi haastateltavaksi. Kissa ei oikein arvostanut henkilökunnan hölmöjä kysymyksiä ja lopussa Ilmo toteaakin, että laita se kamera jo pois.



2-vuotispäivän kunniaksi teimme myös listan siitä, miten olemme vuodessa muuttuneet verrattuna 1-vuotiaaseen Roopeen ja Ilmoon:

1. Olemme yhä enemmän sylikissoja

Nuorempina meillä ei ollut aikaa ollenkaan istuskella kenenkään sylissä, mutta nykyisin se on ihan parasta ajanvietettä!

Ilmo syleilemässä

2. Hampaissa on hammaskiveä

2-vuotissynttäreiden kunniaksi pitäisi varata aika ensimmäistä kertaa hammaskiven poistoon. Hampaita on pesty jonkin verran, mutta se on kaikkien mielestä vähän kurjaa puuhaa, niin jotenkin kummasti se aina unohtuu... Sairauksia meillä ei onneksi ole ollut. Toivotaan, että näin olisi jatkossakin. 


3. Olemme ihan hitusen laiskempia ja kookkaampia

Meistä on tullut ihan aikuisen kissan kokoisia ja vähän rauhallisempia. Pyykkitelineen päälle ei tulisi enää mieleen hypätä. Iltarallit toki ajetaan vielä ihan entiseen malliin.

Päiväpesulla

4. Meillä on vähän eri koukut kuin vuosi sitten 

Ilmo ei enää vihersisusta ihan niin paljoa kuin nuorempana, minkä voi toki selittää se, ettei jäljellä oikeastaan olekaan enää muuta kuin pari parvekkeella kissoilta turvassa olevaa tomaattia.. Roope ei enää levittele leipäpusseja lattialle, mikä voi toki johtua siitä, että henkilökunta on viimein oppinut piilottamaan kissoilta kaikki muovipussit.

Tilalle on tullut uusia harrastuksia. Erityisesti aamuisin Ilmo mielellään tiirikoi auki kaapinovia ja ottaa torkut mahdollisimman pehmeän ja karvoja puoleensa vetävän vaatekappaleen päällä. Roope taas on vaihteeksi omaksunut aamuisen herätyskellon roolin: Ensin oven takaa kuuluu "PAM PAM PAM skriits skraats" ja kun liukuovi on viimein avautunut, tulee kissa isosti kehräten tökkimään kuonollaan poskeen, jos ruoka ei ole ollut riittävän nopeasti kupissa.

5. Juttelemme enemmän

Kuten synttärivideoltakin näkyy, erityisesti Ilmon ilmaisuvoima on kehittynyt ja keskusteluja käydään muun muassa aamuisin ja iltaisin ennen ruoka-aikaa.

Tassujen käyttöä kesän temppujen parissa

Taas olemme temppuilleet, vaikkakin tosin vähän laiskemmin kuin alkuvuonna. Nyt ollaan jo vähän jäljessä uudenvuodenlupauksesta 12 temppua/vuosi, joten loppuvuodelle on tiedossa sitten enemmän hommia.

Heinäkuuksi piti keksiä jotain helppoa, joka soveltuisi myös mökillä opeteltavaksi. Päätettiin, että olisi hyvä treenata vaihteeksi tassutekemistä, joten opetin kissoille tassun antamisen siten, että tassu laitetaan nyrkin päälle. Aiemmin kissat ovat osanneet antaa tassua enemmän high fiven tyyppisesti, mutta tuokin taito tuntuu vähän ruostuneen pitkän tauon päälle.

Tassukissa Ilmo

Tassutekemistä jatkettiin myös elokuussa, jolloin opeteltiin koskemaan palloa tassulla. Aluksi molemmat kissat koskivat mieluummin palloon nenällään ja kesti jonkin aikaa, ennen kun Ilmo keksi huitaista palloa tassullaan.



