Kaupunkiluonnon pelottava petolintu

Ihana kesä on saapunut ulkoiluhommineen. Tässä kuussa ollaan päästy elämämme ensimmäistä kertaa piknikille! Piknikkeihin kuuluu erilaisia syötäviä ja maahan levitettävä alusta. Henkilökunnan tehtävänä on istua alustalla, mutustaa ruokaa ja pidellä kiinni valjaista, kun me taas tassuttelemme ristiin rastiin ja varmistamme samalla uuden ympäristön soveltuvuuden lepopaikaksi.

Ilmo-kissa pohdiskelee, mihin suuntaan lähtisi vai odottelisiko sittenkin, jos saisi pari herkkua

Kaupunkiluonto on nimittäin epävarma ja yllätyksellinen. Viime vuonna kerroimme jo kohtaamisista koirien kanssa ja inhottavista punkeista, joten varovainen on syytä olla, kun kotiovestaan astuu ulos.

Hiipimällä eteenpäin

Tälläkin kertaa sattui jotain epätavallista. Olimme molemmat juuri tutkimassa läheistä pusikkoa, kun kuului veret seisauttava ääni. "KRAAAK! KRAAAK! KRAAAK! KRAAK!" Menimme vilauksessa ruohikkoon makaamaan paikoillemme jähmettyneinä, jottei edessä vaaniva petoeläin huomaisi meitä. Silti tuo kammottava ääni vain jatkui ja jatkui!

Pusikossa piilossa

Aikamme zoomailimme kohdetta kissansilmillämme, kunnes Ilmo havaitsi, että kohde ei olekaan edessämme, vaan ylhäällä! Korkealla puussa meitä vaani valtavankokoinen mustanharmaa haukkaeläin*, joka piti tuota kovaa meteliä.

Kammottava petoeläin

Havainnon jälkeen Roope sai tarpeekseen ulkoilusta ja kissa marssi yksiselitteisesti kantokoppaansa. Piknikkiä voitaisi jatkaa jonain muuna päivänä, kun petolinnut olisivat taas poistuneet.

Roope: "Nyt äkkiä pois täältä! En kestä sekuntiakaan!"

*Henkilökunnan jälkihuomautus: se lintu oli siis varis.