Vielä yksi matkateksti ennen kun blogin sankarit pääsevät takaisin pääosaan. Kävimme nimittäin kiertelemässä myös kymmenientuhansien saarien maassa Indonesiassa ja muun muassa Gili-saarilla.
Gilillä on tietysti yksi kohde, jonne kaikkien kissanystävien kannattaa suunnata:
Cats of Gili ja erityisesti suomalaisen Susannan pitämä kissakauppa. Susanna tekee arvokasta työtä järjestäen Gilillä kissaklinikoita ja pitämällä saaren kissapopulaation jokseenkin kurissa. Ei käy sitten niin, kuten Australiassa, että lasketaan saarella olevan
20 miljoonaan kulkukissan laajuinen alkuperäistä eläimistöä tuhoava ongelma.
Ja kissoja Gilillä näkyikin. Saaren pääkatua kävellessä istuskeli aina muutama kissa tienvarressa ihmettelemässä. Useissa ravintoloissa oleskeli myös ruokaa kerjääviä kissoja, ihan kiltisti pöydän vieressä istuskellen. Jos ruokaa ei hetkeen herunut, niin kissat livahtivat äkkiä toisen pöydän viereen kerjäämään.
 |
| "Pliiis.. tiputa yksi pala kalaa? Jookosta?" |
Huomasi, että kissaklinikasta oli ollut apua ja suurin osa kissoista näytti ihan hyväkuntoisilta. Kävelimme pari kertaa kissakaupan ohitse ja paikalla oli aina muutama kissa aterioimassa ja juomassa. Kävin myös ostamassa omille kissoillemme tuliaisia ja vaikutti siltä, että erityisesti muutkin suomalaiset olivat löytäneet hyvin pikkuisen kissakaupan.
 |
| "Ah, raikasta vettä helteessä" |
 |
| "Mitäs tuijotat?" |
Kotiin palattuamme Ilmo viehättyi kovasti uuteen vaaleanpunaiseen tuliaisleluun.
 |
| "Mikäs tämä pinkki härpäke on" |
 |
| "Voikohan tuon pörröisen pään syödä?" |
 |
| "Se lentää! Valmiina hyökkäykseen!" |
 |
| "Sainpas kiinni!" |
