sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Muoviton kissanhoito - Kokeilun tulokset

Kuten henkilökunta kertoi pari kuukautta sitten, kokeilimme marraskuussa tiputtaa kissanhoitoon kuluvan muovin määrän mahdollisimman minimiin. Nyt kokeilukuukausi on ohi ja aika kertoa, miten onnistui ja miten ei, mitkä käytännöt vakiintuivat käyttöön ja missä asioissa emme muovista päässeet eroon yrityksistä huolimatta.

Kissojen ruokinta


Ruuan ostaminen
Ruokinta oli ehdottomasti kaikista haastavin osuus. Ajatuksena oli ensin ottaa kauppaan mukaan oma astia ja pyytää siihen sopivia aineksia lihatiskiltä. Ongelmaksi muodostui se, ettei sisäelimiä löytynyt ainakaan isoimmista marketeista ollenkaan. Ottaen myös huomioon Ilmon aikaisemmat mahaongelmat, päätimme lopulta pysyä tutuissa ja turvallisissa aineksissa. En halunnut jättää sisäelimiä kokeilun vuoksi pois ruokavaliosta, joten päädyimme ostamaan niitä muovitettuina, koska parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.

"Entäs jos me käytäis tuolla ulkona metsästämässä?"


Broilerin koipea, reittä ja rintaa tuli kuitenkin ostettua omaan kippoon. Aluksi lihatiskillä meinasi iskeä en mää kehtaa olla vaivaksi ujous ja ensimmäisestä kaupasta luikinkin häntä koipien välissä karkuun, koska lihatiskin edessä oli paljon ihmisiä ja en uskaltanut siinä väenpaljoudessa kaivella omaa purkkiani esiin. Seuraavassa kaupassa onnistui onneksi paremmin.

Lihan pyytäminen omaan astiaan toimi ihan hyvänä rohkeusharjoituksena, mutta vakiintunutta käytäntöä siitä ei tainnut muodostua. Oli vaikea arvioida, kuinka paljon kannelliseen muovitörppööni mahtui lihaa (ja toisaalta en halunnut mennä tiskille valtaisan purkkikokoelman kanssa), joten usein tuli pyydettyä melko pieniä annoksia, jotka loppuivat nopeasti.

Huomasin myös, että usein lihat otettiin tiskistä muovipussilla, joten eipä siinä paljoa maailma pelastunut, jos se muovipussi päätyi roskiin sen jälkeen, kun kissojen lihat oli siirretty purkkiin.

Koska kerralla tuli ostettua melko pieniä määriä, kävi myös muutaman kerran niin, kissojen liha oli lopussa ja kaupassa tuli käytyä niin myöhään illalla, että lihatiski oli jo mennyt kiinni.

Ruuan säilöminen
Onneksi muut osa-alueet sentään sujuivat paremmin. Lihojen säilöminen purkittamalla oli niin vaivatonta, että jää meillä ehdottomasti tavaksi kokeilukuukauden jälkeenkin.

Aiemmin lihaoperaatio on alkanut sillä, että joutuu aukomaan kymmenittäin pakastepusseja. Nyt tästä vaiheesta pääsi kokonaan eroon, kunhan vaan nosti kaapin perukoille kerätyt entiset pastakastikepurkit pöytään. Purkit kestivät myös hyvin pakastamisen ja tiskikonepesun. Otin purkin sulamaan pakasteesta edellisiltana ja seuraavana aamuna liha oli juuri sopivan sulanutta, jotta kissoille sai kaiveltua syötävää.

Koska maksaa jää usein yli, kuivatin ja pakastin maksapalat erikseen, jotta niistä riittäisi useammaksi viikoksi ilman, että tarvitsee ostaa uutta maksapakkausta.

Videomateriaalia lihojen purkittamisesta:


Hiekkalaatikko


Hiekka
Suurin osa kauppojen hiekkavalikoimasta on täällä pakattu muoviin. Kävin tutkimassa kahden eläinkaupan valikoimat. Toisessa ainoa pahviin pakattu merkki oli Ökö Plus (täkäläisittäin nimi on Cat's Best). Toisesta taas löytyi paikallinen merkki: 

Ostimme paketit molempia. Kissat tottuivat ihan ongelmitta molempiin, koska viime aikoina on muutenkin tullut ostettua betoniittia enemmän noita biohajoavia merkkejä. Cat's Best on tuotteena parempi ja pitää hajut yllättävän hyvin poissa, mutta toisaalta The All Natural on paikallinen, joten sitä ei lennätetä tänne Euroopasta saakka. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolensa ja riippuen siitä missä kaupassa käymme tekemässä ostoksia, todennäköisesti molempia tulee jatkossakin käytettyä.

Hiekan hävittäminen
Oma komposti olisi tähän tarkoitukseen ihan loistava. Koska meillä ei ole (vielä) kompostia, niin ostin kaupasta paperisia pusseja (nimellä eväspussi), joihin kippasin jätökset ja paakut ja kiikutin kerrostalon käytävällä olevaan roskakuiluun. Suomessa jätökset voisi tällä menetelmällä viedä biojätteeseen. Tällä tavoin hävittäminen oli helppoa, joten eiköhän sama käytäntö jatku kokeilun jälkeenkin. 










torstai 15. marraskuuta 2018

Veljekset erillään ensimmäistä kertaa

Ilmo:

Reilu meininki täällä taas. Ilmon sorsiminen jatkuu.

Sanan "eläinlääkäri" taisin kuulla, mutta miksei henkilökunta koskaan muista varoittaa etukäteen noista käynneistä?

Oli ihan tavallinen aamu. Roope sai ensimmäisenä ruuan koppaansa ja rouskutti sitä tyytyväisenä. Viipotin innoissani omaan koppaani aamupalan toivossa. Kun Roope söi vieressä herkkuaamiaistaan, napsautettiinkin minun koppani kiinni ja henkilökunta kantoi sen kohti hurisevaa juttua.

