Kissahalaus ja suppilovahvero

Täällä taas! Lomalta paluusta on jo vierähtänyt pari viikkoa, joten aika päivitellä elokuun kuulumisia.

Parin viikon oleilu täyshoidossa sujui kissoilta ihan mukavasti ja ongelmitta. Tosin sen verran jännää vieraassa paikassa oli, että nukkuessa piti mennä vähän tavanomaista lähemmäs kaveria.

Veljesrakkauskissat

Henkilökunnan paluun jälkeen Ilmo käveli tervehtimään häntä pystyssä ja makoili sen jälkeen rennosti hoitopaikan sohvan käsinojalla, kun henkilökunta vaihtoi kuulumisia. Roopen reaktio oli ihan toinen: kissa vilkaisi lyhyesti henkilökuntaa ja käveli sen jälkeen mielenosoituksellisesti sohvan alle murjottamaan. Kupillinen ruokaa kuitenkin lepytti kissan ja illalla onneksi kehräiltiin jo ihan normaaliin tapaan.

Paluu arkeen on sujunut ihan hyvin ja viilenneet säät ovat onneksi tuoneet jotain kivaakin mukanaan: valtavan määrän sieniä! Henkilökunta on tullut välillä kotiin omituiselle haisevan sangon kanssa. Roopen ja Ilmon tehtävänä on ollut eliminoida kaikki sienten joukosta hyppivät hirvikärpäset ja muut öttiäiset.

Kissapartio valmiina toimimaan!

Koska suppilovahvero ei ollut aiemmin tuttu laji kissoille, halusi Ilmo myös tehdä hieman lähempää tuttavuutta sienen kanssa:

Onnelliset lomakissat

Lomalla on helppo hymyillä

Heinäkuu oli tosi huippu kuukausi! Ruoka- ja silityspalvelun taso nousi mukavasti, kun henkilökunta ei karannut ihan niin usein eteisen oviaukosta. Lisäksi satunnaiset helteet nostivat olohuoneen lämpötilaa sen verran, että otettiin tosi rennosti.

Ilmo nautiskelee

Vastapainoksi heinäkuun koto- ja mökkeilyoleskeluille henkilökunta katosi juuri pariksi viikoksi pois maisemista, mutta onneksi Roope ja Ilmo pääsivät siksi aikaa täyshoitoon henkilökunnan siskon luokse, jossa lomatunnelmat jatkuvat.

Viime kuun lopussa olisi pitänyt myös postata heinäkuun temppu, mutta henkilökunnalla oli muka niiiin kiire pakkaushommissa ja muissa, ettei temppuvideota ehditty kuvata. Höh! Palailemme siis asiaan tämän kuun puolella.

Ensimmäistä kertaa mökkeilemässä

Kaupunkikissat olivat viime viikolla ihmeissään, kun

1) pitkästä aikaa jouduttiin autoon! 

2) hiiviskeltiin hankalassa maastossa, jossa risut ja männynkävyt tarttuivat turkkiin. 

3) mentiin jonnekin ihan outoon paikkaan keskelle ei-mitään! Siellä oli vaan yksi huone ja tosi iso ikkuna, josta näkyi välillä koira ja muita pelottavia juttuja.

"Miten tässä ryteikössä on tarkoitus päästä etenemään?"

Automatka meni tällä kertaa tosi hyvin. Kissoja on nyt koitettu aktiivisemmin totuttaa kantokoppaan ruokailuilla ja satunnaisilla herkutteluhetkillä kopassa. Ennen matkaa leikittiin ja temppuiltiin tosi paljon ja kokeiltiin myös suihkauttaa Feliwayta koppaan. Lopputuloksena oli pientä piipitystä ja miukumista koko matkan, mutta ei sellaista "MOUUUUUUUÄÄÄÄYYYYY!!" huutoa, mitä on kuultu Ilmon suusta joskus aikaisemmilla matkoilla. Jes!

"Psst, Ilmo hei.. jos juostaan nopeasti kohti tuota mökkiä, niin päästäis jo takaisin sisään?"

