Tittidii. Meille tulee elokuussa uusi perheenjäsen. Se ei ole koira, vaikka henkilökunnalla onkin välillä ollut tuo kummallinen
tauti nimeltä koirakuume. Ei, tällä kertaa kyseessä on ihan oikea pikkuihminen!
Vaikka minityyppi loikoileekin vielä henkilökunnan masussa, on hänellä ollut jo oma vaikutuksensa kissojen arkeen. Vielä pari kuukautta sitten naisihminen oli niin huonovointinen, että kömpi se harva yö tai päivä oksentamaan ja sen jälkeen kissojen viereen nukkumaan. Ilmo ja Roope molemmat sopeutuivat heti uudistuneeseen unirytmiin. Ilmo hoiti mielellään yövuoron ja varhaisen aamuvuoron nukkuen huonovointisen henkilökunnan vieressä. Roope taas kävi mieluiten tervehtimässä iltapäiväunilla olevaa ihmistä.
 |
| Kun olo huono, kissa on avuksi |
Toinen vaikutus on ollut se, ettei mahan päällä voi enää samaan tapaan tassutella! Alkuraskaudessa vatsan seutu oli niin herkkää aluetta, että ihminen kielsi kokonaan sen päällä kiipeilyn. Nyt taas maha on jo sen verran pömppö, että entinen pehmeä tassuttelupatja on muuttunut omituiseksi kumpareeksi. Roope on ollut muutoksesta harmissaan ja ollut ihmisen sylissä aiempaa vähemmän, kun ei ole löytänyt sopivaa asentoa ilman, että saa ensin leipoa masua.
 |
| "Höh, kaikkea sitä.. " |
Mutta taitaa olla niin, että ne kaikista isoimmat muutokset ovat vasta edessäpäin!
Lopuksi vielä pohdintaa minihenkilön blogi-identiteetistä ja sukulaisuussuhteesta kissoihin. Koska ihminen kutsuu itseään henkilökunnaksi, ajatteli hän ensin, että vauvasta tulisi minihenkilökunta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että kestää vuosi tai pari, ennen kuin kissat ehtivät kouluttaa uuden tyypin tehtävään soveltuvaksi. Toisaalta Roope ja Ilmo ovat välillä varsinaisia kissalapsia, joten vauvasta voisi tulla kissojen pikkuveli? Mutta sitten taas Ilmo on myös selvä setämieskissa, joten jos Ilmoa kutsuukin sedäksi, ei vauva voine olla Ilmon veli?
 |
| Setämies Ilmo |
Tällaisia tärkeitä ajatuksia ihminen pohtii iltaisin mielessään. Katsotaan, mihin nimitykseen päädymme sitten, kun henkilö saapuu keskuuteemme.