"Vuosisadan kylmäverisin huijaus! Murustakaan en saanut!"
Ikinä, IKINÄ ei ole käynyt tällaista juttua, että velipoika saa kotona syödä tuoretta lihaa ja minut viedään yksin Kissanpistimöön!

Kun saavuimme perille, hetken oli oikeastaan ihan siedettävää, kun hoitaja otti minut vastaan. Henkilökunta yllättyi kovin, kun jopa rupesin kehräämään siinä silitysten lomassa. Oli oikeastaan kiva, ettei Roope ollut jakamassa huomiota ja kerrankin sain kaikki rapsutukset ja kehut vieraalta tyypiltä.

Sitten henkilökunta lähti ja ikävyydet alkoivat. Minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Muistin Roopen vinkit ja koitin rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta jotenkin ne mokomat onnistuivat taas pistämään yhden piikin suoraan tassuun. Auts!

Loppukäynnistä en oikein muistakaan mitään. Henkilökunta sanoo, että olin hyvin närkästyneen kuuloinen kotiinpaluumatkalla.

Kotiin tultuani kävi ilmi, että Roope oli tietysti makoillut koko päivän aurinkoläntissään hädin tuskin huomaten, että velipoika oli kadoksissa. No, tuli se sentään moikkaamaan vähän huolestuneen oloisena, kun minut tuotiin takaisin kotiin.

Sain myös tassuuni siteen, jonka avuliaasti näpersin pois noin kahdessa minuutissa, jottei henkilökunnan tarvitsisi vaivautua 


Jos jotain ikävää, niin jotain hyviäkin puolia:

1) Hampaat ovat nyt puhtaat. Henkilökunta lupasi, että vielä tulee se päivä, jolloin Roope viedään hammashoitoon ja itse saan löhöillä tyytyväisenä kotona. MUAHHAHAHHAHAHAHHAHAA!

2) Piikin sisältämä aine oli ilmeisen tehokasta tavaraa. Loppuillan kellahtelin hyväntuulisena lattialle selälleen aina kun henkilökunta tuli vähänkin rapsuttelemaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Roopen tassukuulumiset

Roope:

Henkilökunta unohti eilen tyystin kertoa ne tärkeimmät uutiset höpistessään ihan jostain muista jutuista. Siispä vaadin, että tänään pitää kirjoittaa uusi postaus. 

Tassuni on nimittäin nyt sen verran terve, että kauluri on otettu pois! KURRRRNAU!
Nyt voimme poseerata taas ylväästi kaulurittomina



Parasta eläinlääkärireissulla oli se, että meidän molempien hampaat tarkistettiin. Arvatkaas mitä? Minä sain 6 kuukautta lisäaikaa ilman eläinlääkärikäyntejä, koska hampaani olivatkin niin hyvässä kunnossa. Sen sijaan Ilmo joutuu takaisin eläinlääkäriin parin viikon päästä ihan yksin. Muahhahahhahahahah!

Roope: "Ja sillä välin kun kärsit siellä lääkärissä, minä taas rentoudun kotona". Ilmo; "Nyt ei kyllä mee kissanherkut tässä perheessä ollenkaan tasan!"




Ilmo: "En halua hammaslääkäriin! Mulla on kaikki hampaat vielä suussa tallella!"

Roope: "Psst Ilmo, muistatko sen yhden kerran, kun eläinlääkärireissu jäi kesken, kun minua ei pystytty nukuttamaan. Rimpuilet vaan mahdollisimman paljon kun lähestyvät sen piikin kanssa, niin pääset pälkähästä"




Ilmo: "Hyvä idea!"
Henkilökunta kuvasi lyhyen videon meidän eläinlääkärireissulta ja loppuviikon kauluritunnelmista.

Videolla kuulette myös minun ja Ilmon mielipiteen eläinlääkärikäynnistä (se on se kohtaus, jossa juttelemme keskenämme auton peräkontissa):



lauantai 13. lokakuuta 2018

Muoviton kissan hoito?

Viime aikoina on noussut uutisvirtaan ilahduttavan paljon keskustelua siitä, mitä jokaisen meistä tulisi tehdä, jottemme ylenpalttisella energiankulutuksella ja roskaamisella aja koko maapalloa tuhon partaalle.

Erityisesti tänne Australiaan muuton jälkeen on tajunnut, kuinka edelläkävijä Suomi on kierrätysasioissa. Muistan, kun 90-luvulla silloiseen asuinkaupunkiini tuli bio- ja palavan jätteen astiat ja vanhempani laittoivat jääkaapin oveen ohjeet, mikä roska kuuluu minnekin. Samoin muovipusseja en muista omana elinaikanani saaneen koskaan kaupasta ilmaiseksi, ja pullonpalautusjärjestelmä on ollut käytössä jo vuodesta 1952!



Miten asiat ovat Länsi-Australiassa vuonna 2018? Meillä on kerrostalossa "kierrätysastia", johon laitetaan pahvilaatikot, paperi, lasipullot, alumiini ja muovipurkit. Paikalliset kuitenkin sanovat, että "samaan paikkaan ne kuitenkin lopulta menee", eli luottamus siihen, että kierrätysastioiden tavara tulisi jotenkin järkevästi lajiteltua, ei ole kovin suuri. Ilmeisesti roskia kuljetettiin ainakin jossain vaiheessa Kiinaan poissa silmistä, poissa mielestä mentaliteetilla.

Pullonpalautusjärjestelmää täällä ei ole, eikä tietoa, milloin sellainen saattaisi olla tulossa. Ilmaiset muovipussit kiellettiin kaupoista vasta heinäkuussa 2018. Ystäväni Anu on kirjoittanut hyvän blogipostauksen täällä vallitsevasta yleisestä asenneilmapiiristä

Muiden ihmisten törttöily ei ole kuitenkaan syy olla tekemättä itse mitään, päin vastoin. Omassa käytöksessänikin olisi paljon, paljon parantamisen varaa näihin asioihin liittyen. Välillä oma sisäinen sopulini voittaa ja pienenkin muutoksen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta, vaikka tietoinen mieli sanookin toista. 