Ilmo: "Roope oota, näin just jonku ison pörriäisen tuolla!" Roope: "Höh."

Mökillä oli kissojen kannalta parasta se, että ulkoilutus oli tosi helppoa verrattuna valjasteluun kerrostalolähiössä. Kissat laitettiin vaan valjaisiin, sitten ulos kiertelemään ja hiljaista luontoa riitti vaikka millä mitalla ilman autoja, pyöriä, rekkoja, asfalttia ja muita ihmisiä. Tosin viereisessä mökissä majailevaa koiraa ja taaperoa piti vähän varoa, mutta useampana päivänä pääsimme ulkoilemaan. Oispa hienoa, jos ulkona oleilu olisi aina näin vaivatonta. 

Pieni metsäkissa: Ilmo

Illalla kissat olivatkin sopivan väsähtäneitä, eivätkä juurikaan herätelleet henkilökuntaa aamulla, vaikka nukuimme kaikki samassa sängyssä. Paitsi ihan viimeisenä iltana, kun aktivointi jäi edellispäivänä vähiin, kuului korvan vierestä jo klo 5:00 iso "purrrrrr".

Väsähtäneet kissaveljekset

Mökillä oli tosi mukavaa ja toivottavasti pääsemme vielä joskus koko porukalla uudelleen!

Kohtaaminen taaperoikäisen vipeltäjän kanssa

Meillä käy muutaman kerran vuodessa pieni kaksijalkainen vipeltäjä kylässä. Kun samainen olento oli vielä kapaloiässä, niin sekä Ilmon että Roopen suhtautuminen oli yhtä välinpitämätöntä kuin vauvan itsensä kissoihin. Vähän hermostutti se ajoittain kuuluva hirmuinen huuto ja kovasti kiinnosti se tosi hieno nelipyöräinen nukkumapaikka, mutta muutoin vauva ei juurikaan herättänyt tuntemuksia.

Viime joululoman aikoihin kaikki kuitenkin muuttui, kun samainen vauveli olikin oppinut kävelemään. Pienestä nyytistä oli vuodessa kasvanut huojuva, kiljuva ja hirmuisen vikkelä! Roope-kissa seurasi hetken taaperoikäisen toimintaa ja päätyi lisäämään kyseisen kategorian inhokkilistalleen heti koirien jälkeen seuraavaksi.

Joulunaikaista käsitystä vahvisti viime viikon vierailu, jolloin vipeltäjä oli oppinut entistä paremmin juoksemaan ja sanomaan "KISSA!" Tarkkakorvainen Roope kuuli jo ulko-oven takaa pelottavan otuksen lähestymisen ja pakeni makuuhuoneen sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, jottei joutuisi kohtaamaan kovaäänistä pikkuihmistä.

"SOS! Taaperoita kuuloetäisyydellä! Pelastakaa pieni kissa!"

Roope tuli vierailun aikana hetkeksi tarkistamaan tilanteen henkilökunnan kovalla houkuttelulla ja ruuan antamisella. Kissa parka sai pari suupalaa syötyä, mutta tärisi kovasti ja pälyili kokoajan ympärilleen, jotta näkisi arvaamattomasti käyttäytyvän kaksijalkaisen liikkeet.

"Tuolla se jo vipeltää... Valmiina pakenemaan!"

Hyvin nopeasti Roope ryntäsi takaisin turvapaikkaansa makuuhuoneen sängyn alle piiloon pelottavalta taaperoikäiseltä.

"Turvassa ollaan taas!"

Velipoika Ilmolla on, kummallista kyllä, täysin erilainen suhtautuminen. Ilmo on ihan innoissaan pienen olennon vierailuista, kellahtelee selälleen, puskee ja tassuttelee jatkuvasti taaperon perässä.

Missä taapero, siellä myös Ilmo

Ilmo aavistaa, että pikkuisessa joka paikkaan vipeltävässä ihmisessä on selvästi enemmän leikittämispotentiaalia verrattuna tylsiin vanhuksiin, jotka lähinnä istuvat ruokapöydän ääressä puhua pulpattamassa. Taaperolla olikin osittain Ilmon kanssa samanlaiset mielenkiinnonkohteet, muun muassa boinks-lelun noutaminen.