Roope taas osoittautui varsin sitkeäksi nenäkissaksi. Tassun annossa Roope ei oikein halunnut nostaa tassua tarpeeksi korkealle, joten luovutin jossain vaiheessa tempun suhteen. Palloakin kissa suostui koskemaan vain nenällään. Roopen mielestä on turha nähdä liikaa vaivaa, kun herkkuja ropisee jo ihan muutenkin.



Kuvasin vielä toisena päivänä videon, jossa molemmat tekevät yhtä aikaa. Ilmo ei vielä oikein osaa yhdistää liikettä käskyyn, vaan tuntuu pitävän merkkinä sitä, että pallo lasketaan kissan eteen. Roope koskee tosi hienosti palloon kuonollaan ja temppua voisi edelleen kehittää myös siihen suuntaan, että vain liikkuvasta pallosta saa palkan.

Videolta huomasin myös sen, että etenkin Ilmo on epätavallisen passiivinen, mikä johtunee siitä, että Cosmat ovat loppu ja tässä tehdään ihan tavallisella kuivamuonalla. Ei ole yhtään niin hyvää kuin kuivattu kana! Pitää koittaa pian hankkia uusia herkkuja, koska syyskuun aikana olisi kiva opetella jotain haastavampaa.


Tässä vielä linkit edellisiin videoihin:

• Maahan
• Oven sulkeminen (ainoastaan Ilmo)
• Pujotteleminen
• Pyörähtäminen
• Pystyssä seisominen
• Merkki

Kissahalaus ja suppilovahvero

Täällä taas! Lomalta paluusta on jo vierähtänyt pari viikkoa, joten aika päivitellä elokuun kuulumisia.

Parin viikon oleilu täyshoidossa sujui kissoilta ihan mukavasti ja ongelmitta. Tosin sen verran jännää vieraassa paikassa oli, että nukkuessa piti mennä vähän tavanomaista lähemmäs kaveria.

Veljesrakkauskissat

Henkilökunnan paluun jälkeen Ilmo käveli tervehtimään häntä pystyssä ja makoili sen jälkeen rennosti hoitopaikan sohvan käsinojalla, kun henkilökunta vaihtoi kuulumisia. Roopen reaktio oli ihan toinen: kissa vilkaisi lyhyesti henkilökuntaa ja käveli sen jälkeen mielenosoituksellisesti sohvan alle murjottamaan. Kupillinen ruokaa kuitenkin lepytti kissan ja illalla onneksi kehräiltiin jo ihan normaaliin tapaan.

Paluu arkeen on sujunut ihan hyvin ja viilenneet säät ovat onneksi tuoneet jotain kivaakin mukanaan: valtavan määrän sieniä! Henkilökunta on tullut välillä kotiin omituiselle haisevan sangon kanssa. Roopen ja Ilmon tehtävänä on ollut eliminoida kaikki sienten joukosta hyppivät hirvikärpäset ja muut öttiäiset.

Kissapartio valmiina toimimaan!

Koska suppilovahvero ei ollut aiemmin tuttu laji kissoille, halusi Ilmo myös tehdä hieman lähempää tuttavuutta sienen kanssa:

Onnelliset lomakissat

Lomalla on helppo hymyillä

Heinäkuu oli tosi huippu kuukausi! Ruoka- ja silityspalvelun taso nousi mukavasti, kun henkilökunta ei karannut ihan niin usein eteisen oviaukosta. Lisäksi satunnaiset helteet nostivat olohuoneen lämpötilaa sen verran, että otettiin tosi rennosti.

Ilmo nautiskelee

Vastapainoksi heinäkuun koto- ja mökkeilyoleskeluille henkilökunta katosi juuri pariksi viikoksi pois maisemista, mutta onneksi Roope ja Ilmo pääsivät siksi aikaa täyshoitoon henkilökunnan siskon luokse, jossa lomatunnelmat jatkuvat.

Viime kuun lopussa olisi pitänyt myös postata heinäkuun temppu, mutta henkilökunnalla oli muka niiiin kiire pakkaushommissa ja muissa, ettei temppuvideota ehditty kuvata. Höh! Palailemme siis asiaan tämän kuun puolella.