Kuva täältä

Tästä päästään viimein itse aiheeseen, eli kissoihin. Henkilökunta kokeili noin vuosi sitten vaihtaa elämäntyyliään muovittomampaan, mutta kokeilu kaatui aika nopeasti siihen, että niin monia omia kulutustottumuksiaan olisi pitänyt miettiä samaan aikaan täysin uusiksi. Kokeilusta viisastuneena mietinkin, että jos nyt kokeilisi samaa asiaa osa-alue kerrallaan: ensin eläintenhoito, sen jälkeen vaikka ihonhoitotuotteet, sitten ruokailutottumukset. 

Kissojen hoidossa meillä syntyy eniten muovijätettä kissanhiekasta ja ruuista. Kissoille ostetut valmispakasteet ovat muovipakattuja ja lisäksi itse tehdyt sekoitukset on totuttu pakkaamaan kertakäyttömuovipusseihin ennen pakastamista. Lisäksi ainakin suurin osa kissanhiekkavalmistajista toimittaa tavaransa muoviin pakattuna ja meillä pakataan kissanhiekka hävitettäessa muovipussiin, mikä taas jälleen lisää muoviroskan määrää. 

Eli parantamisen mahdollisuuksia on paljon!

Siispä aika ottaa haaste vastaan ja kokeilla kuukauden ajan tiputtaa kissojen hoidosta aiheutuvan muovin määrä mahdollisimman minimiin. Kokeilukuukaudeksi valitsin marraskuun, jotta asiaan ehtisi perehtyä tarkemmin ennen kokeilun aloittamista. Tässä parin viikon aikana ehtii myös sopivasti kuvata meidän alkutilanteen muovin käytön suhteen ja katsoa, mihin asti päästään. 

Onko teillä mietitty samoja asioita? Löytyykö keltään hyviä vinkkejä muovijätteen vähentämiseen?

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Taas eläinlääkäriin ja eliminaatiodieettikuulumiset

Roopen tunnelmia videolla menneestä viikosta:


Roope-parka on ollut jo seitsemän päivää kaulurin urhi. Ensimmäisen parin päivän aikana näytti siltä, että tassu menee huonompaan suuntaan. Sen jälkeen vaiva alkoi kuitenkin parantua ja tällä hetkellä kolmesta varpaanvälistä kaksi näyttää jo ihan ok:lta, mutta tuo kolmas yhä vaan märkii. Tosin viimeksikin tassun paranemisessa taisi kestää pari viikkoa, vaikka oli samanlainen puhdistussetti ja vielä antibiootit sen lisäksi.



Koska kissat täytyy joka tapauksessa rokotuttaa vielä tämän vuoden puolella, päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin huomiselle sekä rokotuksiin että tassutarkastukseen. Kokeillaan tällä kertaa vertailun vuoksi toista, isompaa ja ketjuna toimivaa eläinlääkäriklinikkaa. Jospa tassuun löytyisi voide, joka parantaisi vaivan nopeammin.

Kaulurin kanssa liikkumiseen Roope on sopeutunut viikossa paremmin. Vähän liiankin hyvin, koska kissa on onnistunut pari kertaa joogaamaan itsensä sellaiseen asentoon, että on saanut kielensä osumaan takajalkaan. Myöskin kiipeäminen raapimispuun ylätasolle on onnistunut sen verran ketterästi, että henkilökunta päätti olla purkamatta puun yläosaa.

Mieluisaa tötterön pitäminen ei tietenkään ole. Kauluri tuntuu jonkin verran kutittavan ja kissa rapsuttaa aina kaulaansa autuaana, kun härpäkkeen ottaa pois. Tilattiin netistä puhallettava kauluri, jotta päästään kokeilemaan, olisiko se tuota muovikapistusta mukavampi.




Loppuun pikakuulumiset Ilmon eliminaatiodieetistä: Ilmeisesti yhden eläinlajin valmiiksi pakatulle raakaruualle olisi täällä enemmänkin kysyntää, koska krokotiiliruuan valmistajalla tuli toimitusongelmia ja ruoka loppui koko Australian mantereelta :'-D Onnistuttiin onneksi kahmimaan saman sarjan kalkkunaa sen verran pakkaseen (sitä samaa, joka näkyi kissojen synttäripäivän videossa), että sillä ollaan pärjäilty. Kalkkunakin myytiin loppuun melko pian krokotiiliruuan loppumisen jälkeen, eikä kaksi viikkoa sitten tehtyä tilausta olla vieläkään pystytty toimittamaan.

Koska me ei varsinaisesti haluta olla lisäämässä krokotiililihan kulutusta, niin kalkkuna on se, mitä jatkossakin aiotaan Ilmolle syöttää. Viime viikolla kokeiltiin myös varovaisesti naudanlihaa, mutta kissa alkoi välittömästi oksentamaan uudestaan, joten ollaan sen jälkeen tiukasti pysytty pelkässä kalkkunassa. Toivotaan, että saadaan pian tuo uusi satsi. Muuten pitänee hakea kalkkunaa kaupan lihatiskiltä ja kokeilla, jos se pysyisi sisällä.

Dieetillä ollaan oltu nyt suunnilleen neljä kuukautta, heinäkuun puolivälistä alkaen. Ensimmäisen kuukauden ajan syötettiin krokotiilia ja sen jälkeen tuota kalkkunaa, vähän lohta, ja nautaa. Näistä nauta aiheutti selvästi oksenteluja, kun taas kalkkuna ja lohi ovat pysyneet sisällä ongelmitta.
"Kalkkunaa, krokotiilia.. kaikki käy! Kunhan murkinaa tulee säännöllisesti kuppiin"





sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tötterön paluu

Olisipa tällä kertaa kyse kesäisistä jäätelötötteröistä, mutta ei:
"Jos katse vois tappaa..."
Roopen helmikuinen tassuhaava teki paluun. Vasemmasta takajalasta on taas lähtenyt karvaa. Viimeksi tuo vaiva oli vain yhdessä varpaanvälissä. Nyt haavauma ei ole niin iso kuin viimeksi, mutta karvaa oli lähtenyt pieni määrä useamman varpaan välistä ja myös ison polkuanturan yläpuolelta.