Myös pieni oranssi pallo kiinnosti molempia

Ilmo toivoisikin, että pikkuihmiset kävisivät useamminkin kylässä leikkimässä Ilmon kanssa.

Taaperosta oli hauskaa sulkea ja avata kissan kantokopan ovea. Ilmo tarkkailee touhuja vieressä

6 kk uusien temppujen parissa + kesäkuun temppu

Tammikuussa haastoimme itsemme uudenvuodenlupauksella opettamaan kissoille 12 temppua vuoden aikana. Nyt henkilökunta voi juhlallisesti todeta, että puolessa välissä ollaan! Kissat ovat tähän mennessä oppineet jo seuraavat temput:

• Maahan
• Oven sulkeminen (ainoastaan Ilmo)
• Pujotteleminen
• Pyörähtäminen
• Pystyssä seisominen
• Merkki

Vaikeimmat temput näistä olivat "maahan" ja oven sulkeminen. Niihin ei olisi riittänyt motivaatiota ja kärsivällisyyttä ilman temppuhaastetta. Uuden opettelusta on ollut sekä kissoille että henkilökunnalle kovasti hyötyä: Henkilökunta oppii yhä paremmin tulkitsemaan kissoja ja opettamaan uusia asioita. Kissat taas saavat virikkeitä, aktivointia ja oppivat ongelmanratkaisua. 

Temppu per kuukausi on tuntunut melko nopealta tahdilta, mutta alkeet ollaan ehditty oppia hyvin. Yllättävän pitkään kissat myöskin muistavat oppimansa perusteet.

Ensimmäinen 6 kk on menty näillä melko vapaamuotoisesti kuvatuilla videoilla. Mielessä on kuitenkin ollut, että voisi myös kuvata ainakin yhdelle kuukaudelle videon oppimisen edistymisestä. Lisäksi loppuvuodesta on suunnitelmissa tehdä video, jossa kissat tekisivät kaikki oppimansa temput putkeen. Loppuvuoden temppuja ei ole vielä päätetty, mutta vähintään yksi kahden kissan temppu olisi kiva opetella.

Kesäkuun temppu oli tosiaan "merkki", eli temppu, jossa kissan pitää kävellä sovitun alustan luo ja koskettaa sitä tassulla. Meidän merkiksi valikoitui valkoinen kirjekuori. Merkin avulla voisi myöhemmin opettaa eri paikkoihin menemistä tai temppuja, jotka vaativat tassukosketusta. Tempulla opeteltiin myös sitä, että kissat uskaltaisivat ottaa enemmän etäisyyttä herkkujen ollessa tarjolla.

Tällä kertaa tempun suoritti ensimmäisenä Roope. Roopella on kehkeytynyt hassu tapa kierää pari kertaa henkilökunnan ympäri, ennen kuin suostuu tekemään mitään, ja niin myös tässä tapauksessa. Videolla kuuluva paukutus ja närkästynyt mau'unta kuuluu siitä surullisesta kissasta, joka on jätetty tempun ajaksi takana olevaan huoneeseen odottelemaan.

Videota kuvattaessa onnistuin sekoittamaan kissoja, kun pyysin yhtäkkiä istumaan kissojen vasta kävellessä merkin luo. Varsinkin Roope meni tuosta tosi hämmentyneeksi, kun oli keskittynyt koskettamaan merkkiä ja yhtäkkiä pyydetäänkin ihan jotain muuta.. Seuraava merkki ei sujunutkaan enää niin hyvin, kun Roope meni epävarmaksi eikä enää oikein tiennyt, mitä halutaan. Kouluttajan pitäisi malttaa paremmin mielensä ja opettaa selvemmin yksi asia kerrallaan, eikä hötkyillä liikaa. Videot ovat siitä niin mainioita, että huomaa samalla itse tekemänsä virheet.