maanantai 12. lokakuuta 2015

Raakaruokailun riskeistä

Kissojen raakaruokailusta ei ole tullut hetkeen kirjoitettua. Elokuussa pohdiskeltiin siirtymistä raakaruokapitoisempaan ruokavalioon, sen jälkeen Roopella oli hetken vatsaongelmia, mutta viimeiset 1,5 kuukautta on mennyt tosi hyvin eilistä aamua lukuunottamatta. 

Raakaruokinta on hoidettu niin, että henkilökunta on ostanut ruokakaupasta possun sydäntä, maksaa ja broileria. Eläinkaupan pakkasesta on tarttunut mukaan kivipiiraa, broilerin sydämiä ja kanankauloja. Näistä on laskeskeltu päivän tarve ja jaettu se kolmeen annospussiin, joihin jokaiseen tulee esimerkiksi 2x ihan pikkuruinen pala maksaa, pari broilerin sydäntä/vähän kivipiiraa, n. 30g lihaa ja n. 10g jotain luisempaa. Tällainen pussi siis jaetaan kahdelle kissalle ja syötetään kisuille kolmesti päivässä. Näiden lisäksi syötetään vähän päivästä riippuen keltuaista, lohiöljyä/Mölleriä, sinkkiä, merilevää ja Multicatia. Kalsiumiakin meillä on, mutta se pyritään yleensä tarjoilemaan luiden muodossa.

Pussitus alkamassa. Määrät ovat näkyvillä koneella ja laadunvalvoja on valmiina tarkastamaan pussituksen lopputuloksen


No, kaikki meni tosiaan monta viikkoa hyvin, kunnes eläinkaupasta loppui kanankaulat. Mitäs niiden tilalle luiseksi lihaksi? Jauhettuja kanansiipiä ollaan kokeiltu joskus aiemmin, mutta Roope ja Ilmo eivät ole kovin suuria mössöruuan ystäviä, ja hampaatkin puhdistuu paremmin luita narskutellessa. Kaupasta löytyi sitten kokonaisia kanansiipiä, eli niitäpä sitten. 

Kotona huomattiin, että kanansiipipussi oli aikamoinen jääkimpale, johon ei mikään veitsi oikein pystynyt. Piti siis sulatella (jääkylmässä vedessä) ja odotella. Sen jälkeen ilta oli pitkä kanansiipiä pilkkoessa. Henkilökunta kirjoitti itselleen mentaalisen muistiinpanon, ettei enää koskaan ostaisi toista pussia. Viimeisiä siipiä pilkkoessa siivet olivat jo sulaneita, mikä vähän myös mietitytti, kun joskus on taottu päähän, että sulanutta tuotetta ei saa pakastaa uudelleen. 

Viikonloppuna sitten tuli hölmösti otettua itse tehty sekoitus sisältäen samaista kanansiipeä yöllä sulamaan huoneenlämpöön. Ei tullut jotenkin uusavuttomalle henkilökunnalle tässä vaiheessa mieleen, että kana saattaisi vaikka aamulla olla pilaantunutta moisen kylmäketjun jäljiltä. Kissat söivät aamupalaansa ihan hyvällä ruokahalulla, mutta sitten melko lyhyen ajan päästä syömisestä oksensi ensin Ilmo, Ilmo toisen kerran, sitten oksensi Roope, Ilmo kolmannen kerran, Roope toisen kerran. 

Pikku-Ilmolla oli huono olo :(


Sunnuntaiaamu meni siinä rattoisasti kissan oksennuksia siivotessa. Kissat vietiin jossain vaiheessa kylpyhuoneeseen, ettei kaikissa matoissa olisi ihan niin monta ruskea läikkää siivottavana. Kylppärissä tietenkään kumpikaan ei oksentanut, mutta heti sieltä poispääsyn jälkeen Ilmo yökkäsi vielä kerran olohuoneen matolle. 

Onneksi ruokamyrkytys ei ollut lopulta kovin vakava. Roope söi jo hyvällä ruokahalulla tunnin päästä tapahtuneesta. Ilmo ei suostunut ihan heti ottamaan mitään, mutta joi vettä ja söi taas noin viiden tunnin jälkeen. Tapahtuneesta viisastuneena henkilökunta suosittelee kovasti sulattamaan broileria ainoastaan jääkaapissa yön yli ja välttämään tuotteita, joissa välisulatus ennen pussitusta on pakollista.