Viikon verran odottelin, jos nuo paranisivat ilman kauluria, mutta kun edistystä ei tapahtunut, oli pakko kaivaa muovihärpäke esille.

Helmikuussa käytiin vaivan vuoksi eläinlääkärissä, mutta mikroskooppinäytteestä ei löytynyt mitään erikoista. Jospa kauluri ja puhdistaminen Betadinella riittäisi tälläkin kertaa. Ihmetyttää vaan, mistä noita tulee. Viimeksi eläinlääkäri epäili, että tassuun olisi osunut jotain terävää, mutta taitaa olla kyse jostain muusta, kun vaiva päätti uusia.
"Pliiis, ottakaa se jo pois?"
Nyt kissapolo on istunut päätään roikottaen sylissäni jo pari tuntia, kun ensin tarpeeksi pitkään mönkeröi ympäriinsä ja kopsahteli nurkkiin. Toivottavasti tassu paranee nopsaa, niin saadaan Roope taas entiselleen.

Ilmo: "Sen siitä saa, kun litistää toisten häntiä ovien väliin!"


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kissojen 4-vuotissynttärit (sis. synttärivideon)

Niin ne vuodet vaan rullailee eteenpäin. Tänään täytimme kokonaiset 4 vuotta.



Meillä ei ole aiempina vuosina järjestetty kissojen synttäreitä kovin pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa henkilökunta inspiroitui kuitenkin Jun's Kitchenin mainioista kokkailuvideoista YouTubessa (esimerkiksi tämä Sushi for Cats -video, aaaaww!) ja päätti, että tekaisee oman kissanherkkutekovideon. No, parodiahan siitä meinasi tulla (henkilökunnan veitsenkäyttötaidoissa on vielä hiomista), mutta editoinnilla saatiin kelpo tuotos kasaan.

Yhteistyö näyttelijöiden kanssa sujui tälläkin kertaa erinomaisesti. Ainut pieni välikohtaus sattui kuvauksissa, kun Roope ei tykännyt alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja päättikin improvisoida sulkemalla Ilmon vessan kaappiin niin, että häntä jäi oven väliin. Onneksi ovi oli sen verran löysä, että sekä kissa että häntä ovat edelleen toimintakykyiset. Ensi kuvauskerralle Ilmo on kuitenkin esittänyt toiveensa stunttikissasta tai vähintäänkin vaarallisen työn lisästä.

Päätimme myös viimein perustaa oman YouTube-kanavan, koska edelliset videot on julkaistu listaamatta niitä, eli ilman kanavaa. Koska Kollinkoukkuja on kryptinen englanninkieliselle yleisölle, valikoitui meidän kanavan nimeksi Purrsome Brothers, koska eikös me olla melko Purr, Handsome ja myös Brothers. Kanavaa pääsee seuraamaan tästä linkistä ja koitan jossain välissä latailla sinne vanhojakin juttuja.

Pidemmittä löpinöittä sitten itse videoon:

lauantai 1. syyskuuta 2018

Melkein hylkäsivät meidät!

Ilmo kertoo: 

Yksi iltapäivä tuossa muutama viikko sitten meidät laitettiin koppaan (aina huono merkki) ja ihmiset hurauttivat meidät sillä hurisevalla jutullaan tuttuun kissahotelliin.

No eipä siinä. Ollaan oltu siellä ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ulkohuoneessa oli KYLMÄ! Siis TOSI KYLMÄ!

Ei kissalla ole kivaa, jos yölämpötila käy alle kymmenessä ja vettä ropisee ympärillä sen verran, että olo on kuin katoksellisessa suihkussa.

Onneksi se sisätilapuoli oli sentään lämmitetty, joten kyyhötettiin siellä sitten Roopen kanssa samassa kissapuussa monta päivää.

"Tällaisena kaupunkilaiskissana on noin ylipäätään välillä vaikea ymmärtää henkilökunnan innostusta raahata minua ulos. Ihan hyvin pärjäisin sisälläkin, enkä tarvitsisi ylimääräisiä pukimia päälleni"
Yleensä ihmiset ovat hakeneet meidät parin, kolmen yön jälkeen takaisin, mutta nyt kissahotellissa kului viikko. Ja toinenkin.

Oltiin jo Roopen kanssa vähän huolissamme, että nyt meidät on ihan oikeasti hyljätty ja jäämme seinänaapurina asuvan Pyhän Birman juttukaveriksi loppuiäksemme. Kolmannella viikolla tutut naamat onneksi ilmestyivät häkkioven taakse ja houkuttelivat takaisin koppaan.


Henkilökunta kertoo:

Elokuussa oli meillä molemmilla mahdollisuus saada sen verran lomaa, että pääsimme käymään vierailulla Suomessa. Kissat ja noin 50 pakettia krokotiiliruokaa vietiin tuoksi ajaksi tuttuun kissahotelliin. Kaikki sujui päällisin puolin ihan hyvin, mutta matka oli pidempi kuin aikaisemmat reissut ja tapahtui ensimmäistä kertaa talviaikaan, jolloin kissahotellin häkin ulkotila ei varmastikaan ollut niin mukava kuin kesällä, vaikka häkin sisätiloissa oleva osuus olikin lämmitetty.

Kotiin palattuamme sekä Ilmo että Roope olivatkin silmin nähden innoissaan ja molemmista kissoista kuului yli kahden tunnin ajan kovaääninen HURRRRPURRRRRRR, kun kissat tutkivat tuttuja paikkoja ja tajusivat olevansa taas kotona. Matkan jälkeen Roopen sylivierailuiden lisäksi myös Ilmo on viihtynyt pidempiä aikoja sylikissana.

