Ulkoilua aurinkoisessa syyssäässä

Kissojen ulkoiluttaminen on jäänyt viime viikkoina vähälle johtuen paristakin eri syystä.

Ensimmäinen syy on takapihan pienen metsäpläntin suuri suosio koirienpissitysalueena. Henkilökuntaa hermostuttaa jatkuvat kohtaamiset koirien kanssa (varsinkin, kun joskus näkee myös vapaana ulkoilutettavia hauvoja), vaikka tähän mennessä niistä ollaankin selvitty isoimmitta traumoitta.

Ainut keino vältellä koiria onkin unohtaa polut ja kävellä reippaasti vähän syvemmällä aluskasvillisuuden keskellä, josta päästäänkin ulkoiluttamattomuussyyhyn numero 2: Pusikossa vaanivat tsiljoonat punkit.

Kurjat, inhottavat vilistelijät (kuva)

Henkilökunta koitti ensin olla kovasti tiedostamatta punkkien olemassaoloa, mutta kesän alussa kissojen turkkiin tarttui useammalla eri ulkoilutuskerroilla näitä pieniä örkkejä. Punkit eivät onneksi ole ehtineet tarrautua ihoon kiinni, mutta pelkästään ajatus siitä, että Roopesta tai Ilmosta löytyy sätkiviä jalkoja ja paukamia isolla renkaalla... yyyyyääää.

No, nyt säiden viiletessä ja eilisen auringonpaisteessa päätettiin uhmata punkki- ja koiralaumoja ja lähdettiin ulkoilemaan Ilmon kanssa. Roopekin olisi päässyt mukaan, mutta pentuvaljaat ovat jääneet jo liian pieneksi, eivätkä Ilmon sturditkaan mahtuneet Roopelle, joten kisu jäi leikkimään sisätiloihin.

Ilmo oli ensin vähän hämillään yllättävästä ulossiirtymisestä, eikä ihan heti osannut päättää, miten asiaan tulisi suhtautua.

"Roopeee, missä olet?"

Parin ötökän pöristeltyä ohi Ilmo kuitenkin reipastui huomatessaan ympärillä olevien jahdattavien asioiden määrän.

"Täälläkö niitä punkkiotuksia luuraa?"

Henkilökunta oli aika nopeasti valmis palaamaan sisätiloihin, mutta Ilmon syliinnappaamisen jälkeen kissa ilmoitti olevansa eri mieltä ja osoitti määrätietoisella pyristelyllään, että nyt vasta päästiin vauhtiin ja ulkona on vaikka kuinka paljon kivaa tutkittavaa.

"Pieniä pörriäisiä joka puolella!"

Sitten mentiin jonkin aikaa Ilmon ehdoilla ympäriinsä ja sen jälkeen kissa käveli yllättävän kiltisti ja säyseästi henkilökunnan perässä takaisin kotitalolle. Naapurin susikoirat tulivat taas vastaan, mutta onneksi oltiin sen verran pusikossa, ettei koiriin tarvinnut ottaa kontaktia. Punkkeja ei turkista löytynyt tällä kertaa yhtään kappaletta.

Pihalla on kivaa!