Toinen asia, minkä voisi mainita tässä yhteydessä, on se, että myös pakastamattoman lihan syöttämistä kissalle kannattaa välttää. Tekisi aina mieli syöttää kissoille pieniä makupaloja lihaa leikellessä, mutta ainakin toksoplasmatartunnan riski kasvaa. Eli lihat pakkaseen vähintään kolmeksi päiväksi, jotta ikävät alkueläimet kuolevat ja liha on mahdollisimman vaaratonta. 

Uninen Roope illalla


Raakaruokailussa on paljon hyviä puolia, mm. tähän astisten kokeilujen perusteella kissat ovat olleet aktiivisempia ja ruuan kustannukset pienentyneet reippaasti. Kunhan vaan käsittelee raakaa lihaa viisaasti. 


10 kommenttia:

  1. No huh, onneks ei tullu ton pahempia oireita vaiks ei toikaan kivalta kuulosta!
    Meillä onneks ihminen on vähän hysteerinen noitten ruokajuttujen suhteen niin kylmäketju ei pääse katkeamaan, mitään ei myöskään osteta valmiiksi pakastettuna (paitsi hiiriä ja tipuja) juurikin sen takia, ettei tarvitse välillä sulatella ja taas pakastaa uudelleen. Onneksi on kauppahalli ja siellä tiski mistä saa broiskun sydämet, kivipiirat ja maksat tuoreena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoreet ois kyllä parhaita. Me ollaan löydetty possunsydämiä ja naudan maksoja, mutta broilerin sisäelimiä ei ole näkynyt missään. Kai täälläkin vois olla kauppahallissa tarjolla.

      Poista
  2. Kanankaula kato taitaa koskea useampaa liikettä, kun ne oli meiäkin kaupasta loppu. Kanansiipi kasan kanssa ollaan myös tehty niin että ollaan laitettu kylmään veteen ja kammettu ne irti toisistaan jollain apuvälineellä. Sitten laitettu pakkaseen ja pilkottu vasta ennen tarjoilua. Mutta hui. Uskaltaakohan sitä enää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pilkkoo ennen tarjoilua, niin ei ne varmaan siitä ehdi sulaa niin paljoa :) Ja tosiaan lyhyempikin sulatusaika olisi riittänyt, kun tuollainen reipas 10h, mitä viikonloppuöinä tulee helposti nukuttua.

      Poista
  3. Ihmisellä kokemusta jäisten ruokien hakkaamisesta edellisen kollin kanssa. Kanansiipimöykyn hakkaaminen onnistuu hyvin seuraavasti. Lattialle(matolle) kasa sanomalehtiä sen päälle siivet ja sitten kunnonnollinen taltta ja vasara. Taltassa on hyvä olla leveä kuminen tms. pää, että vasaralla saa kunnolla hakattua möykkyä. Talttaa tungetaan siipien väliin ja hakataan. Näin on saatu 2kg möykky tehokkaasti palasiksi. Aina ei kaikki siivet ole ehjinä säilyneet. Sitten siivet kääritään kelmuun ja takaisin pakkaseen. Sahalaitainen veitsi auttaa pyöreisiin pötköihin ja joskus pienestä sahastakin voi olla apua. Näin ei tarvitse liiemmin ruokia sulatella. Siivissä taitaa olla enemmän hyödyllistä rustoa tms. kuin kauloissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Meillä ei taida olla edes talttaa eikä muutes sahaakaan. Pitäisiköhän sitten ihan kissan pakasteita varten hankkia :) Siipien luut kyllä näyttävät siltä, että niissä on vähän enemmän syömistä kuin kaulan luissa. Tosin nuo isommat luut ovat sitten olleet vähän liiankin isoja, eivätkä kissat ole syöneet niitä ollenkaan.