"Nyt pysyttelen tässä etkä pääse enää koskaan IKINÄ matkustamaan!"
Juuri ennen paluulentoa Australiaan henkilökunta innostui ostamaan Mustista ja Mirristä kissoille tuliaiseksi kuivatusta lehmänmaksasta tehtyjä herkkuja, koska noita pakastekuivattuja juttuja ei ole niin helppoa löytää täkäläisistä kaupoista. Eipä noilla loma-aivoilla tullut mieleen ennen kuin lentokoneessa, että Australiaan ei tainnut saada tuoda ollenkaan kuivattua lihaa.
"Käyn tähän nukkumaan, ettet pääse enää karkaamaan"
Henkilökunta harkitsi siinä hetken ryhtyvänsä kissanherkkujen salakuljettajaksi, muttei sitten sanktioiden pelossa kuitenkaan uskaltanut, vaan merkkasi kiltisti lihat maahantulokorttiin.

Lentokentällä oli koira hommissa ja hyppelehti matkalaukkuhihnalla kulkevien laukkujen ylitse, muttei selvästikään ollut erikoistunut vielä kuivatun maksan tunnistamiseen. Ihminen kuitenkin ohjattiin matkalaukkuröntgeniin maahantulokorttimerkinnän perusteella ja siellä oleva virkailija käski ottamaan kuivatut lihat esille. Pussi ei läpäissyt seulaa ja jäi tulliin hävitettäväksi.

Henkilökunta sai mukaansa esitteen muistutukseksi, että mitäs tänne nyt saikaan tuoda ja mitä ei...


Lihan tuonti kielletty, samoin toisessa kategoriassa on kielletty kaikkien lemmikkieläinten ruokien tuonti maahan. Höh.






tiistai 21. elokuuta 2018

Se hiljaisempi ja vaatimattomampi kissoista

Meillä ollaan vuosien varrella usein ihmetelty (ja huokaistu helpotuksesta), kuinka kaksi veljeskissaa samasta pentueesta voivat olla luonteeltaan niin erilaiset.

Roopellakin on välillä villit hetkensä, mutta enimmäkseen kissa loikoilee aurinkolänteissä tai sohvalla ja antaa Ilmon hoitaa verhojen pureskelut, sohvien raapimiset ja lelujen piilottamiset. Roopella on kuitenkin löhöilyn ja syömisen lisäksi omat kiinnostuksen kohteensa, näihin kuuluu mm.


Koska viime aikojen videot ovat lähinnä kertoneet Ilmon touhuiluista, ansaitsi rauhallisempi Roope ihan oman videonsa:


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Eliminaatiodieetti Down Under

Töttöröö!

Noin kuukausi sitten avauduttiin meidän epäonnistuneesta eläinlääkärireissusta. Ilmo oli oksentanut kesäkuussa 16 kertaa, jonka jälkeen kissa kiikutettiin eläinlääkäriin. Tutkimuksista ei tullut kuitenkaan yhtään mitään, kun Ilmo ei suostunut ojentamaan kaulaansa pistettäväksi verikoetta varten.

Roope (taustalla): (Piiitkä haukoitus) Taas se jaksaa jauhaa noista Ilmon ongelmista... huoh. 


Aloitettiin kuitenkin eläinlääkärin neuvosta eliminaatiodieetti ja päätös osoittautuikin tosi hyväksi. Dieetti alkoi kolme viikkoa sitten. Ruokavaliomuutoksen jälkeen Ilmo on oksentanut vain kerran yhden karvamöykyn, mikä on huikea muutos verrattuna edelliseen tahtiin.

Huraaaaa!

Eliminaatiodieetin idea on se, että eläimelle syötetään vain yhtä proteiinilähdettä, jota kissa ei ole koskaan aikaisemmin syönyt, eikä näin ollen ole tuolle lihalle allergisoitunut. Yleisimmin eliminaatiota käytetään iho-ongelmiin ja olinkin melko skeptinen, että voikohan tuo auttaa tähän meidän tapaukseen.

Lihavaihtoehtoja tutkiessa päädyttiin lopulta niinkin eksoottiseen eläimeen, kun krokotiiliin, koska sitä sai ostettua suoraan eläinkaupan pakastealtaasta, ja tuossa ruuassa ei tosiaan ole muita proteiininlähteitä joukossa. Mietittiin, että valmis ruoka on kuitenkin paljon helpompi tässä tapauksessa, jotta kissa saa varmasti kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.
Huurteista krokoa


Yksi annos, kiitos!
Nyt Ilmo on popsinut uutta murkinaa mutinoitta kolme kertaa päivässä. Roopelle on syötetty omaa ruokaa ja kopparuokinnalla varmistettu se, ettei Ilmo käy Roopen kupilla. Koko loppuelämää ei ole tietystikään tarkoitus syöttää Ilmolle veden petoja, vaan suunnilleen 8 viikkoa aloitellaan tällä dieetillä. Sen jälkeen kokeillaan lisätä uusia eläimiä ruokavalioon liha kerrallaan ja katsotaan, miten käy.






torstai 2. elokuuta 2018

Ilmo, suuri metsästäjä

Henkilökunta on jo pitkään miettinyt (olemattoman) kuvauskalustonsa päivittämistä. Tällä viikolla tapahtui viimein se hetki, kun vanha pikkukamera vaihtui ihan oikeaan järjestelmäkameraan. Kuvaustoiminnoissa on vielä paljon, paljon opettelemista, mutta jo nyt pienen harjoittelun jälkeen voi sanoa, että laatu parani ihan huimasti!

Varsinkin videon lopun klippejä tuijoteltiin täällä ihan ällistyneenä - miten voikin kissan koko olemus karvoineen kaikkineen tallentua noin tarkasti ja hienosti?

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Luonnosarkiston helmiä (vai sikoja?)

Jokaiselle bloggaajalle on lienee tuttua se, kuinka luonnoksiin tulee naputeltua lupaavia postausaloituksia, jotka syystä tai toisesta jäävät pelkiksi luonnoksiksi.