      Poista
  4. Voi harmi oksentelua! :( Kaulaa löytyy myös esim. Best-In -merkkisenä, sitä saa ainakin Citymarketista, S-kaupoissakin taisi olla. On halvempaakin kuin M&M'n kaulat. :)

    Tosi harmi, että teille tuli kylmäketjun katkeamisesta ongelmia! Bakteerikasvu tosiaan kiihtyy kun ruoka sulaa huoneenlämmössä ja yleensäkin mitä enemmän ruoka sulaa, sitä runsaammin siinä kehittyy bakteereja. Kissalla on sen verran vahvat vatsahapot, ettei moiset bakteerimäärät hetkauta, jolloin kokonaan sulaneet tuotteet voi huoletta pakastaa uudestaan, mutta toki herkkämahaisempiakin yksilöitä löytyy. Meillä kerran unohtui broilerinsydämet huoneenlämpöön olikohan 9 tunnin ajaksi eikä siitä koitunut kuitenkaan masuvaivoja.

    Toksoplasmoosia ei kannata liikaa pelätä, varsinaisesti vaaraksi se on lähinnä alle luovutusikäisille kissoille, joiden immuunipuolustus on vielä pitkälti kehittymätön. Kissa voi saada toksotartunnan myös ilman, että olisi syönyt koskaan raakaa lihaa. Tässä hyvä suomalainen tutkimus aiheesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27067/tutkielmaRantanen.pdf?sequence=1. :)

    Toivotaan, ettei masuvaivoja enää tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oho, enpä olekaan tiennyt, että noista normimarketeistakin vois löytyä kauloja. Pitääpä ens kerralla katsoa tarkemmin.

      Meilläkään ei ole aiemmin ollut mitään ongelmia, vaikka olen sulatellut noita tuotteita aika huoleti pitkiä aikoja. Epäilen siksi, että tuo perusteellinen sulattaminen ennen pakastamista vaikutti tuohon oksenteluun. Tuo sunnuntai oli myöskin aika aurinkoinen päivä, niin sulatuslämpötila saattoi olla vähän normaalia korkeampi. Nuo kaulat ovat olleet siitä kyllä näppäriä, että voi vaan lyödä pussin pakastimeen ja ottaa sen verran, kun kulloinkin tarvii.

      Hyvä tietää, jos tuo toksoplasmoosi on vaarallinen vaan alle luovutusikäisille kissalle. Noita toksoplasmoosijuttuja oli kesällä Helsingin Sanomissa useampia melko raflaavilla otsikoilla. Vaikken mitenkään arkielämässä olekaan huolestunut tuosta tartunnasta, ajattelin silti, että ruuan pakastamisen ottaminen rutiiniksi vois olla ihan hyvä varotoimenpide.

      Poista
  5. Uuh, ihan ahdistuin noista siivistä ja koko tuosta teidän rumbasta! :-o

    Tämä ruoka-aihe on mulle jotenkin iso, pelottava möykky, kun kaikenaista voi tapahtua. Onneksi Roope ja Ilmo toipuivat pian yökkäilyistään! :) Multa meinasi muuten tulla yökky, kun katsoin jossain eläinliikkeessä niitä kanankauloja. Nehän ovat ihan JÄTTIMÄISIÄ! Ja kun samalla osastolla haisi vahvasti jotkin siankorvat tai mitkä lie koirien kaluamispöperöt, niin kyllä oikeasti raakaruokinta tuntui hetken ajan mahdottomuudelta. Mutta ehkä tuo kokemus oli hyvä, koska sen jälkeen jokin ihan perus possunsydän on ollut ihan helppo nakki. Ei tunnu missään! :-D

    Kiitos myös Piiville tuosta yllä olevasta huojentavasta tiedosta - mä nimittäin tein ekan raakaruokapötköni kanssa vähän liian pitkäkestoisen sulatuksen ja pelkäsin, että mitähän plasmooseja kissat siitä saivat. Nyttemmin olen ostanut lihat tuoreena, niin ei tule sitä hankalaa jääpalikan sahailu -pulmaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo, tuo koko lihankäsittely oli kyllä alussa melko yököttävää. Toinen inhokkini oli pakastettu kananjauhelihapötkylä, josta se mössö alkaa sulaa melko nopeasti. Leikkelyn ja pakastamisen jälkeen kissatkin melkein aina jättivät kanamönjän syömättä, joten tiskailin sitten monta kuppia jämillä varustettuna. Nami nam.

      Tuore liha ois kyllä tosi jees, mutta toisaalta nuo broilerin sydän ja kivipiirapötköt ovat olleet ihan hyviä.

      Poista