Henkilökunta tutkaili juuri omaa arkistoaan ja totesi, että varsinkin videopostaukset tuuppaavat jäämään julkaisematta. Videoiden kuvaaminen ja editointi on huippukivaa hommaa, mutta vie myös melkoisesti aikaa. Joskus videota katsellessa toteaa, että tämä ei ehkä sittenkään ollut postauksen arvoinen juttu... Välillä videolle tallentuu omaa älämölöä tai likaiset sukat, joita ei sitten saakaan editoitua kätevästi pois. Toisena kertana videon saa tehtyä loppuun, mutta homma jämähtää siinä vaiheessa, kun tuotos pitäisi ladata tubeen ja naputella teksti.

No, tänään henkilökunta ajatteli laskea hieman rimaa, koska totesi, että muutama ihan kelpo otoskin löytyi joukosta. Seuraavassa viisi viimeisen vuoden aikana kuvattua videota, jotka melkein jäivät julkaisematta:

1. Vaakatemppu. Viime kuukausien aikana ollaan tarkkailtu, ettei Ilmon paino lähde tippumaan, ja siitä tietysti tuli idea, että opettaa kissan käymään vaa'alla itse. Ilmo oppi tempun nopeasti, ja Roopekin oman osansa istua henkisenä tukena vaa'an vieressä.

Idea oli muutoin mainio, mutten oikein keksinyt, miten Ilmon saisi istumaan vaa'alla siten, ettei digitaalinäyttö peittyisi. Siispä opettelu jäi lopulta hieman puolitiehen.



2. Tassuisuuskoe ja raksunsyöntikilpailu. Temppuilulinjalla jatketaan. Tällä kokeella oli tarkoitus selvittää kissojen tassuisuutta. Samalla ajattelin, että raksujen nappaaminen putkesta on hauska kisa Ilmon ja Roopen välillä ja tämän videon tyyliin selvitän, kumpi syö raksut nopeammin.

Homma meni kuitenkin vähän plörinäksi. Lasi ei ollut riittävän painava pitämään vessapaperihylsyjä pystyssä, joten Ilmo kaatoi lasin melkein joka kerta, kun tassunsa sinne sujautti. Roope taas ei innostunut kaivelemaan raksuja ollenkaan, vaan tyytyy miukumaan henkilökunnalle, että ottakaa nyt hyvät ihmiset ruoka pois vessapaperirullasta.



3. Tee-se-itse piilopaikka. Luin jostain vinkin, että kissat saavat kivan oleskelupaikan, kun pahvilaatikon ympärille pujottaa vanhan t-paidan. Tätähän piti tietysti kokeilla itsekin videokameran kanssa. Harmi vaan, lopputuloksena oli monta minuuttia pahvilaatikon ympärillä hyöriviä kissoja, joista kumpikaan ei sujahtanut sisään, kuten oli tarkoitus. Liekö ollut paidan värissä vai hajussa jotain vikaa, kun tästä säälittävästä installaatiosta ei oikein innostuttu? Yksi kohokohta videolta kuitenkin löytyi, joka editoitui tähän lopputuotokseen - paitapahvilaatikon sisään lentää hiirilelu, jota Ilmo innostuu mäiskimään tassullaan t-paitaseinää vasten.



4. Korppi parvekkeella. Viime kesänä parvekkeelle lennähti pari australiankorppia. Täkäläiset korpit ovat sen verran isoja kavereita, ettei henkilökunnalla ollut täyttä varmuutta, saalistivatko kissat lasin takana olevia korppeja vaiko korpit kissoja.

Todella älykkäitä lintuja nuo kuitenkin ovat. Henkilökunta intoutui heittämään ikkunasta parvekkeelle keitetyn kananmunan keltuaisen, ja oli kiehtovaa seurata, kuinka korpit vähitellen hivuttautuivat lähemmäs ja lopulta uskaltautuivat nappaamaan tarjotun ruuan. Jännästi myöskin seuraavana päivänä, lähes tismalleen samaan kellonaikaan, korppipariskunta tuli uudelleen parvekkeelle katsomaan, josko sitä saisi tänäänkin ruokaa tarjoiltuna suoraan nokan eteen.

Koko korppivierailun videojulkaisu lopahti editointi-innostuksen puutteeseen, mutta tästä pätkästä välittyy hyvin tunkeilijoiden aiheuttama jännittynyt tunnelma:




5. Ilmon silityshetki. Viimeisenä vielä video meidän sunnuntaiaamusta. Ilmo on usein kaikista eniten sylikissa aamuisin ja tykkää tulla rintakehän päälle kehräämään.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Eläinlääkärille mahaongelmien takia

Ilmo kertoo: 

Hei vaan te siellä ruudun toisella puolella. Toivottavasti teillä on ollut mukavampi viikonloppu kuin minulla. 

Noin viikko sitten söin aamupalakseni raakaa kalkkunaa. Sen jälkeen tuli huono olo ja pulauttelin kalkkunan jämiä sen verran moneen kertaan suustani, etten ole tapauksen jälkeen suostunut koko lintua syömään. 

Henkilökunta alkoi hössöttää ja varasi minulle ajan kissanpistimöön. 

Kutsun tuota paikkaa kissanpistimöksi, koska siellä pistellään pieniä viattomia kissoja inhottavilla piikeillä. 

Tänään tuli sitten tuomiopäivä, ja mentiin sillä hurisevalla jutulla pistimöön.

Oli kyllä kaikista inhottavin pistelykerta. Mokomat surauttivat ensin kaulastani turkin pois! Kuvitelkaa! Kaulaan tehtiin iso neliö, joka vieläpä kutitti inhottavasti sen jälkeen, kun turkki oli ajeltu. Miten nyt kehtaan mennä enää treffeille, kun kaulassa on omituinen laikku? :( Olin niin pöyristynyt moisesta käytöksestä, että rimpuilin niin paljon kun kissavoimillani kykenin, jotta pääsisin karkuun. 

Tässä kurkistelen säikähtäneen oloisena kopastani kotioloissa. Eihän missään näy piikkejä?
Sen jälkeen minua yritettiin muutamaan otteeseen pistää melkein puolen tassun kokoisella piikillä. Kummallisia ovat kyllä nuo ihmiset, kun kuvittelevat minun pysyvän kiltisti paikoillani, kun iso piikki lähestyy kaulaani.

Lopuksi minulle tuikattiin vielä piikki takajalkaan. Olettivat, että olisin sen vaikutuksesta rauhoittunut, mutta en voi kyllä tuollaisessa kidutuspaikassa rentoutua vähääkään. Niinpä jatkoin sinnikkäästi pyristelyä, kun yrittivät vieläkin lähestyä piikin kanssa. 

Henkilökunta kertoo: 

Voihan verikoe. Henkilökunta ei kyllä millään aavistanut kissaa ottaessaan, että eläinten lääketieteellinen tutkiminen voi olla näin haastavaa. Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun eläinlääkärissä on ollut haasteita.

Meidän top-3 kamalimmat eläinlääkärikokemukset ovat: 

1) Toukokuu 2016. Kissoista yritettiin ottaa verikoetta muutama viikko rabiesrokotteen annon jälkeen, jolla piti todistaa, että rabieksen vasta-ainepitoisuus veressä on riittävä. Molempia kissoja yritettiin pistää useampaan kertaan kumpaankin etutassuun, mutta kissat aina ovelasti vetäisivät tassunsa pois piikin lähestyessä. 

Lopputulos: Monta piikitettyä tassua, eikä yhtään verta purkissa. 

Ratkaisu oli tuolloin, että varattiin CatVetistä aika, jossa kissaklinikan loistava henkilökunta sai kokeet otettua ensimmäisellä yrityksellä molemmista kissoista, ilman rauhoittamista. Ikävä CatVettia!
 
2) Lokakuu 2016. Asuttiin tuolloin melko kaukana CatVetistä, joten vielä toisenkin kerran erehdyttiin menemään tuolle epäonniselle eläinlääkäriasemalle. Tällä kertaa kissoilta oli tarkoitus poistattaa hammaskivet, joten ajattelin, että kun homma tehdään nukutuksen alaisena, niin eiköhän tuollainen rutiinitoimenpide hoidu ilman ongelmia, kun olin myös jutellut tämän eläinlääkärin kanssa mahdollisesta rauhoitusaineyliherkkyydestä.

Kuinkas kävikään. Ensimmäisenä vuorossa oli Roope, joka vietiin toimenpidehuoneeseen. Henkilökunta ei ollut paikalla todistamassa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta ilmeisesti kissa sai jonkin sortin hepulin siinä vaiheessa, kun kanyyli olisi pitänyt tuikata tassuun nukutusaineen saamiseksi kissaan. Homma jouduttiin jättämään kesken. Tästä kirjoitettiin tuolloin blogipostauskin

No, eikun vaan CatVettiin ja siellä kaikki hoitui taas tosi hienosti, ilman ongelmia. 

3) Kolmas tapaus sattui tosiaan tänään. Vietiin Ilmo paikalliselle kissaeläinlääkärille, joka hoiti Roopen tassua helmikuussa. Alussa kaikki sujui tosi hyvin. Ilmo ja Roope saivat molemmat tutustua vastaanottohuoneeseen ja Ilmo erityisesti tykkäsi eläinlääkäristä, joka osasi rapsuttaa kissaa juuri oikealla tavalla. 

Odotushuoneessa oli kissa-aiheista luettavaa
Jutusteltiin eläinlääkärin kanssa Ilmon oksenteluista samalla, kun eläinlääkäri teki Ilmolle perustarkastuksen. Sovittiin, että kissasta otetaan verikokeet, jotta nähdään, ettei maksa-, haima- tai munuaisarvoissa ole mitään poikkeavaa. 

Ilmon oksennuspäiväkirja oli mukana
No, eihän se taaskaan mennyt putkeen. Ongelmat alkoivat siitä, kun kissa vietiin erilliseen toimenpidehuoneeseen verikoetta varten. Henkilökunta ei nähnyt, mitä huoneessa tapahtui, mutta kokeen otossa kesti ja kesti. Kun lopulta Ilmo tuotiin takaisin, oli eläinlääkäri saanut noin 3/4 osa purkkia verta, mutta sen jälkeen Ilmo oli saanut pyristeltyä itsensä pois neulasta. 

Etsi kuvasta Roope
Sen jälkeen koitettiin kerran siten, että henkilökuntakin oli pitämässä Ilmoa paikoillaan. Ilmo pysyi hetken ihan kiltisti paikoillaan, mutta suonen etsimisessä kesti tosi pitkään ja sitten kissa alkoi taas pyristellä sen verran paljon, että oli päästettävä vapaaksi. Ilmo ei ole millään tavalla aggressiivinen tai muuta. Ainoastaan rimpuilee sen verran paljon, että neulaa on haastava saada suoneen.

Lopuksi Ilmolle kokeiltiin vielä antaa rauhoitusaine. Koitin rauhoitella kissaa, mutta Ilmo oli ehkä noin minuutin tai pari pakoillaan ja sen jälkeen taas viipotti iloisesti ympäri huonetta. Toinenkin eläinlääkäri tuli pitelemään Ilmoa paikoillaan, mutta tuokin yritys loppui siihen, että kissa pyristeli sen verran, ettei neulaa saatu osumaan suoneen. 

"Huh, jokohan täältä uskaltaisi tulla ulos"
Se niistä tutkimuksista sitten. Verta saatiin sen verran, että voidaan tarkistaa valkosolujen ja punasolujen määrä, mutta noita muita arvoja ei tuosta määrästä saada otettua. Prkl. 

Mitä Ilmon kanssa sitten seuraavaksi? Eläinlääkäri ehdotti, että kissalle aloitetaan eliminaatiodieetti. Pitäisi tutkia eri raakavaihtoehtoja ja keksiä sopiva proteiinin lähde, jota Ilmo ei ole syönyt aikaisemmin, ja syöttää totuttelujakson jälkeen pelkästään sitä seuraavat pari kuukautta. Mitäköhän ihmettä sitä tuolle kissalle syöttäisi... Eläinlääkärin ehdottamia vaihtoehtoja oli mm. krokotiili ja hevonen. Itse pohdin, että kaniini voisi olla hyvä, kun se on tällä mantereella melkoinen riesa ja tuholaiseläin, jos sitä jostain löytäisi.

Jos oksentelumäärät kasvavat edelleen, niin eläinlääkärin ehdotus oli, että kissa nukutetaan, otetaan täydet verikokeet ja otetaan samalla ultra.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ilmon ensimmäiset treffit

Helou Honeyboy -14,
Bella-kissa










Mai neim is Bella. I äm a veri pjuutiful cat and vuld laik to miit juu tumorou!

Ilmo kertoo: Tämä deittijuttu on paljon vaikeampaa kuin kuvittelinkaan. Aluksi en saanut yhtäkään vastausta paikallisilta kisuilta! Sitten henkilökunta vinkkasi, että ehkä ilmoitus olisi kannattanut kirjoittaa täkäläisellä kielellä. Ei ole reilua tämä. Jos kissayhteisö täällä ei ymmärrä suomenkielistä runoiluani edes tietokoneen näytöllä, niin miten hyvin menisi perille formula-aksentin värittämä kurnau?

Mietin itsekseni, että käyköhän tässä niin, että olen lopun elämääni yksin. 

Sitten jotain jännittävää tapahtui. Naapurin Bella vastasi ilmoitukseeni, ja sanoi tulevansa huomenna kylään. Ihan tuosta vaan!

Koitti huominen. Laitoin rusetin kaulaan ja kampasin viikset. 

Päivän asu
Bella saapui ja oli kauniimpi kuin olin osannut kuvitellakaan! Tosin jostain syystä kissan ilme oli vähän myrtsi, mutta ajattelin, että enköhän saa vielä kissan piristymään suunnittelemallani ohjelmalla päivää varten. 

Minä ja Bella yhteiskuvassa
Koitin piristää Bellaa. Mietin, että tekisi mieli nuolaista kissan päälakea, ja niin sitten teinkin. Bella heittäytyi maahan makaamaan, nyt vähän tyytyväisemmän oloisena. 

Söpöilyä yhdessä



Sanoin, että ehkäpä sisäilma on hieman liian kuuma Bellan mustalle mekolle, jolloin kissa suostui ottamaan sen pois. Mekon alta paljastui kaunis kissavartalo, mutta samalla jotenkin kaukaisesti tutun näköinen. Bellalla näkyi myös olevan rusetti kaulassa, kuten minullakin. Pohdin, että ihan niin kuin olisin nähnyt tuon rusetin jossain aikaisemminkin...

Tutun näköinen kissa?
Kaikkien onnistuneiden treffien ohjelmaan kuuluu tietysti syöminen. Pyysin henkilökuntaa tarjoilemaan meille kuivattuja lohiherkkuja samasta kupista. Bella oli kiltti kissa, ja antoi minun syödä ensimmäisenä. Jälkikäteen mietin, että olisikohan pitänyt antaa kaunokaisen syödä ensin? Bellan ilme oli hieman nuupahtanut, kun nostin kuononi ruokakupista. 






Sen jälkeen halusin nautiskella kirjallisuudesta. Luin Bellalle sitaatteja lempikirjastani, joka on Kesätuulten Cecilia. Bellan silmät alkoivat harmikseni lupsahdella kiinni jo parin sitaatin jälkeen samaan tapaan kuin pöhköllä veljelläni silloin, kun koitan ehdottaa sille kirjojen lukemista.

Ilmo: "Käytävälle tunki yhtä aikaa kaksi kissanpentua, joista toisella oli rusetti vinossa niskan puolella..." Roope: "Eiih, en kestä enää! Nyt mentiin jo liian pitkälle"


Roope: "Aika ottaa rusetti pois kaulasta ja paljastaa totuus"


Roope: "Tsihihiii" Ilmo: "Mitä, eiih. Eiiiii! Eiiii!" 

Ilmo: "Taas pientä kissaa juksattiin"

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Hurmurikissan deitti-ilmoitus

Kurrnau te kaikki komeat kollit siellä ruudun toisella puolella, 




Täällä kirjoittelee herkkä ja haavoittuvainen kissansielu, joka kaipaa taitelijoiden ja runoilijoiden seuraa värittämään vetiseksi puurovelliksi väljähtänyttä arkeani.

Oletko sinä se Kissa isolla K:lla, joka saa sisimpäni kurnaamaan kovaa?

Asioita minusta: 
- Pitkät, polveilevat keskustelut ovat minulle tärkeitä
- Harrastuksiini kuuluu leluhiirten noutaminen ja näpsäyttely kaapin alle, laulaminen, vihersisustaminen, linnut, pohdiskelu.
- Lempielokuviani ovat The Private Life of a Cat, Aristokatit, Breakfast at Tiffany's
- Perheeseeni kuuluu velikissa Roope. Lisäksi kaksi asiansa kohtuullisesti osaavaa ihmishenkilökuntaa

Asioita sinusta:
- Olet kissaeläin
- Tykkäät pitkistä peseytymishetkistä, halailusta ja painimisesta
- Voit olla myös tyttökissa, mutta en ole ikinä ollut tyttökissan seurassa äitiäni ja siskojani lukuunottamatta, niin en oikein tiedä mitä teidän kanssa kuuluisi tehdä. 

"Kissasyliini mahtuisi vaikka NÄIN iso kissa!"



Oletko sinä se kisu, jolle voisin antaa haleja ja nuolla korvasi puhtaaksi?

Kyselee Honeyboy -14

"Hihii, pöhkö Ilmo. Naamioidun laittamalla rusetin kaulaan ja kohta kirjoitan sille vastauksen!"